Selaat arkistoa kohteelle DKT.

..vain nauru peittää hiljaisuuden..

25.5.2015 Fiilikset matalalla, jotain positiivista

Tänään ei mene erityisen hyvin, muttei huonostikaan. Mutta kaikesta huolimatta suupielet eivät jaksa nousta. Väsyttää hieman.  Eilen luin kemian kokeeseen ja menin myöhään nukkumaan. Aamulla piti nousta seitsemältä. Äiti sai mut ylös vasta viistoista yli. Tuli kiire ja aamupala jäi minimaaliseksi. Koe ei ollut mikään kauhean vaikea, muttei läpihuuto juttukaan. Jotkut tehtävät olivat wtf, mut siltikin osain jonkin verran raavittua pisteitä kasaan.  Viimeiset kaksi tuntia olen yrittänyt tappaa aikaa kaupungilla, mutten saanut sitä hengiltä. Aika vaan mateli kituliaasti etrenpäin. Yritin löytää itselleni lenkkareita, koska vanhat vetelevät viimeisiä. Minun on ylipäätänkin huippu vaikea löytää mitään (vaatteet, kengät, asusteet, ruoka, kaikki), jonka kelpuuttaisin täysin (hinta-laatu suhde, ulkonäkö, mukavuus, jne). Olen toivottoman nirso. Eipähän ole minun vikani kun kaupat eivät saa myytyä juuri mitään minulle. Huokaus. Saan ainakin liikuntaa, kun kierrän kaupasta toiseen, saan ihmetellä myyjille mikseivät kovinkaan monet kengät ym sovi minun kroppaani.  Nytkään lenkkareiden värillä ei olisi ollut suurtakaan merkitystä (en suostu laittamaan neonvärisiä kenkiä, vaatteita päälleni ja valkoinen on inhottavan arka väri), mutta sillä kuinka hyvin kengät, vaatteet sopivat minulle on suuri merkitys, samoin hinnalla.

 

Hiljaa nyt mennää, mut henkiin sä jäät. Sä et ole hullu, mut juuri nyt on vaikeaa…

 

Hiljaa hissuksiin..

Haluaisin vain nukkua, mut seuraavat kaks tuntia on pakko leikkiä hereillä olevaa..

 

 

-Elina

Tyhjyyttä

21.4.2015 Jotain sälää, Kuulumisia (negatiivisia tosin)

Tänään heräsin hyvissä ajoin, kiitos veljen joka minua kiusatakseen oli laittanut kamalaa ääntä pitävän herätyskellonsa soimaan. Menin alas ja söin samalla, kun katselin telkkaria.  Koska täytin 18, minun pitää mennä pankkiin hoitamaan raha ja vakuutus jutut kuntoon, menen tänään ja huomenna. Paperissa, jonka posti toi minulle, vinkattiin katsomaan netistä pankin sivuilta etukäteen jotain juttuja. Muistin sen aamulla. Vierailin sivuilla pikaisesti, mutta kyllästyin pian, kun en ymmärtänyt mitään. Menin takaisin omaan huoneeseeni, siellä kissani Cissy nukkui ja kehräsi vuoteellani. Kun se huomasi minut, se maukaisi kuin kutsuakseen minut nukkumaan viereensä. Menin lähes puoleksi tunniksi makoilemaan tyytyväisesti kehräävän kissan viereen. Supattelin sen korvaan, ”En jaksa lähteä kouluun”, ”Haluaisin jäädä vain sun viereen”, ”En jaksa niin paljon vastuuta (pankkijutut ym)”, ”En halua lähteä ulos”, ”En jaksa, haluan vain nukkua.”   Mietin koko ajan jaksanko oikeasti nousta ja lähteä liikkeelle vai jäänkö vain nukkumaan.  Mietin ja vilkuilin kelloa. Mun pitäisi lähtee 10.00 pyöräilemään, bussi tulisi 10.25., koululla olisin varttia myöhemmin. Joutuisin odottelemaan 11.15. asti, jotta pääsisin syömään, tunti alkaisi 11.45 ja päättyisi opekokouksen takia jo 12.30 (normisti 13.00). Bussi lähtis 12.55 ja pankissa piti olla 13.30, olin siellä jo varttia aiemmin. Pankissa aika meni nopeasti ja siellä vierähti lähes 50 minaa! Mulla oli yli puol tuntia aikaa ennen bussin lähtöä kaupunkiin; kävin lainaamassa kirjastosta Leonie Swannin Ihmissutta ken pelkäisi dekkari kirjan ja kävin kaupassa hakemassa hieman välipalaa, koska pääsisin vasta illalla kotiin. Bussista päästyäni reipasta kävelyä Nesteelle, jossa minun piti tavata äitini ja hänen ystävänsä. Menimme katsomaan näyttelyä Torinon käärinliinoista. Sieltä sai pari esitettä mukaan, otin myös kouluun historian/uskonnon opettajalle vietäväksi. Hän varmaan ilahtuu. :)

