Selaat arkistoa kohteelle filosofia.

Oswald Spengler – Länsimaiden perikato (kirja luettu)

16.7.2017 Yleinen

Pikkuveljeltä lainasin tämän kirjan. Se on filosofinen teos. Kysymys kuuluu: onko filosofia ihan turhaa? Itse en ole ollenkaan kiinnostunut. Yritän jatkossa vältellä sitä!

Vinkkejä itsensä rakastamiseen

14.1.2017 Yleinen

11.6.2015, Torstai klo 21:21
”Päätän vuorotellen joko olla tyytyväinen itseeni tai parantua lopullisesti, mutta ne kaksi asiaa eivät korreloi keskenään ja herään siihen yhä uudelleen niin kuin se olisi joku uutinen. Saatan tajuta sen monta kertaa päivässä, ja monta kertaa päivässä päätän lähteä tiettyyn suuntaan joka sitten voi vaihtua tunnin sisällä koska tajuan tekeväni jotain mikä ei saa minua onnelliseksi. Mutta mikä sitten saa? Katson peiliin ja niin monena kertana inhoan sitä mitä näen. Joskus on hyvä päivä, se on aika mieletöntä… Ja pitäisi kai olla iloinen että edes on hyviä päiviä, vaikka joskus tuntuu että uurastan ja näen vaivaa mutta se ei vaan näy. Välillä mietin, onko minussa joku rakenteellinen vika? Joskus ajatukseni menee niin pitkälle että minun elimistössäni on joku salainen ihme asetus joka lihottaakin minua liikunnasta, tai että jotenkin nesteet kertyvät vatsaani kun istun kauan paikoillani. Ja sitten tunnistan että ne on sitä äärimmäisen vammaista ajattelua josta pitäisi pyrkiä eroon niin pian kuin mahdollista koska nuo äsken luettelemani hölynpölyt ovat vaarallisia. Tosi vaarallisia… Ei tarvita kuin naks, ja unohdan edellisen lauseeni ja alan uskoa niitä. Siis täysin, täyspäiväisesti ja koko älykapasiteetillani. Se raja on hiuksenhieno. Silti tajuan myös sen monesti päivässä, että minähän olen ollut siellä, siinä jossain hämärässä paikassa, kuilussa jossa vaa’an lukema näyttää alle 40 kiloa enkä silloinkaan ollut tyytyväinen itseeni. Mikä muuttuisi nyt? Mitä tekisin toisin, jotta en päätyisi sinne mistä olen ponnistellut ylös, mutta jotta voisin hymyillä kun katson peiliin? Onko mitään siltä väliltä edes olemassa?”

Hetket joina tuntee itsensä kauniiksi, on käytettävä hyväksi. Voisi ajatella että kaikki oman ulkonäön ympärillä pyörivä on pinnallista ja turhaa, ja mitä nopeammin sen kaiken miettimisen lopettaa, sen parempi. Anoreksian kanssa se ei kuitenkaan toimi niin.

Minun virheideni kautta opittu filosofia on yksinkertainen: Jos tunnet olosi huonoksi, älä katso peiliin. Kaikilla on huonoja ja hyviä päiviä, ja kun hyvä päivä viimein koittaa, on täysin oikeutettua peilata kunnolla ja nauttia siitä. Siinä ei ole mitään omahyväistä. Se on tilanteen ymmärtämistä ja hyvien hetkien hyödyntämistä. Onneksemme nykyaika mahdollistaa myös selfiet. Niitä ei tarvitse postata minnekään tai näyttää kenellekään, mutta hyvinä päivinä niitä kannattaa ottaa, ja ne kannattaa säilyttää. Miksi? Kun hyvä päivä taas jää kauas taakse ja itsensä tuntee huonoksi, on peiliin katsominen jälleen turhaa. Niinä päivinä heitetään peilin eteen pyyhe tai lakana, ja jos Anoreksia ei tyydy siihen, katsotaan peilin sijaan hyvien päivien selfieitä. Kukaan ei liho yhdessä päivässä. Hetkinä joina tuntuu siltä, on hyvän päivän selfie oikeassa. Ei peili.

