Selaat arkistoa kohteelle ennen.

Hiukan päälle kuukausi leikkauksesta

6.11.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

VAROITUS! Jutun lopussa on kuvia, joissa näkyy parantuvaa tikkipintaa.

Samaan aikaan tuntuu, että aika on vierähtänyt todella nopeasti että hitaasti. Jännää miten paljon yhteen kuukauteen voi mahtua tapahtumia.

Kipuja ei tosiaan ole enää yhtään ja nyt jo nostelen painavampia esineitä itse. Pääsin siksi palaamaan töihinkin, mikä on piristänyt kaamospäiviäni paljon. Vatsa saattaa tuntua painellessa hiukan herkältä, mutta normaalielämässä en huomaa mitään poikkeavaa. Vaikka olenkin nyt kokenut rasvanimun, en rehellisesti sanottuna huomaa reisissäni kauheasti eroa, kun taas mahassa näen ehkä alimman vatsamakkaran pienentyneen.

Tikkejä ei ole enää paljon jäljellä. Muutamasta kohdasta iho on puskenut tikinpäitä ulos ja noin puolet noista olen voinut napsaista omin sormin pois. Loput olen antanut olla rauhassa paikallaan, koska uskon, että nekin saa nypättyä pois ajan saatossa. Arvet vatsassa ovat pienet ja siistit, joten olen antanut niiden olla paljaana. Sama pätee rintojen alapuolella oleviin rasvansiirtoarpiin, mutta pidän niitä hyvin tiukasti silmällä. Oikeassa reidessä arpi näytti kauhukseni alkavan leventyä, joten lätkäisin siihen päälle heti samaa arpikudosta hillitsevää laastaria, mitä nännipihoissanikin nyt on. Ihan sama, vaikka niissä on pikkuisen tikkiä jäljellä, en salli arpien leventyä, jos vain voin tehdä jotain sille.

Nännipihan arvet ovat kuulemma siistit ja parantuvat hyvin. Vasen nänni ja sen piha ovat kauttaaltaan enemmän turvoksissa ja ulkonevat, kun oikea puolestaan on jo enemmän tissin myötäinen. Vasemmassa nännissä on myös hassu ”ruttu”. En tiedä tuleeko se häviämään ajan myötä vai korjataanko se seuraavassa leikkauksessa, tai tehdäänkö sille ylipäätään mitään. Nännien tuntoaisti on sama kuin ennenkin, eikä se ollut oikeastaan hävinnyt missään vaiheessa edes heti leikkauksen jälkeen. Nännipihojen alueella on myös mystistä mustaa väriä, jonka epäilen vahvasti olevan tussia, joka ei ole päässyt peseytymään pois oltuaan koko ajan laastareiden alla.

Itse rasvansiirto… No, sanotaan, että olen tyytyväinen, etten ole joutunut maksamaan siitä 5000 euroa, mitä yksityisellä usein joutuu vähintään maksamaan. Olisin muuten hyvin pettynyt tällä hetkellä. Rasvaa ei tosiaan ole tuntunut jääneen paikalleen kovinkaan paljon ellei sitten yhtään, ja tissien kokoero on palannut näkyviin. Olen lukenut, että ensimmäinen siirto on usein vasta kudosten herättelyä, ja että vasta seuraavalla siirtokerralla voi odottaa tavaraa jäävän paikalleen enemmän. Odotan mielenkiinnolla kirurgini mielipidettä asiasta, kun seuraavan kerran näen hänet. Kokoero ei siis minua niin paljon haittaa varsinkin nyt, kun muoto on korjaantunut.

Tissit ovat nykyään mielettömän mukavat! Ne eivät roiku yhtään ja ovat söpön pienet sekä pyöreät. Ällö tuubimuoto on poissa, samoin puolet tissistä peittävä nännipiha. Suihkussa ja oikeastaan muuallakin ihan ihmetyttää miten paljon vapautta käsille jää, kun ei tarvitse jatkuvasti tissejä tukea. Kokeilin tänään rintaliivejä ensimmäistä kertaa kuukauteen. Ihan hämmästyin miten tiukilta ja kiristäviltä jokainen rintaliivi tuntui, varsinkin nyt kun olen voinut oleilla täysin ilman liivejä niin pitkään. Olen viimein muuttunut sellaiseksi naiseksi, joka voi heittää rintaliivit päivän päätteeksi nurkkaan ja olla mukavasti! Pistää perspektiiviin, kuinka paljon jouduin oikeastaan vanhoja tissejäni tukemaan ja litistämään kasaan, että ne olisivat edes jotenkin normaalin näköiset. Nyt voin kumarrella ja olla vaikka miten päin, ja silti tissit pysyvät nätisti liiveissä. Kuppikoko on siis näillä näkymin sama kuin ennenkin, mikä on ihan kiva näin rahan kannalta.