Oli ihan jees päivä, parasta oli varmaan tänäänkin kävellä ympäriinsä virallisessa partiopaidassa (sininen paita, pillinaru, vyö ja tietenkin partiohuivi), siniset pillifarkut, hyvät kävelykengät ja aurinkolasit silmillä. Aurinko pakkasi menemään pilven taakse ja tuuli aika paljon, mutta nautin silti. Nyt on siis partioviikko, siksi partioasu. Ihanaa kun ei aamulla tarvitse miettiä mitä laittaa päälle kun voi vetää virallisen niskaan, helppo viikko vaatteiden puolesta. Perjantaina kun menen äidin kanssa teatteriin, menen sinnekin partiovaatteissa. <3

 

 

Screenshot_2015-04-21-22-27-45-1

 

 

Eilisen fiilistelyjä vielä hieman: eilen oli kiva päivä, olin pirteä ja hyvällä tuulella. Taitoryhmässä ei tarvinnut kärsiä päänsärystä, koska kaikki neljä nuorta, jotka polttavat, olivat pois. Vain minä ja yksi toinen olimme paikalla, me ketkä emme ole olleet vielä kertaakaan pois. Kappale joka soi eilen päässäni, on tullut sanottua täällä jo aika monta kertaa, mutta se on ehdoton tsemppaus biisi minulle. Kelly Clarkson: Stronger (/What doesn’n kill you).

 

Tänään siis meni huonommin kuin eilen, mutta kai tämä tästä..

 

 

-Elina

AHDISTAA!!!!

13.3.2015 Fiilikset matalalla

Mua ahdistaa. Tuntuu samalta kuin mua ajettaisiin takaa, juosen juoksen juoksen. Ahdistaa kauheesti. En voi laittaa kenellekään viestiä, miten kukaan vois mua muka auttaa. Tää blogi on mun ainoa tukeni ja turvani 24/7.

DKT:n säännöt kuulemma kieltävät blogin kirjoittamisen. Mitä vitun eroa sillä on, jos kirjoitan tämä blogin päiväkirjana, paitsi ettei kukaan tietäisi minun todellista vointia ja mielentilaa. Ja sitä paitsi voin ihan hyvin jättää TÄMÄN blogin kirjoittamisen ja kirjoittaa salaista blogia tai päiväkirjaa. Miten se muka eroasi tästä???!!! En ymmärrä. Mun mielipiteeni blogi-DKT:n suhteen on se, että tää blogi on todellakin hyväksi mulle, vaikken olekaan kirjoittanut tätä kovin kauaa. En ymmärrä, miks sekä ryhmän hoitajat että mun yksilöterapeutti väittävät blogin kirjoittamisen olevan mulle haitaksi, muka jään vaan ahdistukseen makaamaan ja hehkutan itsetuhoisuuttani yms., kun kirjoitan pahasta olostani. En todellakaan ole samaa mieltä, täysin päinvastoin. Terapeutis ja lääkärit vaihtuvat, lääkkeet, (koulupaineet, sotatanner kotona yms.,) kaikki noi (varsinki kolme ekaa!) sekoittavat mun arkeani ja pyörivät mun mielessäni 24/7, mutta blogi on ja pysyy. Tarvitsen edes yhden pysyvän pilarin, joka ei horju. Jos mun DKT hoitajat ovat sitä mieltä, että mun on valittava joko DKT tai blogi, minulla on vastaus valmiina: Blogi. Mähän teen elämässäni vain huonoja valintoja, olkoon tämä yksi niistä, mutta päätökseni ei muutu. PISTE!

