Selaat arkistoa kohteelle esirukous.

Rukous = hengittäminen

11.10.2015 Raamatusta

Juha Alatalo, Joona ja Hilda Rantanen, Antti ja Sirpa Haataja, Juha Kaukonen, Marjatta Koskela, Henry ja Anu Seilonen, Jouni ja Tiina Seilonen, Heikki Seilonen, Petri Seilonen, Kari Niemi, Tomi Kivilompolo, Toivo Haataja, Timo Syrjälä, Jukka Myllymäki, Tero Koivuniemi, Hanna ja Marko Aarnio, Sebastian Tynkkynen, Juha ja Susanna Metso, Ilmari Mäkisalo, Arto ja Kaija Pöllänen, Liisa Kähkönen, Martti Kallionpää, VP ja Tuija Isohella, Jacob ja Johanna Huttunen, Ville Pitkänen, Kirsi ja Johannes Pöllänen, Pentti Pihkakoski, Joona Väärämäki, Mirja Autio, Jukka Eskola, Einari ja Hilja Kähkönen, Irja Murtonen, Mikko ja Annika Ojala, Markku Tuppurainen, Janne Maunumäki, Tomi Ritola, Markus ja Sanni Särkkä, Risto Salo, Arttu ja Laura Koskenranta, Pekka ja Neea Perho, Marko Selkomaa, Timo Närhi, kaikki solulaiseni ja jokainen kotiseurakunnassani rukouspalvelussa palveleva ja Seinäjoen illan tiimijohtajat.

Kuhmo, Kärsämäki, Oulainen, Kokkola ja Seinäjoki. Jokainen näistä asuinpaikoista on muuttanut minua, koska siellä ovat suurin osa edellämainituista vaikuttaneet. 

Kun rukoilemme, tartumme Herran käteen ja antaudumme hänen talutettavakseen. Tän määritelmän Herra laski sydämelleni. Se ei ole sitä, että pidämme itsellämme murheemme ja syntimme, vaan luottamuksen osoituksena heitämme ne Herran päälle, sillon hän pitää meistä huolen. 

Elämässäni on ollut Jumalan armosta paljon Jumalan miehiä ja naisia, jotka ovat vaikuttaneet minuun isosti. Näkemässäsi luettelossa on vain pieni osa heistä, jotka ovat vaikuttaneet elämässäni. Kuten huomaamme, listassa välillä on aviopuolisoita, mutta ei aina. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että olen manitun henkilön kanssa viettänyt enemmän aikaa rukouksessa kuin toisen, joskus vain vähän hänen, jota ei ole mainittu. 

Tämän listan tarkoitus ei ole arvostaa joitain ihmisiä korkeammalle kuin toisia, vaan nostaa esille muutamia, joilla on ollut merkittävä rooli kasvussani rukouksen mieheksi ja palvelutyöhöni Seinäjoen Helluntaiseurakunnan rukouspalvelijana ja Seinäjoen illan (=nuorisotyö) rukouspalvelun yhdeksi johtajaksi. Olkoon tämä pohjustuksena tälle kirjoitukselle, jonka otsikko liittyy rukouksen voimaan ja merkitykseen elämässäni. 

On lukemattomia hetkiä, joilloin olen rukoillut näiden Jumalan miesten ja naisten kanssa, ja ne ovat minua muuttaneet ja muovanneet. Siksi tahdon aivan ensimmäisenä muistuttaa meitä jokaista Jumalan lasta, että jos tahdomme rakentua terveeseen uskoon, rakastua Jeesukseen ja kasvaa Jumalan valtakunnan hyvinä huoneenhaltijoina, rukous on todella tärkeä asia. Sanon sen koko sydämestäni. Jeesus ei sanonut Isä meidän rukouksessa opetuslapsilleen, että ”jos teitä joskus huvittaa, voitte rukoilla näin” vaan ”kun rukoilette”. Joten ymmärrämme varmaan, miksi se on jokaiselle Jumalan lapselle tärkeää. Rukous muuttaa meitä ja maailmaa. 

