Selaat arkistoa kohteelle ensirakkaus.

Ensirakkaus

5.12.2015 Yleinen

Pappa ohjeisti minua ollessani vielä pikkutyttö; ” jos ei oo ihan varma mihi on mänöillää tai mitä on tekkeillään, on hyvä pittee semmonen tuumailutauko”. Pappa piti niitä tuumailutaukoja aika usein ja jotenkin nään ehkä omassa isässäni ajoittain samoja piirteitä. Ehkä sen vuoksi oli Mirkunkin jo korkea aika jatkaa sitä perinnettä ja ottoo pien tuumailu tauko.

Olen saanut tosi paljon palautetta kirjoituksistani, iso kiitos siitä. Palautteen myötä aloin kuitenkin pohtimaan mikä suunta tällä blogilla on. Miksi aloin alunperin tätä kirjoittaa. No reilun viikon tässä tuumailtuani, tulinhan mie johonkin tulokseenkin. Haluan avata kirjoittamalla ajatukset ja tapahtumat joita päässäni pyöritän ja muistoissani on. Asioita, jotka saa täysin yllättäen mieleen tullessaan hymyn nousemaan huulilleni tai sellaisen myötähäpeän tunteen vielä vuosien jälkeen, että punastun pelkästä muistosta. Asioita on kuitenkin niin paljon, että jotenkin niitäkin täytyy jaotella etten kirjoita sellaista sekemetelisoppaa ettei siitä saa mitään tolkkua lukiessaan. Jostain on kuitenkin aloitettava.

Aloitan siis miehistä. Ihan vaan koska niitä on ollut niin saatanasti ja niistä riittää kerrottavaa :D Mietin eilen ystäväni kanssa, olisiko hyvä otsikko ”miehet elämässäni” vai ”kaikki v%&¤#ks menneet suhteet”. No ehkä se otsikko syntyy sitten myöhemmin. Aloitetaan, oletko valmis?

Vitsailen usein lauseilla ”nuorena se on vitsa väännettävä” tai nuorena kun lähtee merille, niin ehtii paljon enemmän”. No, ehkä siinä vitsissä on puolitotuus. Olin muistaakseni 10v. Koulusta alkoi kesäloma ja lähdin mummoni kanssa mökille kesäloman viettoon. Parin päivän uimisen ja kalastelun jälkeen olin jo kyllästynyt ja valitin mummolle kun ei ole tekemistä. Mummo kertoi, että naapurin vuokramökille oli tullut uudet vuokralaiset ja hän oli nähnyt siellä suunnilleen minun ikäisen tytön pihalla, että mennä häntä kyselemään. Koska uusiin ihmisiin tutustuminen oli jo silloin suhteellisen vaivatonta minulle, painelin mökin pihaan muina tyttöinä etsimään uutta tuttavuutta. Pikkasen tais lirahtaa pissiä housuun kun mökin kulman takaa pyyhkäsikin eteeni sellainen kerrostalon kokoinen koira joka eritti kuolaa muutaman kymmenen litraa minuutissa ja näytti aikalailla siltä, että eläppäs minimirkku tule minun pihoille rallattelemaan. Jähmetyin niille sijoilleni, enkä ehkä uskaltanut edes hengittää. Olin suht varma että koira popsii minut suihinsa, eikä jätä minusta jälkeäkään, joten kukaan ei saa koskaan tietää mihin katosin. Huh, onneksi kuitenkin pelastuin. Nimittäin heti pian koiran perästä juoksi poika joka kovaan ääneen komensi koiraa ja ystävällisesti hymyili minulle ”ei se ole vihainen, se on vaan utelias”. Pokkana vastasin pojalle tienneeni kokoajan ettei se ole vihainen ja en minä sitä pelännyt.. enpä! Poika esitteli itsensä Timoksi ja naureskeli minulle, koska varmasti huomasi miten hikikarpalot kimalteli otsallani, pelosta. Vasta kun koira asettui makaamaan Timon jalkojen viereen sain kerrottua asiani miksi heidän pihoillaan hiippailen. Timo kertoi muiden perheensä jäsenien olevan kauppareissulla, mutta tosiaan hänellä on sisko joka varmasti olisi mielissään minun tarjoamasta seurasta. Jäin istumaan heidän mökin terassille odotamaan sitä siskoa ja juttelemaan Timon kanssa. Siinä jutelessa vasta huomasin, että poikahan on suunnilleen minun ikäinen, ehkä vuoden tai pari vanhempi ja todella söpö! Ihan outoa murretta se puhui, mutta voi että se hymy. Olin ihan myyty siltä istumalta. Onneksi tunne oli molemmin puoleinen. Olin kohdannut ensi rakkauteni ja voi pojat mikä kesä siitä tulikaan. Okei, hei oltiin 10 ja 12 vuotiaita, että ei nyt ihan sellanen rakkauskesä. Mutta sellanen, kun sen ikäisillä olla saattoi. Käveltiin käsikädessä, hihiteltiin, ehkä vähän pussattiin salaa, tuijoteltiin toisiamme silmiin.. Aah, voi että näin jälkikäteen kun miettii.. se puhdas lapsen mieli joka ei osannut epäillä mitään, ei pelätä mitään, nautti vaan täysillä siitä hetkestä ja ihmisestä. Sellaisen hetken kun saisi näin aikuisena kokea vielä joskus :)

