Selaat arkistoa kohteelle ero.

Elämääkö?

27.9.2016 Yleinen

Tiiättekö sen tunteen kun tuntuu ettei enää vaan yksinkertasesti jaksa.

Mulla periaatteessa on kaikki mitä ihminen vois toivoa; koti, mies, pari koiraa.. yms Mutta kuitenki alkaa vaan olla semmonen olo et mitä tästä puuttuu ja miksi kaikki tuntuu niin turhalta. 

Mä oon reilu parikymppinen nainen, opiskelen mulle omalta tuntuvaa alaa. Mä käyn säännöllisesti salilla ja yritän pitää elämän kunnossa, vaan entäs kun ei tunnu enää omalta elämältä? Tuntuu niikö eläis omia unelmia mutta ihan turhaan, ettei millään oo merkitystä MULLA ei oo merkitystä ONKO tää ees mun unelmaa. Oon miettiny tässä moneen otteeseen monen monta vaihtoehtoa miten tästä selviäis sillai kunnialla. Ihan sama mitä päätänkään ni johonki sattuu, joko muhun itteeni tai sitte tuohon parisuhteen toiseen osapuoleen (jos sillä on enää tunteitakaan, jota vahvasti oon epäilly jo tovin) Mun kaverit on ns. hylänny mut siinä vaiheessa ku muutettii poikakaverin kans yhteen. Ne ei halua tulla kahville ku ollaan molemmat kotona, enkä toisaalta yhtään ihmettele miksi.. Toinen ku vaa istuu hiljaa eikä ees moikkaa näyttää vaan vittumaiselta tietokoneen ääressä. 

Minä joka ennen olin itseni herra ja tein  kaiken ajatellen vaan itteä ja sitä kuinka kaikki asiat oli hallinnassa. Olin oman elämäni kuningatar jolla oli valta toisessa kädessä ja toisessa oli itsetunto jota ilman en selvinny. Olin ulospäin fiksu, filmaattinen, flirttaileva miesten nielijä, KUNNES TULI AMOR JA VALTASI MUT.. Loppu tuloksena kaikki pari kk mitä kerettiin seurustella meni ku siivillä ja kaikki oli vaaleenpunasen väristä. Todellisuus ku aukes asuttaan samankaton alla jossa asun yksin 2vk kk ku ukko on reissuhommissa. Mitä mä tein väärin ku asiat meni siihe pisteesee ettei seksiä enää nää ku jouluna tai juhannuksena, Lämpö on peräisin patterista, nukutaan eri huoneissa, Muttei meillä oo koskaan riidelty tai tapeltu. 

Oon aatellu että muuttasin yksin enkä alkas millekkään parisuhteelle missään vaiheessa enää. Vaan tiiän itestäni että jossain vaiheessa sitä alkaa kaipaamaan semmosta kainaloa ja turvaa elämään, mutta sitten menee hetki ja oon taas tässä pisteessä. Tää ei nimittäin oo eka kerta ku mulle käy täysin samalla tavalla.  

Tai sit jään tähän parisuhteeseen ja elän nurkkaan ajettuna hiirenä loppuelämäni.. 

 

♥ Kommentteja odottelen muiltakin!

Satu, jossa ei ollutkaan onnellinen loppu

9.12.2015 Ihmiset

Hypätään ensirakkaudesta reilu kymmenen vuotta eteenpäin.. jostain syystä halusin kertoa tämän ihmisen tarinan satuna.

Olipa kerran nainen, kutsutaan häntä tässä sadussa vaikka nimellä Siiri. Luonnollisesti satuun kuuluu myös mies. Hänen nimi olkoon vaikka Teppo.  Tämä on siis satu Siiristä ja Teposta.