 

Ja kyllä mun sisälläni riehuu, ei pahasti mutta ärsyttää ja AHDISTAA. Terapeutit käskis siirtää ajatukset jonnekin muualle, mut ei onnistu, siirtäkää itte, mä kerjään huomioo ja säälii tälläkin postauksella. Vittu!

 

 

Joo eli aloitetaan, vaikka jonkin verran alusta. Tuskin kukaan viittii ton sekamelskan läpi tänne asti lukee, mut kirjoitan nyt selvittääkseni omia ajatuksiani. Yksi sana: KOULU. Mulla kasautuu kaikki koulujutut lumipallon tavoin. Enkun suomennos, vaikeet enkun läksyt, maantieteen karttakoe, äikästä luettava kirja, koeviikko.  Nyt mua ahdistaa lähinnä noi, ku tuntuu siltä, et noi kaikki kaatuvat mun niskaani, enkä saa ees henkee. Noi kaikki ovat siis ens viikolla. Luojan kiitos mulla ei oo ens maanantaina DKT:n ryhmää, saan kuus tuntia lisä aikaa!!! Jee! (Ahdistuksen kanssa..)

Tiedän todella monia, joilla on tuplasti pidemmät ja raskaammat lukkarit kuin mulla, => monet hyppisivät riemusta, jos saisivat mun lukkarini. Okei ekaks ne kattois mua pitkään ja kysyisivät, mistä olin tollasen lukkarin repinyt. Mutta totuus on se, että toikin lukkari on mulle yhtä helvettiä. En tahdo jaksaa. Mutta minkäs teet, ku opet näkevät mut koulussa ja minusta vain sen tunnollisen ja fiksun oppilaan. Totta kai he vänkäävät, mun muka pystyvän parempaan ja jaksavan rankemman lukkarin. Blaab blaab blaab blaa.. ********** *****, ette tiedä koko totuutta.

 

Itsetuhoiset ajatukset ovat jälleen vallanneet mun mielen. Haluan päästä hengestäni. En voi käsittää, miksen ole tehnyt sitä jo aikoja sitten, miksi kaikesta huolimatta edelleen hillun täällä. Ei ymmärrä ei. Päästäkää mut pois!!!!! Näen kalterit, paksut ja vahvat kalterit. Hakkaan ovea ja yritän epätoivoisesti saada ovea aukeamaan. Uuvutan itseni loppuun. Kyynelten hyökyaalto vavisuttaa kehoani. Luovun ulospääsy yrityksistäni ja vaivun lattialle. Kiedon käteni kehoni ympäri ja annan itkun tulla. Kyynelten voima runtelee kehoani ja tärisen valtavasti. Itken itseni uneen, väkivaltaiseen painajaiseen, jossa elän jälleen elämäni ”tähtihetkiä” uudelleen ja uudelleen.

 

 

En jaksa.

Haluan pois.

Ikuisesti.

 

 

 

Minuun todella sattuu. Olkaa kilttejä ja tehkää minulle palvelus: unohtakaa minut.

 

 

-Elina

ZZZzzz…

23.2.2015 Fiilikset matalalla

Tänää tahdon vain nukkua. Olen huippu väsynyt. En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. En jaksa. Mutta mun on pakko, koska ihmiset ja elämä. En siltikään jaksa.

Tänään on vielä puolitoista tuntia koululla ja sitten DKT.  Sen jälkeen bussilla kodin suuntaan ja pyöräilyä nelisen kilsaa. Kotiin ja partio. En jaksa. Onneksi olen partiossa ryhmäni johtaja ja voin hieman sumplia toimintasuunnitelman kanssa ja valita tälle illalle aivotonta toimintaa.