Ulkopuolelta tulevat kommentit vaikuttavat meihin enemmän kuin monet myöntävät. Aiheettomat, negatiivissävytteiset lauseet jäävät helposti päähän pyörimään eikä minulla ole antaa niiden ohittamiseen vinkkejä, joita joku ei olisi jo joskus sanonut ääneen. On tietysti totta, että niiden latelijat ovat usein epävarmoja itsestään, ja motiivit kommentteihin ovat mitä todennäköisemmin jotakin aivan muuta kuin mitä niiden sisältö antaa ymmärtää. Nämä faktat eivät kuitenkaan ole auttaneet minua, sillä minun sairauteni on ilmennyt muodossa, jossa ulkopuolelta tuleva negatiivisuus on yhdentekevää. Olen itse ollut itseni pahin vihollinen, ja olen itse arvostellut, leimannut ja loukannut itseäni pahemmin kuin kukaan muu voi koskaan tehdä. Sisältäpäin tuleva negatiivisuus on hyvin rikkovaa, mutta sen kanssa selviytymiseen minulla on neuvoja.

Minua auttaa ulkopuolelta tulevaan positiivisuuteen keskittyminen ja sen säilyttäminen. Moni ihminen ei tiedä miten suuria asioita heidän minulle osoittamansa kauniit sanat saattavat olla. On varmaa, että sosiaalisissa tilanteissa ilmenneet positiiviset kommentit ovat merkityksellisiä kenelle tahansa. Minulle ne ovat sanojen lisäksi kauniita luoteja jotka lentävät sairauttani kohti, sekä siemeniä joista hitaasti kasvaa se kadotettu rakkaus ja välittäminen omaa itseä kohtaan. Tämä on minun itseni välinen taistelu, se on totta. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö sairauteni ulkopuolistamat ihmiset kykenisivät tietämättään tarjoamaan minulle apua.

Kun minulle osoitetaan positiivisia sanoja, haluan kirjoittaa ne muistiin ja tallettaa ne. Uskon, että tällöin ne saavat sijaa sisältäni ja pääsevät kasvamaan. Talletuksen voi tehdä kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti, mutta pointtina on positiivisissa sanoissa vellominen. Se on täysin sallittua, eikä siinäkään ole mitään ylimielistä. Muistelen henkilöä joka osoitti minulle kauniita sanoja. Ajattelen tilannetta, jossa ne lausuttiin, ja mietin sanojen sisältöä. Tärkeintä on yrittää uskoa se sisältö. Lopulta ihminen itse päättää mihin uskoo, eikä uskominen Anoreksian mielipidettä vastaisiin väitteisiin ole helppoa, mutta niinhän se on kehonkuvankin kanssa. Kun oppii uskomaan omaan hyvyyteen, on Anoreksia saanut jo monta kuolettavaa iskua.
Neuvoni ulkopuolelta tulevien kommenttien hyödyntämiseen on siis myös hyvin yksinkertainen: Älä ulkoista itseäsi sinulle osoitetuista kauniista sanoista. Usko ja muista ulkopuolelta tuleva positiivisuus, ja käytä se parhaasi mukaan energiana syrjäyttämään sisältä tuleva negatiivisuus.

13.6.2012, Keskiviikko klo 13:26
”Oltiin mumman ja vaarin luona. Mumma hieroi kipeitä hartioitani ja sanoi: ’Voi sulla on oikeen joutsenen kaula!’. Se tuntui hirmu kivalta ja jäi mieleen… En tiedä miksi. Joutsenet on kauniita.”