Siiri oli nuori ja kaunis nainen, joka oli vauhdikas käänteissään ja aina menossa johonkin suuntaan. Töitä hän teki paljon, mutta osasi ottaa vapaa-ajasta kaiken ilon irti. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. Jossain siinä kiireen keskellä Siiri lähti kavereiden kanssa laivalle ja tapasi siellä Tepon. Se ei varsinaisesti ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Siirillä ainakin taisi olla tarkoituksena pitää vaan hauskaa sen risteilyn ajan, niinkun taisi Tepollakin olla mielessä. Ja hauskaa he pitivätkin. He valvoivat koko yön, nauroivat ääneen, tanssivat ja taisivat käydä kannella leikkimässä Titanic elokuvan romanttista kohtausta. Sen enempää ennalta suunnittelematta, juhlat jatkuivat vielä maissa ja kotona seuraavaan päivään. Silloin Siiri ja Teppo vietti ensimmäisen yhteisen yön. Siiri oli varma, että Teposta ei sen yön jälkeen kuulu mitään, mutta Teppo olikin enemmän kiinnostunut Siiristä kuin hän osasi arvata. Niinpä he alkoivatkin pitää yhteyttä joka päivä. Kun nuoret olivat viettäneet ensimmäiset päivät ilman juhlimista yhdessä, heräsi Siirin kiinnostus Teppoa kohtaan aidosti ja Siiri huomasi tunteidenkin nousseen Teppoa kohtaan. Siinä oli jo vahvaa ihastusta ilmassa, puolin ja toisin. Siiriä hieman kuitenkin mietitytti Tepon aikaisemmat kuviot. Hän oli seurustellut vuosia yhden Pirkon kanssa ja heillä oli edelleen sama osoite. Teppo kuitenkin vakuutti Siirille sen suhteen olleen ohi jo ajat sitten ja hänen asuvan Pirjon kanssa vain kun omaa asuntoa ei ollut vielä löytynyt.

Noin kuukausi oli mennyt risteilystä ja Siiriä vaivasi kokoajan oudot vatsakivut, jotka repivät välillä häneltä jalat alta. Siiri naureskeli ystävilleen, että on tullu juhlittua sen verran rankasti, että maksa se siellä viheltää peliä poikki. Siirin kämppis oli kuitenkin erimieltä ja patisti naisen lääkäriin. Siiri tuskin koskaan unohtaa sitä hetkeä kun lääkäri tuli kaikenmaailman testien ottamisen jälkeen huoneeseen ja laittoi oven kiinni samalla sanoen ”onneksi olkoon Siiri, sinä olet raskaana”. Sen jälkeen lääkärin sanat kuulosti Siirin korvissa suunnilleen ”plaaa plaa plaa plaaa” Siiri kävi mielessään läpi hetkeä siitä ensimmäisestä yhteisestä yöstä Tepon kanssa, kun kortsupaketti ei auennut ja Siiri heitti sen lattialle..  ”ei sitä tarvii, en oo ennenkään tullut raskaaks”. Aamulla Siirin kämppisen poikaystävä oli noukkinut kortsupaketin lattialta ja vitsaillut, ettei ne sieltä lattialta asti ehkäise. Siiri palasi ajatuksissaan takaisin lääkärin huoneeseen ja keskeytti lääkärin ”anteeksi, mutta en tajua mitään mitä puhut, voinko pyytää lapsen isän tänne?” Kun Siiri avasi lääkärin huoneen oven ja katsoi Teppoa, hänen ilmeestään näki heti, että hän arvasi mistä on kyse. He tuijottivat toisiaan silmiin ja pitivät käsistä kiinni, kumpikin vapisevin käsin ja kyynelistä silmät kostuneina. Siitä hetkestä lähtien ei ollut enää mitään -kunhan tässä katsellaan mitä tästä tulee- juttua, siitä hetkestä lähtien he alkoivat rakentaa yhdessä perhettä. Pientä, nuorta perhettä.

Teppo kosi seuraavalla viikolla Siiriä. He istuivat työporukalla tutussa kuppilassa iltaa viettämässä ja Teppo osti kiertävältä ruusumyyjältä ruusun, pyysi kovaan ääneen koko ravintolaan hiljaisuutta. Polvistui Siirin eteen ja kosi. Siiri oli niin otettu ujon miehen rohkeasta teosta ettei meinannut muistaa vastata myöntävästi. Se onnen määrä mitä siinä naisessa sinä iltana oli.. ei siihen ole sanoja.

