Selaat arkistoa kohteelle doula.

Kuulumisia tohinan keskeltä

23.5.2016 Yleinen

No niin, eipä sitä ole paljoa ehtinyt tässä tietokonetta availemaan, saatikka kirjoittamaan jotain. :) Ei sillä, poitsu nukkuu kyllä hyvin myös päivällä, mutta jotenkin sitä ei vaan ole saanut sitten aikaiseksi raapustaa teille kuulumisiamme. No yritetään nyt, edes jotain. :)

Arki rullaa täällä ihan mukavasti. Pojan kanssa hengaillaan kotosalla ja nyt kun ilmatkin on näin upeat niin koitetaan ulkoilla mahdollisimman paljon. Elämä kipsin kanssa on sujunut ihan mallikkaasti ja edessä olisi vielä pari kipsin vaihtoa ja sitten kesäkuun alussa tuo minun pelkäämä akillesjänteen tenotomia eli katkaisu. Silloin vietämmekin sitten päivän ja yön sairaalassa pojan kanssa. Tulee olemaan sitten itselleni hyvin raskas päivä. Mikään muu ei itseäni juurikaan pelota, mutta tuo nukutus. Koitin udella kiurgilta nukutuksesta, mutta hän antoi hieman ympäripyöreän vastauksen. Lähinnä kun toimenpide on hyvin pieni, kestoltaan ehkä 2min + kipsaus, että joutuvatko laittamaan hengitysputket jne. Toivoisin niin, että tuo tehtäisiin vaan kevyessä humautuksessa. Mun sydän varmaan hajoaa jos tuolle pienelle laitetaan hengitysputki. :( Tiedän kyllä, että pienempiäkin vauvoja leikataan ja heille tehdään isojakin sydänleikkauksia, mutta nyt täytyy sanoa, että oma on oma. Se pienikin asia tuntuu oman lapsen kohdalla ihan kauhean suurelta ja pahalta. Ja tietenkin tähän liittyy vahvasti myös tuo oma menettämisen pelko, joka vaivasi minua koko raskauden. Leikkaus on aina riski, joten tiedostan myös sen varjopuolet. Ja menettäminen… Se olisi jotain ihan kammottavaa. Itken jo nyt, kun mietinkin tulevaa leikkausta. :(

Synnytyksestä kirjoittaessani en muuten muistanut ollenkaan kertoa kokemuksiani doulasta. No, lyhyesti: Parasta! Siis voi hyvänen aika. Ehkä meidän kohdalla vielä sattui doulan kanssa kemiat niin hyvin yksiin, että vaikkei oltu nähty ennen synnytykseen menoa kuin pari kertaa niin tuntui kuin oltaisi tunnettu pidempäänkin. Aivan loistavaa. Ja mikäli tulevaisuudessa vielä päädyn synnyttämään niin ihan varmasti otan doulan mukaan. Samaa mieltä on myös puolisoni jolle jäi myös tosi hyvä mieli synnytyksestä. :) Että miettikää ihmeessä doulan käyttöä, vaikka se oma puoliso siellä synnytyksessä paikalla olisikin.

Havahduin tässä toissapäivänä siihen, että aloin kaipaamaan sitä pyöreää raskausvatsaani ja sen sisällä potkivaa tyyppiä. Jossain määrin pidin siitä vatsasta. Samaten kolmen viikon aikana olen useaan otteeseen itkenyt sitä, kun näen tuon pienen pojan kasvavan. Eihän minulla kohta enää ole sitä pientä vauvaa… :( Ne pienet tulitikun ohuet sormet ovat saaneet ylleen pienen rasvakerroksen. Samoin leuanalle on tullut toinen leuka ja posketkin ovat nyt niin pyöreät. Poika viettää päivässä jo useamman tunnin hereillä, ärisee, örisee ja päästelee kaikkia ihmeellisiä ääniä. Katselee jo tarkkaan ympärilleen. Niin, ja on muuten poika kietonut jo molemmat vanhemmat pikkusormensa ympärille. Että saa nähdä miten hienosti tässä vielä käy. ;)

Adoptioprosessi ei ole vielä edennyt juuri mihinkään. Paperit on laitettu eteenpäin, mutta nyt siellä PeLassa odottelevat kaupungilta maksusitoumusta ja jotain tietoja. Viime viikolla kävin isyydentunnustuksessa. Kyllä meinasi mennä hermot siihenkin touhuun, kun eka he eivät tienneet mitä sinne pitää kirjoitella kun isyyslaki on muuttunut. Verenpaineet nousi jo melkoisesti jo pelkän puhelinkeskustelun aikana. Onneksi itse käynti lastenvalvojalla oli sitten helpompi nakki, ja hän pyyteli vielä anteeksi sitä säätämistä. No, mutta jospa tämä jossain vaiheessa etenisi mutkattomasti. Onhan tässä kaikkea muutakin huolta ja stressiä, että ei jaksaisi enää noista asioista stressata.

