Selaat arkistoa kohteelle fiiliksiä.

#SOS Mitä sitten, kun koulu loppuu? :o

18.12.2016 Yleinen

Hellouu :)

Kuten otsikko kertoo, tänään olis tarkotus vähän jutskata jatko-opiskelusta.  En oo maailman paras esimerkki loistavasta suunnitelmasta tuulevaisuudelle, mutta koitan yleisesti kertoo mitä kaikkee voi tehä ja mitä jos ei pääsekään heti opiskeleen ja sit aattelin kertoo myös vähän mun omasta tilanteesta ja sillees, mut eiköhän mennä :)

Yleisiä ajatuksia
Mulla alkaa olla lukio-opinnot pikkuhiljaa paketissa ja kohta, oikeestaan ihan justiinsa, pitäis tietää, että mihin haluaa hakee.. Jotenkin tosi hurjaa ajatella, että se noin 3 vuotta siitä, kun alotti sen koulun, on kohta jo menny.. Mihin tää aika oikeestaan menee? :o
Joka tapauksessa, kohta (maaliskuussa) alkaa yhteishaku ja pitäs tietää, että mihin tää immeinen suuntaa seuraavaks.. Ei oo helppoo, voin sanoo. Niin paljon erilaisia paikkoja, niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, ihan liiaks asti..
Oon miettiny erilaisia vaihtoehtoja, ja se on ollu silleen vähän vaikeeta, kun on juttuja mistä on selkeesti kiinnostunu, mutta ei oo kuitenkaan ihan varma asioista, mutta sitten se pitäis sovittaa johonkin tutkintoon tai itelle ja omiin toiveisiin sopivaan kouluun..  Toisaalta on useempia asioita, mitä  haluais ehkä tehä, mutta se, että mitä haluais kaikista eniten ja että voisko niitä jotenkin ”miksata” ja yhdistellä niihin muihin kiinnostuksiin, niin että sais sellasen ”dream jobin” aikaseks :) Toisaalta meillä täällä Suomessa on hyvä ja ihan super hieno asia se, että vaikka sä olisit jo aikuinen ja joku työ/ammatti ei sittenkään oo se, mitä sä haluut tehä, niin sulla on tosi paljon mahdollisuuksia hankkiutua opiskeleen aikuisopiskelijana ja kouluttautua uudestaan :)

Hakuaika lähestyy,apua!
Siitä hakemisesta, niin mua silleen vähän jännittää, että pääseekö heti opiskeleen vai ei. Toisaalta oon asennoitunu niin, että joo kyllä mä haen heti nyt keväällä, mutta se, että jos en saakaan nyt heti ekalla hakukerralla sitä paikkaa, niin ei mun maailma siihen kaadu :) Aina sanotaan, ettei mihinkään yleistäviin tuloksiin ja tutkimuksiin kannata sillä tavalla laittaa painoarvoo liiaks, mutta se on totta, että vaan noin kolmasosa ensimmäisen kerran hakijoista pääsee heti opiskeleen. Toisin sanoen, se voi olla hyvinkin mahdollista, että se välivuosi tulee väkisin eteen, vaikkei sitä ensisijasena vaihtoehtona olis ees aatellu. Tottakai aina kannattaa hakee ja yrittää päästä heti opiskeleen (ellei tosiaan oo tietosesti suunnitellu haluavansa pitää välivuoden) ja sekin on ihan totta, että aina joku prosentti pääsee sisälle sinne opiskelupaikkaan. Esim. vaikka psykologian opiskelu yliopistossa; sinne on ihan hullun paljon hakijoita, kun se on niin suosittua, mutta kyllä sinne aina jotkut pääsee sisälle, ja se joku voit olla just sä itte, jos hyvin käy :) Pitää vaan jaksaa tosissaan yrittää :) Ja jos se nyt ei onnistu heti ekalla kertaa, niin ei saa silti lannistua, jos oikeesti haluu johonkin tiettyyn paikkaan sisälle tosi kovasti, niin sit vaan ei muuta kun uutta hakua kehiin vähän myöhemmin :)