Oli juhannus tulossa ja Siirin raskaus oli edennyt hyvin. He olivat muuttaneet Tepon kanssa yhteen ja varovasti jo vähän hankkinut vauvalle vaatteita. Kihlasormukset oli kaiverrutettevana kultasepällä. Ne piti saada juhannuksen jälkeen sormeen. Tepolla oli koko juhannus töitä, joten Siiri päätti lähteä kotikaupunkiinsa, vanhempiensa mökille rentoutumaan ja nauttimaan vähän erillaista juhannusta. Lähtiessään Siiri ei varmasti osannut aavistaa miten erillainen juhannuksesta tulikaan. Teppo olikin lähtenyt kavereiden kanssa vähän viettämään juhannusta, kun työt alkoi seuraavana päivänä niin myöhään. Ja uskomatonta, mutta totta. Teppo petti Siiriä toisen naisen kanssa. Hän oli vielä yrittänyt viedä naisen Siirin ja Tepon kotiin, heidän yhteiseen sänkyyn, mutta naisella oli siinä kohtaa edes vähän omatunto soimannut eikä ollut siihen suostunut. Siirin kotimatka meni sellaisessa tunnemyllerryksessä ja usvassa, ihme että hän selvisi kotiin asti. Hänellä oli kaikki, lapsi tulossa, ihana mies, ihana koti, onnellinen parisuhde… Siiri toisteli itselleen ”mitä pahaa olen tehnyt, että Teppo halusin pilata kaiken” ”miksi?” Ja tietenkin Teppo oli vielä pettänyt juuri sen naisen kanssa josta Siiri oli ennen juhannusta viimeksi sanonut, että se olisi kaikista pahin vaihtoehto ikinä, siitä ihmisestä olisi vaikein päästä yli. Kyseessä oli sellainen varattujen miesten kyttääjä ja Siirillä oli Teppoon täysi luotto, ettei Teppo lankeaisi siihen samaan ansaan mihin jo aika moni oli langennut. Mutta sitäkin pahemmalta tuntui, että Teppo pystyi pettämään raskaana olevaa puolisoaan.  Mutta niin siinä vaan kävi. Siirin elämä tuntui murenevan alta, nainen oli niin rikki Tepon luottamuksen rikkoutumisesta.

Mutta Siiri päätti olla vahva ja kestää pettymyksen, niellä ylpeytensä perheensä vuoksi ja antaa anteeksi Tepolle. Sopu syntyi ja sormukset laitettiin sormeen. Siiri teki kaikkensa unohtaakseen Tepon petturuuden ja yritti vain keskittyä tulevaan vauvaan ja sen tuomaan onneen. Sisimmässään Siiri kuitenkin suri vielä pitkään. Häntä oli loukattu niin pahasti. Tepon piti olla se ihminen joka suojelee häntä kaikelta pahalta, rakastaa ehdoitta ja olla  se ihminen, johon Siiri voi aina luottaa. Monta kertaa yksin ollessaan Siiri itki ja mietti, pystyykö kuitenkaan luottamaan koskaan enää Teppoon ja unohtamaan mitä on tapahtunut.

Siiri pysyi kuitenkin vahvana ja jatkoi arkea Tepon kanssa normaalisti. Vauva syntyi ja toi tietenkin säkkikaupalla onnea ja iloa ja naurua. Hetkittäin Siiristä jopa tuntui, että perheensä ja sen onnen vuoksi hän voi unohtaa Tepon teon ja antaa anteeksi. Aina kuitenkin tuli jokin asia joka palautti Siirin muistiin mitä oli tapahtunut. Jos Teppo lähti juhlimaan ilman Siiriä, eikä vastannut puhelimeen, oli Siiri heti ihan varma että taas se on pettämässä. Jossain vaiheessa Siirin oli pakko myöntää itselleen, ettei elämä voi jatkua niin. Hän ei pysty elämään suhteessa, jossa toisella ei jää varaa virheisiin koska on kerran mokannut ja hän ei vaan pysty luottamaan. Siiri oli täysin kyllästynyt epäilemään, kyttäämään, olemaan luottamatta. Hänellä ei kuitenkaan riittänyt pokkaa lähteä kävelemään suhteesta ja jättää lapsensa isää. Arki yksinhuoltajana ei houkutellut ihan kauheasti. Siiri koitti ensin toista tapaa. Hän alkoi nähdä enemmän omia kavereitaan ja tehdä omia juttuja. Yritti hän kostaakkin Tepolle pettämistä jossain vaiheessa, kuitenkaan pystymättä siihen. Hän kuitenkin kaikesta huolimatta rakasti Teppoa paljon.

Lopulta heidän parisuhde kuitenkin päättyi eroon. Heidän tytär oli kaksi vuotias. Se oli Siirin toiseksi raskain päätös mitä hän koskaan oli tehnyt. (raskaimman kerron toisella kertaa) Tietenkään hän ei sitä näyttänyt Tepolle miten vaikeaa se hänelle oli. Siirille oli muodostunut jo jonkinlainen suojakuori ja hän oli oppinut peittämään todelliset tunteesta ja näyttämään kovemmalta kuin olikaan. Hän esitti Tepolle välinpitämätöntä vaikka samaanaikaan hänen sisällä kuohui vuoroin viha, katkeruus, suru ja pelko. Siiri yritti tukahduttaa omaa pahaa oloaan olemalla lisää erossa perheestään, tapaamalla mahdollisimman paljon uusia ihmisiä, tekemällä paljon töitä, ihan mitä vaan mikä auttoi edes hetkellisesti siihen raastavaan pahaan oloon mikä Siirin sisällä myllersi ihan koko ajan.

