Selaat arkistoa kohteelle exä.

Ahdistaa ja Masentaa

23.2.2015 Fiilikset matalalla

Moi taas!

Jotenki tyhmä olo: ekaks en kirjoita mitään kahteen viikkoon, ja sit kirjoitan monta postausta liiba laabaa saibaa päivässä.. Tyhmä olo.

 

Nyt ahdistaa. Ei paljon, mut hetki sitten enemmän. Ja taitaa se ”ahdistus mörkö” kohta taas hyökätä tuolt sängyn alta mun kimppuuni, on vähän semmonen fiilinki. :( En haluu mee pois!!

Ahdistukseni johtuu jälleen koulusta ja siitä viho viimeisestä enkusta. Lomalla jaksoin hieman suomennella, mutta kielioppii en jaksanut koittaakaan käydä läpi. Isolla EHKÄ painotuksella voin koittaa vetää lottorivii aamulla ennen kouluu, jos en siis taas nuku pommiin..  Kielistä kun puhun niin vaihdan sitten lennossa ruotsin puolelle: mun oli pakko jättää ruotsin tukikurssi kesken, koska tiedän, etten millään tule jaksamaan tekemään niitä kaikkia tehtäviä kotona. Masentaa, kun on pakko myöntää, etten jaksa sitäkään. :( Huokaus! Luuseri. Laiska. Heikko. Surkimus. Sanat kaikuvat korvissani. Älkää mollatko minua, saan kyllä itseni ominkin voimin tarpeeksi pohjalle, ilman teitäkin. Menkää pois. Jättäkää minut rauhaan!

 

Toinen tämän päivän iso ahdistus möykky mun mieles on ollu mun exä, sen teot, pieleen mennyt oikeuskäsittely, meen seurustelu aika, ero, eron jälkeen, kaikki. Ahdistaa kauheesti ku vaan miettiiki kuin paljon ahdistavii juttui oon tänään kelannut.

Muserrun tän alle.

Mulla ei oo voimaa kamppailla vastaan.

Virta on liian voimakas, se painaa mun pääni pinnan alle.

Välillä saan hetkeksi pääni pinnalle, mutta sitten vajoan jälleen.

Ja tän kaiken lisäksi olin yli puolet päivästä ihan tokkurassa. Toisaalta väsymykseeni on aika yksinkertainen selitys: otin 4x25mg Ataraxia, eli suomeks tupla annoksen illalla. Ei en ottanut kaikkia putkeen, ja otin ekat kasilta ja vikan vast kympiltä. Mutta syyhän minulla tietenkin on: halusin nukkua. Ja koska mökillä olin nukkunut useamman tunnin päikkärit, tiesin ennestään, etten tulisi saamaan unta ennen kuin puolen yön jälkeen. Varmasti ainakin joku teistä ajattelee: ”Kannattiko nukkua päikkärit?” No todellaki. Sain kotio päästyy suomennettuu enkkuu, vaikka se nyt sit kostautu tänään ku olin ihan ”töttöröö”, mut siis juu. Mun ei tarvinnu kuunnel isän kiukutteluu, ja sitä ku se tappelee äidin kans ja mollaa mua ja äitii, ei tarvinnu ees nähä sitä. Sain vaan olla käpertyneenä peittoon ja vetää unta kaaliin. ZZZzzz

Se tunne ku väsyttää ja ku ei kuiteskaan väsytä. :/ Sillee et mitäs tässä kello lähennee yhtätoista ja meikä on hereillä. Perus juttu, mutta kuitenkin niin rasittava. Talo on ihan hiljainen lukuunottamatta läppärin hiljaista hurinaa, näppäinten ääniä kirjottaessani, kellon raksutusta seinällä, puhelimesta hiljaisella soivaa Katy Perry Wide Awake  https://www.youtube.com/watch?v=GvgjG9RxX7c  ja sitä kun tuuli vinkuu ikkunanraoissa. Muuten on hiljaista, masentavaa olla yksin hereillä. Ehkä raahaudun alas hakemaan enkun kirjan ja koitan vetää sen lottorivin jo nyt. EHKÄ!  Äiti tulee kohta valittaan, ku mulla on huoneessa valot, ja miks oot viel läppärillä. Se ei tiedä mun blogista ja siitä että puran tänne mun taakkaani. Ensinnäki se pitäis mulle kauheen saarnan aiheesta: ”Mitä olet kerran nettiin kirjoittanut, et sieltä koskaan pois saa”. Jaa’a. Aha. Kerros äiti-kulta jotain uutta mitä en vielä ole kuullut. Ehkäpä hei puolet (tai varmaan enemmänkin) syystä miksi kirjoitan julkisesti, on se että muut samoja asioita kokeneet voivat lukea minun tarinaani ja he joilla ei omakohtaisia kokemuksi onneksi ole, oppisivat ymmärtämään meitä kovia kokeneita. Juuri siitä saan voimaa kirjoittaa julkisesti, että te kohtalotoverini saisitte rohkeutta ja tukea, että näkisitte, että täällä on monia muitakin samoja asioita kokeneita ja että nämä asiat voi sanoa julkisesti ääneen. Rakkaudella teille valitettavan runsaslukuisille kohtalotovereilleni!! <3 <3 <3 <3

