Selaat arkistoa kohteelle eliniänodote.

Elän pidempään kuin kuvittelette

24.8.2014 Yleinen

Täytän tänään 45 vuotta. Aivan, varhaista keski-ikää parhaimillaan väestötieteilijöiden virallistenkin määritelmien mukaan. Myös oma epätieteellinen käsitykseni on alkanut niin minulle vakuuttaa. Turhan monta tunnusmerkkiä, joiden mukaan nuoruus on jo takana päin. Eikä tätä ole edes vaikea sulatella ja hyväksyä. Niin se vaan on. Paljon on takana mutta enemmän edessä, uskon minä. Ja jottei kyse olisi pelkästään uskosta, katsotaanpa vähän faktoja.

Usein puhutaan eliniän odotteesta. Oikeampi termi väestötieteiljöiden parissa on elinajanodote. Siis kunakin vuonna syntyneen ihmisen laskennallinen elinaika, joka perustuu sillä hetkellä käsillä olevaan tietämykseen. Vuonna 1969 syntyneellä miehellä elinajanodote oli noin 68 vuotta. Siis laskennallinen elinaika, joka perustui sillä hetkellä tiedettyyn suomalaisen miehen elinaikaan. Ymmärrämme heti, että kyseisen määritelmän käyttäminen elinajan arviointiin on huono valinta. Maailma muuttuu ja sen myötä kehittyy tavalla, missä elinajat pitenevät. Tiede puhuu.

Täysin todellisen elinajanodotteen toteutuminen ikäisiltämme suomalaisista miehiltä osataan sanoa varmaksi vasta kun kaikki 1969 syntyneet miehet ovat kuolleita. Ei kelpaa minulle. On siis löydettävä jotain, joka antaa osviittaa hieman luotettavammin. Tilastotieteilijät tunnistavat ja hyväksyvät ilmiön, missä todellinen elinajanodote osataan arvioida kuitenkin jo luotettavammin ennenkuin koko ikäluokka on kuollut. Korjataan elinajanodotetta todellisilla eri ikäryhmien kuolleisuusluvuilla. Tällöin 1969 syntyneiden miesten elinajan odote on jo noin 80 vuodessa. Kuulostaa huomattavan paljon kivemmalta.

Mutta keskiarvon käyttäminen eliniän arvioinnissa ei ole luotettavaa. Erityisesti miehillä nuorena kuolleisuus laskee keskiarvoa vinoutuneesti. On mielekkäämpää tarkastella mediaani-ikää eli siis ikää mikä on koko ikäluokan keskimmäinen arvo kuollessaan. Tälloin elinaikaodotteeni on jo noin 85 vuotta. Tämähän on mahtavaa.

Pidän itseäni kuitenkin perintötekijöiden valossa mediaanilukua parempana kuolevaisena. Perusterveyteen liittyviä äkillisiä kuolemia tai suomalaisiksi kansantaudeiksi luokiteltavia kuolemia ei lähipiirissä ole. Olen hyväkuntoinen ja elän terveellisesti. Nostan itseni 20% parhaaseen osuuteen, jolloin elinaikaodotteeni on jo 95 vuotta. Nyt alkaa kuulostaa sellaiselta, joka tällä hetkellä miellyttää minua. Lähden siitä, että elän siis ainakin 50 vuotta vielä. En pidä sitä ”takalaitana” mutta tällä asenteella näen edessä huikaisevia mahdollisuuksia.

Aikuisikäni on kestänyt 27 vuotta. Olen siis käyttänyt vasta noin kolmanneksen siitä ajasta mitä aikuisuuteni kestää. Mahdollisuuksia on vaikka mihin. Ja jos käytän sen näin mahtavasti kuin tähän saakka, on edessä juttuja joista tulen olemaan onnellinen monia kertoja. En silti sorru ”sittenkun -ajatteluun”. Edelleen lähden onnittelemaan itseäni jokaisesta aamusta ja jokaisen päivän tuomista jutuista. Mutta aikaa siis on edessä. 45 vuotiaana olen vielä ihan poikanen. Ja poikasethan tunnetusti kasvavat vielä.