Käytännön syistä he joutuivat asumaan yhdessä eron jälkeen muutaman kuukauden ja ne kuukaudet oli yhtä helvettiä. Todella paljon riitelyä ja puolin ja toisin toisen loukkaamista. Siiri kuitenkin veti siinä homman ihan yli. Hän kävi suhteeseen työkaverinsa kanssa loukatakseen Teppoa ja se sotku mikä siitä ihmisestä tulikaan.. siitä kerron ihan oman tarinan. Jossain vaiheessa kesken sen kaiken kaaoksen ja sotkun, Siiri kuitenkin tajusi että ei tämä näin voi jatkua ja mennä. Nyt on pakko tehdä jotain ja yrittää korjata, jos jotain vielä korjattavissa on. Hän keräsi kaiken rohkeutensa, nieli ylpeytensä ja nöyränä tyttönä asteli Tepon eteen ja pyysi kaikkea eron aikana tapahtunutta sotkua anteeksi koko sydämestään. Hän kertoi katuvansa ero päätöstä ja että olisi valmis ihan mihin tahansa, jotta heidän perhe olisi taas yhdessä ja voisi jatkaa elämää. Teppo oli kuitenkin ehdoton. Hän ei antanut enää Siirille, eikä heidän perheelle uutta mahdollisuutta. Vaikka Siiri oli antanut hänelle pettämisen anteeksi.

Se on päivä, jonka Siiri muistaa varmasti ikuisesti. Se tunne kun Siiri tajusi siinä sohvalla itkiessään, että heidän perhe on lopullisesti mennyttä. Hänen ja Tepon suhde oli lopullisesti ohi.

Se rikkoi Siirin niin täysin, että vielä melkein kymmenen vuoden päästäkään tapahtuneesta Siiri ei pysty kuivin silmin muistelemaan tapahtunutta. Siitä jäi ikuinen jälki Siirin sydämeen. Pahin on ehkä se kaipaus, joka ei tunnu katoavan koskaan. Ja katkeruus. Siiri oli silloin niin nuori ja niin tyhmä, kokematon ja ei osannut katsoa huomista pidemmälle tulevaisuuteen. Eli kaikessa niin hetkessä ja antoi tunteen kuljettaa, kuuntelematta järkeä yhtään. Ja Teppo oli niin ehdoton, ei osannut hänkään ajatella miten isoista asioista siinä oli kyse.  Miten Siiri tekisikään asiat nyt toisin. Miten kaikki se paska mitä elämä on eteen tuonut, on opettanut että yksi pettäminen kännissä on hiiren paska meressä ja sen voi kyllä antaa anteeksi ja siitä voi päästä yli jos tarpeeksi yrittää. Mutta on Siiri oppinut senkin, ettei jossittelut mitään auta. Jos tädillä olis munat ni se olis setä.

Teppo on nykyään sen saman Pirjon kanssa naimisissa, kenestä erosi ennen Siiriä ja heillä pyyhkii sen verran hyvin, ettei Tepon ja Siirin tytär mahdu siihen kuvioon mukaan. Se on harmi Tepolle. Se tytär on nimittäin kaunis, erittäin fiksu ja aivan mahtava nuoren naisen alku ja siitä asiasta Siiri on ikionnellinen, että on saanut niin ihanan tyttären ja sitä onnea ei häneltä yksikään ihminen voi viedä pois.

Sen pituinen se.

M

 

 

 

Rakkaustarinani

29.4.2015 Rakkaus

Koska blogini koskee rakkautta, nykyistä ja menetettyä, näin tarpeelliseksi kertoa omat rakkaustarinani.

Niitä on kaksi.
Toinen on hullu, katkera ja täynnä itkua.
Toinen on turvallinen, arkinen ja täytetty tulevaisuuden suunnitelmilla.
Toinen on tähänastisen elämäni suurin intohimo.
Toinen on osa minua.
Toinen alkoi, kun toinen päättyi.

