Selaat arkistoa kohteelle diabetes.

Alku

12.11.2015 Yleinen

Mitä silloin tapahtuikaan kun ensi kosketuksen sain.

Oli vuosi 2014 tammikuu. Joulu oli juuri mennyt ja olin vaihtanut uuteen työpaikkaan. Janotti pirusti kokoajan. No ajattelin että vielä kinkku janottaa ja uudessa työssä on ilmastointi erilainen. Jatkoin juomista. Rupesin yöllä herään useasti pissalle. Nyt ei ollut kaikki kohdallaan. Oli perjantai ja hain tutulta sokerimittarin. 24mmol, hups. Soitin serkulle jolla on ollut lapsuudesta asit diabetes. Rauhoitteli ja sanoi tulevansa käymään sunnuntaina. Sunnuntaina keto-aineet mitattiin. 2.2. Soitto ensiapuun. Ei hätää tule huomenna lääkärille.

Maanantaina menin lääkärin luokse ja diabetes hoitajalle. Tehtiin kokeita ja totesivat että KYLLÄ diabetestä se on. Ensin ei kuitenkaan oltu varmoja että ykköstä vai välimallia Lada. Piikit käteen ja insuliiniä kehoon. Kyllä otti lijille ja pääsi siinä itkutkin. Lääkärin lausunnossa luki itkuherkkä. Jep. No hoitaja halusi että jään terveyskeskuksen vuodeosastolle. En olisi halunnut, halusin kotiin. Lupauduin kuitenkin jäämään. Mutta onnneksi ei ollut vuodepaikkaa ja pääsin kotiin.

Kaikki ne vermeet ja pelottavat neulat pussissa lähdin ajelemaan kotia kohti. Itkin koko matkan. Miksi minä. Miten on mahdollista. Mitä pahaa olen tehnyt.

Kaikkea tätä alkua kuitenkin helpotti se että minulla on ihana perhe ja olen ollut tekemisissä diabetikoiden kanssa. Olen lähihoitaja ammatiltani. Ehkä siksi myös lääkäri ja hoitaja päätyivät päästämään minut kotiin.

niin se sitten alkoi hh laskeminen ja insuliinin kanssa eläminen. En voisi väittää että nyt kamalan vaikeaa on ollut mutta kyllä on vituttanut kuin pientä eläintä. Pärjään mutta olisin kyllä pärjännyt ilmankin.

No puoltoista vuotta nyt menty ja kaikenlaista tapahtunut. olen ajatellut että ottaisin tämän sairauden paljo mielummin kuin monta muuta. Diabeteksen kanssa selviää kun hoitaa itseään.

 

Aloitus

18.9.2015 Yleinen

Hei kaikille jotka lukevat tämän! Olen uusi bloggaaja kyseisellä blogipohjalla. Minulla on kokemusta blogspotista, sekä jonkin verran myös vuodatuksesta. Tällä hetkellä ylläpidän useita blogeja blogspotissa, kuten esimerkiksi lifestyle -ja valokuvausblogia. Mutta mennään nyt itse aiheeseen, tähän blogiin.

Perustin tämän blogipohjaan blogin, koska se tulee käsittelemään henkilökohtaisia, sairauteeni liittyviä postauksia ja haluan sen olevan ”yksityinen” sillä tavalla, etteivät muutamat koulustani eksyisi tänne, sillä minulle ollaan naurettu siitä lähtien, kun olen tehnyt postauksia You Tubeen, siis vlogauksia. Blogini käsittelee siis vajaa vuosi sitten puhjennutta 1.tyypin diabetesta.

Olen 15-vuotias, 10.10.1999 syntynyt tyttö ja asun Pohjois-Pohjanmaalla. Minulla on äiti, isä ja 10-vuotias pikkuveli. Käyn lukion 1.luokkaa enkä oikein käsitä sairastumistani, koska olen sukuni ensimmäinen 1.tyypin diabeetikko. Suvussani on ainoastaan 1 diabeetikko ja se on 2. tyypin, mutta tätini mies on 1.tyypin diabeetikko, joten olen saanut häneltä vertaistukea ja olen monta kertaa lainannut hänelle liuskoja tiukoissa tilanteissa. Ilman häntä en todennäköisesti kirjoittaisi tätä postausta, koska hänen ansiostaan tätini tajusi mistä on kyse ja käski mennä terveyskeskukseen. Verensokerini oli silloin jo melkein kolmekymmentä, 29.9. Olisin kuollut yön aikana, jos tätini mies ei olisi diabeetikko. On siis kiittäminen hänen sairastumistaan, jos jotain positiivista tästä voi ajatella.