P.S. Ette muuten usko, mutta en ole vieläkään saanut Kelalta päätöstä äitiyslomasta! Katselin juuri tänään noita omia tietojani Kelasta ja edelleen siellä odottelevat työnantajalta sitä yhtä paperia. Pikkusen alkaa kismittämään! Niin, ja nyt kun opintovapaani katkaistaan vaan sairausloman perusteella, mikä on kuitenkin minulle palkallista äitiyslomaa on työnantaja hakenut Kelalta sairauspäivärahaa! Mikähän soppa tästäkin syntyy… Pahoin pelkään, että tämä ei pääty hyvin. :(

 

Äitiysloma/sairausloma

8.4.2016 Yleinen

Täällä siis vietellään Kelan mukaan äitiyslomaa. Työnantajalle toimitin juuri sairauslomalapun laskettuun aikaan asti. Kyllä lääkärin ilme oli hyvä, kun kerroin sille tilanteen. Ei ole kuulemma 15-vuoden aikana, jonka on työskennellyt äitiysneuvolassa, koskaan törmännyt moiseen. Mutta onneksi lääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti näin sillä nyt minun pitää keskittyä vain ja ainoastaan siihen, että vauva syntyy pian ja kaikki muu stressi ja huoli pitää siirtää syrjään.

Äitiysloman kunniaksi kävin myös neuuvolassa ja meidän pieni oli terkan mukaaan kääntynyt vihdoin lähtökuoppiin. Ei kuulemma synny vielä hetkeen, mutta itseäni helpotti se, että nyt oltais kuitenkin oikeinpäin tulossa maailmaan. Ens viikolla on sitten äitipolilla käynti, synnytystapa-arvio. Saapi nähdä mitä siellä reissulla sit paljastuu. Jotenkin pelottaa ja jännittää ihan hirveesti taas tuo käynti, kun ne ei oo ihan putkeen menny tässä viime aikoina. Mutta jospa siellä nyt oikeesti olisi semmoinen lääkäri joka ymmärtää ja kuuntelee.

Tällä viikolla kävi myös meidän tulevat doulat kylässä. Oli kyllä ihan kivaa ja tultiin tosi hyvin juttuun. Harvoin ekalla tapaamisella pystyy noin avoimesti puhumaan asioista, mitä heidän kanssa puhuttiin. Käytiin siis läpi meidän historiaa ja puhuttiin näistä peloista. Sit käytiin läpi synnytystä. Puhuttiin siitä, mitä me odotamme doulilta jne. Lopuksi sain ohjeen kirjoittaa synnärille kirjeen siitä mitä toivon synnytykseltäni. Nyt oon sitä pikku hiljaa kirjoitellu ja tuntuu tosi hyvältä kirjoittaa asioita konkreettisesti ylös. Kirjeen toimitan varmaan ensi viikolla jo äitipolille omien paperieni sekaan ja samaa kirjettä sitten tulostellaan kummallekin doulalle sekä itselleni mukaan synnärikassiin. Kirjeeseen olen kirjoittanut meidän historiasta ja peloistani. Mitään tarkkaa suunnitelmaa synnytyksen suhteen en ala edes tekemään, kun en osaa sen kulusta sanoa mitään saatikka lääkkeistä. Vaikka synnytys pitääkin kirjata siihen vaihe vaiheelta niin enemmän olen kirjoittanut siihen toiveita mitä toivon kätilöltä jne. Itselleni on muodostunut tärkeimmäksi pointiksi koko synnytystä ajatellen se, että kemiat kätilön kanssa kohtaavat. Ja kätilön tulee omalla toiminnallaan ja asiantuntijuudellaan saada minut tuntemaan oloni turvalliseksi, ja sama homma koskee myös lääkäreitä. Jos en nytkään kestä yhtään sitä, että ilmoille heitellään asioita joita ei perustella ja ne jätetään vaan minun päähäni ja mieleen kummittelemaan niin mitä mahtaa tulla synnytyksestä jos pelkoa ja paniikkia vaan lisätään. En myöskään halua, että minut yleistetään vaan toivon, että minut kohdataan minuna itsenäni. Minua ei kiinnosta mitkään prosentit siitä, miten monta vauva kuolee synnytyksessä tai että tulee joku komplikaatio. Se ei lämmitä siinä tilanteessa yhtään, jos se osuu omalle kohdalle. Edelleen minua nimittäin vaivaa ne lääkäreiden ilmoille heitetyt asiat siitä, mikä voi olla syy siihen, että vauva kasvoi puolessa välissä raskautta alakäyrällä. Kukaan ei ole niistä sen jälkeen puhunut eikä niitä arvailuja ole myöskään kumottu. Koita tässä sitten rentoutua ja olla miettimättä asioita.