 5.7.2013, Perjantai klo 8:43 – Kroatiassa –
”Levottomuuden tilalle on tullut väsynyt, mutta ei nukuttava olo joka tuntuu lähes pirteältä. Kävin suihkussa, sheivasin jalat, katselin rusketusraitojani peilistä ja olin pitkästä aikaa tyytyväinen siihen mitä näin. En siis rusketuksen kannalta, minulla on ihan yhden tekevää olenko ruskettunut. (Äidin sanoin: ’Oooh, sä et näytä enää kuoleman kalpealta, nyt oot enää vaan sairaalloisen kalpea!’) …Mutta siis yleisesti. Pyörähdin pari kertaa ympäri, hymyilin, ja menin pyyhe päällä parvekkeelle lukemaan.”

Kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä.

Mariosofia – Elektronisten pelien kulttuuri (kirja luettu)

10.3.2016 Yleinen

”Marjosofia” on kirja niille filosofian ystäville, jotka eivät vielä ihan ymmärrä oikeita filosofiakirjoja. ;) Tai ei se kyllä mitään filosofiaa ole, jotain pelitutkimusta vain. No, sain kuitenkin tällaisen kirjan luettua, loppuosan Genesiksen konserttia kuunnellen:

https://www.youtube.com/watch?v=I1oJ-Ib8D4E

Kirja on sinänsä vähän vanhentunut, koska se on vuodelta 2002. Ihan mielenkiintoista luettavaa silti. Netistä ei tunnu oikein löytyvän kirjaa tilattavaksi (tuntuu olevan loppu kaikkialla). Omani sain kirjastosta lainaamalla. Voit kuitenkin hakea vaikka Googlella tämän linkin kautta:

https://www.google.fi/?gws_rd=ssl#q=mariosofia+elektronisten+pelien+kulttuuri&start=10

Sitten jos kävisi kaupassa ja ostaisi vähän sipsejä. :)

Kaiken tarkoitus

6.11.2015 Aloitus, Yleinen

Tämän blogin tarkoitus on avata tunteitani. Mitä luultavimmin käytän esimerkkejä omasta kirjastani tai jostain muusta pääni tuotoksesta, niin en välttämättä jaksa joka kerta mainita tapahtuman kuvainnollisuutta. Yritän kuitenkin mainita oikeat tapahtumat erikseen.

En ole täällä vain raivoamassa maailman epäreiluutta, vaan tarkoitukseni on avata ajatuksia ja uusia näkökulmia. En kiistä ettenkö saata innostua siihen ensimmäiseenkin, mutta vältän tilanteita.

Kerron siis teille hiukan itsestäni:

Olen siis vuonna 2015 peruskoulun päättänyt, tylsiin ihmisiin kyllästynyt nuori filosofi. En ole lähellekään luokkani priimus, mutta en oli mikään idiootti. Yläkoulussa ei vaadittu mitään ja minulla ei ole numeriaalisia tavoitteita koulujen suhteen. Aloitin nyt lukion ja pelotteluista huolimatta oli uskottua helpompaa minulle. Ensimmäiseltä koeviikolta tuli kutosta ja seiskaa. Olin siihen ihan tyytyväinen.

Kirjoitan myös kirjoja, käsikirjoitan elokuvia (yhtäkään en ole kyllä saanut vielä valmiiksi), sanoitan kappaleita, piirrän ja niin kuin huomaatte. Kirjoitan blogia.

Tunnen olevani erillainen ihminen kuin muut, maailman kuvani vuoksi johon tulen palaamaan vielä useaan kertaan. Tulen myös useasti mainitsemaan muutaman ihmisen ja kerron heistä Kirjaimin. Yleisimmät ovat N: hän on minulle veli, H: tyttö joka on kokenut paljon ja yksi lukuisistani ihastuksista. Mx: ryhmä johon kuuluu I: mentorini ja tuhannen vastauksen kirjani, M: hauska lyhyt tyttö, I: hauska ja pitkä tyttö, sekä seiskaluokkani ihastus, R: vaaleahiuksinen mukava tyttö ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä S: Solakka tyttö joka tuli mukaan muutaman päivän tai viikon jälkee. Sitten on vielä B: tyttö joka on kuin sisko ja ilman häntä olisin pulassa uudessa koulussa.