irja Murtonen, Einari ja Hilja Kähkönen

He ovat taivaan Isän kodissa tällä hetkellä. He ovat minun rakastamiani isovanhempia, joilla on ollut merkittävä rooli rakastuessani Jumalaan ja rukoukseen elämäntapana. Jo pienenä poikana äitini puolen suku on tullut läheiseksi ja siksi Einari ja Hilja olivat minulle rakkaita. Minulla on kuva kotona ukista ja minusta kotonani Miilurannasta, jossa olen hänen kainalossaan tyytyväisenä. Minulle, joka en ole saanut nauttia biologisen isäni läheisyydestä, voit ehkä jotain ymmärtää, kuinka merkittävää oli saada olla hyväksytty ja rakastettu Einarin ja Hiljan puolesta. Muistan Einarin aina positiviisena, rakastavana ja rukoilevana pappana. Parempaa en voi toivoa. Se tyydytti Isän ikävää pienen, aran pojan sydämessä. Rakas tätini (Liisa Kähkönen) muistutti, että mummu ja ukki rukoilevat suvun puolesta. Se jäi sydämeeni asumaan ja muistutti mikä on tärkeää. Monet kerrat kun ajoimme Kärsämäeltä lomien aikana Kuhmoon ja vietimme päiviä siellä, muistan aina ennen kotiinlähtöä todella tärkeäksi ja turvallisiksi loppurukouksen. Sitten oli mukava lähteä paluu matkalle ja yleensä taisimme ottaa lähtökuvankin ja monesti mummun leveä hymy muistutti rakkaudesta :)

Irja-mummun kanssa tapasimme harvemmin, mutta silloin kun tapasimme, muistan hänet aina positiivisena ja rohkaisevana. Jumala armossaan antoi minulle tällaiset positiiviset ja rakastavat esikuvat, jotka todella rakastivat Jumalaa suurella sydämellä. Kun vuosia sitten olin jo nykyisessä työpaikassani ja työmatkalla pääkaupunkiseudulla, sain mahdollisuuden vierailla hänen luonaan kerrostaloasunnossa. Lukijani, et voi uskoa miten rohkaistuneena lähdin sieltä joka kerta! Varmaan molemmin puolin rohkaisimme toisiammekin, mutta Irja-mummu tuntui olevan Pyhässä Hengessä samalla aaltopituudella kanssani. Sitä ei voi selittää tyhjentävästi sellaiselle, joka ei ole uskossa Jeesukseen, mutta koin sellaista yhteyttä hänen kanssaan, mikä joko vain on tai sitä ei ole. Sitä kutsutaan kristittyjen yhteydeksi, joka voi olla toisten uskovien välillä todella voimakkaampi kuin toisten. Muistan kuin eilisen päivän, kun eräänä kauniina syksyn päivänä menin Irja-mummon luokse ja vastassani oli siunattu ilme rakkaan mummon kasvoilla. Kuinka hän arvosti sitä, että tulin piipahtamaan kiireiltäni häntä. Sen hän osoitti konkreettisesti: Oli jos minkälaista herkkua pöydällä ja piti vähän toppuutella, että nyt ei ennää mahu :) Sitten keskustelimme värikkäästi eri hengellisistä aiheista ja ymmärsimme toisiamme. Puhuimme muistaakseni seurakuntayhteyden merkityksestä ja rakkaussuhteesta Herraan. Silloin mummoni silmät loistivat niin kirkkaasti. Siinä todistus meille, mitä on vaeltaa Jeesuksen kanssa vuosikymmenet ja ymmärtää, että rakkaussuhteesta on todella kysymys. Syvälle sydämeeni painui hänen sanansa: Minun ja sinun yhteys perustuu siihen, että uskomme Jeesukseen ja meillä on paljon yhteistä sen tähden ja koemme sen. Siihen ei voinut sanoa muuta kuin aamen. Tälläkin kertaa rukoilimme yhdessä, ja koimme kuinka Jumalan Pyhä Henki tuli lähelle konkreettisesti. Kun sain siunata Irjaa, koin, kuinka Jumala hoiti minua syvällisellä tavalla samalla. Lähdön hetki koitti ja halasimme. En tiennyt, etten tule enää maan päällä häntä tapaamaan tämän jälkeen. Onneksi on jälleennäkemisen toivo sydämessäni ja tiedän, että Jeesus jota hän lähti seuraamaan kauan sitten, piti hänestä huolta loppuun asti, koska hän on luotettava.

Tahtoisin sanoa Einariin, Hiljaan ja Irjaan liittyen yhden ajatuksen sydämestäni. Ilman tämän pian Herran luokse pääsevän sukupolven esirukouksia ja elämäntapaa rukoilla, tämä kotimaamme olisi jo vajonnut syvälle syntiin. Ilman rukousta presidentin ja eduskunnan puolesta emme ehkä saisi näin vapaasti tunnustaa uskoamme ja todistaa Jeesuksen muuttavasta voimasta. Ilman rukousta ja Jumalan sanan esilläpitämistään itse kunkin perhe ei olisi oppinut tärkeintä: Antamaan koko elämää Jeesukselle ja katumaan aidosti syntejään, elämään pyhää, Jumalalle kokonaisvaltaista elämää. Ilman heidän rohkaisujaan, en itse olisi tänään se joka olen. Heidän elämänsä puhuu vielä nytkin, kun he ovat päässeet perille.