Raiskauksen tai väkivallan uhriksi joutuminen tuntuu maailmanlopulta siinä missä niin moni muukin vakava asia. En todellakaan vähättele ko. juttuja pikku jutuiksi, ”Niistähän pääsee heittämällä yli” -tyyliin, en todellakaan! Tiedänhän itse sen niin pirskatin hyvin millaista on rämpiä siinä  suossa ja yrittää elää edes muutama sekunti kerrallaan. Kyllä minä tiedän. En voisi mitenkään kirjoittaa tällaisia asioita, ellen näitä olisi itse joutunut kokemaan. Tunteet ja ajatukset: ”Ei kukaan voi pitää minusta tällaisena viallisena, saastaisena, liattuna, pilattuna, sotkettuna, häpäistynä, alistettuna.”, ”Miten muka kukaan poika voisi edes ajatella seurustelevansa kanssani? Minulla on suuri henkinen sairaus: masennus ja sen lisäksi vielä minut on raiskattu useasti ja olen kohdannut törkeää väkivaltaa. Ei kukaan voi rakastaa minunlaistani.”, ”Miten ikinä enää pystyn harrastamaan seksiä? En saa henkeä pelkästä ajatuksesta, ahdistaa liikaa.” (Joo’o tiiän, ei oo kovin ajankohtainen, mutta vähemmästäkin sitä tuollaisia ajatellaan!), ”Miten ikinä pystyn jälleen luottamaan toiseen niin paljon, että päästän hänet edes kosketus etäisyydelle?” (Tuohon kaikki aina sanovat: ’kun löydät sen oikean, sitten pystyt’. Mitä vitsin saibaa! Ei paljoo lohduta!) ”Haluan kuolla, kaikkien on niin paljon parempi ilman minua.”, ”Kuka muka haluaisi olla kanssani, kun olen tällainen? Eihän lähestulkoon kukaan edes puhu minulle (kerro vaikka mielipidettään blogistani)!!??”, ”Istun yksin käytävässä, kuka muka vaivautuisi tulemaan lukseni ja kysymään (edes puhkikulutettua) ’mitä kuuluu?’ kysymystä.”, Eihän kukaan halua edes puhua tällaiselle paskakasalle, joka on antanut tehdä itselleen ja keholleen mitä huvittaa. Olen antanut häpäistä itseni! Kuka muka haluaa olla kanssani???!!!”

Pystyykö edes joku teistä lukijoistani vastaamaan joihinkin esittämiini kysymyksiin/ajatuksiin. Mielelläni haluaisin kuulla joitakin ajatuksianne, mitä mieleenne tulee, kun mietitte näitä.

Nyt taitaa olla korkea aika laittaa kone kiinni ja yrittää nukkua.. Ihan mälsää, oon jotenki niin kirjoitus tuulella, juttua riittää monesta eri aiheesta. Jaksaakohan joku lukea koko tekstini?

Rakkaudella lukijoilleni:

-Elina

Ps. Minulla on ikävä teidän niin kovasti päivääni piristäviä kommenttejanne.

Totuus vs Valhe

4.2.2015 Jotain sälää, Raiskaus ja väkivalta muistot

Sanotaan, että: totuus on valhetta vahvempi. Valheella on lyhyet jäljet. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.   Jokainen on varmasti kuullut jonkun näistä, tai jonkun vastaavan lausahduksen, eikö.

Pointtini on, että aina painotetaan pysymään totuudessa, että meitä ns. ”huonommat” ihmiset, he joilla on huono itsetunto valehtelevat. Olen tänä aamuna miettinyt erityisen paljon oikeudenkäyntiäni, MINÄ puhuin TOTTA ja vastapuoli valehteli sen minkä kerkesi. Miksi minua ei kuitenkaan uskottu, vaikka pysyinkin totuudessa? Miksei oikeus toteutunut?

 

Näitä miettiessä

-Elina

Koulukiusaaminen

10.12.2014 Koulukiusaaminen

 

 

se sattuu

 

 

true

 

 

Mun kohdalla kiusaaminen on ollut henkistä. Peruskoulussa se oli haukkumista, nimittelyä (läski, huora, hikke…), syrjintää porukasta ulkopuolelle jättämistä, kaveriporukasta ulos potkimista, selän takana puhuttiin pahaa, juoruttiin, leviteltiin kaikenlaisia huhuja, ainakin yritettiin kampittaa, nolattiin, naurettiin, pilkattiin, ivattiin jos tein virheen jne. Kaikista pahimpiin kuului se, kun tyypit kiusasivat mua rakkaudestani kissoihin: varsinkin pojat matkivat kissan mau’untaa, heittivät kommentteja: ”älä nyt taas pidä mitään katti esitelmää” yms. Hei mä oikeesti pidän kissoista valtavasti! Se otti mulle tosi koville, kun rakastamaani asiaa käytettiin kiusaamisessa.