Menin ambulanssilla sairaalaan ja olin melkein tajuton, silmissä oli valonarkuutta. Sairaalassa olin viikon. Sairastumiseni tapahtui siis jouluaattona 2014 ja kotilomani oli uudenvuodenaattona 31.12.2014. Pelkäsin hirveästi kotona oloa aluksi, mutta ekan yön jälkeen se sujui hyvin. Nyt käyn 3kk välein kontrolleissa 90 km päässä ja pitkäsokerini on ollut pian sairastumisen jälkeen mitattua arvoa lukuunottamatta 5.9-6.2. Tosin tällä hetkellä verensokerini käyttäytyvät kuin vuoristorata. Aamulla verensokeri on yleensä nelosella tai vitosella, jopa kutosella alkava arvo ja pistän aamulla vain 1.0 ky, vaikka söisin miten paljon tahansa, koska menee heti matalille jos pistän 0.5ky enemmänkin. Sokerini seilaavat 2.2 ja 15 välillä koko ajan. Joskus kun pistän, saattaa sokeri olla senkin jälkeen yli 15, mutta jos jätän pistämättä, menee sokeri usein alle kolmeen. Remissiota tai sitten se alkaa raueta, toivottavasti ei ihan heti, koska tämä Honey Moon -tila on ihana. Korkein arvo sairastumiseni jälkeen on ollut 20.9, jonka mittasin mummin luona tänään 1 tunti matalan 2.4 arvon ja 30 hh jälkeen.

Jatkossa blogini tulee sisältämään ruokia joita syön, verensokeriarvoja, hiilihydraatteja, opiskelua lukiossa sekä niiden vaikutusta verensokeriin -ja koirani kanssa olemista. Toivottavasti saan vertaistukea ja lukijoita tämän vasta perustetun blogini avulla. Olen tilannut Accu Chek -verensokerimittarin, koska se on unelma, ja saan sen jossain vaiheessa. Sitten matka 90km päähän asetuksia muuttamaan!

En jaksanut ottaa kuvaa insuliinikynistä, mutta koska haluan näyttää ne, otin kuvan Googlesta. Minulla on lyhytvaikutteisessa Novorapid -säiliökynässä tuo USA:n lippu toinen vasemmalta ylärivillä ja pitkävaikutteisessa Levemir -säiliökynässä tuo viimeinen oikealla ylärivillä. Jotkut ehkä sanovat, että on väärin esitellä omia lääkkeitään, mutta itse en näe siinä mitään väärää, koska haluan vain näyttää ne muille, enkä näytä niitä sen takia, että ”on siistiä esitellä, että minulla on tällainen insuliinikynä!”, vaan sen takia, koska haluan. Todennäköisesti diabeetikot lukevat tätä blogia joskus, joten ehkä heitä asia voisi kiinnoistaa.

Itkisikö vai luovuttaisiko?

30.3.2015 Yleinen

En tiiä pitäiskö itkeä vai itkeä. Soittelin tänään tuonne neuvolaan niistä verikokeista. Ylläripylläri, kilppariarvot oli liian korkealla. Siis ihan normaalin rajoissa muuten, mutta raskautta ajatellen niiden TSH:n pitäis olla siinä 2,5 ja mulla se oli nyt sitten 3,0. Klinikalle kun soittelin niin lääkäriltä tuli välittömästi ohjeeksi lisätä Thyroxin annosta.  No entäs sitten se sokerirasitus. Ne tulokset pisti taas vähän jännittämään. Elikkäs multa otettiin se raskausajan sokerirasitus, missä mitataan kolme arvoa (vaikken tällä hetkellä raskaana olekaan). Ja PAM! Paastoarvoista napsahti, 6,1. No, tietty tämä on vähän hankalaa, kun normalisti tuo on raja-arvo, siis siellä yläosassa, mutta raskaana ollessahan tuo arvo ei saa olla kuin 5,3. Eli jos olisin raskaana, olisin diabeetikko. Nyt tuo arvo on juuri siinä rajalla joten en tiedä miten tämä sitten tulkitaan. Yhden ja kahden tunnin arvot olivat sitten oikein hyvät, katsoopa sitten kumman tahansa viitearvoilla. Lääkärin kanssa en näistä vielä ole jutellut, mutta nyt tein itselleni diagnoosin, diabetes. Hip hei!. Masentavaa!

