Selaat arkistoa kohteelle girl.

Amazonin vähäpätöisiä, mutta jatkuvia ongelmia

15.7.2014 Yleinen

Synnyin kohtalonani kasvaa pitkäksi. Heti alusta saakka olen hiponut neuvolan kasvukäyrien huippuja, ja ohittanut ikäisteni keskipituuden vähintään pään mitalla. Ala-asteen liikuntatuntien pituusjonoissa minun oli aina helppo löytää paikkani; suoraan vain reunalle muiden kinastellessa muutaman millin eroista keskenään. Saavutin täysi-ikään mennessä kunnioitettavat 183 senttimetriä, vaikka minulle alun perin luvattiin korkeintaan ”vain” 178 senttiä. Oli minun sitten pakko ylisuorittaa siinäkin. Ja niin, olen siis nainen.

Muutamien kiistattomien etujen vastapainoksi meille Amazoneille esiintyy monia mielenkiintoisia ongelmia arkielämästä. Ensinnäkin koko yhteiskunta on mitoitettu itseäsi pienemmille. Hyvin usein julkisissa kulkuvälineissä, vessoissa ja muissa istumista vaativissa ympäristöissä saa nököttää pää polvien välissä, että mahtuisi edes jotenkin paikalleen. Pitkällä ei myöskään ole varaa olla nöyristelemättä, muutoin voi odottaa säännöllistä lähempää tuttavuutta ovenkarmien ja lamppujen kanssa.

Toiseksi vaatteiden löytyminen on ainainen haaste. Luulisi, että kun niitä muotiluomuksia istutetaan vähintään yhtä pitkien mallien päälle mainoskuvissa, niin ne samat kuteet sitten istuisivat meille in real life pitkillekin. Turha luulo. Olen jo henkisesti valmistanut itseni siihen, että ainakin puolet kokeilemistani vaatteista ovat aina liian lyhyitä joko hihoista, helmoista tai lahkeista. Mahdollisesti kaikista kolmesta yhtä aikaa. Viattominkin kesämekko muuttuu helposti ja vahingossa päälläni säädyttömäksi, vesirajalla tasapainottelevaksi minihameeksi. Naisena suuri surun aihe minulle on myös se, etten voi ystävieni kanssa vaihdella ja lainailla pahemmin mitään vaatteita suuren kokoeron vuoksi. Vaatteiden koon kasvaessa on usein todennäköisempää, että vain niiden leveys kasvaa, ei pituus. Sukkahousut ovat pahin syyllinen tähän.

Kolmas ja ehkä kaikista suurin päänvaiva ovat muiden ihmisten suhtautumiset. Kannattaa varautua siihen, että randomeinkin vastaantulija heittää sinulle samoja kuluneita läppiä, jotka ovat vanhempia kuin ihmisten sivilisaatio. ”Tuuleeko siellä ylhäällä” toimikoon kaikista pahamaineisimpana esimerkkinä. Samoin kysymykset siitä oletko: a) malli, b) koripallonpelaaja, c) muu vastaava pituuteen liittyvän ammatin edustaja. En minäkään kysy lyhyiltä ihmisiltä pelaavatko nämä minigolfia, sitä pidettäisiin tökerönä.

Miksi muuten kaikista ihmisen vartalonmitoista pituus tuntuu olevan se, jota on tahdikasta kysyä ventovieraaltakin? Kukaan ei varmasti kysyisi vasta tapaamaltaan ihmiseltä, mikä tämän paino tai kengänkoko on. Ehkä tämä normaalipituisista ihmisistä tuntuu turhalta valituksen aiheelta, mutta kuvittele itse, miltä tuntuisi tulla kysytyksi samaa asiaa säännöllisin väliajoin jopa täysin tuntemattomilta porukoilta.

Pitkänä naisena olen myös kuullut usein muiden voivottelua siitä, miten mahtaa olla kurjaa, kun suurin osa miehistä ovat sinua lyhyempiä. Tai jotkin miehet ovat itse kommentoineet, että ”harmi kun oot noin pitkä”. Itseäni enemmän ärsyttää se tapa, miten tuosta asiasta puhutaan. Annetaan ymmärtää kuin itseään lyhyemmän miehen ottaminen olisi naiselle jotenkin kuvittelemattoman hirveä asia, suuri onnettomuus, jota pitää yhteistuumin valitella ja pahoitella tämän tragedian kohdanneelle. Itseäni asia lähinnä naurattaa. Ehkä, koska olen tullut viettäneeksi koko elämäni pitkänä, olen pystynyt käsittelemään tämän asian pääni sisällä eri tavalla kuin valtaosa väestöstä, tai sitten en muuten vain koe pientä eroa oikeasti merkitseväksi seikaksi. Ehkä se toimiva suhde olisi kuitenkin paljon tärkeämpi seikka kuin sen osallistujien pituudet. Mutta kuitenkin edellä mainitut asenteet karsivat minulta monta potentiaalista kiinnostuksen kohdetta, itsestäni riippumatta, mikä on sääli.

Onneksi nämä kaikki mainitut esimerkit lukeutuvat enemmän first world problems tyylisiin tyhjästä valittamisiin, eivätkä oikeasti vaikuta meidän Amazonien elämänlaatuun. Ei kenelläkään ole loppujen lopuksi helppoa oli sitten pitkä tai lyhyt, laiha tai tukeva. Ainakaan heidän itsensä mielestä.

Minun elämääni verhojen takana

15.4.2014 Yleinen

Lähdin aamulla kouluun, minua väsytti ja vihaan mennä tietyllä linkillä kouluun. Vihaan aamulla nähdä tuttuja vanhasta koulusta, koulusta jossa mua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Hymyilen, sanon huomenet, menen kaverini viereen istumaan. Yritän keskittyä, opinkin ehkä jotain.

Pitäisi lähteä syömään, ei huvita. On nälkä, mutta entä jos lihon? Pelkään aivan liikaa, että lihon. Olen 175cm pitkä, enkä hyväksy jos painoni menee yli 60kg. Painan nyt noin 58kg, eli aivan liikaa. Pitäisi taas laihduttaa, mutta en osaa. Olen tuomittu olemaan aina hieman pyöreä. Ja ennen kuin kukaan tulee kommentoimaan, että minulla olisi syömishäiriö, kerjään huomiota tai muuta vastaavaa. Voin sanoa, että minä kyllä tiedän milloin mulla on anoreksia/bulimia. Tiedän että painoindeksini on alhainen. Ja jos tämä on teidän mielestänne huomion kerjäämistä, perustelkaa. Blogini on nimetön, ette voi nähdä minua ettekä näe oikeasti vartaloani. Eli syytä ei ole. Ja enköhän minä tiedä milloin minulla on ylimääräistä ja millon ei.

Tästä onkin hyvä jatkaa ihmisten tottumuksiin. Toiset pitävät juurikin minun kokoisiani laihana, kun itse taas katson ihaillen vielä hoikempia ihmisiä. Haluaisin lautamaisemman kehon, en näin isoja tissejä, enkä leveää lantiota. En halua olla näin naisellinen ja muodokas. Muodokas=LÄSKI! Toiset ihailevat hoikkia, isotissisiä naisia. Hei terve, täällä olisi yksi! Kuppikoko on tosiaan 70E. Ei kovin normaali luonnostaan, ei ja minua inhotti jo siinä vaiheessa kun kokoni oli 65C. Entäs nyt. Kyllä koko 65 menisi muuten, mutta kuppikoot eivät vain riitä missään. Miksi olen perinnyt tälläisen kehon, miksi?

Kuitenkin ruokalasta päästessäni menimme seuraavalle tunnille, en jaksanut enää keskittyä edes tunteihin. Onneksi pääsimme jo kello 15.00. Lähdin siitä sitten linkillä toidelle puolen kaupunkia, ja äitini tuli hakemaan minut sieltä, kun hän kävi itse samalla kaupassa.

Onko kellään teistä koskaan sellaista oloa, että kun katsotte peiliin ja inhoatte itseänne yli kaiken? Silmänaluset on tummat, posket roikkuu, hiukset on huonosti, kulmia ei ole nypitty, tai jotain muuta. Sitten, kun meikaatte ja saatte itsenne näyttämään jopa ihan hyvältä, yksinkään kuva ei onnistu, ja facebookin profiilikuva olisi jo hyvä päivittää. Niin, minä tiedän tämän tunteen todella hyvin. Miksi se kuva sitten pitäisi päivittää? No minulla syynä on ainakin se, kun blondaus operaatio on menossa ja vihaan näitä hiusten välimuotoja, en halua katsella niitä edes facebookissa.

Eipä minulla tällä kertaa ole muuta!
Xoxo Jessika<3