Selaat arkistoa kohteelle eläinlääkäri.

Eläinten ystävät

10.10.2016 Yleinen

Hei! aiheeni käsittelee  eläimiä ja niiden hoitoa.

Valitsin aiheen, koska pidän eläimistä ja toivon, että  muutkin pitäisivät lemmikeistään hyvää huolta ja rakastavaisivat niitä.

 

Blogissa on tietoa eläinten hoidosta, niiden kuluista ja
hankkimisesta.

Suosittelen Blogia eläinten ystäville ja henkilöille jotka miettivät lemmikin hankkimista.

Sai idean Blogiini siitä kun istuin sohvalla ja mietin mistä kirjoittaisin Blogiani niin koirani tuli eteeni ja kallisti päätään hyvin suloisesti, ihan kuin hän olisi puhunut minulle.

 

 

 

Keskiviikkona 12.10 kun tulin koulusta huomasin että koirani Pimu salaili jotain… nimittäin hän oli ottanut leivinpaperin pöydältä ja purskellut sen rikki, huoh! Sentään osa leivinpaperista selvisi ehjänä :D

14.10 lähdimme perheeni kanssa Katinkultaan kylpylään. Perheen eläimetkin piti ottaa huomioon. Äitini ja siskoni veivät koiramme Pimun hoitolaan jossa hän todennäköisesti viihtyi:D on paikkoja joihin voi ottaa lemmikin mukaan niin sanottuja erillisiä lemmikki huoneita tai mökkejä, mutta meille ne eivät sovi sillä Pimu avaa itse ovet. Iso musta saksanpaimenkoira saattaisi herättää hotellin käytävillä kauhua :D Mutta kissoilla oli vähän eri juttu, ne jäivät kotiin ja niille laitettiin nappuloita yllin kyllin, märkäruokaa, puhdasta vettä ja vaihdettiin kissanhiekat. Minun isoveljeni kävi joka päivä ruokkimassa kissat ja puhdistamassa kissanhiekat. Kissat pärjäävät hienosti kotona.

kitten-1397072_640dog-1232299_640

 

 

 

Lauantaina 8.10 pesin siskoni kanssa kaksi meidän kissoistamme ovat       muuten rodultaan Maine Cooneja ja koiramme joka on rodultaan saksanpaimenkoira.

 

Päivä 88, koiran terveys ja kinkkubingo

3.12.2015 Yleinen

lohisalaatti 03122015Aamu oli laiska ja lueskelin, huomioimatta koiralenkkiä. Eli heitin sen aamulla, mutta sen jälkeen menin takaisin peiton alla :) Puolilta päiviltä äitini kyyditsi minut eläinlääkärille, jossa koirani kynnet aina leikataan. Tämä järjestely siksi, että kotona leikkaus on stressi niin koiralle kuin minulle. Koiruudella on myös molempien takajalkojen kynsissä ongelmana anturaa pitkin kasvava kynsi ja eläintenhoitaja saa sen leikattua helpommin. Eläintenhoitaja piti saarnan koiran lihavuudesta. Osoitti oikein, missä vika. Äitini ilme oli kuvaamisen arvoinen (en sitä sillä hetkellä tajunnut kuvata), kun kielsi juuston. Onhan hän ”juustomummo”. Äidilläni oli taskussa juustoa koiralleni :D No, ymmärrän kyllä huolen ja olen itsekin nyt vähän kinkkubiingo0122015huolissani :/ Reissu päättyi siihen, että äitini heitti taskussaan olevan juuston, joka oli tarkoitettu koiralleni, eläinlääkäriaseman roskikseen ;)

Illalla oli vuorossa kinkkubingo Kaskessa. Olin ennen sitä bingoneitsyt :D No, hauskaa oli ja paras ystäväni oli mitä parasta seuraa. Ei vertausta ”kun minun se ja tämä kuoli…” Se on rasittavaa, sillä itse ajattelen, ettei lapsen menettämistä voi verrata vanhemman ihmisen poismenoon. En voi verrata sitä edes pari vuotta sitten 44 vuotiaana kuolleen ystäväni kuolemaan. Ja vaikkei se oma lapsi ole, oli Tuomas perheemme ainoa ”lapsi”. Toivottu, rakastettu ja omien vanhempieni ainoa lapsen lapsi.