Ensimmäinen

Ensimmäinen rakkaustarinani alkoi jo lapsena. Olin 13 ja aloittanut yläasteen uudessa koulussa.
Tulin heti toimeen kaikkien kanssa, niin vanhojen kuin uusienkin tuttavuuksien.
Poikkeuksena oli yksi poika.
Löysät vaatteet ja jo kerran luokalleen jääneen kovanaaman asenne olivat viimeisiä asioita, jotka kaltaistani tyttöä kiinnostivat. Ensimmäisiin viikkoihin en edes muistanut pojan nimeä. Vähitellen opin pojan nimeksi R.

Muutaman viikon jälkeen äidinkielen tunnilla sain R:ästä parin tehtävää varten, jossa oli tarkoitus tutustua luokkatovereihin kysymysten avulla, jonka jälkeen opettajalle kerrottiin, mitä oltiin opittu.
”S rakastaa musiikkia ja rämpyttää kitaraa.” Se oli R:n vastaus ja sillä sekunilla kiinnostuin tästä tylystä, virnistelevästä pojasta. Ensin vain ystävänä, mutta se tulisi pian muuttumaan.

R oli ensimmäinen, joka paritti minut kaverinsa kanssa treffeille. Hän oli myös ensimmäinen, joka oli minusta mustasukkainen. Hän oli ensimmäinen, joka kaatoi minut lattialle nauramaan painin lomassa. Hän oli ensimmäinen, joka sanoi että haluaa minut. Hän oli ensimmäinen suudelmani, ensimmäinen kertani, ensimmäinen riitani ja ensimmäinen eroni. Mitä tärkeintä, hän oli ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen poikaystäväni.
R oli kaikki nämä asiat vain kuudessa kuukaudessa. Rakastin häntä tavalla, jolla lapsi voi rakastaa.

article-1209288-0631A908000005DC-186_468x226

Tämä ei kuitenkaan ole rakkaustarinani. Tämä on se, mikä edelsi rakkaustarinaani. Tämä antoi pohjan jokaiselle tunteelle, joita tulisin koskaan tuntemaan R:ää kohtaan. Pohja jokaiselle tunteelle, jotka edelleen, 7 vuoden jälkeenkin tunnen. Vasta näiden vuosien aikana ymmärsin, kuinka R:ää todella rakastin.

 

You were the biggest mistake I ever made, but I still don’t regret it.

 

R ja minä, molemmilla oli suhteita, molemmilla oli kokemuksia. Näimme joka päivä. Välillä meni viikkoja, kun emme puhuneet sanaakaan, välillä nauroimme ja tuijotimme toisiamme.
Vuoden päivät menivät, kun näin puhelimessani tutun nimen. R soittaa.

Vastasin samalla tehden elämäni suurimman virheen, jota en tule koskaan katumaan.

Seksi, rakkaus, salailu ja mustasukkaisuus täytti elämäni äkkiä. Viikonloppuisin rakastin, halasin ja hyppäsin R:n syliin. Viikkoisin teeskentelin, että en ole R:n kanssa missään tekemisissä. Iltaisin riitelimme muista, toisista, jotka ottivat paikkamme. Emme kuitenkaan koskaan yrittäneet ottaa paikkojamme takaisin.
Emme kertaakaan.
Koska molemmat tiesivät, ettei meitä ole tarkoitettu yhteen.
Tätä tunteiden vuoristorataa jatkui kolme ja puoli vuotta. Tänä aikana en hylännyt R:ää kertaakaan. Se olin aina minä, joka jäi yksin, koska R halusi jotain muuta.
Tästä huolimatta minä olin se, joka lopetti sen lopullisesti. Muistan edelleen, kuinka hän itki ja huusi rakastavansa, kun tajusi, että olen saanut tarpeekseni. Laitoin puhelimen kiinni ja itkin.

 

adsdsd

Tämä oli ensimmäinen rakkauteni kiteytettynä.
Toinen rakkauteni seuraavassa postauksessa.

-Touched

Irti Ihmishuumeesta

22.11.2014 Yleinen

Tästä lähtien vagina erittää kyyneleitä.

Sillä irti ihmishuumeesta -blogi postaus neuvoi et pitää alkaa kirjoittaa EROPÄIVÄKIRJAA…niin se alkaa tästä hetkestä – kunnes uus gulli ilmestyy. Yksinkertaista.

Siis ero mun exästä. Vihdoinkin.