Odotan kovasti aikaa, kun kaikki arvet ovat parantuneet, eikä teippejäkään tarvitse enää käyttää. Ymmärrän, että siihen voi mennä vielä pitkä aika, mutta nyt voin konkreettisesti ainakin odottaa jotain. Tuntuu, että olen viimein hyvin lähellä sitä naiseutta, joka minulta on jäänyt saamatta kaikki nämä vuodet. Usein yhä peilin edessä säpsähdän yllättyneenä nähdessäni rintani sivusilmällä. Osittain en varmasti vielä täysin käsitä muutostani. Mieltä on oman kokemukseni mukaan muutoksien edessä työstettävä paljon rankemmin ja kauemmin kuin kehoa.

Tässä alla on vielä lisää päivitettyjä ennen ja jälkeen vertailukuvia:

Ennen

Jälkeen

Ennen & jälkeen

6.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

VAROITUS! Jos olet yhtään herkkä edes lieville kuville tikeistä tai mustelmista, kannattaa tämä juttu jättää lukematta.

Aion nyt tehdä jotain, jota lähes jokainen tubulaariset rinnat omaavat kammoavat. Aion näyttää rintani, niin ennen että jälkeen korjausleikkauksen. Varmasti monia kiinnostaa, minkälaisilla tisseillä pääsee korjausleikkaukseen. Tässä on nyt siis yksi esimerkki kriteerit täyttävistä tubuista:

Ennen

Ennen

Jälkeen

Jälkeen

Kuten näkyy, vanhat rintani olivat hyvin tyypillinen esimerkki tubulaarisista rinnoista, minkä lisäksi ne olivat myös erikokoiset. Tuossa kuvassa ne olivat jopa hiukan edustavampana kuin yleensä, sillä kylmästä ilmasta johtuen nännit olivat hitusen esillä. Todella masentavaa, että tuossakin kunnossa ne olivat hiukan ”parempina” kuin tavallisesti. Kuppikokoni oli B, vaikkakin pienempi rinta jäi siinä aina hölskymään ja isommasta usein pursuili nännipiha ulos.

Jälkeen kuva on päivän tai kaksi leikkauksen jälkeen. Vaikka asia on varmaan jo selvää aikaisempien kirjoitusteni perusteella, korostan vielä: kaikki muutokset on tehty omalla rasvallani ja muodon korjauksella, ei silikonilla. En saa silmiäni irti uudesta pyöreästä muodosta ja ihailisin niitä varmasti jatkuvasti peilin edessä, ellei niitä tulisi nyt peittää lämpimästi villapaidalla tai huovalla. Vasemmassa rinnassa (kuvat on otettu peilin kautta, eli samoin kuvasta katsottuna vasemmalla) esiintyy enemmän kipuja, mutta sitä operoitiinkin paljon enemmän. Sen alapuolella on mojova mustelma, joka nytkin jomottaa hiukan ikävästi, mutta kipu ei ole sietämätön enää. Kuvassa on toinenkin musta viiva mustelman alapuolella, mutta se on siis vain tussia leikkauksen jäljiltä. En oikein ole saanut pestyä niitä pois, koska alueet ovat vielä niin kosketusherkkiä.

Muita kuulumisia; tukihousut alkavat kyllästyttää jo, vaikka edes ensimmäinen viikko ei ole vielä ummessa. Eivät nämä ole mukavat, vaikkeivät suoranaista kipua aiheutakaan. Onneksi edes tukisukat saan viikonloppuna jättää pois. Leikkauksen jälkeen kärsin ummetuksesta, mikä sai vatsani turpoamaan kuin pullataikina (jälkeen kuvassa tämä on hiukan havaittavissa). Kuvitelkaa miten mukavaa, turvonnut maha, jonka nuo housut samaan aikaan litistävät kasaan, hyh. Eilen kyllästyin tukkoiseen oloon ja otin asiaan kuuluvaa lääkettä, mikä sitten tänään sai hommat kulkemaan, ja olo on mielettömän paljon parempi sillä saralla.