Kuten voitte arvata, päivän kalorit meni miten meni…

Ateriat (vai pitäisikö sanoa ”ateriat”?)

  • klo 8.30 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal
  • klo 14.00 Ruispala, kalkkunanakkeja, 153 kcal
  • klo 15.20 Key Lime Pie -pirtelö, 144 kcal
  • klo 17.20  Lohisalaatti paikallisessa, 165 kcal
  • klo 17-20 4 olutta paikallisessa. 620 kcal
  • klo 21.30 Omena, 59 kcal
  • klo 22.30 Kaksi olutta kotona, 264 kcal

Kaloreita kertyi huikeat 1550 kcal. En ole kertaakaan tämän projektin aikana lipsunut tai yltänyt noin korkealle… Mutta en näe tätäkään nyt lipsumiseksi. Vettä olen juonut tänään 3,5 litraa. Normaalisti tällainen ilta olisi vienyt sellaisen 4-6 pullollista skumppaa :D

Sairaus ei katso aikaa

2.11.2015 Yleinen

Joo…o, ei oo tullu vähän aikaan kirjoiteltua. Hyvin meillä on mennyt. Neiti F. on oppinut uusia temppuja ja metsälenkit on edelleen sen lempipuuhaa. Ja siellä se päästeleekin ylimääräisiä virtojaan kun pääsee vapaana juoksemaan. On se pari kertaa lähtenyt oravan ja jäniksenkin perään, mutta tullut ”tyytyväisenä” takaisin kuin sanoakseen: ”Näiksä, mä paimensin sen pois.” Kun ei kerta kiinni saanut. Se onni on, että Neiti F. tulee aina takaisin luokse vaikka olisikin vähän poikennut polulta, kun on tärkeää pitää omaa emäntää silmällä. Loistava marjastus ja sienestys kaveri se on myös. Jää makoilemaan hiukan pidemmälle ja nautiskelee ulkoilmasta kun meikäläinen kyykkäilee ämpärin tai pussin kanssa varvuissa ja sammallissa.
Ai niin ja Neiti F. oppi kulkemaan pyörän vierellä. Ja emäntä innostui lainaamaan isän oikeaa maastopyörää niin ollaan päästy mettäpoluille juoksee ja pyöräilee. Kyllä paranee tasapaino ja kunto kehittyy. Asfalttitiellä en tykkää mennä Neiti F.:n kanssa, ystävä kertoi nuorena saaneensa heidän koirien anturat rikki asfaltin takia, joten haluan välttää sitä ja toiseksi en luota yhtään autoilijoihin. Tullaan niin läheltä ja niin kovaa vauhtia, että jos jotain erikoista sattuisi niin olisimme auton alla. Ei se ihmishenki täällä näytä paljoa maksavan, siksi pysyn mielummin lähi hiekkateillä sekä metsässä.
Tokoa ja agilityä en ole vielä päässyt harjoittelemaan ja ystäväni lupasi tulla opettamaan meitä match showta varten. Ihan vain huvin vuoksi käytäisiin sekarotuisten luokassa kokeilemassa osattaisiinko olla vaikka ympärillä olisi paljon kavereita.
Ollaan myös käyty koirapuistossa leikkimässä kavereiden kanssa ja pian onkin asiaa hakea kennelyskä rokote eläinlääkäriltä.
Niin ja ostin tai siis tilasin sellaisen kura/sadepuvunkin Neiti F.:lle. Sen verran usein jouduin huuhtelemaan, ettei neidin iho siitä tykännyt, ja puku on ollut hyvänä apuna puhtaana pysymisessä. Ei tarvitse kuin tassut putsata.