Eilen tuli mieleeni, että pitäisi varmaan pakata sairaalakassi. Vaikea pakata, kun en oikein tiedä mitä sinne ottaisi mukaan. No, tällä hetkellä mukaan olen pakannut muutamat omat sukat, imetysliivit, juotavaa, ristikkolehden ja suklaata. :D Eiköhän niillä pärjää. Eka ajattelin, että otan osastolle omat vaatteet, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että taidan nauttia niistä sairaalan vaatteista nuo pari päivää. Eipähän tule kotiin pyykkiä. ;)

Vointi on edelleen ihan hyvä omasta mielestäni. Väsymys painaa kyllä todella paljon. Viime yönäkin nukuin kuin tukki 8tuntia ja nyt alkaa jo silmät painaa. Yleensä on pakko nukkua ainakin yhdet tai kahdet päiväunet ja silti yöt menee todella hyvin. Pahoin pelkään, että tämä enteilee sitten sitä, että vauvan synnyttyä meillä ei enää nukuta. ;) Kyllähän tuo liikkuminen alkaa olla jo melkoista puhinaa ja ähinää, mutta sitkeesti sitä yrittää vaan pärjätä ilman apuja. :D

Pääsiäisen jälkeisissä tunnelmissa

29.3.2016 Yleinen

Niin ne viikot vaan vierii. Ens viikolla alkaisi äitiysloma. Ei kyllä tunnu yhtään siltä. Olo on ihan hyvä. Välillä on liitoskipujen kans helpompaa ja sillon sit touhuilen enemmän ja sit taas sen edestään löytää. Sit pari päivää huilaillaan. Nyt pääsiäisen aikaan huomasin, että en juurikaan ehtinyt lepäilemään, kun oli vieraita ja leivoin ja tein ruokaa niin kappas, jalat turposi. Onneksi kotoa löytyy kompressiosukat jotka on nyt sitten ollu pääsiäisen ajan ahkerassa käytössä ja turvotus on helpottanut todella paljon. Nyt sitten koitan huilailla, kun arki on koittanut. Supisteluja ei oo vieläkään näkyny. Maha painaa jo kyllä sen verran että selkä meinaa kipeytyä jos on pidemmän aikaa jalkojen päällä. Mutta en jaksa siitä mitenkään valittaa. Kuuluu asiaan ja sillä mennään. Itelleni ainakin on tosi tärkeetä ollu, että pääsen vaikka Prismaan kerran viikossa tai käymään välillä ihmisten ilmoilla. Päivät kun menee täällä kotosalla puuhaillessa.

vauvalle alkaa olla kaikki kunnossa. Viimeisiä vaatteita tuossa pesen ja hankinnoista puuttuu enää amme ja itkuhälytin, että vauva vois ihan vaikka kohta jo syntyäkin. En oikein malttaisi odottaa että nään tuon pienen joka tuolla mahassa pitää välillä melkoista showta. Viime yönä näin unta, että vauva oli syntynyt ja makasi vatsani päällä. Tilanne oli kuitenkin se, että toinen tuli vaan moikkaan ja se piti mennä vielä takaisin mahaan. ? Kyllä mua aamulla nauratti, mutta vauva oli vaan niin suloinen. ❤️

Viime viikolla neuvolassa kaikki oli ihan hyvin, mitä nyt vauva heittäytyi hankalaksi. Sydänääniä kuunnellessa tyyppi veti herneet nenään ja veti ittensä varmaan solmulle ja hyvin kauas. Neuvolantäti ja opiskelija kävivät koko mahan läpi etsien sydänääniä. Välillä ne kuului tosi hiljaa. Mulla jo pukkasi hikeä ja selkäänkin alkoi sattumaan, kun sydänääniä etsittiin varmaan 15minuuttia. Mahtaa olla meidän vauva hyvin yhteistyökyvytön tapaus. Mut kyllä mua pikkusen hävetti. Onnex kuitenkin liikkeet on tuntunu ihan hyvin joten ei huolta. Välillä sitä kuitenkin alkaa miettimään, että onko kaikki hyvin kun saattaa mennä parikin päivää että mahassa on melko hiljaista. Mutta sitten taas möykätään pari päivää putkeen oikein urakalla. Täytynee ens viikolla neuvolassa kysästäkin, että missä tilanteessa on oikeesti huolestuttava ja mentävä äitipolille näytille.