Ajatuksia omasta jatko-opiskelusuunnitelmasta
Mitäs mä aattelin ite? No, niinkun sanoin, niin kyll mä haen varmaan nyt heti, jos kävis niin hyvä tuuri, että pääsis heti opiskeleen ja säilyis se tietynlainen rytmi elämässä ja olis sellasta samanlaista, tai ainakin samantapasta, arkee, kun nytten on. Se on jotenkin tosi ”pelottavaa” ajatella, että ”noniin, nyt sitten turvallinen ja tutun olonen opiskeluaika on ohi” ja sellasta samanlaista jatkumoo ei  tuukaan enää, kun esim. ala-asteelta vaihto yläasteeseen ja yläasteelta lukioon, vaikka onhan noidenkin ”sidosvaihtojen” välillä suuria eroavaisuuksia ja aina on tullu suurta muutosta aiempaan opiskelupaikkaan-, -ympäristöön ja -yhteisöön liittyen. Vaikka samoja kavereita on kyllä säilyny matkassa mukana, mutta silti. Ei sitä parasta kaveria kuitenkaann kaikkialle voi ottaa mukaan ja jossain vaiheessa on pakko erkaantua, ellei nyt ihan varmana oo haluamassa tismalleen samaan paikkaan opiskeleen tai jotain sellasta.
Ja no, sit jos ei onnista opintopaikan suhteen, ja varmaan jo nyttenkin kun koulu ”loppuu” ennen kevään kirjotuksia, niin sit haen ja meen töihin. En jotenkin osais jäädä ”tyhjän päälle” ja sillain ettei olis mitään sellasta arkipäivää, kun on tottunu siihen, että päivässä on se tietynlainen rytmi :) Toisaalta hetken ottaisin kyllä sellasta omaa aikaa ja vetäisin vähän henkee, että ”huh, nyt se rupeema on takana” ja sit suuntais kohti jonkunlaista työtä ja sit seuraavalla hakukerralla, syksyllä tai sitten seuraavana keväänä tästä keväästä kun on hakenu, niin sit hakis uudestaan :) Mutta sen näkee sitten, että miten tulee käymään ja pääseekö opiskeleen vai ei :)

Mutta tällasia ajatuksia mulla tällä kertaa, toivottavasti en kyllästyttäny super pitkällä postauksella, mutta halusin vähän avautua ja kertoilla aiheesta, ihan silläkin, että oma kohtasta kokemusta tässä parhaillaan käydään läpi :)
Oikein hyvää alkavaa viikkoo kaikille, ja hei JOULUUN ON 6 PÄIVÄÄ! :)
Tsau!

– A

 

 

Ärsyttävä keskiviikko?

25.5.2016 Yleinen

Hellou!
Kaikki lähti siitä, että puoli vitsillä tein jonkun persoonallisuustestin netistä, sillä muistan, että joskus psykan tunnilla on tullut opettajan ohjeistamana tullut tehtyä sellanen. No, päätin tehdä sellaisen. Ei siinä testissä sinänsä mitään ihmeellistä ollut ja vertailun vuoksi kahlasin nettiä läpi ja tein aika monen erikin sivun persoonallisuustestin, ihan vaan ajan kuluks ja huvin vuoksi.

Kun olin tehnyt ns. ”yhteenvedon” kaikista testeistä ja tarkastellut tuloksia yms ja tullut siihen tulokseen, että tulokset olivat pelottavan paikkaansa pitäviä, löysin jonkun sivun mitä kautta pääsi tekeen jotain ammatinvalintatestejä. Noh, olihan niitäkin pakko koittaa ja oikeestaan ehkä ihan hyväkin.. Muutaman testin kerkesin tekeen, kunnes tuli sellanen tunne, että ei hemmetti sentään, nyt riittää..

