Selaat arkistoa kohteelle Epäonnistuminen.

Mutta en lopettanutkaan

23.10.2015 Yleinen

Onpa aikaa tuosta viimeisestä kirjoituksesta… Tuntuu välillä kuin kävelisin ohuella langalla. Laihduttamisen voi aina lopettaa, blogin kirjoittamisen voi aina lopettaa ja kuntoilunkin voi aina lopettaa. Näihin kaikkiin löytyy aina syy. Mutta punttiksella käyntiä en lopettanutkaan. Kohta tulee vuosi täyteen treenaamista. Miten onnistuin siinä?

Miksi en onnistunut laihduttamaan, mutta onnistuin käymään salilla 4x viikko vuoden ajan? Kysymys johon en osaa vastata… Kysymys jota pelkään. Olen taas kaksi viikkoa ollut flunsassa ja sali on jäänyt vähemmälle ja pelkään, että se jää kokonaan, mutta nyt jotenkin luotan siihen ettei se jää…

Saan uudesta treeniohjelmasta niin paljon hyvää fiilistä. Hyvää fiilistä lisää vielä musiikin kuuntelu salilla. Tämä on lyömätön yhdistelmä nykyään mun hyvän olon huumeeksi.

 

Yli kuukausi sairastelua ja jatkuu vaan

27.4.2015 Yleinen

Tiedätkö tunteen kun olet kuopan pohjalla, syvimässä kohdassa ja joku katsoo ylähäältä ja heittää sulle lapion, että kaivappa vielä vähän syvemmälle?

Viime viikolla pääsin jo kaksi kertaa salille. Kurkku oli osittain kipeä, mutta koska se saattaa olla vaikka kolmekin viikkoa kipeä niin kävin salilla ja hyvät treenit teinkin. Tein yksin maastavetoja ja ne tuntu ihanilta. No perjantaina käytiin sitten vaimon kanssa salilla tekemässä rintaa ja käsiä ja hyvä treeni oli. Treenin jälkeen mulla alkoi särkemään hammasta. Hammasta joka on juurihoidettu, mutta sen purennan kanssa on ollut ongelmia. Mulla on öisin suussa purukisko koska puren hampaita kauheasti yhteen. No ei siinä sitten mitään. Lauantai aamuna hammaslääkäripäivystykseen ja sain KAKSI antibioottikuuria ja ison kasan mahtavia särkylääkkeitä! Hammas on ilmeisesti tulehtunut kovan ja pitkän sairastelun jälkiseurauksena… Tässä on tullut nyt syötyä jo yli kuukausi buranaa koura kaupalla ja nyt sitten lisäksi vielä panacodia.

Tässä alkaa hahmottua syy miksi en onnistu laihduttamisessa tai elämäntapamuutoksessa. Nyt kun suu on kipeä, kurkku ja hampaat niin eipä tässä pysty syömään muuta kuin keksiä ja lihapiirakkaa tai muuta pehmeetä. Salaatin rouskuttaminen on aivan utopinen ehdotus edes.

Masentaa niin helvetisti. Tekisi mieli vain maata sängyssä. Silmät on kuin pandalla… siis aivan mustat. En jaksa enää puhua ja miettiä. En jaksa edes hymyillä kun poski on kipeä… En jaksa enää edes haaveilla pääseväni salille. En jaksa enää yhtään mitään.

 

Epäonnistuminen vahvistaa

13.4.2014 Yleinen

Mitä on elämä? Mitä on rakkaus? Mitä on onnellisuus? Miltä tuntuu hymyillä aidosti? Olenko tieni päässä? Saanko luovuttaa pitkän taistelun jälkee? Onko tässä maailmassa tilaa minulle?

