Selaat arkistoa kohteelle haavateipit.

Itsesulavat tikit? Pah, sanon minä.

17.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Eilen vaihdoin taas haavateipit, ja näkyvästi vain yhdestä paikasta oli tikit sulanut. Oikean tissin alla, vatsassa ja reisissä on vielä tikit sinnikkäästi paikallaan. Nännien ympäristö näyttää siltä, että siinä päällä ei ole enää tikkejä, mutta en ole täysin varma, kun en oikein uskaltanut niitä kunnolla katsella silloin ensimmäistä kertaa haavateippejä vaihtaessa. Nännit näyttävät ja tuntuvat jotenkin kauhean avonaisilta ja suojattomilta ilman mitään teippejä, joten liimailin taas uudet paikalleen. En tosin tiedä, onko siitä jotain haittaa paranemiselle… mutta ainakin teipissä sanotaan sen hengittävän hyvin? Kun ei sitä silikoniteippiäkään saisi laittaa, kun vasta tikkien sulamisen jälkeen. Tietäisinpä aiheesta enemmän.

Sairaalassa sanottiin tikkien sulavan noin kymmenen päivän kuluttua leikkauksesta, ja nyt menen 15 päivässä. Yritin googlettaa muiden ihmisten kokemuksia itsesulavista tikeistä, mutta kuten lähes aina, tieto oli ristiriitaista. Ensimmäinen kävi terveyskeskuksessa poistattamassa, toinen neuvoi odottamaan sulamista kuukaudenkin kärsivällisesti, kolmas nyppi itse pois. Ei siis mitään hajua tuota kautta, mitä pitäisi tehdä. Soitin terveyskeskukseeni ja kysyin asiasta. Minulle varattiin aika ensi viikolle tikkien poistoon, jos ne eivät siihen mennessä ole itsestään poistuneet (missä tapauksessa peruutan aikani). Nyt on paljon levollisempi olo.

Kipuja ei ole enää yhtään, kun reidetkin mustelmineen ovat viimein parantumassa. Lyhensin tukihousujani, sillä ne olivat hiukan liian pitkät ja liukuivat kasaan puristamaan jalkojani polvitaitteesta niin, että jalat puutuivat koko ajan (fysioterapeutti neuvoi tekemään niin tarpeen vaatiessa). Nyt ne ovat polvipituisina paljon mukavammat.

Henkisesti olen täysin mökkihöperöitymässä. Olen nähnyt ystäviäni muutamaan otteeseen, mutta yritän välttää itseni rasittamista ja kylmettämistä, joten olen lähes täysin pysynyt kotona. Ehkä yritän suojella uusia tissejäni liikaa. Tuntuu, ettei täällä sisällä ole jäljellä mitään järkevää tekemistä, etten saa mitään aikaan. Odotan innolla sairasloman päättymistä ja töihin palaamista. Ajattelin, että voisin alkaa käydä lyhyillä kävelyillä luonnossa nyt, kun puissa on vielä upea väriloisto.

Voisinkin lähteä saman tien.

10 päivää leikkauksesta

12.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Sain viimein jättää tukisukat pois! Ihanaa, tätä on kyllä odotettu!

Pari viimeistä päivää on ollut hulluksi ajavaa kutinaa, etenkin vasemmassa rinnassa. Se on kuulemma hyvä merkki, koska tikit ovat paranemassa. Kotiin annettujen ohjeiden mukaan haavateipit olisi saanut jättää tänään pois, ja tikkien pitäisi kymmenennen päivän kohdalla alkaa sulaa. Itselläni on kuitenkin vasta yksi tikki vasemman rinnan alapuolelta sulanut pois, joten ajattelin antaa uusien haavateippien olla vielä pari päivää ja katsoa sitten uudestaan tilannetta. Nyt tuntuu liian aikaiselta jättää tikit täysin paljaaksi. Olen myös ostanut apteekista silikoniteippiä arpien hoitoa varten, mutta sitä saa laittaa vasta tikkien sulamisen jälkeen. No, onpahan niitä sitten valmiina tuossa.