Siitä tuli melkeinpä ärsyttävä olo ja eniten ehkä turhautunut.. Ainakin mulle, koska mulla ei oikeesti ole mitään hajua, että mikä mä haluan olla tai mikskä mä haluisin tulla…
Äidistä opoihin tenttaa, että mikä susta tulee isona. Mä en tiedä! Ja mitä lähempänä lukion loppuminen on, sitä enemmän tulee sellanen olo, että voi tsiisus, en mä oikeesti tiiä…

Kun suurin ärsytys oli laantunut, keräsin taas ajatuksia kasaan ja totesin, että ei tää elämä oo niin vakavaa. Minä ja moni muukin, ketkä tuskailee tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, löytää varmasti oman ”punasen lankansa”. Jos mietin itse nyt, että missä kuvittelen itteni 10 vuoden päästä, niin voin sanoa, että päässä on vaan pelkkää tyhjää eikä ole mitään käsitystä siitä, mihin elämän polku vie ja kuljettaa. Täytyy vaan luottaa siihen, että oma juttu löytyy kyllä. Jos ei heti, niin erilaisten vaihtoehtojen jälkeen :)

Ei mulla tällä kertaa ollu oikeestaan muuta, halusin lähinnä vaan avautua aiheesta ja toivon, että ehkä joku teistäkin on paininu tai parhaillaan painii saman ongelman kanssa. Mutta juu, sellasia ajatuksia tänään! :)
Huomenna on taas päivä uus ja uudet kujeet, joten eiköhän valmistauduta myös pikku hiljaa perjantaihin ja piakkoin saapuvaan viikonloppuun!

Hyvää loppuviikkoa kaikille :)

Aluksi…

23.5.2016 Yleinen

Hellou…

Eli siis tämän blogisivun tarkoituksena on, että kirjottelen tänne erilaisia tarinoita tai tekstejä, (mutta kuitenkin tarinoiden muodossa), mitä fiiliksiä nyt ikinä tuleekaan ja mitä päässä millonkin liikkuu.
Mutta lähinnä ja päällimmäisin idea oli se, että haluan että en kirjota enää vain itselleni, tyylillä paperille kynän kera,vaan myös niin, että muutkin voivat lukea ajatuksiani ja tuotoksiani.

Toivottavasti tykkäätte! :)

~ a

Kohti kesää kovalla vauhdilla

23.5.2016 Yleinen

Moikka!

Ei ole taas pitkään aikaan tullut runoiltua tänne yhtään mitään ja tänään oli sellanen fiilis, kun kerrankin on taas aikaa, että nyt pitää kirjottaa :)

Aivan hirmusen nopeesti on aika taas menny! Justhan vasta lumet suli ja sää alko lämmitä ja nyt koivuissa on jo lehdet ja sääkin on niin lämmin! Voi vitsit, kuinka oonkaan oottanu sitä, että kun aamulla kävelee bussipysäkille, että kuulee lintujen laulavan :)

Mutta joo, mun elämä on ollu niin kiireistä nyt viimisen kuukauden ajan, että ei meinaa ite ees mukana pysyä! Mutta siitä huolimatta hyvää kuuluu, vaikka onkin välillä ihan sekasin päivistä :)

Oikeestaan tois hyvä fiilis kokonaisuudessaan: vihdoinkin yo-tulokset tuli ja olin tosi tyytyväinen omaan suoritukseen, vaikka sanotaankin (mikä lie myytti), että 2. luokalla kirjotukset alottavat kirjottaa huonommin kun 3. luokalla, joten ylitin ainakin itteni! Lisäks mun aivan mahtavalla teatteriporukalla on para aikaa menossa kevätnäytökset ja se on meille iso asia, että saadaan tehä sitä juttua, koska se vaan on meille tärkeetä ja koko se scene, kenen kans on tehny joulukuusta asti ”töitä” nuorisoteatterissa ja ollu osana sitä kokonaisuutta, antaa hyvää voimaa ja paukkuja vielä viimisillekin viikoille kouluun, joten kiitos siitä! :)

Toivottavasti tekin saatte voimaa ja tukee joltain tai jostain teille tärkeestä jutusta! :)
Hyvää loppu kevättä kaikille ja kouluja käyvät; vielä hetki, sit se on siinä, ja sit ketä töissä on; kyllä se loma sieltä kans tulee! :)

~ annika

Ihan tavallinen sunnuntai

28.2.2016 Yleinen

Hellurei!

