Selaat arkistoa kohteelle eroahdistus.

Kaikilla meillä eroahdistus?!

27.4.2015 Yleinen

Ero tekee kipeää kaikille, jopa perheen päälle, isälle. Nyt on isi saatu kotiin. Ja ikävät kärsitty. Mutta jos pikkasen vielä nyyhkittäisiin sitä, miten Murunen reagoi isin päätösreissun aikana ja mitä tapahtui, kun isä ja poika kohtasivat erossaolon jälkeen. Haluan myös puida muutenkin asiaa, mikä aina puhututtaa ihmisiä; miten kauan on soveliasta olla erossa lapsestaan?

Murusen isi lähti Leville viettämään viimeisiä hetkiä joukkueensa kanssa. Isin lähdöstä oli puhuttu paljon. En sitten tiedä ymmärtääkö 1-vuotias sitä. Ennemminkin varmasti ihmetteli äidin ja isin kyyneleitä eron hetkellä. Annoimme halit ja pusut ja läpyt tuttuun tapaan eteisessä. Siitä sitten keittiön ikkunaan vilkuttamaan. Murunen näki isin lähtevän. Mutta tuskin tajusi, ettei nyt kyseessä olekaan pelkkä pelireissu. Seuraavana iltana juttelimme Murusen kanssa missä isi on. Kerroin edellisillan tapahtumat.. Samassa Murunen alkoi päristää niin kuin hän autoa matkii ja juoksi ikkunaan ”iti, iti..prrrrprrr..too too..” Eli suomennettuna: isi lähti autolla tonne. Murunen siis muisti ja ymmärsi ainakin lähdön. Oikeasti uskomatonta miten noin pieni ihminen voi ymmärtää. Että tiedoksi kaikille, lapsenne tajuavat varmasti enemmän mitä me aikuiset uskommekaan.

Tätä samaa ”auto-isi-too” –kaavaa kävimme läpi aina iltaisin. Mutta kun erehdyin kotiinpaluuta edeltävänä iltana sanomaan, että huomenna isi tulee. Niin Murunen ampaisi ovelle ja hakkasi ovea..odotti niin isiä. Voi että kun menin sanomaan sanan ”tulee”. No mitäs sitten kun isi tuli kotiin? Murunen heräsi päikkäreiltä heidän ensikohtaamisessa. Minä olin silloin salilla. Joten Murunen oli isinsä kanssa kaksin. Murunen oli silmät avattuaan alkanut itkemään ja sitten taas nauranut ja itkenyt..ei ollut tietää mitä tehdä. Isin reaktiosta lupasin olla kirjottamatta, mutta voitte arvata..;) Ja minähän vollotin kuin palosireeni kuullessani tämän. Eli kohtaaminen toi tunteita paljon. Siitä voi sitten päätellä, että reagoiko tuon ikäinen eroon. Ja kyseessä kuitenkin isä, entä jos olisi äiti. En vähättele isän ja lapsen kiintymyssuhdetta, mutta ensimmäisen vuoden aikana lapsi pystyy luomaan yhden kiintymyssuhteen ja se on lasta eniten hoitanut ihminen. Meidän tapauksessa äiti. Mutta isikin on kyllä todella tärkeä, reagoinneista päätellen ainakin. Tänään on sitten kaikki uudet temput näytetty ja vanhatkin. Ihan kuin isi ei niitä muistaisi. :D <3

Miten kauan sitten on ÄIDIN soveliasta olla erossa lapsestaan? Minähän en voi puhua kuin äidin erossa olosta lapsestaan, koska en voi tietää miltä se isästä tuntuu. Enkä myöskään voi puhua kuin omasta puolestani. Jokainen äiti kokee omalla tavallaan asian, ja toimii kuten parhaakseen näkee. Toiset pystyvät ja kokevat, että on ok olla vauvasta vaikkapa viikonlopun erossa ja toisille tuntikin tuottaa tuskaa. En tuomitse mikä oikein ja mikä väärin. Kerron miten itse ajattelen ja koen. Ja miten äitiys on muuttanut ajattelutapaani kyseisessä asiassa.