Tikit näyttävät kaiken kaikkiaan hyvin siisteiltä, ehdottomasti jo vähän paremmilta kuin viisi päivää sitten. Mikään kohta ei vuoda verta tai eritä muuta nestettä. Vasen nänni näyttää turvonneelta (ulkonee kolmiomaisesti), mutta päätin, etten nyt stressaa ulkonäöstä, kun paraneminen on vielä vaiheessa. Odottelen pari kolme kuukautta, jolloin saan jo enemmän todellisuutta vastaavan kuvan lopputuloksesta.

Tällä hetkellä vatsassa ei ole enää yhtään kipuja niin levossa tai liikkeellä, reidet ovat oikeastaan ne kipeimmät kohdat. Molemmissa sisäreisissä on tosi isot mustelmat, jotka etenkin liikkuessa ovat aika ikävän tuntuiset. Toivon, että ne paranisivat pian. En tosin tarvitse enää lähes yhtään kipulääkettä, ja yhä useampana päivänä en ota ainuttakaan pilleriä. Rintoihinkaan ei oikeastaan yhtään satu enää, vasenta vain hiukan edelleen jomottaa.

Olen viimeksi ollut näin kauan täysin ilman rintaliivejä varmaan alle 11-vuotiaana. Tämä on tunne, josta olen yli kymmenen vuotta haaveillut. Voin oleilla lähes miten haluan (en tietenkään vatsallani), ja rintani pysyvät kauniisti pyöreässä muodossaan, paikallaan ja mukavasti. Olin suihkussa parisen päivää sitten, ja ensimmäistä kertaa pääsin hiukan koskettelemaan uusia rintojani, kun ne eivät enää olleet niin kosketusherkät. Ihan kesken kaiken tyhjästä tunsin kyynelien nousevan silmiini. Mutta tällä kertaa itkin ilosta, toisin kuin viimeisen yli kymmenen vuoden aikana, jolloin se on aina ollut surusta ja kuvotuksesta. Naurahdin. Ne ovat oikeasti tässä. Rinnat, joista olen aina haaveillut. Ne ovat nyt viimein oikeasti tässä, osa minua. Ne eivät ole täydelliset, mutta ne ovat ihanat! Kaikki kipu on ollut täysin tämän arvoista, ja olisin valmis tekemään kaiken uudestaan.

P.S. Sain mummiltani villapaidan, joka on ihanan mukava ja lämmin. Tällä on hyvä suojata tissit kylmyydeltä!

Vaihdoin haavateipit ensimmäistä kertaa elämässäni

7.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

VAROITUS! Kuten otsikko jo sanoo, kuvailen laastarien vaihtoa, joten tämä teksti ei välttämättä sovi heikkohermoisille.

Minun oli alun perin tarkoitus ottaa kuvia tikeistä vertailun vuoksi, mutta nyt on pakko myöntää, etteivät hermoni kestäneet. Onneksi olin värvännyt äidin avuksi, sillä hänellä on enemmän kokemusta tällaisesta. Vaikka tikit ovat kuulemma hyvin siistit ja hyvännäköiset, en osannut arvostaa niiden esteettisyyttä, kun hengitykseni jo alkoi kiihtyä ja päätäni huimata. En ole pitänyt itseäni herkkänä tällaisille asioille, mutta pakko myöntää, että tämä oli hiukan liikaa.

Itse toimitus ei sattunut pahemminkaan (enemmän pelkäsin kipua kuin sitten oikeasti tunsin sitä). Se tuntui tissien kohdalla hiukan samalta, kuin laastarin poistaminen arpeutuneen haavan päältä. Eli vähän tiukassa ne olivat, ja arpea lähti laastarin mukana. En tiedä kauan niitä teippejä vaihdoin, mutta jokaista laastaria kuorin irti varmaan milli kerrallaan, hengitystä pidätellen, vinkaisten jokaisen pienenkin ”kivun” kohdalla. Pelkäsin, että repäisisin tikin irti, jos olisin liian kovakourainen, mutta ei se taida olla edes mahdollista. Tikit eivät kuitenkaan onneksi alkaneet vuotaa verta kuin yhdestä kohdasta, ja siitäkin hyvin vähän. Vatsan ja reisien teippien vaihto ei tuntunut miltään rintoihin verrattuna, ja niiden vaihtaminen sujuikin hyvin nopeasti.

Onneksi tämä velvollisuus on nyt takana, ja seuraavaan vaihtoon on jonkin aikaa :D Mielenkiintoista nähdä, onko siihen mennessä tapahtunut muutosta, ja kuinka paljon.