Se kesä meni tietenkin ihan liian nopeasti ja voi sitä surua mikä oli kun Timon vanhempien loma loppui ja heidän piti lähteä kotiin. He asuivat aivan toisella puolella suomea, monen sadan kilometrin päässä. Olin varma etten nää Timoa enää koskaan sen jälkeen. Me pidettiin yhteyttä kirjoittamalla. Niin, sellaisia ihan oikeita käsinkirjoitettuja kirjeitä ;) Ei ollu paljon sähköposteja mitä lähetellä, eikä facebookkeja mistä katella kuvia. Kävin tämän muistelun innoittamana varastosta hakemassa salaisen pussukan jossa on kaikki kirjeet, päiväkirjat ym. säästettynä vuosien ajan. Löysin sieltä ensimmäisen kirjeen minkä olen saanut Timolta:

Moi M. Olen monta kertaa meinannut kirjoittaa. Mutta se on aina jäänyt haaveiluksi. Rakas m, ollaan vaan kirjekavereita. Eihän minulla ole ketään toista koska sinä voitat ne kaikki kauneudella, mukavuudella ja ystävyydellä ja rakkaudella. M minun on sinua ikävä. Toivottavasti näen kauniin naamasi ja kuulen kaunista ääntäsi. Minä en ikinä lopeta ellet itse lopeta kirjoittamista. Kirjoita pian. Timo         Loppuun on piirretty sydän, jonka lävistää nuoli.

Harmi etten muista mitä olen kirjoittanut takaisin. Mutta tuli seuraava kesä ja Timo perheineen palasi samalle mökille. Se kesä oli ehkä vielä edellistä kuumempi. Oltiin jo vähän kasvettu ja ainakin omasta mielestä tiedettiin kaikesta kaikki. Saattoi sitä pussailuakin olla vähän enemmän ;) Ja taas syksyn tullen oli eron aika. Varastosta löytämistäni kirjeistä voisin päätellä, että sillä kertaa yhteyden pito on jäänyt aikapaljon vähemmälle. Timon siskon kanssa ollaan lähetelty kirjeitä talven aikana ja sieltä on hienosti tullut minulle infoa heidän tulemisestaan vielä kerran mökille kesäksi. Sitten heidän oma mökki valmistuisi lähelle kotia ja he ei enää tulisi savoon. No me otettiin siitä viimeisestä kesästä Timon kanssa kaikki irti. Vietettiin enemmän aikaa kahdestaan kun aiemmin ja kyllä meillä oli hauskaa. Ei tullut sinä kesänä nukuttua kovin montaa tuntia. Olin niin korviani myöten rakastunut siihen poikaan, että muistan sen tunteen vieläkin mikä hänen vieressään ollessa oli. Eihän siitä ole kun parikymmentä vuotta aikaa :)

Viimeisen yhteisen kesäloman jälkeen lähdin heille kylään. Äiti ja iskä meni jonnekkin omalle retkelle ja veivät minut samalla Timon luo. Timon sisko, isoveli ja vanhemmat oli tosi mukavia ihmisiä ja heidän kanssa oli niin helppo ja rento olla. Oli jännittävää päästä heille kylään, se tuntui kuitenkin niin eriltä kun loma ja mökki. Muistaakseni olin siellä viikonlopun ja lähdin junalla kotiin. Siitä viikonlopusta jäi kaksi asiaa mieleen. Toinen jääköön Timon ja minun väliseksi ja toinen on se, kun juna-asemalla halasin Timoa hyvästiksi ja jostakin, jotenkin tiesin sen olevan viimeinen kerta kun me nähdään. Yritin purra hammasta ja olla reipas kun Timon isä seisoi vieressä, mutten mahtanut mitään kun kyyneleet valuivat pitkin poskia. Olin nenä kiinni junan oven ikkunassa ja vilkutin niin kauan kun vaan näin Timon laiturilla. Ja se tosiaan oli viimeinen kerta kun hänet näin. Elämäni ensimmäisen rakkauden.

20151205_133045

M

Rakkaustarinani

29.4.2015 Rakkaus

Koska blogini koskee rakkautta, nykyistä ja menetettyä, näin tarpeelliseksi kertoa omat rakkaustarinani.

Niitä on kaksi.
Toinen on hullu, katkera ja täynnä itkua.
Toinen on turvallinen, arkinen ja täytetty tulevaisuuden suunnitelmilla.
Toinen on tähänastisen elämäni suurin intohimo.
Toinen on osa minua.
Toinen alkoi, kun toinen päättyi.

Ensimmäinen

Ensimmäinen rakkaustarinani alkoi jo lapsena. Olin 13 ja aloittanut yläasteen uudessa koulussa.
Tulin heti toimeen kaikkien kanssa, niin vanhojen kuin uusienkin tuttavuuksien.
Poikkeuksena oli yksi poika.
Löysät vaatteet ja jo kerran luokalleen jääneen kovanaaman asenne olivat viimeisiä asioita, jotka kaltaistani tyttöä kiinnostivat. Ensimmäisiin viikkoihin en edes muistanut pojan nimeä. Vähitellen opin pojan nimeksi R.

Muutaman viikon jälkeen äidinkielen tunnilla sain R:ästä parin tehtävää varten, jossa oli tarkoitus tutustua luokkatovereihin kysymysten avulla, jonka jälkeen opettajalle kerrottiin, mitä oltiin opittu.
”S rakastaa musiikkia ja rämpyttää kitaraa.” Se oli R:n vastaus ja sillä sekunilla kiinnostuin tästä tylystä, virnistelevästä pojasta. Ensin vain ystävänä, mutta se tulisi pian muuttumaan.

R oli ensimmäinen, joka paritti minut kaverinsa kanssa treffeille. Hän oli myös ensimmäinen, joka oli minusta mustasukkainen. Hän oli ensimmäinen, joka kaatoi minut lattialle nauramaan painin lomassa. Hän oli ensimmäinen, joka sanoi että haluaa minut. Hän oli ensimmäinen suudelmani, ensimmäinen kertani, ensimmäinen riitani ja ensimmäinen eroni. Mitä tärkeintä, hän oli ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen poikaystäväni.
R oli kaikki nämä asiat vain kuudessa kuukaudessa. Rakastin häntä tavalla, jolla lapsi voi rakastaa.

article-1209288-0631A908000005DC-186_468x226

Tämä ei kuitenkaan ole rakkaustarinani. Tämä on se, mikä edelsi rakkaustarinaani. Tämä antoi pohjan jokaiselle tunteelle, joita tulisin koskaan tuntemaan R:ää kohtaan. Pohja jokaiselle tunteelle, jotka edelleen, 7 vuoden jälkeenkin tunnen. Vasta näiden vuosien aikana ymmärsin, kuinka R:ää todella rakastin.

 

You were the biggest mistake I ever made, but I still don’t regret it.

 

R ja minä, molemmilla oli suhteita, molemmilla oli kokemuksia. Näimme joka päivä. Välillä meni viikkoja, kun emme puhuneet sanaakaan, välillä nauroimme ja tuijotimme toisiamme.
Vuoden päivät menivät, kun näin puhelimessani tutun nimen. R soittaa.

Vastasin samalla tehden elämäni suurimman virheen, jota en tule koskaan katumaan.

Seksi, rakkaus, salailu ja mustasukkaisuus täytti elämäni äkkiä. Viikonloppuisin rakastin, halasin ja hyppäsin R:n syliin. Viikkoisin teeskentelin, että en ole R:n kanssa missään tekemisissä. Iltaisin riitelimme muista, toisista, jotka ottivat paikkamme. Emme kuitenkaan koskaan yrittäneet ottaa paikkojamme takaisin.
Emme kertaakaan.
Koska molemmat tiesivät, ettei meitä ole tarkoitettu yhteen.
Tätä tunteiden vuoristorataa jatkui kolme ja puoli vuotta. Tänä aikana en hylännyt R:ää kertaakaan. Se olin aina minä, joka jäi yksin, koska R halusi jotain muuta.
Tästä huolimatta minä olin se, joka lopetti sen lopullisesti. Muistan edelleen, kuinka hän itki ja huusi rakastavansa, kun tajusi, että olen saanut tarpeekseni. Laitoin puhelimen kiinni ja itkin.

 

adsdsd

Tämä oli ensimmäinen rakkauteni kiteytettynä.
Toinen rakkauteni seuraavassa postauksessa.

-Touched