Selaat arkistoa kohteelle Gonal-f.

kaikenalku

15.10.2015 Yleinen

Olen jo 25-vuotias yhden lapsen äiti joka on käynyt melkein jo kaikki mahdolliset tunnetilat asian tiimoilta, nyt itse useita kirjoituksia lukeneena ajattelin jakaa omaa kokemusta myös muille.

Vauvantekohommia on kestänyt jo usean vuoden joten toisinaan saattaa olla erittäin sekavaa tekstiä. Vuonna 2010 on kaikki alkanut ja nyt yritän tiivistää yhteen tekstiin tähän päivään saakka kaiken. :)

Kaikki alkoi 2011 heinäkuussa. Tai oikeastaan jo paljon aikaisemmin ehkäisyn pois jättämisellä puoli vuotta aiemmin. Kuitenkin heinäkuussa 2011 päätettiin miehen kanssa että aloitetaan toden teolla saada lapsi. Meni puoliin vuotta eteenpäin kunnes hakeuduttiin lääkäriin, ajateltiin ettei olisi mitään ongelmaa saada lasta, koska mulla on aiemmasta suhteesta yksi lapsi. Nykyään 6-vuotias tyttö.

Käytiin kunnallisessa terkkarissa, oli haastattelua ja veri-ja virtsa kokeita.  Aika simppelin oloista ja mukaan saatiin myös lähete Hyvinkäälle lapsettomuuspoliklinikalle. Hyvinkäältä saatiin aika yllättävän nopeasti ja siellä tehtiin sitten suunnitelmaa jatkosta. Vieläkään ei missään mitään vikaa ollut, normaalit kuukautiset ja miehelläkin priima luokan siittiöt. Ensin kokeiltiin terolut-merkkistä lääkettä tasaamaan mun kuukautisia, olivat siis aina olleet epäsäännöllisen säännölliset. Terolut ainoastaan sekoitti enemmän ja lääkkeen lopetuksen jälkeen muuttui säännöllisiksi. Tehtiin myös perus ultraääni monesti, sitten oli myös follikkeli -ultraääni jota varten olin syönyt clomifen 50mg ”kuurin”. Siinäkin kaikki ok, ultra liian varhain joten pieniä follikkeja. Seuraava oli sitten aukiolo ultraääni,  eli ilmaa ja vettä vuoron perään että nähdään onko johtimet auki. Tuomio tuli että ei ole ja leikkaus aikaa odottaen. Olin kärsinyt myös kohtutulehduksista joista uskottiin johtuvan tämä toisen johtimen umpeutuminen.

Leikkaus aika oli suhteellisen haastava saada aikaiseksi koska kuukautiset eivät olleet ihan luotettavan säännölliset vieläkään, joten lääkkeellisesti tehtiin kierto joka mahdollisti laparoskopian. Leikkauksessa poistettiin kiinnikkeet ja kaiken piti jälleen olla selvää. Clomifen kuuri nostettiin 100mg/pv, yks 50mg tabletti aamulla ja toinen illalla ja tätä kokeiltiin kolme kuukautta seuranta ultran kanssa. Ei tulosta.

Tuolloin oli loppu kevät 2014 kun olin jo loppu tähän kun kuukautiset alkoi, taas. Tuntui lohduttomalta kun itse yrittää monta vuotta, tuloksetta. Ja viimeisen takana olleen vuoden aikana siskoni oli saanut kolmannen lapsen ja paras ystäväni toisen.

Silloin keväällä päätettiin että nyt tauko, koko vauvanteko hommasta. Ajateltiin jos siitä olis jotain apua. No vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaista. Täytin ”vauvankaipuuni” hääjärjestelyillä ja opiskelulla.

Tämän vuoden heinäkuussa kun olimme häät viettäneet, huomasin ”vauvankaipuun” nousevan pintaan entistä pakottavampana. Koko ajan se tunne on ollut että haluaa lapsen, mutta vaimensin sitä häillä.

Nykyhetki:

Kävimme syyskuun lopulla Helsingissä hormonipoliklinilla johon saimme Hyvinkäältä lähetteen. Pelkäsin käyntiä tajuttoman paljon koska luulin taas tulevan takapakkia. Lähdinkin kotiin positiivisin mielin. Nyt aloitetaan pistoshoidot, Gonal-F. Olen odottanut huomista päivää kun kuuta nousevaa, kierron viides päivä, pistoshoidon aloitus.

Jännittää aivan älyttömästi ja samalla pelottaa entistä enemmän. Tää lääke voi ratkaista koko tilanteen, tai voi olla että myös vuosien päästä poden edelleen vauvankaipuuta.

Lupaan kertoa jatkosta, hoidon aloituksesta, toiminnasta, ja koko skaalasta jatkossa.

 

Tilannekatsaus

14.8.2015 Yleinen

Kotiuduin juuri ultrareissultani. Ajatukset on pikkusen sekasin, en hypi riemusta, mutta ei nyt itketäkään. Jotenkin on semmonen pessimisti ei pety -fiilis. No, mutta ultrassa kaikki näyttää menevän kuten viime vuonnakin. Follikkelien määrä on vähän vähentyny. Tällä hetkellä 14-15mm oli yhteensä 5kpl ja sit 13-14mm 4. 11-13mm oli sitten aika paljon. No jospa nuo 9 saatais nyt kasvamaan sinne 20mm ennen ens tiistaina olevaa punktiota. Sen verran tehtiin muutoksia piikityksiin, että Gonal-f annosta nostettiin ja pistän tänään ja huomenna 275ui. Sunnuntai-iltana sitten irrotuspiikki Pregnyl, ja nyt pistän sitä 10000ui, eli pääsen liuotteleen pari pakettia kyseistä tuotetta. Tiistai-aamuna suuntaan sitten taas junalla kohti klinikkaa ja siellä pitäis olla viimestään 8.30. Punktio on klo 9. Minä jään sinne sitten viihdyttämään henkilökuntaa useammaksi tunniksi, kun puolisoni tulee hakemaan minut kun pääsee töistä. Mutta ehkä keksin siellä jotain tekemistä. Huutelen sitten sieltä hoitajaa ja pyydän tuomaan millon kahvia, millon pöyhimään tyynyä. ;)

Olo on muuten ihan ok. Aamulla pystyy touhuamaan ihan normaalisti, mutta näin iltapäivällä alkaa paine ja turvotus alavatsalla lisääntyä. On vaan helpompi makoilla sohvalla ja ottaa rennosti. Maha on muuten ihan järkyttävän turvoksissa, ihan kun ois jo raskaana. Huomaan muuten taas, että hermot on pikkusen kireellä. Tulee tiuskittua ihan tyhmistä jutuista, mutta onneks tämä on kohta ohi. Viikonlopuksi pitäs keksiä jotain puuhaa, että aika menis nopeemmin. Käy vähän tylsäksi jos pötköttelee koko viikonlopun. Ajateltiin kyllä hakee leffoja vuokralle.

Mutta ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoille ja pitäkää huolta itsestänne. <3

 

P.S. Punktion tekee meidän hoitavalääkäri, joka palaa nyt siis lomalta. <3

Ultra kuulumisia

10.8.2015 Yleinen

Neljä päivää on nyt piikitetty Gonal-f ja tänään oli eka seurantaultra. Saldo näyttää tällä  hetkellä taas ihan hyvältä. Kasvamassa oli tällä hetkellä noin 10 isompaa follikkelia (8-9mm) ja sitten noin 7mm oli paljon. Jos nyt sais nuo kymmenen follia kasvamaan ja ne pysyis matkassa mukana niin se ois jo ihan hyvä, vaikka pikkusen runsaampaa saldoa toivon kyllä. Mutta mikä parasta, hyperstimulaation vaaraa ei EHKÄ ole (ainakaan vielä), joka tarkoittais sitä että päästäis sitten tuoresiirtoon.

Nyt piikittelen samalla annokselle torstaihin asti Gonalia ja huomenna mukaan tulee sitten jarrulääkkeenä Orgalutran. Tuo ärsyttävääkin ärsyttävämpi lääke, jonka neula on niin tylsä, että sen saa iskeä ihosta läpi. Minkähän takia lääkefirmat ei vaihda sitä pienempään? No, mutta näillä mennään. Perjantaina sitten ultraan ja josko sitten tiedettäis jo punktiopäivä. Lääkäri epäili, että vois olla ens viikon tiistaina. Silloin tämä menis samalla kaavalla kun viime syksyinen hoitokin. :)

Se viime viikkoinen ahdistus ja suru on helpottanut. Sanoin kyllä lääkärille, että on ollut henkisesti vaikeampaa tämä kuin aiemmin. Onneksi lääkäri jaksoi tsempata ja kun niitä positiivisia kommentteja oli tarkoitus kertoa niin oli jotenkin ihanaa kun lääkäri sanoi tänään, että ”olet tehnyt kaikki niin hyvin.” Tällä hän selkeästi tsemppasi minua juuri noihin pistoksiin.

Juttelin tänään vielä hoitajan kanssa ja hän kyseli, että kenet lääkärit haluan tekemään punktion, meidän oman hoitavan lääkärin vai tämän uuden, kenellä olen nyt käynyt kun oma lääkäri on lomalla. No enhän minä osaa sanoa. Kumpikin on todella ihania tapauksia, joten mitenpä minä osaisin valita. Ehkä kroppa sitten päättää sen minun puolesta. :) Ja koska joudun menemään punktioon yksin (puolisollani palaa juuri lomalta töihin, eikä haluisi heti ottaa palkatonta päivää) niin kysyin jo tuota tuttua hoitajaa mukaan punktioon. Helpottaa vähän jännitystä, kun on joku tuttu mukana. Itse punktio on mennyt aina niin hyvin, että selviän siitä kyllä yksinkin. Viimeksihän puolisoni lähetettiin ulos huoneesta, kun sille tuli paha olo, joten samapa tuo. :)

Mutta nyt ajatukset taas jonnekin muualle kuin tähän hoitoon eli taidan sukeltaa vadelmapuskien uumeniin ja jos vaikka pääsis lenkillekin (nyt kun vielä kykenee liikkumaan, loppuviikosta voi olla jo vähän hitaampaa ja tuskaisempaa).

Uusi IVF-hoito

16.6.2015 Yleinen

No niin, jälleen olemme askeleen lähempänä seuraavaa hoitoa. Lääkäri soitteli tänään ja tehtiin suunnitelma seuraavaa hoitoa ajatellen. Nyt siis aikataulut on kiinni minun omasta kierrosta joka näyttää liikkuvan siellä 40päivän tietämillä. Minulle se on siis aivan loistava juttu, mutta mikäli jotain ihmeellistä ei tapahdu niin seuraava kierto alkaa juuri kun klinikka on kiinni kaksi viikkoa. Siihen kiertoon hoitoa ei sitten voida tehdä ja seuraava kierto menee sitten elokuun lopulle. Juttelin lääkärin kanssa siitä, että onko hoidon kannalta väliä mennäänkö omaan kiertoon vai käytetäänkö esimerkiksi Terolutia. Lääkäri valoitti sitten tilannetta sen verran, että omaa kiertoo suosittelee sillä jos lähdetään omaa kiertoa sörkkimään Teroluteilla niin silloin munasarjat voivat toimia eri syklissä mitä vuoto ja näin ollen stimulaatio ei ala munasarjojen kohdalla nollasta. Heitän siis aikataulu toiveeni romukoppaan ja nyt mennään kroppani ehdoilla. Muuten jatkamme hoitoa lyhyellä kaavalla ja samoilla lääkkeillä tosin Gonal-f annosta nostetaan 250 yksikköön tai jopa korkeammaksi. Jospa sitten alkaisi tapahtumaan ja saataisiin parempi satsi munasoluja. Infektioverikokeet on käytävä uusimassa ennen seuraavaa punktiota. Nyt odottelen soittoa klinikan hoitajilta jotta saadaan tehtyä donor-varaus. Sitten alkaisi kaikki olla kunnossa seuraavaa hoitoa varten.

Eilen kävin tapaamassa pappia, toistaiseksi viimeistä kertaa. Nämä kolme tapaamista papin kanssa ovat olleet toipumiseni kannalta parasta antia. Ne tunteet mitä minulla oli kun ensimmäisen kerran tapasimme, on vaihtunut ja tilalle on tullut jotain muuta. Toki ikävä on kova, mutta surua ja pettymystä en tunne enää paljoakaan. Nyt on jotenkin toiveikas olo tulevaisuuden suhteen, toivottavasti se on hyvä merkki. Marraskuussa (isänpäivän) aikoihin seurakuntamme järjestää Tyhjän sylin messun jonne aion osallistua. Pappi kysyi minulta mitä toivoisin tuolta tilaisuudelta. Oli vaikea vastata, kun en tiedä mitä niissä yleensä on. Mutta itse toivoisin, että se olisi tilaisuus, jossa minä voisin hetken muistella meidän vauvaa. Sytyttää kynttilän hänen muistolleen ja keskittää ajatukset häneen, meille niin tärkeään ja rakkaaseen vauvaamme. <3

Pahoittelen muuten, että nyt kesällä blogissa voi olla hieman hiljaisempaa, kun olemme milloin missäkin ja tuntuu vaikealta löytää aikaa kirjoittamiseen. Mutta jospa sitä välillä ehtisi kirjoittaa edes jotain. :) Nyt odottelemme kovin innoissamme lähestyvää Italian matkaa, jossa paikkaillaan viimeisetkin haavat joita talven aikana tuli. <3