 

 

pojat

 

 

koulukiusaaminen

 

 

Ysillä kun seurustelin niiin vitun rakkaan exäni kanssa, monilla oppilailla ei ollut muuta tekemistä kuin kiusata ja ärsyttää meitä. Minua (meitä) kiusattiin taukoamatta, minulle se oli kovaa aikaa, olinhan melkein päässyt eroon kiusaamisesta. Kerroin kiusaamisesta äidilleni, joka otti yhteyttä luokanvalvojaani. Luokanvalvojani kuuluu TOP 5 opettajien parhaimmistoon, opettaa biologiaa ja maantietoa, todella hyvä työssään. Opettajan reaktiota en olisi ikinä osannut odottaa: Hän otti minut puhutteluun ja kaatoi niskaani saavillisen jääkylmää vettä Kuka? Milloin? Miten? Missä? tarkka kellon aika ketkä kiusasivat… Menin aivan sanattomaksi, enhän edes tiennyt kaikkien kiusaajieni nimiä! Lähdin luokasta itkukurkussa. Siitä hetkestä aloin inhoamaan ko. opettajaa, vaikka hän olikin todella hyvä työssään, minun luottamukseni tyssäsi siihen. Ala-asteella kiusaamiseen yritettiin puuttua aina silloin tällöin, näön vuoksi. Yläasteella mihinkään ei koskaan edes yritetty puuttua. Kaverini Riina jutteli äitini kanssa kerran kiusaamisestani, äitini kertoi mikä koulun suhtautuminen oli ollut. Riinan kommentti oli: ”Ovatko opettajat oikeasti niin sokeita?” Totuus: kyllä ovat.    Ala-asteella kiusaajani olivat lähinnä omia luokkalaisiani, mutta yläasteella sekään ei riittänyt, kiusaajani eivät olleet ainoastaan omalta luokaltani tai luokka-asteeltani, vaan minua kiusasi koko koulu niin tytöt kuin pojatkin. Kyyneleet meinaavat vieläkin tulla väkisin, en voi itkeä, olen koulussa. Kyllä raahauduin tänne jälleen, ahdistuksesta ja muutenkin paskasta olosta huolimatta.

 

 

sanat sattuvat

 

 

pahan puhuminen selän takana

 

Lukioon tullessani monet sanoivat kiusaamisen kyllä loppuvan. Niin se loppuikin, vuodeksi. Kun -98 tulivat lukiooni, saapuivat heidän joukossaa muutamat aikaisemmat kiusaajanikin.  Nyt olen saanut olla koko syksyn, jokaisena päivänä varuillani, milloin he jälleen muistavat minun olemassa oloni ja pilaavat päiväni.   Eilinen oli aika vuoristorataa: välillä minulla oli hieman parempi olo ja kohta taas ahdisti. Päiväni ”paras” hetki oli kun olin menossa wanhojen kurssille opettelemaan tansseja. Olin menossa pukuhuoneelle kun käytävällä oli kolme poikaa. Se käytävä on todella kapea joten jouduin ohittamaan heidät tosi läheltä, he väistivät hiukan, mutta kuitenkin minua ahdisti todella paljon, koska jouduin omasta mielestäni aivan liian lähelle heitä. Kävellessäni jo onnellisesti poispäin kuulin heidän puhuvan minusta, yksi vielä sanoi muille: ”Sshh se kuulee meidät..” Luojan kiitos en saanut sanoista selvää, mutta kaikki te varmasti ymmärrätte pointtini. Pahan puhuminen selän takana on todella kivaa, varsinkin jos siitä jouluu kuulemaan. Mutta tuo oli ylivoimaisesti pahin: puhua toisesta pahaa hänen kuultensa!! Niin kuin en jo valmiiksi tuntisi itseäni ulkopuoliseksi kaikkine osasto reissuineni ja muutamien kurssien lukujärjestyksineni. ( <- hyvä suomen kieli!)  Tavallaan toivon heidän kolmen lukevan tämän jotta voivat nauttia kunniastaan päiväni pilaamisesta. Kiitos kun osallistutte elämäni pilaamiseen!

 

 

imageskiusaaminenLäski

 

 

 

 

-Elina

Oon ihan kuitti

30.11.2014 Raiskaus ja väkivalta muistot


Äsken kun menin sänkyyn peiton alle, tajusin kuinka väsynyt oikeasti olenkaan. Mun keho tuntuu vähintään tonnin painoiselta, mun keho painautuu kiinni patjaan niinku.. niinku niinä monina oksettavina hetkinä, kun se paskiainen häpäisi mut. Kuvottavat muistot paiskautuvat mun mieleeni samalla tavalla kuin Hän löi minua avokämmenellä kasvoihin, kun en totellut Häntä. Oksettaa ihan tosissaan. Kiroan valokuvamuistini alimpaan helvettiin. Hyi yök!! Muistan jälleen, muistan jälleen kaiken.  Kosketukset. Hajut. Maut. Sanat. Äänensävyt. Tunnelman. Muistan Hänen ilmeensä. Muistan kuinka en kyennyt hengittämään. Muistan.. Kaiken. Aivan kuin Hän olisi jälleen täällä. Hän on täällä!!

