Selaat arkistoa kohteelle fighter.

Helou!

23.4.2017 Yleinen

 

Mulla on viime viikkoina ollut kamalasti tekemistä, miettimistä ja stressiä. On masentanu, ahistanu, itkettäny, oon halunnu vaan kadota pois kiireen luota. Tänään oli vähän alakuloinen olo myös, mutta sitten menin googleen selailemaan positiivia kuvia ja tekstejä. Ne piristi ja autto mua. Olin edellisenä iltana aatellu huolestuttaa kaikki olemalla puhumatta keneenkään kanssa jne. Ne kuvat muutti mun mielen ja menin juttelemaan parille kaverille, kerroin rehellisesti miltä tuntu ja mitä olin miettiny. Turhaan mä kidutan itteäni olemalla hiljaa kun haluan puhua ja kertoa miltä tuntuu. Turhaan pidän kaiken pahan olo itelläni, se vaan pahentaa asiaa.

Tänään tavoitteena ois pyykinpesu pitkästä aikaa ja muutenkin siivousta. Pitää muistaa kannustaa itteeni vaikka väsyttääkin eikä huvittais tehä paljon mittään.

Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä kuin en oiskaan täysin yksin vaikka oonkin yksinäinen ihminen. Mun pitää vaan yrittää jaksaa kysellä kavereita jonnekkin ja nähdä niitä. Kaikki järjestyy. Mä en oo yksin. Ehkä jo kaverille soittaminen auttais. En tosin koskaan soita kavereille, koska ajatuskin pelottaa. Mutta jos en kohtaa sitä pelkoa niin se kummittelee aina. Sama Skypen kanssa, vaikka tiiän ettei mitään hätää ole.

Kertokaa toki, jos teillä on vaikeaa yksinäisyyden kanssa tai no itseasiassa minkä asian kanssa vaan. Ollaan täällä toisiamme varten.

Rakkautta tähän päivään kaikille <3

Tämmöstä vaihteeksi

2.2.2017 Yleinen

Kun joululoma loppu niin kamala väsymys alkoi ja pikkuhiljaa se alkoi tosiaankin kyllästyttää. Lopulta se väsymys muuttui masentuneisuudeksi ja koko tän viikon koitin sinnitellä koulussa. Tuntu, että jos lähen kotiin niin luovuttaisin enkä tiiä voisinko hyväksyä sitä. Mutta mä en todellakaan kykenis olemaan koulussa nyt. Lähdin kesken päivän sieltä, koska oli pakko päästä pois vähän väliä ja mietin vain miten jaksaisin koko päivän. Aika meni hitaasti enkä vaa pystyny enää sinnittelemään. Soitin äidille ja puhuin opettajan kanssa, joka sanoi ettei mun tarvi aina jaksaa. Sen oon halunnu kuulla, mä tarvitsin sitä. Mä oon aina koittanu jaksaa muiden takia, mutta pikkuhiljaa opettelen pistämään itteni koulun edelle.

Sinänsä hassua, että kevät on mulle henkisesti hankalampi kuin syksy, vaikka syksyllä on pimeääkin. Koitan keksiä, että miksi olo pahenee just keväällä? Toki paljon on tapahtunu ja oon tehny kovasti töitä. Iskikö se kaikki uupumus siitä kaikesta vasta nyt?

Mä tahtoisin kertoa jollekkin miltä tuntuu ja miksi mutten mäkään tiiä. Siis toki tiiän osasyitä tähän, mutta ne kaikki on sekottunu mun päässä enkä mä osaa selittää. Joten oon hiljaa, mikä tuskin auttaa mutta ainaki voin purkaa ajatuksia kirjottamalla jotenkin. Ehkä mä tarvin vaan sitä, että saan ajatukset ulos enkä keskustelua. Ainakin on helpompaa kirjotella yksin ku selittää jollekkin jotain mitä ei ymmärrä itekkään. Ja jos totta puhutaan niin en tiiä kenelle puhuisin ku ei kaikki ymmärrä ja se on ihan okei, mutta ois kiva tuntea että joku ymmärtää. Toki on hyvä, jos on joku joka kuuntelee vaikkei ymmärtäiskään.

Alex

Mä uskon suhun!!

5.12.2016 Yleinen

Sä voit voittaa pahan olon. Sä kyllä saatana pystyt siihen. Ei se sua noin vain kukista vaikka siltä tuntuisikin. Sä oot tarpeeksi vahva siihen. Usko tai älä.

Mä oon täällä sun kanssa. Älä huoli mä pysyn tässä kunnes heität mut pois, silloinkaan en kokonaan lähe. Oon aina sun sydämmessä vaikken fyysisesti olekkaan sun vieressä.

Oon täällä sua varten, mä oon täällä apuna, tukena. Mä rakastan silloin ku sä et jaksa. Mä huolehdin susta silloin ku sä et jaksa. Mä silitän sun hiuksia kun sä oot surullinen. Mä kirjotan sulle kivoja tekstejä kunnes piristyt. Haluan sun hymyilevän jälleen.

Mä en oo ihan varma kenelle kirjotan tätä. Mutta kuka tahansa tätä lukeekin niin omistan nää sanat just sulle.

Rakkaudella Alex!