Se olis sunnuntai 28. helmikuuta :)
Hyvillä mielin ja uutta puhtia täynnä on taas tähänkin sununtaihin herätty.
Talviset maisemat Etelä-Suomessa saa aikaan kauan odotetun talviloman tuntua.
Nyt voi rauhassa vähän mietiskellä ja nukkua seuraavan viikon pidempään, eikä tarvitse herätä niin aikaisin herätyskellon pirinään. En kuitenkaan ajatellut nukkua puolillepäivin, sillä siinä vaiheessa on jo päivä mennyt hukkaan.

Tällä kertaa en ole onnistunut hankkimaan itselleni röykkiöittäin ”must to do”- listaan asioita. Liian suunnitemallinen lomanvietto ei ole lomaa. Päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä lomasta tulee. Turha miettiä liikaa tekemistä, joita pitäisi tehdä. Siitä aiheutuu vaan aivan turhaa stressiä, ja kuka sitä nyt lomalla kaipaa? :)
Vaikkakin ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset jo kummittelee aivan lähiviikkoina, en aio ottaa liikaa stressiä siitäkään. Toki se jännittää, kun menee ensimmäistä kertaa hikoilemaan 6 tunniksi pulpetin ääreen, mutta eiköhän siitäkin selvitä, kaikki ajallaan.

Nyt, kun kerrankin on arkena vapaata, jää enemmän aikaa sellaisille asioille, joita ei välttämättä ehdi normaalisti arkena tehdä. Siispä aion viettää aikaa itseni kanssa ja tehdä asioita mistä tykkään, mutta joille ei ole tavallisesti aikaa, kuten valokuvaus, piirtäminen, spontaanit kävelylenkit ja yleinen ajavietto perheen kesken.
Toivottavasti Teillä on aikaa kaikkeen siihen, mistä tykkäätte ja mitä haluatte tehdä, vaikka Teillä ei nyt olisikaan lomaa. Kyllä arkenakin täytyy osata ottaa iisisti ja joskus täytyy osata myös hemmotella itseään. Mutta muistakaa viettää aikaa perheidenne kanssa ja laskea luurit pois käsistä, oikea maailma ei löydy sosiaalisesta mediasta ja erilaisista profiileista, vaan ympäriltä, välillä täytyy vain avata silmät ja katsoa ympärilleen :)

Mutta nyt toivotan kaikille oikein hyvää alkavaa viikkoa ja muistakaa nauttia, kevät sieltä kovaa vauhtia jo tulee.
Muistakaa olla ahkeria, mutta rajansa kaikella :)
Heissan :)

Page 7 of 366

7.1.2016 Yleinen

Hellurei! :)

Vuosi 2016 on vierähtänyt käyntiin ja joulu on takana :) Toivottavasti joulunpyhät ja uusivuosi sujuivat kaikilta hyvin ja ilman vastoinkäymisiä :)
Tammikuun ensimmäinen kokonainen viikko on parhaillaan menossa, vaikkakin loppupuolella, mutta tästä se lähtee. Uusivuosi ja uudet kujeet :)
Osa on saattanut tehdä uudenvuodenlupauksia, toiset ei. Ainakaan itse en ole asettanut sen suurempia tai huimempia tavoitteita, mutta yleisellä tasolla haluan panostaa ja yritän antaa itsestäni enemmän opiskelun parissa ja toisinaan antaa myös enemmän aikaa itselleni.

Mitä uudenvuodenlupauksiin tulee, niin ei kannata lyödä itselleen ”liian korkeita tavoitteita”. Mieluummin pienempiä rajapyykkejä jotakin isompaa tavoiteltavaa kohden, niin saavuttaessaan tavoitettaan huomaa matkan aikana kertyneet pienet onnistumiset ja välitavoitteet. Näin tajusin myös itse viime vuoden jäljiltä.
On turhauttavaa, jos et pääse tavoitteeseesi, sehän on ihan ymmärrettävää. Mutta pitää myös muistaa,  ettei ole liian ankara itseään kohtaan. Loppupeleissä se alkaa käydä oman hyvinvoinnin päälle. Tavoitteita ja unelmia saa ja pitääkin ehdottomasti olla, mutta liian ankara itsensä kouliminen ja vaatiminen itseltä ei ole hyväksi sekään.

