Selaat arkistoa kohteelle etä-äiti.

Veljen häät vol. 2

18.7.2015 Yleinen

Veljen häiden toinen päivä lähti käyntiin itkun sekaisena. Lapseni lähtivät taas aamusta isänsä matkaan ja seuraavan kerran näemme vasta lokakuussa. Ei tämä varmaan koskaan muutu helpommaksi, ei vaikka lapset kasvavat. Ainoastaan muistamalla aikanaan tehneensä päätöksen lasten parhaaksi jaksaa eteen päin. Vaikkakin nykytiedoilla olisin kyllä valinnut toisin. Etä-äiti ei voi kuin purra hammasta yhteen ja jatkaa elämäänsä, vaikka kuinka sattuisi ja ikävä sekä huoli kalvaisivat sisintä. Jos kuitenkin koko ajan vain murehtii ja voivottelee osaansa, niin se satuttaa eniten juurikin niitä lapsia. Kun menee eteen päin, nauttii niistä pienistä hetkistä yhdessä ja tekee muusta ajastaan itselleen parasta mahdollista, niin kaikilla on paljon parempi olla.

Ennen veljen häiden toisen osan alkua kävimme mieheni kanssa vielä Hämeenlinnan keskustassa ostoksilla. Mukaan tarttui jälleen miehelle uusi paita ja kaksi solmiota. Nyt pitäisi hänen juhlavaatetuksen olla kunnossa myös ensi kesän juhliin. Paluumatkalla serkulle mieheni ehdotti käyntiä terassilla. Suostuinkin siihen, mutta sanoin että Reskalle emme jää, vaan menemme sitten vaikka Vaakunan terassille, koska voin lyödä vaikka pääni pantiksi siitä että isäni on jollain Reskan terasseista kaljalla. Eipä mennyt arvioni kauhean vipuun. Isäni käveli vastaan, enkä kehdannut vaan mennä ohi. Pysähdyin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanan vaikken ole pitänyt häneen mitään yhteyttä yli neljään vuoteen. Kuten arvelinkin niin hän oli menossa kaljalle, vaikka sanamuoto olikin, että täytyy keksiä jotain tekemistä ettei menisi kaljalle. Alkoholisti on alkoholisti ja kaljaa on saatava. Serkkuni oli tehnyt meille ihanan aterian ja kattanut sen terassille. En ole ennen syönyt jokirapupastaa, mutta voin taata että teen sitä myös kotona.

 

Jokirapupasta

Jokirapupasta

Taas saimme aikaiseksi hirveän hopun kun olimme luvanneet siskolleni olevamme veljeni luona kahden aikaan. Nopeasti kamat kuntoon ja menoksi. Onneksi matkaa oli vain vajaa kilometri ja se taittui kävellen. Veljelläni hyppäsimme siskoni autoon ja suuntasimme kohti Hattulan Pyhän ristin kirkkoa, jossa veljeni avioliiton siunaus tapahtui. Kirkko on vanha ja erittäin kaunis. Erityisesti vanhat seinämaalaukset ovat hienoja ja hyvin säilyneitä. Tämän päivän juhlaan oli kutsuttu vain perhe ja ystäviä ja juhla oli ilmoitettu lapsettomaksi. Kirkossa pappi puhui kauniisti ja oli hienosti ottanut veljeni ja hänen vaimonsa tarinat mukaan. Yllätyksekseni ainoan virren aikana ihmiset myös lauloivat niin lujaa ettei kanttorin ääni ollut ainoa mikä kuului. Seremonia oli lyhyt ja hauska. Siunaustilaisuuden jälkeen siirryimme juhlapaikalle. Juhlat jatkuivatkin sitten aamuneljään asti ja meillä oli todella mukavaa. Mukana oli myöskin muutama koomikko ja saimme nauttia stand up -esityksestä.

Hattulan Pyhän ristin kirkko

Hattulan Pyhän ristin kirkko

Seuraavana aamuna herätys oli jo aamu kahdeksalta ja juna lähti kohti Tikkurilaa yhdeksän aikaan. Tikkurilassa junan vaihto ja kohti lentokenttää. Vielä loppumatka lentäen ja autolla. Kotiin saavuimme hiukan kuuden jälkeen illalla. Viikonloppu oli mukava. Sain viettää aikaa lasteni, sisarusteni, äitini ja mieheni kanssa. Ainoa mitä olisin ehkä muuttanut, niin olisin valinnut hiukan väljemmän matkustusaikataulun. Valitettavasti se ei aina kuitenkaan ole mahdollista, koska töissäkin on käytävä.