Kun viime talvena sain kutsun Seinäjoen Helluntaiseurakunnan päiväviiriin puhumaan Jumalan sanaa, syvä kiitollisuus nousi sydämeeni. Nämä Jumalan naiset ja miehet ovat olleet perustamassa 80 vuotta täyttänyttä kotiseurakuntaani ja kuinka kiitollinen olemme heille tänään, että Seinäjoella on tänään kasvava, ”Jumalan läsnäolon innoittama, lämminhenkinen seurakuntaperhe (seurakuntamme näkylauseke).” Kun olin puhunut ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen toisen luvun jaejaksosta, monet tulivat kiittämään ja rohkaisemaan minua ja olivat aidosti kiinnostuneita mitä nuorten työhön kuuluu. He iloitsivat sydämestään, kuinka Jumala on pitänyt seurakunnan nuorista hyvää huolta. Se rohkaisee minua luottamaan, että Jumalan työ jatkuu niin minun kuin sinunkin elämässäsi. Ihan oma lukunsa vaatisi Pekka ja Neea Perho plus nuorten työn tiimijohtajat, joiden kanssa olen kokenut sanoinkuvaamatonta Jumalan läsnäoloa ja me-henkeä, kun olemme kokoontuneet yhteen ja tehneet päätöksiä ja ymmärtäneet, että meidän tulee etsiä ensin Jumalaa ja sitten käydä työhön :D Kiitos siitä heille :)

Jaakob 5:15-18

Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan. Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Kun hän rukoili uudelleen, taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä. 

Huomatko, ettei tässä sanota: ”Uskon rukous parantaa joskus sairaan” tai ”…mahdollisesti” vaan parantaa! Mikä valtava Jumalan lupaus sinulle ja minulle, kun ojentaudumme uskossa rukoilemaan. Siksi meidän tulee kunnioittaa Jumalaa, ja rukoilla, eikä voivotella. Ihmeitä ei tapahdu, jos emme rukoile ja julista terveyttä Jeesuksen nimessä. Mutta kun sen teemme, Jeesus toimii meidän vajavaisten opetuslapsiensa kautta, koska hän on päättänyt käyttää meitä. Jos me emme tee omaa osaamme (ojenna kättämme ja rukoile) ei hän tee omaa osuuttaan (paranna sairasta). Hyvin yksinkertainen totuus, eikö vaan? Pastori Ville Pitkänen opetti joskus: Uskoa ei voi puristaa itsestämme vaan se aktivoituu, kun kytkeydymme (rukouksessa) Jeesukseen, joka on voiman lähde. Miksi emme siis voisi palvella lähimmäisiämme, kun tapaamme heitä ja näemme tai kuulemme heidän sairastavan tai kantavan jotakin taakkaa. Jeesus luottaa meihin. Meidän on aika toimia. Ja kun hän parantaa, hänelle kuuluu siitä myös kaikki ylistys ja kunnia, ei meille, jotka välitämme parantumista. 

Herramme kehottaa tunnustamaan syntimme toisillemme ja rukoilemaan, että parantuisimme. Jokainen uskovakin on armahdettu syntinen, ja joskus kaadumme ja teemme syntiä. Silloin on hyvä tunnustaa jolle kulle ystävälle ja tuoda se Herran eteen avoimesti, silloin hänen rakkautensa vuotaa meidän päällemme ja koemme levon ja rauhan, jonka Jumala lupaa. Tarvitsemme toisiamme. Kukaan uskova ei pärjää ilman Jeesusta, ei seurakuntayhteyttä eikä uskonveljiä ja -sisaria. Jumalan lapseksi synnyttään Jumalan perheeseen ja seurakunta, joka on Kristuksen ruumis, on se perhe johon meidät liitetään. Siksi sielunvihollinen yrittää tuhota uskovien välit, koska se vihaa uskovien yhteyttä, joka on suuri todistus tälle maailmalle. Sellaista ei ole maailmassa. 

Sovellus Eliasta on tärkeä. Hän on yksi Vanhan testamentin tärkeimpiä profeettoja ja silti Jumala sanoo sanassaan, että hän ei ollut superihminen, vaan normaali, vajavainen ihminen, niin kuin mekin. Jos rukoilet rukoilemalla, se tarkoittaa paljon rukousta, eikö totta? Elia ymmärsi omakohtaisesti riippuvuussuhteensa Herraan ja rukoili uskollisesti. Tunnetaanko meidät Jumalan lapset siitä, että toteutamme Isän tahtoa ja kasvamme uskossa vahvoiksi, niin että meidät tunnetaan niiksi, jotka rukoilevat toisten puolesta ja Jumala armossaan toimii kauttamme? Oppikaamme tästä se, että me riitämme Jumalalle. Hän tahtoo käyttää meitä jokaista. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)