Niin, mutta itse asiaan. Neiti F. tosiaan sairastui nyt sitten kunnolla ensimmäisen kerran. Lue artikkeli kokonaan →

Hupsista ja mietteitä

2.4.2015 Yleinen

Nonni. Olen tylsä ihminen ja kun olen iltaisin miettinyt että pelaanko facen pelejä vai tulenko tänne kirjoittamaan niin olen valinnut facen pelit (criminal case on vaan NIIN koukuttava) :D

Mutta joo, Fia sterkattiin maanantaina eläinklinikka Ahmassa. Oikein pätevän tuntuvan mieseläinlääkäri, rakastui kylläkin Fiaan ihan totaalisesti eikä välittänyt vaikka neiti päätti vinkua, vikistä ja pomppia ja riekkua ja olla muuten vaan hullu oma itsensä… Leikkauksen jälkeen kun haettiin Fia pois niin leikkaava eläinlääkäri kehui että oli helppo leikata koska a) ei yhtään rasvaa b) nuori koira. Muutenkin saatiin kehuja juuri lihaksista ja kun miesell kysyi luonteesta niin totesi että meillä on tässä kultakimpale käsissä. Ja kyllä, onhan se, omalla tavallaan. Rasittava kylläkin mutta potentiaalia olisi vaikka mihin. Taakanveto on se juttu mitä mä haluan kokeilla ja ell liputtikin sen puolesta (oli myös sitä mieltä että tästä saisi oivan metsästyskoiran). Voimaa ja tahdonvoimaa kun löytyy ja tälle on harvinaisen helppoa rakentaa lihaksia. Se on vaan se että kiinnostaako neitiä itseään, mutta kokeilemallahan se selviää. Sohvaperunaa tästä ei tule.

Ollan me kaikennäköistä keretty tehdä. Ollaan käyty vähän tutkiskelemassa merta mistä todiste alla

Fia

 

 

Fia on aivan hulluna veteen. Se voisi polskia päivät pitkät ja olla suihkussa koko ajan jos itse saisi valita. Sitä odotellessa että päästään oikeasti kunnolla uimaan.

Ollaan myös vuokrattu harjoittelukenttä ja käyty siellä harjoittelemassa peruskäskyjä, plus opetin myös tunnelin ja hypättiin pari estettä vahvistaaksemme kontaktiharjoituksia (jotka meni kyllä ihan persiilleen). Tepikin oli mukana kentällä ja sekin pomppi esteitä ja meni tunnelia, sillä oli kivaa ja oli oikeasti nautinto katsella sitä kun se nautti olostaan. On niin harvoin kun sen näkee siinä mielentilassa, kotioloissa kun se vaatii niin hirveästi töitä.

Fian kanssa myös puistoiltu, käyty metroilemassa ja matkusteltu busseilla ja autoilla ja kaikki sujuu kun vettä vaan.  Työpaikan väijytkin tykkää siitä ;) (tai esittää että ne tykkää siitä koska tietää että ilmaiset kahvit loppuu siihen muuten)

Tällä hetkellä Tepi on harvinaisen kiukkuinen koska ei pääse vapaasti seurustelemaan pikkusiskonsa kanssa. Fia on Tepin paras kaveri, liittolainen ja kaikki kaikessa. Meillä on portti välissä estämässä pahimpia riehumisia ja kumpikaan ei ole tyytyväinen ratkaisuun. No, ei voi mitään, en halua että tikit repeää kun kaksi 30-kiloista rupeaa vähän painimaan. Fia ei myöskään pidä kauluristaan, mutta hyväksyy sen niin kauan kun joku nukkuu yöt hänen kanssaa olkakrissa patjalla. Siinä karisi sitten se mun maine kovana koiranomistajana :D Häkki, joo, mutta se ei mahdu liikkumaan siellä kauluri päässä. Muuten se on palautunut leikkauksesta vähän turhankin hyvin. Haluaisi leikkiä, pomppia, riekkua ja olla yleisesti hullu eikä ymmärrä miksi se ei vaan suju.

 

Ja miksi leikkautin Fian? Koska: Mä en halua menettää koiraani kohtutulehdukseen tms. En myöskään halua Fiasta pentuja koska a) Fia ei ole helppo koira, myöskään sen pennut ei olisi eli ne palautuisi bumerangina mulle b) luopumisen tuska :D c) tiineydessä ja synnytyksessä on omat riskinsä ja mä en ole valmis niihin. Fia on minun lemmikkini. Haluan pitää sen vierelläni niin kauan kuin mahdollista ja tarjota sille hyvän elämän ja samalla pidetään hauskaa. Ymmärrän ihmisiä jotka ei leikkauta koiriansa, se on kallis paukku ja me syödään nyt näkkileipää ja makaroonia seuraavat kaksi viikkoa :D Mutta mun henkinen terveys on pitkälti koirissa. Vasta kun Fia on tullut minä olen päässyt kunnolla yli Edin kuolemasta. Minä elän mielummin vähemmällä kuin että koirani ovat vailla jotakin. Muut tekevät muulla tavalla ja ymmärrän sen. Esim lapsi on paljon tärkeämpi kun koira.