 

 

Niin meni viisi viikkoa…

6.7.2015 Yleinen

Saimme olla omien lasteni kanssa viimeisen viikon ennen heidän paluutaan isänsä luokse ihan kolmistaan. Miehen nuorempi tyttö tosin oli meillä vielä maanantaipäivän, mutta hänkin lähti sitten äidilleen. Minun vanhempi poika tosin halusi vielä mennä mieheni ex:lle yökylään viettäämään aikaa miehen poikien kanssa. Suostuin siihen sillä ehdolla että miehen ex on kotona etteivät ole aivan keskenään siellä. Sain siis yhden illan viettää aikaa nuoremman poikani kanssa aivan kahdestaan ja hän halusikin myös nukkua vieressäni. Viimeisten kolmen päivän ruokalista oli lasten valitsema ja sisälsi, pitsaa, muchos nachos ja tortilloja. Mies söi Kyproksella italialaisessa ravintolassa Rucola-Prosciutto pitsaa ja kehui sitä, joten päätin kokeilla samaa ja kyllä oli todella hyvää.

Rucola-Prosciutto pitza

Rucola-Prosciutto pitza

Ennen Tenolle lähtöään mies ehti asentaa meidän paljuun vielä poreet. Tämä oli ollut tavoite jo viime syksystä jolloin palju ja erillinen porejärjestelmä hankittiin, mutta lykkäsimme sen asentamista talven yli. Ajattelimme poreiden asentamisen olevan paljon hankalampi homma kuin mitä se sitten loppujen lopuksi olikaan, joten nyt meillä on porepalju. Aivan mahtavaa! Jokivesi on niin kylmää etten suostu siihen menemään uimaan. Paljuun kun vielä yhdistää pihasaunan, joka lämmitetään puilla, niin hyvä tulee. Pyysin kaksi kaveriani testamaan poreita. Oli mukavaa höpötellä, vaihtaa kuulumisia ja lillua lämpimässä vedessä omalla terassilla.

porepalju

porepalju

Mieskin palasi Tenolta loppu viikosta ja toi tullessaan yhden puolentoista kilon lohen. Ei kuulemma ollut Tenossa lohta. Viimeinen ilta poikien kanssa, tavaroiden pakkausta, telkkarin katsomista yhdessä yms. Aamulla herätys ja poikia viemään lentoasemalle. Tähän asti olen onnistunut pidättämään itkut siihen asti kunnes lapset ovat lähteneet, ettei heidän ole tarvinnut pahoittaa mieltään. Nyt kuitenkin itku tuli poikia halatessa ja heipat sanoessa. Etä-äidin osa on ankea! Onneksi ensi viikolla veljeni häissä kuitenkin nähdään. Sitten meneekin taas useampi kuukausi ennen seuraavaa tapaamista. Olisihan se niin paljon helpompaa asua lähempänä lapsia ja nähdä useammin, mutta pojat itse ainakin ovat sanoneet etteivät tahotisi minun muuttavan, koska viihtyvät täällä käydessään niin hyvin.

Vapaat lusittu

26.5.2015 Yleinen

Osa-aikaisen työn ainoa hyvä puoli on, että ehtii kotonakin tekemään jotain. Vapaapäivät meni hienosti kouluhommien parissa, siivotessa ja leipoessa. Nyrkkeilytreeneissäkin ehdin tietysti sunnuntaina käymään ja pakkasessa odottaa lakkiaisia kaksi kakkupohjaa ja juustokakkua. Tänään olisi ollut iltarastitkin, mutten vielä kuitenkaan rohjennut mennä. Jospa sitä sitten alottaisin tämän vuoden suunnistuskauden, kun palailen lomamatkalta, kesäkuun puolessa välissä. Ehkäpä ne lumetkin on siihen mennessä sulanut metsästäkin kokonaan. Miehen vanhin lapsi kävi eilen penkomassa keittiöremontista jääneitä astioita, kun on muuttamassa Tampereelle heti ylioppilasjuhliensa jälkee. Niin se olis sitten ensimmäinen lapsi lentänyt pois pesästä, vaikka eipä hän meillä juurikaan ole käynyt enää vuoteen muuten kuin kääntymässä.

Nyt olis vielä kolme työpäivää ennen kesäloman alkua. Ennen kaikkea, lasken päiviä, että näen pojat! Enää muutama päivä, niin he ovat viisi viikkoa kanssani. Kyllä nämä ajat ilman heitä tuntuvat pitkiltä. En kuitenkaan näe mitään järkeä siinä, että he matkustaisivat tuhat kilometriä, vain yhden kokonaisen päivän takia joka toinen viikonloppu. Ennenmin sitten pidemmät välit ja useampi päivä yhdessä, niin ei kärsi poikien koulukaan siitä. Ikävä on tietysti aina kova.