Ensi viikolla saamme myös kaksi doulaa meille kylään. Tutustumista puolin ja toisin. Valitsimme siis kaksi doulaa, toinen heistä on meidän ikäisemme ja toinen on sitten vanhempi nainen, jolla on jo omia lastenlapsia. Meille tärkeintä oli siis valita semmoiset doulat joiden kanssa kemiat kohtaa. Vähän jännittää alkaa puhumaan menneistä ja näistä peloista, mutta pakko olla avoin, muuten homma ei voi toimia. Parin viikon päästä on äitipolilla synnytystapa-arvio. En tiedä aikaistavatko sitä, kun vauva on edelleen tulossa pylly edellä. Saa nähdä pääsenkö synnyttämään alakautta vai onko edessä sektio. Vielä en osaa pelätä tai jännittää kumpaakaan, mutta vähän mietityttää kuinka sektiokivun kanssa pärjää kotona. Puolisoni menee kuitenkin töihin ja pitää isyyslomat vasta ensi lukukautena. Mutta eiköhän kaikki järjesty. ☺️ Parin viikon päästä olemme ehkä vähän viisaampia asian suhteen. Sit voi alkaa jännittämään.

Fiiliksiä doula-illasta

8.3.2016 Yleinen

Eilen käytiin tosiaan avoimessa doula-illassa. Odotukset ei ollu kauheen korkealla, kun jotenkin itelle on muodostunu doulista semmonen olo, että kaikki pitäs tapahtua kamalan luonnonmukaisesti jne. Kun paikalle menee sillä asenteella ettei oikein odota mitään niin voi yllättyä positiivisesti. Meidän lisäksi paikalla oli toinenkin pariskunta ja doulia noin kymmenen. Me odottajat kerroimme itsestämme sen verran, että millon laskettuaika ja monettako lasta odotamme. Sitten jokainen doula kertoili itsestään hyvin vapaamuotoisesti. Doulat oli eri-ikäisiä, pari vanhempaa naista joista toinen oli itse jo mummu ja sitten muut olivat ehkä meidän ikäisiä, mutta jokaisella heillä oli omia lapsia. He kertoilivat myös siitä kuinka monessa synnytyksessä ovat olleen mukana ja onko heillä joku tietty juttu minkä puolesta he liputtavat. Yksi doula ilmoitti olevansa enemmän luomusynnytyksen kannalla, mutta muut lähtevät ihan perheen tarpeista.

Meille molemmille jäi käynnistä tosi hyvä fiilis ja saimme kotiin lapun missä on kysymyksiä joihin vastaamalla voi heille laittaa doulahakemuksen. Puolisoni oli niin innoissaan, että halusi meidän tekemän hakemuksen jo samana iltana, joten naputtelin sitten sähköpostitse hakemuksen menemään. Hakemuksessa piti kertoilla itsestä jotain, raskaudesta, mahdollisista aiemmista raskauksista ja synnytyksistä sekä tietenkin mitä toivoo doulalta ja millaista doulaa toivomme. Nyt sitten odottelemma doulilta vastauksia jonka jälkeen saamme valita meille kaksi mieleistä doulaa joiden kanssa tutustumme tarkemmin. Doulia tulee valita kaksi sen takia, jos toinen vaikka sattuu sairastumaan niin paikalle ei tarvitse hälyttää jotain tuntematonta doulaa.Meille painotettiin myös sitä, että näiden tapaamistenkin jälkeen meidän ei ole pakko ottaa doulaa mukaan synnytykseen jos siltä tuntuu. Doulaa tavataan ennen synnytystä pari kertaa ja synnytyksen jälkeen vielä kerran.

Mitä doulat sitten synnytyksessä tekevät? He ovat meidän molempien tukena ja omien sanojensa mukaan niitä juoksupoikia. Puoliso voi olla läsnä koko synnytyksen ja doula voi lähteä lämmittämään kaurapussia jne. Tai mitä itse ajattelimme niin mikäli synnytys kestää pitkään voi puolisoni lähteä käymään vaikka kotona suihkussa ja syömässä hyvillä mielin kun doula jää minun seurakseni sairaalaan. Puolisostani tämä tuntui todella hyvältä idealta, että hän saa mennä haukkaamaan happea käytävään tai kipasta vaikka kahville kanttiiniin eikä tarvitse miettiä miten minä pärjään sen ajan.

Tähän asti siis oikein positiivinen kokemus ja nyt toivomme, että saamme tutustua kahteen doulaan joiden kanssa kemiat pelaavat hyvin. Suosittelen siis ainakin tämän perusteella doulaa myös muillekin. :) Jäämme nyt sitten odottamaan vastauksia.