Ps. Raakaruokinnassa (koirien siis) on tapetilla hapankaali. Meidän koirat ei ole ikinä syöneet tätä taika-ainetta :P

Kuvia olkaa hyvä

Fia on sateliitti

tepu

10675694_10205638347453239_4717351231026397812_n

 

Fia katsoo telkkaria

Fia katsoo telkkaria

Fia nukutuksen alaisena kotona

Fia nukutuksen alaisena kotona

Totuus minusta: sadistinen kissa vihaaja

20.2.2015 Fiilikset matalalla

Tilannepäivitys: kissalleni Cindylle tulee näin keväällä super herkästi takkuja. No pyysin äitiäni pitämään Cindyä paikoillaa, jotta saisin leikattua kissan oikean etujalan kainalosta suurehkon takun. Terävät (tosin jo vuosia vanhat) askartelusakset, takun tyvestä kiinni ja klips, Cindy sävähti ja vinkaisi hiljaa. Tiesin heti ettei kaikki ollut kunnossa, Cintti nimittäin suhtautui yleensä suhteellisen hyvin takkujen poistoon, irrottelinhan niitä useana päivänä vikkossa. Katsoessani kohtaa, jota olin alkanut leikkaamaan, totuus paljastui minulle: olin leikannut kissaani! Haavasta ei tunnut verta eikä kissaa näyttänyt sattuvan, Kuningatar ei ainakaan näyttänyt huomaavan koko haavaa. Haavan halkaisija oli ehkä 1,5cm, ei kovin suuri, mutta kun on kyse maailman rakkaimmasta lemmikkistä pienempikin haava voisi olla maailmanloppu.

Luonteeltani olen kova ja kylmä ihminen, en ole empaattinen, enkä muutenkaan ”hyvä” ihminen. En muista yksiäkään hautajaisia, joissa olisin itkenyt en mummuni tai vaarini saati muiden. Minun on vaikea asettua toisen asemaan, kun hänellä on vaikeaa, tai hän vaikka kertoo läheisensä kuolemasta. En minä osaa tuntea myötätuntoa toisen menetyksen vuoksi, en osaa, olen viallinen. ; (

Aluksi olin hieman tokkurassa: olinko todella leikannut parasta ystävääni, rakasta lemmikkiäni. En voinut käsittää, miten se oli voinut käydä niin helposti.  Kun rupesin pääsemään tilanteen tasalle ja ymmärtämään, että olin todella leikannut kissalleni peukalon pään kokoisen haavan, en meinannut millään tuntea surua kissani puolesta, tunsin vain tyhjyyttä, loputonta tyhjyyttä. Vasta kolmen vvartin kuluttua kyyneleet alkoivat hivuttautua kohti silmäpieliäni. En kuitenkaan ole pystynyt itkemään koko iltana, ainoastaan kyyneleet ovat polltelleet luomien takana ja reutoneet pääsyä vapauteen.  Viimeisen tunnin minulla on ollut kauhea olla: miten saatoin leikata rakasta kissaani, en voinut mitenkään olla niin typerä ja ajattelematon, että noin vain leikkaisin kissani auki. Miten minua enää ikinä uskaltaa päästää lähellekään lemmikkejä?

 

 

 

Apein, poissaolevin katsein

-Elina

 

Ps. Äidin kanssa kun äsken Cindyä katsoimme haava näytti vuotaneen vain ihan hieman. Äiti yritti kovasti saada minua vakuuttumaan, ettei Cindyllä ollut mitää  hätää, että se toipuisi helposti, että haava umpeutuisi ilma eläinlääkäriä. En vain voinut uskoa äidin vakuutteluita.