Itse olen ehkäpä vähän turhankin paljon lukenut ammattinikin puolesta kiintymyssuhteesta tietoa ja tutkimuksia. Joten se on saanut minut melkoisen tarkaksi monessakin asiassa. Välillä ihan ärsyttää ja voin vaan kuvitella kuinka ärsyttää minun lapsettomia kavereita. ;D Ennen lapseni syntymää olin sitä mieltä, että toki voi olla helposti yön jo ihan vauvanakin hoidossa. Ja ihan ok jättää vuosikkaan vaikkapa viikonlopuksi isovanhemmille. Niin ajattelin, mutta ajatukset muuttuivat 11.3.2014 sen siliän tien. Aloitettiin tunnista ja tällä hetkellä jo puoli vuorokautta menee erossa. Olen siis kehittynyt. Mutta siinäkin ajassa jo huomaan, että lapseni reagoi eroon. Hän on eron jälkeen hyvin takertuvainen ja itkuinen. Mutta toki se menee ohi päivässä. Uskoisin, että toisen lapsen kohdalla kaikki menee helpommin. Vai onkohan nämä taas niitä minun kumottavia pohdintoja? :D

Vanhemman ja lapsen erossaolo on ikävää, mutta on siinä myös positiiviset puolensa. Väitän kovasti, että se ero tuo buustia toimia läsnäolevampana vanhempana. Ja virkistää toki muutenkin. Itselleni on oma aika hyvin tärkeää ja ilman sitä, niin en todellakaan olisi läsnäoleva äiti, pää hajoaisi. Minulle tähän asti on riittänyt siihen omaan aikaan treenaaminen, välillä kahvitteluhetket ystävien kanssa ja silloin tällöin pikku rimpsareissut. Ja nyt uutena hittinä se, että kun saa olla kotona ihan vaikka pari tuntia yksin, ilman itkuhälyä ja miestä. Se on aika huikee fiilis. Ei uskoisi.

Tällaisia aatoksia tänä iltana. Nyt on kaikki eroahdistukseta selvitty ja päästään pari viikkoa nauttimaan ns. lomasta.

Mukavaa alkavaa viikkoa lukijat ja kiva kun luit taas mun söperryksiä. ;)

Isänpäivä

9.11.2014 Yleinen

Isänpäivä alkoikin isille laulamisella kahvin ja lahjojen kera. Markus oli askarrallut hienon lahjan sekä kortin isille <3. Lähdettiin sitten Björköbyhyn Merenkurkun Majataloon isänpäivä lounaalle. Ihana miljöö ja hyvää ruokaa luomusti lähialueen tuottajilta, me like!

majataloLisätietoja paikasta löytyy: www.merenkurkunmajatalo.fi

Sitten pitikin kiiruhtaa Suvikirppikselle täyttämään pöytä. Sain vihdoin aikaiseksi hinnoitella ja käydä läpi kaikki turhat tavarat ja vaatteet. Luovuin kaikista Markuksen pienistä vaatteista ja toivotaan, että menevät kaupaksi. Suvikirppis on kyllä tosi suosittu, piti odotella pöytää tovin ja ne tuntui menevän heti kun vapautuivat.

Rocon ahdistus jatkuu aina vaan ja nyt olen itse työharjoittelussa suorittamassa näyttöjä, niin koira joutuu olemaan kotona yksin koko päivän. Ja vastassa on todella ahdistunut, läähättävä koira. Ulvoo ja haukkuu varmaan koko sen ajan kun ollaan pois :( En ole nähnyt naapureita, mutta eipä tuosta melskeestä ole epäilystäkään… Mä en oikeasti tiedä mitä tuolle teen :(( Adaptil, Kong, Clomikalm käytössä, tilanrajaus ( on yläkkerrassa) ja silti ei mikään tunnu auttavan. Mutta tilanne ei voi  jatkua näin.