Pitää muistaa omat rajat, mutta toisaalta niitä pitää myös rikkoa löytääkseen uutta. Jos tuntuu siltä, että haluat kokeilla jotain uutta, tee se :) Höpönlöpsis, jos joku sanoo, että olet liian vanha :) Koskaan ei ole liian vanha! Ehkä joskus on jopa tarpeellista irtautua vanhasta tutusta ja kokeilla jotain sellaista, josta olet uskaltanut aiemmin vain uneksia. Ehkä tämä vuosi on jonkin uuden aika, anna ainakin mahdollisuus sille, eihän sitä koskaan voi tietää :)
Tämän myötä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta ja loistavaa viikonjatkoa, hejjjjppa :)

 

 

100 päivää takana – fiiliksiä

17.12.2015 Yleinen

2015-12-16 13.04.37Lupasin kirjoittaa 100 päivän kohdalla lisää fiiliksistä. Joten tässäpä niitä, jouluisena :)

Tähän 100 päivään on mahtunut niin iloa kuin surua. Iloa on tuonut onnistuminen ja Cambridge Ohjelman noudattamisen helppous. Lisääntynyt energiakin on tuonut paljon hyvää mieltä ja olen saanut enemmän aikaan kuin aiemman vuoden aikana!

Surua ja vastoinkäymisiä on tullut mm. Cambailun alussa ollut koiran jalkaleikkaus sekä veljenpoikani menehtyminen. Itse Cambridge ei ole aiheuttanut mulle mitään pahaa, päinvastoin. Jos en olisi ollut tässä ohjelmassa mukana, olisi syöminen taas jäänyt. Useampaan kertaan.

Plussia voisi luetella vaikka kuinka!
1) Lentomatkustaminen on helpompaa, se tuli koettua lennolla Müncheniin. Vaikkakin viereeni sattui pahalle haiseva, erittäin lihava mies. Jos itse olisin vielä tursuillut käsinojien alta, ei olisi ollut kellään kivaa.
2) Ruokailujen suunnittelu kotioloissa on helppoa ja kivaa. Tulee kokeiltua uusia juttuja, kehiteltyä reseptejä.
3) Lisääntynyt energia tulee ammennettua järkevään tekemiseen. Energia tuo myös positiivista mieltä ja mielestäni pyrin nykyisin valittamaan ja murehtimaan vähemmän, vaikka tarvettakin olisi ollut. Suorastaan ärsyttää välillä ihmiset, joilla ei ole mikään hyvin.
4) Halu ja tarve liikkua. Ennen sohva oli niin hyvä ystävä, ettei jaksanut. Nyt jotenkin kaipaa raitista ilmaa ja jotain actionia elämäänsä.
5) Tipattomuus, aivan ehdottomasti positiivista! Nyt mielialan laskun näkee heti parin juoman jälkeen. Ja miten turhia kaloreita ne ovatkaan! Ja mikä turvotus tulee puolikkaasta skumpasta tai muutamasta oluesta :/
6) Ravintolassa syöminen on vieläkin hieman haaste, mutta osaan ainakin valita järkevimmän vaihtoehdon ja välttää hiilareita
7) Vähäinen hiilihydraattien saanti on mun juttu. Kun en niitä käytä, olo ei ole niin turvonnut ja jotenkin voi helpommin hengittää.
8) Teen tätä itselleni, en voi huijata kuin itseäni. Ketä tämä hyödyttää, itseäni.
9) Jokaisesta liikuntasuorituksesta voi olla tyytyväinen. Olen liikkunut vähintään 30 minuuttia päivittäin, sairaanakin.
10) Vaatteet. Miten ihania vaatteita löytyy helposti ja mm. farkkuja ei tarvitse lyhentää vaan ne ovat sopivia :)
11) Keikat selvinpäin. Ihan mahtava kokemus. Muistaa kaiken paremmin ja nauttii enemmän musan tuomasta hurmasta