VDesperado – tuleva VDivarado

 

 

Parisuhdepohdintaa

23.8.2014 Sekoseko, Vakavasti otettava, Yleinen

On se jännä, miten erilailla me ihmiset suhtaudumme parisuhteeseen. Ja hyvä niin että olemme erilaisia, muuten elo täällä Telluksella olisi melko tylsää. Seuraava ”diagnoosi” on ihan vain mun oman pään kehitelmä, ei muuta. Tämä ei ole lopullinen totuus, ainoastaan mun oma näkemys vaikeasta aiheesta. Kirjoitus on suht pitkä ja ymmärrän hyvin, jos et halua sitä lukea loppuun.

Ihminen A ei osaa tai kykene elämään yksin, ja siksi hakeutuu parisuhteeseen miltei väkisin. Lähes kuka tahansa kelpaa kumppaniksi. Elää usean eri kumppanin kanssa vuosien varrella.

Ihminen B etsii itselleen jotakuta, joka edes etäisesti muistuttaisi sitä omien unelmien kohdetta, josta on nuoruudesta asti haaveillut. Pääsee todennäköisesti suhteeseen, mutta saattaa joutua pettymään, tai kumppani pettyy häneen. Ero on todennäköinen.

Ihminen C etsii sitä todellista sielun toveria, sydänystävää, muttei löydä, ja elää miltei koko elämänsä yksin tai puoliväkisin pettyneenä väärässä suhteessa.

Ihminen D etsii myös sitä todellista sielun toveria, löytää hänet, ja elää elämänsä onnellisena hautaan asti.

Ihminen E on pettynyt suhteissaan tai muuten vaan joutunut olemaan yksin, ja tyytyy kohtaloonsa. On usein onneton, vaikkei sitä välttämättä ulospäin näytäkään.

Ihminen F ei kerta kaikkiaan edes halua parisuhteeseen. Käy ulkona ja kerää yhden yön kokemuksia. On omalla tavallaan onnellinen.

Ihminen G ei myöskään halua parisuhteeseen, ja ei halua edes yhden yön suhteita, koska on helpompaa elää yksin. Näyttää päällepäin onnelliselta, muttei sitä sisimmässään ole, on vaan kerta kaikkiaan tottunut yksineloon.

Ihminen H on sama kuin G, mutta sillä erotuksella, että on kuitenkin aidosti onnellinen.

Ihminen I ei pääse parisuhteeseen, ei edes yhden yön juttuihin, koska hän on epäsosiaalinen, epäsiisti, jollain tapaa outo ja erilainen, jota muut vieroksuvat.

Ja taatusti on myös ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään näistä mainitsemistani kategorioista, tai ovat kenties eri ”kirjainten” sekoituksia. Älkää ampuko minua, tämä ei ole tieteellinen tutkimus, ainoastaan mun pienen mutta isomahaisen turjakkeen näkemys. Tämä turjake kuuluu itse ”kirjaimeen” B, mutta osiltaan myös C ja E. Olen myös omasta tahdostani jollain tapaa ”kirjain” G, tosin muiden silmissä lienen ilmiselvästi ”kirjain” I.

 

Mikä ”kirjain” sinä olet?

Runoiluuu

1.4.2014 Yleinen

Inspiroi täs vähä aika sitte, tämmöst tuli :

Miten tähä päädyttii,
Aiemmi aiva toises päädys oltii,
Pidettii toisistamme kii,
Katottii onnelisin tulevaisuuksii,
Suunnitelmat suurii,
Nyt pitää ottaa lääkekuurii,
Et pääsee ees jonkilaisii unii,
Haluun vaa unohtaa kaiken,
Kaikenlaisen,
Liittyen meidän suhteeseen,
Mut miten mä voisin unohtaa sen,
Ku joka päivä sua nään,
Yritän kääntää pois pään,
Mut oot joka puolella minne käännän katseen,
Kaikki yhteiset muistot saa mut haikeeks,
En tiedä mitkä on mun seuraavat aikeet,
Selvinpäi oleminenki on vaikeet,
Oon menos vääril raiteil,
Mite pääsisin niille oikeil ?
Alkuu kaikki meni nii hyvi meil,
Oltii onnemme kukkuloil,
Nyt ei enää kumpikaa pysytä pystys omil jaloil,
Välil tekis mieli vaa heittää sua haloil,
En enää jaksa pysyy aloil,
Pakko päästä liikkuu,
Pikku pirut pään sisäl ilkkuu,
Muistot silmis sinisin vilkkuu..