No, ehkä tuossa on nyt sitten taas yksi syy jatkaa tätä uutta elämää, treeniä pari kertaa päivässä ja terveellistä ja säännöllistä syömistä. Saa nähdä miten mun pääsiäisen käy. Ollaan lähdössä reissuun ja olin antanut itselleni luvan herkutella pääsiäisenä, viiniä, karkkia ja ravintola ruokaa. Nyt voi olla, että herkuttelut jää hyvin minimiin viikonloppuna. Tosin tiedostan sen, että välillä saa herkutella, kun muuten syö järkevästi ja terveellisesti. Mutta minkäs teet kun oma pää sanoo, että et voi syödä karkkia kun olet diabeetikko. Niin, ja te kaikki jotka minut paremmin tunnette, niin tiedän että nauratte. Olen loistava tekemään itselleni erilaisia diagnooseja. Kuten raskausaikana tein diagnoosin, että olen b-hepatiitin kantaja. (ei sit menny ihan putkeen, neuvolantätiä nauratti kovasti).

Nyt jatkan tätä monipuolista ja terveellistä syömistä ja liikkumista. Palaan asiaan varmaan sitten kun olen jutellut hoitavan lääkärini kanssa siitä aiheuttaako tämä nyt jotain uutta tulevaan hoitoon valmistautumisessa. Metformiinihan on tulossa kuvioon toukokuussa, mutta katsellaan kuinka mun käy.

Diabetes – laihdutuksen syy

21.12.2014 Yleinen

Sain 2. tyypin diabetesdiagnoosin viime muutama viikko sitten. Se on tärkein syyni painonpudotukseen ja elämäntapamuutokseen. Haluan nähdä lasteni kasvun ja kehityksen, olla terve, piristyä. En kiellä, etteikö ulkonäköseikatkin merkkaa, mutta ensisijainen syy on terveydellinen.  Uskon onnistuvani. Diabeteshoitaja totesi, että minusta taitaa elää pieni peefektionisti. Ehkäpä, mutta laihdutusprojektissa se ei varmaankaan ole lainkaan huono juttu.

Pikkasen helepottaa

17.5.2014 Terveys, Vakavasti otettava, Yleinen

Vajaan viikon todella huonon terveysjakson jälkeen alkaa paha olo vähän helpottaa, kun sain puhelinneuvonnassa hoiturilta ohjeet puolittaa uuden diabeteslääkkeen päivittäisen annostuksen. Ennen otin uutta diabeteslääkettä 1 tabletti 2 kertaa päivässä, nyt vaan yhden päivää kohden, ja senkin vasta ennen nukkumaan käyntiä, jotta se suurin pahanolontunne jäisi sinne unen taakse. Tuntuu ainakin hieman rauhoittavan vellovaa tilannetta. Muita reseptilääkkeitä menee 4-5 lajia 1-2 kpl päivässä + tietysti ne ’tarvittaessa otettavat lääkkeet’. Tämä hiljattain todettu diabetekseni on pitkän sairauslistani viimeisin ”sulka”, hyvin olisin pärjännyt näillä entisilläkin vaivoilla ilman tätä.

Oksentanut en oo nyt pariin päivään, nieleskellyt vaan urheasti kurkkuun tulleet takaisin alaspäin pötsiin. Silti vessassa saan juosta aivan saatanan liian usein. Arsehole on sekin melko kiukkuinen.

Painoa on lähtenyt viikossa n. 6-7 kiloa, ei sen enempää. Just eilen kerroin pojalleni, joka tuli käymään mulle apteekissa ja kaupassa, että 85 % mun ajatuksista on ruoassa (jota en kykene syömään), 10 % olemattomassa rahatilanteessa (vähillä kolikoilla elellään ties kuinka kauan, ei mitään hajua seuraavista seteleistä) ja loput viis prosenttia sit ties missä. Kolmatta kuukautta mennään saikulla, eikä Kelan sairauspäivärahoista ole hajuakaan.

Ulkona kämpästä oon ollut viimeks viikko sitten, en oo käynyt edes parvekkeella. Poitsu on käynyt mulle apteekissa ja kaupassa, ja velikin on tuonut kevyttä safkaa, jos sitä nyt ruoaksi edes voi kutsua. Jokunen riisipiirikka ja vihreä salaatti (heti saman tien jommastakummasta päästä Idon nieluun), muutama litra mustikkasoppaa, nyt viimeisemmäksi mehua, piimää ja jogurttia. Ai niin, ja parit banaanit, ne kun kuulemma kovettavat vatsaa.

Niin tai näin, mun ruokamäärä / vuorokausi on ollut keskimäärin 1 riisipiirikka (heti pönttöön), vajaa litra mustikkasoppaa (pönttöön), 1 banaani (vähän auttaa), pari lasillista piimää ja saman verran jogurttia. Ja kourallinen lääkkeitä tietysti, ja vettä.
Voihan noi ruokamäärät kuulostaa jonkun mielestä paljoltakin, mut kun valtaosa niistä menee suoran suolen kautta vessanpönttöön, niin ei siitä liiemmälti kaloreita oo mulle jäänyt. Paha olo on koko ajan, koko ajan.