Huomenna on ensimmäinen haavateippien vaihto edessä. Vatsa ja reidet ovat edelleen hyvin arat, mutta lepotilassa eivät yhtään kipeät. Liikkuminen tuo kivun esiin, samoin en voi laskea reisilleni yhtään painoa. Ihossa on tuntoaisti, joka oli heti leikkauksen jälkeen hiukan turtunut. Oikea rinta on kivuton ja vasen puolestaan kipeänä vielä koko ajan, kuten jo mainitsinkin. Nänneissä on tunto, joka ei edes heti leikkauksen jälkeen kadonnut minnekään.

Eli näillä näkymin hyvältä näyttää ja toipuminen sujuu loistavasti. Jännittää miten paljon rasvaa sitten lopulta jää paikoilleen, mutta olen henkisesti valmistautunut ja tiedostanut sen, että sitä tulee tästä katoamaan. Ainakin muoto on nyt jo hurjan paljon parempi ja nännipihat ihanan pienet! Ja ainakin, jos rasva häviää, voin taas ajatella, että nämä ovat oikeasti kesken, ja seuraava askel tapahtuu sitten tammikuussa taas.

Elämä alkaa voittaa :)

3.5.2014 Yleinen

Neljäs päivä leikkauksesta ja olo on jo parempi. Sängystä en edelleenkä pääse ite ylös jos oon ihan makuullaan mutta muuten kyl oon jo aika tosi hyvin jo toimintakykyinen. Eilen oli pakko koittaa et miten onnistuu autolla ajo ja onnistuihan se :) Eli isosti nyt helpotti etten ole vaan muiden kyyditysten varassa.
Tissit on turvoksissa ja tissien alapuoli on ihan tunnoton, kuulunee kuitenkin asiaan. Nyt jo niiden ulkonäkö on hyvä, pelkäsin tosi paljon pahempaa..

Tähän väliin voisin lykätä teille kuvia:

Haava vrk leikkauksesta

Ja kyllä. On kivat tussijäljet….. PERMANENT tussilla sitte. Lähtevät kulumalla.

HUOMENNA!!

28.4.2014 Yleinen

Nonni. Se ois sitte huomenna edessä. Se mitä on pitkä 2kk odotettu ja jännitetty. Nyt vikoille päiville ei o riittäny enää jännitystä, on vaan kovin malttamaton fiilis. Luulen kyllä et huomenna iskee se jännitys sitte. Onneks saan joko parhaan kaverin tai sit oman miehen mukaan viemään mua sinne klinikalle.
Tänä aamuna kun heräsin ni kurkku tuntui erikoiselle. Samointein tuli mieleen että nonni, se siitä leikkauksesta. Sitte vähän selvittelin ni tollanen ei estä leikkausta. Kunhan ei ole kuumetta.
Tänään voisin paketoida kaikki vanhat liivit ja laittaa ne eteenpäin. Jätän itelle yhdet liivit joissa otan ennen-kuvan ja koitan ottaa jossain vaiheessa jälkeen-kuvan.
Pitääkin muuten tänään laittaa kaikki muutkin valmiiksi koska huomenna lähden aamusta miehen kyydillä helsinkiin ja lojun sen duunipaikalla siihen asti että kävelen klinikalle. Ei tartte yksin himassa jännäillä sitte :)
Aattelin myös et koitan rakentaa makkariin sellasen puoli-istuvan nukkumapesän koska luulen että muuten nukkuminen ois melko mahdotonta. Niin ja lääkkeet ja vesipullo kans siihen johonkin viereen. Tabinkin voisin ladata täyteen et voi sitte siit katella sarjoja ja leffoja :) Iso huolenaihe on ollu myös et voinko neuloa/virkata sillon. Ehkä otan jonkun pienen ja simppelin työn siihen sängyn viereen et jos pystynkin neulomaan ni on ne sitten lähellä.

Olenkohan vielä unohtanu jotain?