 

Väsyttää niin kauheasti. Aivoni ovat täynnä puuroa.. Ai sinnekö aamupuuroni joutuikin?! Joo hah haa. Tosi hyvä vitsi, mutta myös kuvaava. Minulla ei mitkää yhteydet toimi tänään, eikä mikään mene perille. Kirjoitan, puhun ja ajattelen eri asioita, kaikki menee ihan sekaisin. Nyt mulla on hyppytunti ja pitäis suomentaa se enkun kappale, mutta ei siitä mitään tule tässä kunnossa. Mikään ei pelitä tänään. DKT-taitoryhmässäkin tulen vain nuokkumaan, ei ole energiaa muuhun.

 

 

-Elina

Terapiasta puutetta

11.2.2015 terapia

Olen käynyt terapeutilla kaksi vuotta kerran viikossa, myös sillon kun olin osastolla ja lomilla (kesä, joulu, hiihto yms.). Toisinaan jos terapeutilla on ollut aikoja annettavana, olen käynyt kahdestikin viikossa. Nyt kun pääsin DKT:n, mulla on ensinnäkin taitoryhmästä taukoa lomaviikoilla + en saanut terapeutiltani aikaa tällä enkä seuraavalla viikolla! Okei pisin yhtenäinen tauko terapiasta on ollu viime kesänä kolme viikkoa, mutta tällä hetkellä koen lääkeannokseni liian vähäiseksi, eikä terapian puute paranna tilannetta yhtään. Yritin saada edelliseltä terapeutiltani aikaa edes ensi viikolle, kun nykyinen terapeuttini sai kuulla asiasta, hän sanoi minulle yks kantaan: ”Olet nyt DKT terapiassa, et voi saada muilta terapeuteilta aikoja.” Vähänkö pisti vituttamaan. Sitä paitsi Maiju (edellinen terapeuttini) oli todella mukava ja hänellä oli kalenterissa paljon tyhjää, joten ilman Kristaa (nykyinen terapeuttini) olisin saanut häneltä helposti ajan. En ole ollut kovin tyytyväinen Kristalta saamaani terapiaan. Joo kylhän sitä viikkokorttia pitää aina terapeutin kanssa katsoa, mutta Maijun kanssa juttelin lähinnä olooni ja vointiini liittyviä asioita. Sitäpaitsi Maijun luona aikani oli tunti ja Krista tulee aina myöhässä ja patistaa minut lähtemään jo puolen tunnin päästä!

Aluksi polilla sain paljon ja erittäin hyvää hoitoa, mutta hoidon laatu lähti alamäkeen oikeudenkäynnin kohdilla, Lääkärini lausunto, psykologini psykologisten testien yhteenveto, ja ex-terapeuttini todistus oikeudessa ne kaikki mollasivat ja pilkkasivat minua ja puolustivat exääni.

Ja kukahan tuntee vointini parhaiten?? Läkärini sijaisen sijaisen sijainen, jota en ole tavannut puolentoista kuukauteen? Opettajani koulussa (näkevät vain suorittaja minäni)? Kaverini? Muut (jotka eivät tiedä minusta mitään? Äitini (joka näkee koti minäni)? Isäni (joka ei tunne minua lainkaan, koskaan tuntenutkaan)? Pikkuveljeni (joka ei tiedä exäni tekemistä ja tietää vain pintapuolin masennuksestani)? Terapeuttini (joka kehuu minua maasta taivaaseen, kun en ole viillellyt muutamaan viikkoon. Viiltely taukoon on ainakin viisi hyvää syytä.)?  Vai minä? Olisikohan vastaus tuo viimeinen, minä itse. Koulussa saan itse sanoa, kuinka monta kurssia jaksan suorittaa per jakso. Mutta nyt terapeuttini ei kuuntele minua lainkaan, kun yritän oma-aloitteisesti saada itselleni terapiaa. Missä mättää?

 

 

 

-Elina