Paljon on maailmassa kysymyksiä.. Kuka kertoisi vastaukset? Totuus on ettei mitään voi ennustaa, kaikki asiat vain tapahtuvat mutta sinä itse voit päättää omasta elämästäsi! Pelkät faktat eivät merkitse mitään, täytyy uskaltaa unelmoida ja uskoa että vielä joskus sinäkin saat kokea upeita asioita. Vaikka nyt tuntuisi että mikään ei suju niin kuin haluaisi, muista että vielä tulee aika jolloin jopa sinä saat edes hetken elää omaa unelmaasi! Se vaatii paljon aikaa, työtä ja todella monta epäonnistumista.

 Mun elämä on taistelua päivästä toisee, aamusta iltaa, illasta aamuun. Pelkkää taistelua itseni kanssa, mutta arvatkaa mitä rakkaat ystävät! Kaikki epäonnistumiset jotka olen joutunut yksin käymään läpi, ovat vahvistaneet minua ja nyt vihdoin 4 vuoden jälkeen olen valmis uskomaan itseeni, olen tarpeeksi vahva uskomaan että vielä joku kaunis päivä minäkin saan kokea oman unelmani!

Olen tehnyt tuhansia virheitä, satuttanut muita, ottanut iskut vastaan nöyrästi, elänyt muiden asettamassa muotissa, elänyt niin että en ole ollu hetkeäkään onnellinen, mutta edelleen jaksan uskoa että jokainen löytää oman paikkansa mutta se vaatii sisua ja tahtoa että jaksaa rämpiä ongelmien läpi. Itse jouduin käymään helvetissä, olin aivan yksin, kukaan ei kuullut vaikka yritin huutaa, tähänkään mennessä ei ole apua siunautunut vaikka olen pyytänyt. Enää en pyydä muilta apua, päätin puoli vuotta sitten että pärjään yksin, jos en hyvin niin huonosti sitten mutta ainakin tahdon yrittää ja uskoa että vielä minäkin nään maailman kauneuden ja osaan vieläpä nauttia siitä.

Jos minä, typerä lapsi, idiootti nuori nainen jaksan katsoa joka päivä peiliin ja sanoa itselleni että olen kaunis ja vahva. Niin uskon ja luotan siihen että juuri SINÄ voit olla oman elämäsi sankari! Kokemuksesta kerron että itsesääli ei johda mihinkään, jos tunnet samaa tunnetta mitä minäkin ja ymmärrät mistä puhun. Kysy itseltäsi miksi sinä luovuttaisit jos minäkään en sitä vielä ole tehnyt! Olen nähnyt paljon pahaa, paljon surua ja itkua, toivottomuutta ja asioita joita kenenkään ei kuuluisi nähdä, mutta mitään en vaihtaisi pois. Kokemukset ovat kasvattaneet minut, ja opettaneet elämään.

Oon tälläne herkkä ja tosi syvälline mut arvatkaapa vaa häpeenkö sitä (: En missää nimessä! Jos jotakuta häiritsee mun ajattelutapa tai sanat ni voi mennä pois, koska minä en pyydä anteeksi sitä että olen oma itseni!

Sinä joka jaksoit lukea koko tekstin, sinulla on varmasti paljon ajatuksia ja mietit mitä tästä nyt pitäisi ajatella. Ajattele että olet kaunis niin sisältä kuin ulkoa, juuri sellaisena kuin olet, et koskaan tule olemaan mitään muuta kuin sinä, aina voi esittää mutta onko siitä loppupeleissä hyötyä? Ei ole.. Olet ihana juuri noin, älä hukkaa itseäsi. Ikinä!

Arvostan kommenttiasi, sinun mielipidettä ja sinua jos vain uskallat olla oma itsesi. Kerro mikä on sinun unelmasi, sinun virheesi tai taistelusi. Tiedän etten ole ainoa tässä maailmassa jolla on vaikeaa, siksi tahtoisin kuulla muiden ajatuksia, yrittää ymmärtää myös muiden oloa ja jos vain pystyn niin autan. Kiitos että sain ajastasi pienen hetken ja kertoa tämän kaiken sinulle. Toivottavasti heräsi edes jotain asioita mieleen (:

Ei muutaku ihanaa sunnuntaita kaikille tasapuolisesti tottakai! (: