Selaat arkistoa kohteelle fariseus.

Myötätuntoa

1.2.2015 Raamatusta

08102011136

Minulla on maailman paras työkaveri. Hän on empaattinen, osoittaa kaikille myötätuntoa, kuuntelee ja on aidosti läsnä. Aivan sama, millainen päivä on ollut, hän ymmärtää ja kulkee vierellä. Tällaisia ihmisiä tää maa tarvitsee. 

Maanpäällä eläessään Jeesus oli syntisten ystävä. Hän ei torjunut ketään, siksi ihmisten silmissä täysin epäonnistuneet ihmiset tahtoivat tulla hänen lähelleen. Hän antoi toivon toivottomille. Hän kertoi, ettei ihmisten tarvitse suorittaa lakikokoelmaa jonka kirjanoppineet ja fariseukset laittoivat heidän päälleen, vaan sanoi: 

Matteus 11:28-30

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.”

Tämä oli täysi skandaali! Väsyneet, itseensä pettyneet ja hengellisten johtajien torjumat saivat kuulla, että Jeesus hyväksyy heidät. Ei ihme, että Jeesuksen luo tuli paljon ihmisiä, koska hän osoitti armoa niille, joilta hengelliset johtajat vaativat mahdottomia. 

Muistatko tarinan publikaanista ja fariseuksesta? 

Luukas 18:9-14 (KR 92)

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan. Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: Jumala ole minulle syntiselle armollinen! Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Luukas 18:9-14 (Elävä Uutinen)

Sitten Jeesus kertoi tällaisen vertauksen niille, jotka ylpeilivät omasta hyvyydestään ja halveksivat muita ihmisiä: Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli ylpeä fariseus, joka piti itseään hyvänä ihmisenä, ja toinen halveksittu veronkantaja. Fariseus rukoili näin: Kiitos, Jumala, etten ole syntinen niin kuin muut, esimerkiksi tuo veronkantaja. En petä koskaan ketään, en tee aviorikosta, paastoan kaksi päivää viikossa ja annan Jumalalle kymmesosan tuloistani. Veronkantaja sen sijaan seisoi temppelin perällä uskaltamatta edes katsoa ylöspäin rukoillessaan. hän löi murheissaan rintaansa ja pyysi: Jumala, olen syntinen ja pyydän armoa! Vakuutan teille, että tämä syntinen palasi kotiinsa anteeksi saaneena eikä suinkaan se fariseus. Ylpeä alennetaan, mutta nöyrä ylennetään. 

Jeesus käyttää tässä todella osuvaa vastakkainasettelua. Sovelletaanpa tarina meidän aikaamme. Monet ihailevat tänään kuuluisia näyttelijöitä, kun taas köyhää ihmistä kukaan ei ihaile. Mutta sen mitä ihmiset näkevät silmillään ei riitä. Jumala näkee sydämeen. Aivan kuten jos näyttelijä kävisi kerran vuodessa joulukirkossa ja kehuisi itseään mielessään Jumalalle, kuinka hän antaa hyväntekeväisyyteen paljon rahaa vuodessa ja pitäisi itseään hyvänä ihmisenä sen tähden ja ajattelisi, että varmasti Jumala päästää minut taivaaseen kuoltuani. Kun taas samassa joulukirkossa köyhä kuulisi ilosanoman Jeesuksesta, joka on sovittanut kaikki hänenkin syntinsä ristillä ja katumalla saa ne anteeksi, sydämessään tekisi päätöksen vastaanottaa Jumalan armon, koska ymmärtää tarvitsevansa Jeesusta :) 

Mikä oli fariseuksen ongelma suhteessa Jumalaansa? Mielestäni se, ettei hän pitänyt itseään syntisenä. Miten ankarasti Jeesus sanoi heille: 

Matteus 23: 25-28

Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi! Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä. 

Vaikka nämä sanat Jeesus osoitti tuon ajan hengellisille johtajille, eivät ne turhaan ole Raamattuun säästetyt. Itseni pistää pienelle paikalle kun lukee äskeisiä jakeita, koska muistan muutamia vuosia sitten tuskallisesti miettineeni, miksen kasva uskossani? Nyt voin todeta, että silloin en kiinnittänyt huomiota Jumalan sanan todeksi elämiseen arjessani, vaan minulle riitti silloin se, että seurakunnassa minua pidetään hyvänä ihmisenä. Mikä oli seuraus tästä ulkokultaisuudestani? Kun en rakentanut kestävistä materiaaleista Jumalasuhdettani, se alkoi horjua. Se, millä olin ruokkinut omaa lihaani, alkoi näkyä toimintatapoina ja ja huomasin ajautuvani pois päin Jumalasta. Kiitos Jumalalle ihmisistä jotka todella elivät lähellä Jumalaa ja muistivat minua rukouksin ja keskutelivat kanssani. Heidän rukousten ja toiminnan tähden olen tänään tässä kirjoittamassa tätä blogia sinulle. Ilman ystävieni kestävää rukousta olisin takuulla maailmassa, ties missä. 

Miten meidän tulee rakentaa Jumalasuhdettamme, jotta se voisi kasvaa hyviä hedelmiä?

Galatalaiskirje 5:16-18, 22-25

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos Henki johdattaa teitä, ette ole lain alaisia. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä. 

The Amplified Bible sanoo osuvasti jakeen 16 alun: Mutta minä sanon, eläkää ja kulkekaa Pyhässä Hengessä [herkästi, kontrolloidusti ja ohjatusti]. Yhtenä avaimena on siis elää jatkuvasti yhteydessä Pyhään Henkeen, joka ohjaa meitä tarkasti oikeaan suuntaan, jos alistumme hänen johdatukselleen. Siinä tapauksessa, että olemme kuuliaisia Hänelle, toimimme aina Jumalan tahdossa, emmekä vaella niin, että kompuroimme ja lankeilemme syntiin. Totta, me teemme syntiä, mutta Pyhä Henki näyttää meille asiat, joissa saamme tehdä parannusta ja jatkamme matkaamme kiitollisena mahtavasta Ystävästä! Jos olisimme lain alla, meitä odottaisi oikeudenmukainen tuomio, nyt kun olemme Jeesuksen verellä pestyjä, syyttömäksi julistettuja Jumalan lapsia, elämme hänen valtavan armon alla :) Ja seurauksena siitä, että tahdomme seurata Jeesusta Hengen johdattamina, alamme kasvaa Hengen hedelmiä ja naulitsemme lihan himot ristille päivittäin, jotka aijemmin pitivät meidät otteessaan. 

Tämä kaikki saa meidät ymmärtämään, ettemme voi kehuskella omilla töillämme Jumalan edessä. Ainoa, mikä riittää pyhälle Jumalalle on hänen rakkaan Poikansa sovitustyö. Ainoastaan se siirtää ihmisiä tänä päivänäkin kuoleman valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan. Veronkantaja ymmärsi lukemassamme jakeissa olevansa täysin erossa Jumalasta ja olevansa syntinen. Siksi hän katui ja sai anteeksi. Hänen elämänsä muuttui täysin! Se on ilosanoma jokaiselle syntiselle joka katuu syntejään. Siunausta viikkoosi ystäväni :)