Hän raahaa minut huoneeseeni ja työntää voimallisesti sängylleni. Pelkään. Pelkään ihan kamalasti. Tiedän mitä Hän haluaa, mutta minä en halua, niin kuin se merkitsisi hänelle jotain. (Hän ei koskaan välittänyt masennuksestani paskaakaan.)

Yritän kääntää katseeni pois Hänestä, mutta Hän ei siitä pidä. Voimalla ja samalla uhkauksia huutaen, Hän kääntää kasvoni itseensä päin. Yritän taistella vastaan, mutta tiedän häviäväni, sillä Hänellä on enemmä voimaa kuin minulla. Hän repii vaatteeni kovakouraisesti ja sitoo käteni narulla sängyn jalkaan. Hän riisuu vaatteensa, pitäen samalla minua tiukasti silmällä, samalla ilkkuen  häpeilemättä minulle hyvin kiusallista tilannetta. Hän kävelee minua kohti ja tulee päälleni. Puren hampaita yhteen sellaisella voimalla, että pelkään rikkovani ne. Kosketus. Iho vasten ihoa. Puistatus kulkee kehoni läpi. Hänen kätensä lähenevät kaulaani. Salaman nopeasti sormet kiertyvät kaulani ympärille. Yritän epätoivoisesti hengittää, mutten kovin hyvin tuloksin. Pelkään kuollakseni Häntä, en voi mitenkään tietää mitä Hänen päässään liikkuu. Pelkään hänen kuristavan minut kuoliaaksi, seurauksista piittaamatta yritän rinpuilla kaikilla mahdollisilla konsteilla irti Hänen otteestaan. Hän kiroaa ja käskee minun rauhoittua tai tappaa minut. Voimani alkavat huveta pienoisen hapen puutteen vuoksi, joten minun on annettava periksi ja alistuttava jälleen. Suljen silmäni ja vain odotan ajan kulumista.

 

 

 

-Elina

Mua kuvottaa. Olen saastainen. Liattu. Pilattu.

30.11.2014 Raiskaus ja väkivalta muistot

Kamala olla. Oksettaa. Kuvottaa. Väsyttää. Masentaa. Ahdistaa. Itkettää. Harmittaa.

Minut on rikottu, särjetty, silvottu, häpäisty, hyväksikäytetty, raiskattu, liattu.  On niin kamalan saastainen olo. Se kuvottava tunne ei katoa mihinkään.
En tiedä miten ihmeessä jaksaisin nousta huomiseen. Miten jaksaisin avata silmäni suljettuani ne. Mun voimani vain ovat niin lopussa. Hädin tuskin jaksan hengittää.

Olen jälleen ajatellut ja käsitellyt hyväksikäyttööni liittyviä asioita. Huokaus. En tiedä mistä voisin saada lisää voimia. En tiedä onko minulla tarpeeksi voimia käydäkseni tämän kaiken läpi.

 minäkin

 

Huomasin makaavani omalla sängylläni. Ovi avautui hitaasti. Huoneeseen tuli joku mies. Tunsin pelkoa, kauhua, aivan kuin olisin katsellut murhaajaani silmiin. Aivan kuin tietäisin mitä pian tapahtuisi, kuolisin.

Henkilö käveli luokseni. Ahdistus valtasi minut täysin, menin paniikkiin. Huusin etten halunnut häntä lähelleni. Halusin hänen jättävän minut rauhaan. Halusin hänen lähtevän iäksi. Samalla tunsin kuinka sisälläni pienityttö itki. Se ei halunnut jäädä yksin. Se halusi miehen tulevan lähemmäs, rauhoittelevan sitä. Se pienityttö halusi vain rakkautta, jonkun johon voisi luottaa. Jonkun joka välittäisi siitä. Tiesin pikkutytön olevan oikeassa, sitä minä juuri halusin: rakkautta. Mutta se puoli minussa, joka joutui kokemaan kaiken sen kamalan ja järkyttävän, pelkäsi miehen satuttavan. Särkynyt puoli tiesi, ettei mies ollut sama kuin sitä satuttanut. Mutta se luuli tämänkin miehen haluavan vain satuttaa. Särkynyt puoli pelkäsi tämänkin miehen olevan paha. Kaikkihan aina haluavat minulle vain pahaa, se ajatteli.