Mutta eiköhän tämä ollut tässä! Miksi kertoa kaikkea heti ;)

 

Ps. Käykää kattoo kans toinen blogini hammashampaastablogi

Elämän ihmeellisiä kysymyksiä ja arvoituksia

2.11.2014 Yleinen

Tapahtuma rikas viikonloppu jatkui ystäväni Anetten kanssa pohdinnalla kera viinitilkan. Mieleen juolahti yksi ehkä kummallisimista ja ihmeellisimmistä kysymyksistä jota pohdimme tuntikaupalla sekä syvennyimme aiheeseen kunnolla. Siinä pohdinnan lomassa keksimme mahdollisesti uusia sanoja suomenkieleen. Me ei olla seottu lopullisesti sitä ei tarvitse pelätä, mutta täällä sveitsin vuorilla eli maalla on aikaa pohtia kaiken näköistä.

Mikä sana kuvaa parhaiten pesukonetta?

Nyt tulee vähän tausta tietoja miksi keskustelumme ajautui tähän aiheeseen ja mitä me tällä kysymykselleä haemme.

Juttelimme kaikessa rauhassa niitä näitä ja Anette viikkaili samalla pyykkiä. Puhtaat pyykit hupenivat pussista ja asettui kauniiksi pinoiksi pöydälle. Pussi näytti tyhjälle, mutta siellä oli vielä yksi sukka. Siis YKSI sukka ei paria missään. Anette muisti että hän oli aivan varmasti laittanut parin tälle sukalle pesukoneeseen, koska oli vienyt ne erikseen tyttärensä huoneen lattialta pesuun. Siitä heräsi kysymys miksi pesukone vie vain sukkia, ei kumpaakin sukkaa vaan toisen sukan? Koneelle ei kelpaa esim. stringit tai käsineet vaan pelkästään sukat. Rupesimme miettimään että mikä sana kuvaisi parhaiten pesukonetta joka vie toisen sukan, haluaa erottaa identtisenparin ja pyörittää tätä kolmiodraamaa.

Mikä näistä sanoista on mielestäsi oikea? Onko sinulla parempi vaihtoehto? Sanassa täytyisi olla jotain erottamiseen viittaavaa, mutta se ei kuitenkaan välttämättä ole lopullista.

 

Erottaja = erottaa sukat toisistaan viemällä parin. Alkuun sana erottaja vaikutti hyvälle, mutta onko se liian lopullista? Aina on kuitenkin mahdollisuus että pari löytyy. Emme siis olleet tyytyväisiä sanaan joka kuullostaa niin lopulliselta.

Etäyttäjä= Pesukone on etäyttäjä se etäyttää parin, mutta vielä on mahdollista että pari löytyy. Oivaa, nyt me se keksittiin! Kuitenkin kun sanan sanoi muutaman kerran ääneen ei se kuullostanut hyvälle. Onko etäyttäjä edes sana vai olisiko erkauttaja parempi? Ei taida erkauttajakaan olla oikeaa Suomenkieltä. Jotenkin nämä kuitenkin jäi ikävästi soimaan korvissa joten ei tyydytty näihinkään. Pohtiminen jatkui…

Täkyttäjä= houkuttelija. Se sen on oltava. Hetken riemuitsimme keksinnöstä, mutta nyt kun ajattelee niin ei se voi olla houkuttelija. Millä se houkuttelee sukkia? Sana täky tarkoittaa houkutinta joten pesukoneellakin pitäisi olla jokin täky että se voisi olla täkyttäjä. On tämä vaikeaa.. Asia vaivaa ainakin minua että mikä se oikea sana on tai onko tällaiselle edes sanaa?

Huomasin että Itse ajattelin asiaa psykologisesti syvennyin aiheeseen kunnolla, mutta eihän pesukonetta voi ajatella psykologisesti? Anettea vain ärsytti sukan katoaminen. Päädyimme lopulta tulokseen että meidän ajattelumaailma on hyvin filosofista? Naurattaa jälkeenpäin että mitä meidän päässä oikein on liikkunut nyt kun tätä todella kirjoittaa ja lukee.

-viisauden rakastajat