Kesärenkaiden vaihto

Kesärenkaiden vaihto

Aikani odottelin, josko mieheni vaihtaisi minulle kesärenkaat autoon. No eipä tuo tunnu ehtivän, eikä enää oikein täälläkään mene talvirenkaat poliiseille läpi, joten otinpa sitten härkää sarvista ja reippaana vaihdoin ne ihan ite. Ei oo pelkoa, että tuntisin itseni prinsessaksi. Aurinko on paistanut koko päivän oikein lämpimästi, niin mikäs siinä pihassa puuhaillessa. Huomenna täytyisi töiden jälkeen uhrata aikaa pakkaamiselle, jos meinaan matkalle jotain mukaan ottaa, koska torstai ja perjantai on jo täyteen buukattu ohjelmaa.

Avautumista!

16.5.2015 Yleinen

Vanhempi poikani on ensi vuonna rippikouluiässä. Aiemmin hän puhui ettei menisi rippikouluun ensinkään. Ihmettelin sitä ja kysyin, että tietääkö hän, mitä se tarkoittaa, jos ei käy rippikoulua. Ettei sitten voi ryhtyä kummiksi, tai myöhemmin saada kirkkohäitä, jos sellaiset haluaa. Kuitenkin kaverit käy rippikoulun ja onhan se hänen ikäiselleen mukava kokemus. Mikäli sitten myöhemmin tuntuu siltä ettei halua kuulua kirkkoon, niin voihan sitä erota kirkosta.  Hiljaa mielessäni kuitenkin mietin, ettei tainnut olla pojan oma idea, vaan siellä ei äitipuoli halua järjestää juhlia, joihin joutuisi kutsumaan minut ja sukulaisiani. Hän on meinaan aiemminkin ilmoittanut, ettei aio kestitä minun sukulaisia vaan ainoastaan omansa ja ex:ni. Tästä syystä en ole saanut mennä omien lasteni syntymäpäiville. Eilen tämä aavistus sitten osoittautui oikeaksi.

Pojat ovat tämän viikonlopun mummollaan (minun äiti), ja vanhempi poikani oli sitten sanonut, että haluaa järjestää kahdet rippijuhlat ensi vuonna. Toiset isänsä ja äitipuolensa sukulaisille, ja toiset minun sukulaisille. Nuorempi poikani oli siihen vielä sanonut, että ne on vanhemman poikani juhlat, eikä kukaan saa siitä suuttua. Mietin vain itsekseni, että jos ne kerta on poikani juhlat, eikä kukaan saa siitä suuttua, niin eikö se silloin tarkoita myös hänen isäänsä ja tätä äitipuolta? Eikö heidänkin silloin kuuluisi hyväksyä se, että lapseni haluaa kutsua myös minun sukuni, eikä sanoa lapselleni, että järjestä kahdet juhlat? Eikö aikuisten ihmisten kuuluisi laittaa lasten etu omansa edelle? Eikö aikuiset ihmiset pysty muutamaa tuntia tulemaan toimeen lasten takia? Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö voisi osallistua rippijuhlien kustannuksiin. Tottakai olisin osallistunut, jos minunkin sukuani olisi kutsuttu. Aivan kuten ilmoitin aikoinaan syntymäpäivistäkin, että voin osallistua niiden kustannuksiin. Tosin eipä ole tarvinnut osallistua, kun ei ole edes kutsuttu.

Pohdimme tätä asiaa sitten yhdessä äitini kanssa, ja tulimme siihen tulokseen, ettemme halua aiheuttaa pojalle ongelmia, joten pidämme sitten omat juhlat seuraavana päivänä. Ei se auta kun vain uskoa, että vielä joskus lapseni tajuavat ettei se ihminen, joka esittää välittävänsä heistä, todellisuudessa välitä tuon taivaallista heidän hyvinvoinnistaan. Mikäli hän välittäisi, niin hän ymmärtäisi, kuinka suurta tuskaa omalla toiminnallaan aihetuttaa lapsille, joille hän on myös varmasti tärkeä, mutta joille myös oma äiti, mummo, pappa, tädit ja enot ovat tärkeitä. Itse en ikinä halua aiheuttaa lapsilleni, tai mieheni lapsille, moista tuskaa. Pystyn kyllä kutsumaan mieheni ex:n, hänen nykyisen kumppaninsa ja sukulaisensa meille, mikäli heidän lapsillaan jotkut juhlat sattuvat meillä olemaan. Pystyn myös menemään mieheni lasten juhliin mieheni ex:n taloon, koska ymmärrän, että on kyse lapsien edusta ja lapsille parasta, kun he saavat kaikki, itselleen tärkeät ihmiset, yhtä aikaa omiin juhliinsa. Itse kutsuisin lasteni juhliin kaikki ne, jotka lapseni itse haluaisivat kutsua, pidin heistä itse tai en, koska ne ovat lapseni juhlat. Tästä syystä en pysty ymmärtämään heidän toimintaansa. Toivoa sopii, että omat lapseni joskus vielä ymmärtävät ettei tämä minun käytökseni johdu siitä etten haluaisi olla heidän juhlissaan ja osana heidän elämäänsä, vaan ettei minun anneta olla ja osallistua, ja ajattelen vain heidän parastaan, kuten aina, enkä halua aiheuttaa heille ahdistusta ja ongelmia, vaan ennenmin sitten vetäydyn ja annan periksi, että heillä olisi parempi.

Mutta konfirmaation minä todellakin aion nähdä ja sinne myös menen, koska kirkkoon minua ei voi kukaan estää menemästä. Juhlat sitten voidaan järjestää seuraavana päivänä ja niihin kyllä ovat sitten kaikki lapseni sukulaiset, myös isänsä puolelta, ja hänelle tärkeät ihmiset (äitipuoli yms) varmasti kutsuttu. Mikäli sitten itse valitsevat etteivät tule, niin se on heidän oma asiansa, mutta jos minä järjestän lapselleni rippijuhlta, niin järjestän sitten kunnolla.

Moikka maailma!

21.4.2015 Yleinen

Tästä se lähtee, pitkään haaveiltu blogaaminen. Hiukan ehkä hirvittää oman elämän avaaminen julkisesti, mutta samalla kuitenkin tuntuu, että tämä on juuri se mitä pitää tehdä: tuuletuskanava tunteille ja ajatuksille. Uusioperhearkea on takana jo 2,5v, mutta nyt jotenkin tuntui, uusien suurien muutosten myötä, olevan aloittaminen ajankohtaista.

Meidän perhekompleksiin kuuluu, minun ja mieheni lisäksi, miehen neljä ja minun kaksi lasta edellisistä liitoista. Lasten iät ovat (9, 11, 13, 13, 15 ja 19). Miehen lapset ovat meillä kolmen viikon välein kolme viikkoa ja minun lapset käyvät meillä, pitkän välimatkan vuoksi, vain koulujen lomilla. Lisäksi löytyy vielä kolme kissaa, kaksi koiraa ja pari hiirtä. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi lasten kasvaessa, niin eilen vielä plussasin, tosin vielä aika haalelalla viivalla, joten perheenlisäystä tähän kompleksiin olisi sitten odotettavissa 29.12.

Lisäjännitystä tähän elämään tuo oman työtilanteen epävarmuus. Nyt neljä vuotta tehnyt määräaikaisena sijaisuutta, joka näyttäis olevan loppumassa kesäkuun lopussa. Mitä siitä eteen päin? Aika näyttää…

Etä-äitinä oleminen ei ole maailman helpointa hommaa. Sitä tekee erotessaan päätökset lasten parasta ajatellen, mutta ajan myötä huomaa ettei valinta ollutkaan oikea. Meillä meni lasteni isän kanssa eron jälkeen monta vuotta hyvin kunnes hänen kuvioihin tuli hallitseva ja kontrolloiva ihminen. Olen yrittänyt olla rauhallinen, antaa tilaaa ja olla puuttumatta heidän elämäänsä, mutta joskus vaan tuntuu, että siellä päässä unohdetaan, kuka on lasten äiti tai tehdään ihan tahallaan kiusaa. Hyvänä esimerkkinä tämän päiväinen: äitini on kysynyt lapsiani luokseen äitienpäiväksi ja kun olen lasten kanssa asiasta puhunut he ovat olleet (jopa vielä eilen) äidilleni menossa. Eilen sitten sain tietää pystyväni venyttämään työmatkaani viikonlopun yli siten että itsekin pääsisin silloin äitienpäiväviikonlopuksi äidilleni. Ilmoitin tästä lapsilleni ja sanoin että onpas mukavaa että nähdään, niin sitten tänään äitini laittaa viestiä etteivät lapset pääsekään äitienpäiväksi hänen luokseen. Joskus tuntuu vaan niin käsittämättömältä etteivät aikuiset ihmiset huomaa lasten olevan ne jotka eniten tuollaisesta kärsii.