2015-12-17 11.55.25Miinuksia
1) Raha, joka meni ennen rasvaiseen ruokaan ja muuhun epäterveelliseen, menee nyt Cambridge tuotteisiin
2) Ulkomaille matkustaessa ruokailut eivät ole simppeleitä, se kävi ilmi Münchenin kirjoituksestani »
3) Ihmisten asenteet, ”sun pitää sitten myös pitää ne kilot poissa” tai ”oot niin tylsä, kun et ota edes lasillista viiniä”
4) Vaateet eivät istu. Vanhat, kalliit merkkifarkut ovat aivan liian isoja ja edes vyö ei pelasta niiden ulkonäköä. Sama monessa paidassakin.

En vaan keksi miinuksia enempää. Hyvä niin :)

Kaiken kaikkiaan olen onnellinen, etten ole enää niin lihava ja kuvottava :D Tästä voi vain jatkaa eteenpäin ja tsempata loppuun asti. Ja toivoa, että tämä elämänmuutos saa aikaan sen, ettei mitään ylimääräisiä sairauksia (2. tyypin diabetes, tmv.) tule.

Joulu tulee!

16.12.2015 Yleinen

Moikkelis!(:

Se olisi joulukuu puolessavälissä. Ihan hirveän nopeasti aika meneekin, huhhuh.
Täytyy sanoa, että tämä Suomen sää ja ilmasto ei aivan sellaisia joulunalusaikoja ole tarjonnut kuin silloin, kun itse olin pienempi. Mutta joulufiilis ja -mieli alkaa aina siinä vaiheessa löytyä, kun tutut askareet ja siivoukset joulua varten käynnistyy. Eihän joulu ole kuin kerran vuodessa, joten eiköhän oteta kaikki ilo irti (:

Siitä tulikin mieleen, että joululahjat on varmasti joillakin jo hankittu ja toisilla ne vielä odottavat kaupan hyllyssä, mutta ei hätää, itsekin olen aivan vaiheessa :)
Minulle itselle lahjojen saaminen ei ole niin tärkeää, vaan mielestäni on niin ihana tunne antaa ihmisille lahjoja ja saada heidä aidosti iloisiksi ja onnellisiksi, vaikka kyseessä olisikin vain pieni juttu (:
On lahjojen saaminenkin mukavaa, mutta ei se joulun pääasia kuitenkaan ole. Uskon, että monelle perinteet ja kaikki ennen joulua tapahtuvat järjestelyt ovat tärkeä osa joulua. Samalla siinä tulee yhteenkuuluvuuden ja yhdessä tekemisen tunnetta, kun kaikki on yhdessä koolla. Joulu on kuitenkin yhdessä olon ja toisten ihmisten muistamisen juhla (:
Sekin tuo joulun tuntua, kun posti kantaa laatikkoon oikeita postikortteja, eikä pelkästään sosiaalisessa mediassa lähetettyjä viestejä hienoin hymiöin, mutta kukin tekee miten tuntuu parhaalta (:

Toivon kaikille hyvää joulunalusaikaa ja voimia viimeisiin työ- sekä koulupäiviin, enää ei paljoa ole jäljellä ja sitten saa vetää henkeä ja nauttia joulusta! (:

Heipsun!! :)

Loman tarpeessa…

2.12.2015 Yleinen

Heipparallaa! (:

Niin se joulukuu vierähti taas käyntiin. Ai että, aika menee hirmu nopeasti!
Nyt, kun yksi koeviikko on jälleen takana ja uusi jakso odottaa uusine haasteineen, niin olen jälleen palannut tänne (:
Täytyy sanoa, että ei ole opiskelijan elämä helppoa, vaikka niin luulisi. Itse henkilökohtaisesti viimeisten päivien aikana ennen koeviikkoa, nukuin viimeisen kolmen yön aikana yhteensä 7 tuntia, mutta luojan kiitos koeviikkoa edelsi vielä viikonloppu niin sai vähän voimia kerättyä kasaan…

Koska uusi jakso on alkamassa, olen luvannut itselleni tehdä parannuksen ja eräänlaisen ryhtiliikkeen. Yleinen reippaus ja motivaatio ovat vähän lopahtaneet ja huomaa kyllä, että on loman tarpeessa, mutta vielä on muutama viikko jäljellä ja sitten saa hengähtää.
Joulukin alkaa pikkuhiljaa lähentyä, joten uutta energiaa ja puhtia saa ainakin siitä, että on jotain mitä odottaa. Kunhan vaan ei stressaa liikaa, niin hyvä sitten.

Stressistä puheen ollen, olen löytänyt aikuisten värityskirjasta  mukavan ajanvietto- ja stressinhallintakeinon. Jos et ole kokeillut, niin suosittelen edes kokeilemaan (:
Saattaa kuulostaa vähän hassulta, mutta niin se vain on, että värittelemällä mitä erinäisimpiä kuvioita ja koukeroita, ajantaju hukkuu  hyvinkin helposti ja uppoutuu hyvinkin äkkiä värittelyn maailmaan (:

Koska aikaakin löytyy taas enemmän, niin pyrin ”ryhtiliikkeeni” myötä myös olemaan paljon aktiivisempi täällä, joten pitäkää silmänne auki (:
Ja jos jotakin kiinnostaa, niin toisesta blogistani löytää vähän matskua reissusta Helsingin Kiasmaan ja muuta kivaa siihen liityen!

Näkyillään taas, siihen asti se on moido!

 

14.7.2015 Yleinen

Moikkelis!

Ei ole taas kuulunut mitään pitkään aikaan, mutta olen ollut lomailemassa. Täällä olen jälleen uusia ideioita ja ajatuksia mukanani. Ihan hirvittävästi tapahtunut kaikkia asioita ja ajatukisa kulkenut jos mihinkänkin suuntaan. Samalla ne ovat tuulettunneet ja olen valmis kohtaamaan uusia haasteita ja seikkailuja.

Mutta nyt tämän hetkisen ajatuksen syövereihin.
Mennäänpä ensin hieman asian vierestä…
Havahduin yhtenä hetkenä siihen, että kun jotain tulee elämässä eteen niin se saattaa olla hetkessä ohi tai sitten se on tullut tänne jäädäkseen.
Useimmiten ainakin itselle tulee tunne, että hetkinen, onko tämä oikeasti todellista vai näenkö vain unta. Etenkin ”pahojen” asioiden kohdalla toivomme, että se olisi vain unta, joka loppuu aikanaan. Saattaahan se loppuakin, kaikki loppuu aikanaan. Sekä hyvä, että paha. Toiset asiat jää mieleen ja sisimpäämme paremmin ja isomman jäljen jättäen.
Ne saattavat myös tuntua pahemmilta. Riippuen tietysti asiasta.
Ja nyt varsinaiseen asiaan….

Kaikista pahimmalta tuntuu, kun joku, joka on luvannut kuunnella aina kaikki huolesi ja pysyä rinnallasi, vaikka mitä kävisi. En tarkoita nyt poika- tai tyttöystäviä, vaan  yksinkertaistettuna hyvää ystävää. Ystävää, joka on omalta taholtaan vain lähtenyt pois, ilman, että hän ei ehkä itse sitä vielä tiedosta.  Päivittäiset keskustelut, joilla ei ehkä ole suurta potenttiaalista syvällistä merkitystä, vaan puheenaiheina on voinut olla ihan turhanpäiväiset asiat, joista puhuminen ei muuta maailmaa tai muuta sellaista, mutta silti niiden merkitys voi olla suuri.
Kun kadottaa sen jonkun, joka on ollut ennen täällä antaen ymmärrystä ja sydämen, joka kuuntelee, kadottaa samalla myös itsensä… Ehkä syvällekin, ehkä pohjalle, kuka tietää..
Mutta silti kaikki muuttuu, eikä asiat ole ennallaan…

Tällaista tänään…
Hieman synkissäkin tunnelmissa toivotan kaikille hyvää tiistaita ja mukavaa viikon jatkoa!
Näkyillään taas (: