Selaat arkistoa kohteelle FlyNiki.

Kotimatka

25.6.2015 Yleinen

Loma lusittu ja kotimatka alkoi. Olimme tilanneet jo edellisenä päivänä taksin aamuksi viemään meidät huvilalta bussiasemalle. Intercitybussi Limassoliin lähti 09:00 ja ehdimme siihen todella hyvin. Teinit rynnivät bussin takaosaan ja me jäimme etuosaan. Bussimatka Limassoliin kesti noin tunnin ja vartin. Limassolissa oli bussin vaihto Larnacaaan menevään intercityyn. Limassolissa oli aika mukavan näköinen pitkä, mutta kapea ranta. Matka Larnacaan kesti noin puolitoista tuntia. Larnacassa kävimme rannan lähellä syömässä souvlakit, jotka olivat kyllä maistuvia. Tulimme siihen tulokseen, mikäli vielä matkustamme Kyprokselle, niin kohteet sillä kertaa tulevat olemaan Larnaca ja mahdollisesti aivan länsirannikko tai sitten kokonaan Pohjois-Kyproksen puoli, koska ne alueet jäivät vielä näkemättä. Larnacasta matkasimme vielä paikallisbussilla lentokentälle.

Jos joku ei reissullamme mennyt putkeen, niin se oli kotimatkan lentokenttä toiminta. En ole koskaan tavannut niin hidasta lähtöselvitystä kuin Larnacassa. Olimme hyvissä ajoin kentällä, eli boardaukseen oli aikaa yli tunti. Pääsimme pois lähtöselvityksestä vasta kun boardaus lipun mukaan oli jo alkanut ja paikat koneessa olivat yksittäisiä ja aivan eri puolilla konetta. Kaiken lisäksi se ainoa epämiellyttävä ihminen, jonka Kyproksella koko matkan aikana tapasin, sattui samaan lähtöselvitysjonoon meidän kanssamme. Tämä kyproslainen mummeli etuili sumeilematta, vaikka hänelle sanottiin asiasta ja jopa hänen oma miehensäkin hänelle siitä huomautti, muttei hän välittänyt tuon taivaallista. Onneksi kuitenkaan yksi etuileva mummeli ei voi pilata koko lomaa. Flynikin lento lähti melkein tunnin myöhässä, joten aivan hoppu ja hätä ei kuitenkaan tullut. Lähtöselvityksestä emme myöskään saaneet jatkoboardareita Wienistä Helsinkiin, vaan meitä ohjeistettiin menemään Wienissä uudelleen lähtöselvitykseen. Vaihtoaika Wienissä oli tunti 40 minuuttia ja koska kone lähti myöhässä Larnacasta se tiesi melkoista kiirettä Wienin kentällä viiden lapsen kanssa, joista kolme on epämiellyttävässä teinilonnimisiässä.

Kuten arvata saattaa Wienissä sitten juostiin. Ensin hirveällä kiireellä passintarkastuksen läpi, ulos saapuvien puolelta ja lähtöselvitykseen, joka oli juuri mennyt kiinni. Virkailija sanoi, että meidän olisi pitänyt mennä suoraan portille, johon totesin että eihän meillä ollut boardareita sille lennolle, koska emme saaneet niitä Larnacasta. Sitten virkailija hoksasi että olimme tulleet toisen yhtiön koneella, vaikkakin saman allianssin, ja tulosti meille boardarit, sekä ilmoitti vielä portille että olemme tulossa. Ei kun kauhealla kiireellä eteen päin: ensin transit-alueelle, sitten nopeasti turvatarkastukseen ja joka välissä täytyi tarkastaa, että kaikki lapset pysyvät edelleen mukana. Kun saavuimme portille niin Finnair oli juuri aloittamassa boardaamaan. Siinä jäi Mozartin kuulat ja Sacherkakku hankkimatta tuliaisiksi. Kaikki kuitenkin päädyttiin kunnialla koneeseen ja kuviteltiin voivamme huokaista helpotuksesta. Mitä vielä! Koneen lähdettyä nuorempi poikani huomasi jättäneensä lompakkonsa Flynikin koneeseen ja siitä hänelle syntyi suuri suru ja huoli, koska KELA-kortti oli lompakossa. Vieressämme istunut mieshenkilö kuuli keskusteluni poikani kanssa, ja ilmeisesti myös huomasi kuinka murheellinen hän oli, koska puuttui keskusteluun kertomalla käyvänsä usein töiden takia Wienissä, ja että itseasiassa hänen kollegansa on lähdössä Wieniin töihin seuraavalla viikolla, ja hän voisi selvitellä asiaa. Annoin hänelle yhteystietoni ja ajattelin että noinkohan tämä selviää, mutta yllätys yllätys, viikko loman jälkeen hän ilmoitti kollegansa tuoneen poikani lompakon Suomeen ja postittavansa sen hänelle kunhan palaa lomalta töihin. Laupiaita samarialaisia on siis vielä olemassa.

Noin puoli yhdentoista aikaan illalla koneemme laskeutui Helsinkiin ja pääsimme vihdoin yöunille Hilton Airportiin. Matka oli pitkä, raskas ja täynnä monen laista mutkaa, säätöä ja häsläystä. Kunnialla saimme kuitenkin koko katraan Helsinkiin asti ja nukkumaan. Seuraavana aamuna Hiltonin mahtavan aamupalan jälkeen suuntasimme uudelleen lentoasemalle ja kohti kotikenttää. Odotellessamme boardauksen alkamista kuulutettiin koneen olevan ylibuukattu ja osan porukasta täytyy jäädä pois. Onneksi kuitenkin vapaaehtoiset löytyivät ettei matka pidentynyt meidän osaltamme vielä päivällä.

Kypros vol 1

18.6.2015 Yleinen

Wienissä suuntasimme aamupalan jälkeen kohti lentoasemaa. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja kaikki sujui jälleen kerran todella hyvin. Hiukan yllätti, että Kyprokselle oli passin tarkastus, vaikka se on EU-maa, ja turvatarkastus oli juuri ennen porttia, kuinkas siinä ostat mitään tuliaisia kentältä?? No ei kylläkään edes testattu, että olisiko kentältä ostetun pullon tai hajuveden saanut viedä turvatarkastuksen läpi. Kentällä ollessamme olin todella kiitollinen, että tavarat oli jo edellisenä päivänä selvitetty Larnacaan, niin oli yksi ohjelmanumero kentällä vähemmän. Wienistä matkamme jatkui FlyNikillä.

Vaikka kone lähtikin Wienistä hiukan myöhässä, niin perille Larnacaan saavuimme lähes ajoissa. FlyNikin lentoemännillä oli mukava työasu: kauluspaita ja farkut. Pohdin siinä, että varmaan paljon mukavampi työskennellä rennoissa vaatteissa. FlyNikillä oli myös hyvä palvelu, ruoka, tai paremminkin välipala, lämmitetty leipä kuului hintaan, samoin kuin kaikki alkoholittomat juomat, mistä taas viisilapsinen perhe kiittää. FlyNikillä myöskin penkit olivat mukavat, nahkapäälysteiset ja tilavat, ainakin minun mielestäni.

Larnacassa odottelimme tavaroita ja kaikkien muiden rinkat, paitsi minun, tulivatkin hihnalle aivan kuten pitikin. Käväisin sitten kysymässä palvelupisteestä rinkkaani ja he totesivat sen tulevan erikoismatkatavarahihnalle. Eipä siinä mitään. Sieltähän se sitten löytyi, mutta logiikka oli hiukan hukassa, koska kaikki muut rinkat kuitenkin tulivat normi hihnalle ja olivat samalla lailla pussissa kuin minunkin rinkkani. Pääasia, että tuli perille. Nyt koko köörille rinkat kantoon ja ulos terminaalista. Ulkona vastassa oli kuumuus. Ihanaa, vihdoin lämmintä! Seuraava urakka oli etsiä bussi, jolla pääsisimme Larnacan keskustaan ja vaihtamaan bussiin kohti Paralimniä. Oikea bussipysäkki löytyi kysyttyämme tietä kahdelta hampaisiin asti aseistetulta poliisilta. Hyppäsimme ensimmäiseen bussiin, koska kuski kertoi sen menevän sinne mistä intercitybussit lähtevät. Taksilla tietysti olisi ollut helpompaa kulkea, mutta halusimme kerrankin matkustaa julkisilla ja samalla nähdä vähän todellista Kyprosta. Kyproksella bussilla matkustaminen on halpaa. Kertalippu kaupungissa aikuiselta 1,50€ ja lapselta alle 12v sekä opiskelijalta 0,75€. Intercitybussi Larnaca-Paralimni, Larnaca-Limasol, Limasol-Pafos aikuiselta 4€/väli ja lapselta puolet siitä. Paralimnissä jouduimme vaihtamaan vielä kerran paikallisbussiin Protarakseen ja saavuimme huvilalle noin klo 18 aikaan. Lapset syöksyivät huvilan altaaseen uimaan ja me miehen kanssa lähdimme kauppaan ostamaan ilta- ja aamupala-ainekset…

Huvila Protaraksessa

Huvila Protaraksessa