Särkynyt puoli oli vahvempi. Se teki kaikkensa, että mies olisi lähtenyt. Se raivosi, riehui, huusi, yritti kaikkensa, että mies olisi luovuttanut. Se jopa satutti miestä. Pienityttö toimi toisin. Se vain katsoi miestä kyyneleet silmissä, ja sanoi surullisella ilmeellään: ”Älä mene. Älä jätä minua yksin. Olen rikki, voitko korjata minut.” Mies ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Pitäisikö totella satutettua, paniikissa olevaa tyttöä vai surullista, rakkauden kaipuista pientä tyttöä?

En tiedä kumman mies valitsi. Tavallaan en haluaisikaan, joutuisin vain pettymään jälleen. Jäämään kuitenkin lopulta YKSIN. Kyllä. Olen täysin hajalla. Tämä paniikissa oleva aggressiivinen puoli haluaa työntää kaikki mahdollisimman kauas. Se haluaa pitää salaisuudet itsellään. Se ei halua kertoa niitä kenellekään, ei edes itselleen. Se haluaa vain tulla unohdetuksi. Se haluaa vain kuolla. Toinen puoli haluaisi vain jonkun turvallisen ihmisen lähelleen. Jonkun jolle voisi kertoa kaiken. Jonkun joka auttaisi sitä selviämään, joka ei vaatisi siltä liikaa, sillä tämä pienityttö on todella hajalla. Se todella tarvitsee jonkun luotettavan ihmisen lähelleen.

mikä mussa on väärin

-Elina

Mun rakkaat tukijani ♥♥♥

29.11.2014 jotain positiivista

Eli tää postaus on mun luokkalaisten Lauran ja Sinin ansiota. Lauraa oli helppo lähestyä, joten ekaks tutustuin häneen. Eilen, kun juttelin Lauran kanssa, hän sanoi myös Sinin olevan kiinnostunut mun voinnistani ja hän varmasti haluis myös lukee mun blogii ja tietää missä meen. No laitoin sit Sinille viestii ja eilen illalla aikana tekstattiin useempi tunti Whatsapp:ssa. Siniltä sain kuulla monia ihania kommentteja (varsinkin noi kohdat, jotka tummensin, kolahtivat) kuten:

(Sini:) Nyt on jotenki tyhjä olo. En pienimmäs mieleskää kuvitellu et ihmisel vois ol noi rankkaa. Oot uskomattoman vahva! Ja et varmaa usko sitä vaiks kuin sanoisin mut jotenki toi et ku se mitä sun ex on tehny on niiku kauheinta mitä tytölle voi tehä ja silti olit rohkee menit poliiseille teit asias hyväks jotai! Ja samal autoit niitäki joille sun exäs joskus saattas jotain tehä!!!!

(Sini:) Ja siis vaiks kaikist se ei aina näy ni kaikki on täs asias sun puolella ja haluu et oikeudes sä saat oikeutta ja jotenki parantaa sun oloos ❤

(Sini:) Siis vaiks luin blogis ja sain aika hyvin tajuttuu millane oot ja sillee mut siiis miten sul ny menee ? Oli ihana lukee et kummiski oot paremmas kuosis ku vuosi sitte.

(minä, Elina:) Mun oikeudenkäynti alkaa aamu ysilt, eikä mul oo mitään hajuu kauanko se kestää. Mut jotenki musta tuntuu siltä, etten jaksa tulla enää sen jälkeen kouluun.

(Sini:) Joo varmaan parempi et huilailet koton ja keräät ajatukses. Mut mieti sit se on sillee voiton puolella, sun ex joutuu kärsiin, vaiks ei oo kyl oikeet tapaa mil laittaa se kärsiin lain puitteis niinku se ansaitsis mut alku seki. Ja kyl uskon et sit ku oot saanu tän päätökseen niin pikkuhiljaa voi alkaa tuntuu paremmalta, totta kai tohon menee aikaa ja viel vähän enemmän aikaa, mut ku uskot vaa et joku päivä oot onnelline viel ni jaksat jatkaa vaikeina aikoina.

(minä, Elina:) Fakta on se (niinku blogissakin sanoin): Se muistaa mut lopun elämäänsä, mut aikaa myöden mä unohdan sen.  Toivottavasti se oikeudenkäynti jutska menee hyvin. Oon ihan hermona!!

(Sini:) Nimenomaan!!!! Se kärsii lopun elämäänsä tosta teostaan!!! Kyl se menee hyvin, yrität vaan hengittää ja keskityt siihen et sul on koko joukko ystäviä sun takana tukemassa <3<3<3

(minä, Elina:) Haluun viel sanoo, etten kerjää säälii tai huomioo elämälläni! Haluan vain kertoa ihmisille, mitä kaikkee jotkut ihmiset joutuu kestään, tää on mun tarinani (vaikee masennus+koulukiusaaminen+yksinäisyys+exäni teot+paskamainen seurustelusuhde+pelkotiloja+ahdistusta+paniikkikohtauksia….). Haluan auttaa teitä ”kokemattomia” oppimaan ymmärtämään meitä henkisesti sairaita ja että mun kohtalotoverit voisivat saada vertaistukea mun blogista, niin kuin mä heidän blogeilta, joita mä oon lukenut. <3

(Sini:) Joo siis ei tommosil kokemuksilla vois luullakaan!! Et se on hyvä et pystyt puhuun ja luotat ihmisiin silti kaiken kokemas jälkeen!!  Joo siis teet just oikein ja se varmaa auttaa muitaki jotka on samas tilantees ni oleen rohkeesti avoimempii ja sillee!!  Ja oon niii onnelline et oon pystyny piristään sua :D <3

(minä, Elina:) Mun elämää on aika helppo piristää mukava, piristävä kommentti, kehu, hymy, halaus… Kaikki noi piristää yllättävän paljon, vaiks ne tuntuuki niin pieniltä.

 

Kiitos teille kaikille ihanista sanoistanne, viimeiseksi juuri Sinille <3<3 Olette mulle todella rakkaita ja tärkeitä, ilman teitä mulla olis hemmetisti vaikeempaa! Kiitos ihanat, että olette olemassa!!  Edelliset kappaleiden sanoitukset, jotka otin tänne blogiin olivat synkkii, mut kiitos Sinin ja Lauran laitan tänne jotain positiivisempaakin! Olkaa hyvät:

 

 

Juha Tapio: Onnen tähdet

 Kirjastossa istuu aina iltaisin.
Lukee siellä lainaamansa romaanin.
Kun kaupat menee kiinni
se kiertää ostarin
vielä kerran hidastuvin askelin.
Sen naapurit kai tietää,
vaikkei puhu ääneen.
Joka loppiainen sukulaiset muistuttaa:

Synnyit maailmaan alla onnen tähtien.
Ei vastaa sanaakaan mutta silmät tulta lyöden
kauniisiin kasvoihin hymyn taistelee.
Vielä jonnekkin onnentähden mä teen!

Koulussa sen kirjoitukset ääneen luetaan.
siitä opettajat sanoo aina niin;
Tuosta työstä me tullaan kyllä vielä kuulemaan.
Ja se kirjoittelee niihin aineisiin
kuinka sunnuntaisin perhe harrastaa
ja vieraatkin voi tulla kylään ihan milloin vaan.

Synnyit maailmaan…

Synnyit maailmaan…

Synnyit maailmaan…

Synnyit maailmaan…

Ensinnäkin tän biisin sanoista: 1.) Pidän lukemisesta (–lukee siellä lainaamansa romaanin–). 2.) (–Ei vastaa sanaakaan, mutta silmät tulta lyöden, kauniisiin kasvoihin hymyn taistelee–) Kuten toss kohdassa sanotaan: olen hiljainen, mutta se ei tarkoita, eikö multa löytyisi tahtoa taisteluun. Ja joudun liian usein taistelemaan pitääkseni tekohymyn kasvoillani, tosin välillä kun oon oikein hyvällä päällä meinaa olla vaikeuksii pitää hymy kurissa, kun meinaa suu pielet revetä. 3.) (–Koulussa sen kirjoitukset ääneen luetaan, siitä opettajat sanoo aina niin; Tuosta työstä me tullaan kyllä vielä kuulemaan. Ja se kirjoittelee niihin aineisiin, kuinka sunnuntaisin perhe harrastaa ja vieraatkin voi tulla kylään ihan milloin vaan.–) Siis joo oon ihan semi taitava kirjoittaan ja oon koulussa se joka kirjoittaa kauheita romaaneita, joita on myös luettu ääneen, en sitten kyl tiiä mitä opettajat ovat musta openhuonees puhuneet. Meen perhe on tosin aika rikkoneinen, kerta ku isä asuu 70 kilsan päässä eri paikkakunnalla töidensä ja itsepäisyytensä takii, mut ollaanhan me joka kesä käyty Lapissa perheen kanssa.  Vikaks viel totta tuokin, et meille voi tulla milloin vaan, tosin meen talo on aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä, mut jos se ei haittaa niin tervetuloa vain! :)

 

 

 Kelly Clarkson-Stronger (What doesn’t kill you)

https://www.youtube.com/watch?v=CH_dWijufDo

You know the bed feels warmer
Sleeping here alone
You know I dream in color
And do the things I want

You think you got the best of me
Think you had the last laugh
Bet you think that everything good is gone
Think you left me broken down
Think that I’d come running back
Baby you don’t know me, cause you’re dead wrong

What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone
What doesn’t kill you makes a fighter
Footsteps even lighter
Doesn’t mean I’m over cause you’re gone

What doesn’t kill you makes you stronger, stronger
Just me, myself and I
What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone

You heard that I was starting over with someone new
They told you I was moving on; over you

You didn’t think that I’d come back
I’d come back swinging
You tried to break me
But you see

What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone
What doesn’t kill you makes a fighter
Footsteps even lighter
Doesn’t mean I’m over cause you’re gone

What doesn’t kill you makes you stronger, stronger
Just me, myself and I
What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone

Thanks to you I got a new thing started
Thanks to you I’m not a broken hearted
Thanks to you I’m finally thinking bout me
You know in the end, the day you left was just my beginning

In the end

What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone
What doesn’t kill you makes a fighter
Footsteps even lighter
Doesn’t mean I’m over cause you’re gone

What doesn’t kill you makes you stronger, stronger
Just me, myself and I,
What doesn’t kill you makes you stronger
Stand a little taller
Doesn’t mean I’m lonely when I’m alone x2
I’m not alone

Tää on mulle yks tärkeimmistä.. okei tärkein biisi, jolla saan nostettua itteeni kohti pintaa. Tietenkin ainakin joku miettii, miks mä sitten putoilen pohjalle mullahan on tää biisi, se ei oo niin yksiselitteistä (YLLÄTYS!!). Ensinnäkin: en aina pysty kuunteleen tätä, oon liian pohjalla, mun täytyy jotenki saada itteni sille tasolle, jolla se pieni tyttö mun sisälläni haluaa pelastua. okei ihan hiiskatin sekava selitys, toivottavasti ees joku tajus. En tiedä mitä tässä oon sellasta, täs vaan on sitä jotain

 

 

 

-Elina

Tarvitsen teidän apuanne!!

27.11.2014 pohjalla jälleen, Raiskaus ja väkivalta muistot

Eli onko kukaan teistä koskaan ollut oikeudenkäynnissä? Mä joudun tän mun raiskaus-pahoinpitely -jutun takia ens kuussa. Mua jännittää ihan hirveästi. Pelkään sitäkin enemmän. Se yks kiehuu raivosta. Se niin tahtoo tappaa mut. En oo nähny sitä viime tammikuun jälkeen ku kaks kertaa vilaukselta. Se on niin joutunut kärsiin mun takiin, kun ilmoitin poliisille. Ei mun sitä pitäis säälii mut pelkään niin hirveästi. Mä niin kuolen silloin. En missään nimessä haluaisi mennä sinne. En halua puhua mun henkilökohtaisista asioista, varsinkaan kun paikalla on ainakin 15 ihmistä, joista ainakin neljän tiedän varmasti olevan miehiä. En pysty sanoon niitä asioita edes itselleni ääneen. Haluan kuolla. Pelkään liikaa. Auttakaa joku. Kertokaa ees jotain mitä tiedätte oikeudessa olemisesta, mun tiedot on rajattu telkkarin rikossarjoihin.

Screenshot_2014-09-29-20-47-27

AUTTAKAA!!!!!!!!

Screenshot_2014-09-16-21-00-34-1

 

 

 

 

 

-Elina

(en tiedä mitä tähän pitäis kirjoittaa..)

24.11.2014 Raiskaus ja väkivalta muistot

Emppu niminen lukijani lähetti edelliseen postaukseeni ihanan kommentin. Kommentti mm. sisälsi linkit Juha Tapion biiseihin Haaveilija ja Kelpaat kelle vaan. Olen molemmat kappaleet kuullut aiemminkin. Haaveilijan sanoja kuunnellessa muutama kyynel vieri väkisin poskelleni, mutta nähdessäni Kelpaat kelle vaan biisin nimen tiesin, etten voisi kuunnella sitä loppuun. Tunteet vyöryivät hyökyaallonlailla mun ylitseni. Rakkaus. Välittäminen. Luottamus. Pettäminen. Hyväksikäyttö. Exä. Ja sen teot. Kokemani väkivalta. Kaikki mahdollinen. Tunsin kaulaani kuristettavan, en tiedä hyvässäkö vai pahassa mielessä, tiedän vain se sattui. Tiedän, ettet sinä emppu tai kukaan muukaan voi aavistaa mitä tunnen tai muistan kuullessani tahi nähdessäni jotain. En syytä teitä niistä. Ette te niitä aiheuta. Menneisyyteni on syypää, hyvässä ja pahassa.

Pahinta Kelpaat kelle vaan biisin herättämissä muistoissa olivat (yllätys!) ne pahat, exääni liittyvät muistot. Muistan kuinka varsinkin seurustelumme alussa (myös myöhemminkin) kuuntelimme youtubesta varsinkin suomalaista musiikkia ja lauloimme, tosin useimmiten vain minä lauloin xD  Kyseistä biisiä kuuntelin seurustelumme alkuaikoina aika paljon. Soitin ko. biisiä ja muitakin Juha Tapion (♥♥♥♥) biisejä hänelle. Exäni syytteli ja väheksyi paljon itseää, väitti ettei ansainnut mua, ettei hänenlaisensa paska ansainnut ketään. Soitin kyllästymiseen asti kyseistä biisiä hänelle. Sen takia menasin saada kohtauksen kuullessani viisi sekuntia Kelpaat kelle vaan biisiä. Tuntui niin pahalta muistaa jälleen asioita, jotka vaivoin on juuri pystynyt unohtamaan. Tuntuu niin pahalta tajuta kuinka väärässä olinkaan yrittäessäni uskoa hyvään. Sattuu.

Anteeksi etten kestänyt kuunnella loppuun asti. Olen niin pahoillani. Olen kauhea selittelijä miksen pystynyt parempaan, miksi tein/jätin tekemättä niin jne.jne. Jälleen olen selittämässä miksi olen niin heikko.

 

Kiitos vielä kerran ihanasta viestistäsi ja rohkaisen jälleen teitä lähettämään uusia kommentteja! Rohkeasti vaan. En mä ketään teistä syö. Tapan vain itseni..

 

-Elina

Mun fiiliksiä eivät painajaiset pahemmin helpota

5.11.2014 Yleinen

VAROITUS!!!   VAROITUS!!!   VAROITUS!!!

Sisältää K-18 sisältöä

LUETHAN SEURAAVAN JÄRKYTTYMÄTTÄ?

Mahdotonta tai olet tunteeton eikä sulla oo nimeksikään empatiakykyä.

Varsinkin jos tunnet mut reaali elämässä, etkä oo kuullu mun exästä.. En tiiä mitä pitäis sanoa. Tää on kai näin helpoin kertoa. Tämä siis todellakin on totta, en liioittele tai mitään, puran vain oloani.  Toivon, etten menetä ystävyyttäni kanssasi, enkä kaipaa mitenkään erityistä kohtelua asiani vuoksi. Tämä on vain tosi elämää, joka on todella julmaa toisinaan.

 

VAROITUS!!!   VAROITUS!!!

Luithan yllä olevan tekstin, ennen kuin jatkat lukemista. Kiitos :)

 

 

Oon nähnyt aika monena yönä siitä paskiaisesta painajaisia. Kukaa teistä tuskin tietää kenestä puhun, kohta tiedätte. Kyse on siis mun exästäni jonka kanssa asiat menivät helvetin huonosti. En ees tiedä mistä aloittaisin. Valitan lukijat, mutten osaa kertoa tätä mitenkään hieno varaisesti joten möläytän tämän: eli se paskiainen on raiskannut mut, eikä vaan kertaa, vaan useita kertoja. Nyt varmasti mietit miksi jäin suhteeseen? Ei sekään ole niin helppoa.. Te jotka olette eläneet esim narsistin kanssa tiedätte millaista se on: ei siitä niin vain lähdetä.  Se manipuloi mua ja itsesuojeluvaistoni takia en muistanut tapahtumia, tai muistin mutten tiedostanut tai jotain. Seksuaalinen alistaminen ei sille riittänyt: se käyttäyty mua kohtaan väkivaltaisesti, todella väkivaltaisesti.

Vein asian poliisille kesäloman 2014 alussa. Nyt se on ollu syyteharkinnassa kaks kuukautta.  En ajattele asiaa tietoisesti, mutta näemmä tiedostamatta, joka ilmenee unien muodossa.

 

Mulla on kamala olo jälleen. Kirjoittelen maatessani sängyllä omassa huoneessani, samassa huoneessa jossa on tapahtunut niin monia kuvottavia juttuja.

Raiskaus on alentavin teko, jonka naiselle voi tehdä. Se likaisuuden tunne ei koskaan katoa. Se pysyy aina.

Tuo on oikeasti totta. Ajoittain mulla on ihan hirveä olla. Saastaisuuden ja likaisuuden tunteille ei ole rajoja. Tunnen itseni niiin kuvottavaksi olennoksi. Te jotka olette onneksi tämänlaiselta välttyneet ette ehkä ymmärrä miksi raiskatut tuntevat itsensä likaisiksi. En osaa selittää sitä, niin se vain menee. Asiaa voi yrittää ymmärtää esimerkkini avulla: Yleensä naiset haluavat olla juhliensa (varsinkin häidensä) keskipiste, se kaikkein kaunein, prinsessa. Raiskattu näkee kaikki muut upeissa puvuissa jotka maksavat maltaita. Itsensä hän näkee mudassa rypeneenä vain rääsyt yllään. Likaisena surkimuksena, jolla ei ole mitään asiaa hienoihin juhliin. Muut ovat kuin kuninkaallisia ja raiskattu on vain surkea kerjäläinen.

Kirjoitan varmasti aiheesta vielä lukemattomia kertoja, ellen saa itseäni hengiltä.  Pystyn siis puhumaan asiasta jotenkuten, mutta mikäli multa ei kysele, tuskin saa musta paljookaan irti..

Mutta siis vaikka pitkän viestin kirjoitinkin niin nyt mun tarvii ruvet nukkuun. Toivottavasti en taas näkis painajaisia niin ku viime yönäkin. Vihaan niitä ahdistavia painajaisia, jotka palauttavat kaiken mieleen kuin eilisen.

Hyvää yötä, vaikka tekstini olikin rankkaa luettavaa. Ens kertaan, moikka!

-Elina