Selaat arkistoa kohteelle city.fi.

Nettideitit

5.1.2016 Yleinen

 

 

Nonni, se on on joululoma enemmistöllä ohi ja eilen oli paluu arkeen. Ekaa kertaa oli itselläkin sellainen olo, että olisipa se arki alkanut täälläkin. Vaikkakin se alkoi tietty siltä osin, että neidillä jatkuu taas koulu ja tämä minun blogiloma on ohi, mutta kyllä tässä on jo töihin ikävä. Olen kyllä onnistunut pitämään itseni kiireisenä ja ohjelmaa on ollut melkein joka päivälle aamusta iltaan, mutta on se töissä käyminen kuitenkin aina eriasia. Se ei tuo face, insta ja tinderi ja kerran päivässä puhelu äidille ihan korvaa sitä sosiaalista kanssakäymistä mihin on töissä tottunut :D Mutta lohduttaa myöskin se, että tiedän tämän työttömyyden loppuvan ihan viimeistään tulevana kesänä. Me tehtiin neidin kanssa päätöksiä ja sovittiin, että muutto tapahtuukin jo tämän kouluvuoden jälkeen. Hänen mielestä on paljon pienempi kynnys mennä uutena oppilaana kutosluokalle kun yläasteelle. Mikä on varmasti täysin totta. Sitten pitäisi vielä osata päättää itsensä kanssa, että miltä alalta se työ on mitä uudesta asuinkaupungista alan hakea. Onko se hoitoalaa vai jotain ihan muuta. Onneksi tässä on vielä aikaa pähkäillä sitä.

Meinasin ensin alkaa kertoa joulun ja uudenvuoden tapahtumat, mutta niistähän on jo niin paljon aikaa, ettei niitä enää kukaan muistele. Paitsi sen verran on pakko kehaista, että en ole saanut varmaan 15vuoteen niin montaa lahjaa kun sain tänä jouluna, olen siis ollut kiltti :) Tapsan tanssitkin oli ja meni.. oli aika rytmikkäät tanssit, meni muutama päivä niistä toipuessa. Oon aina sanonut, että tanssi on urheilulaji siinä missä jalkapallokin, se ottaa oman aikansa toipua pelin jälkeen. Mutta joo, se niistä kuulumisista ja nyt palataan ns päk in bisnes.  Oon kuullut, että joku minun exä, ellei jopa muutama, on eksynyt lukemaan tätä blogia ja nyt siellä sitten jännityksellä ja kauhulla odottaa milloin on oma vuoro tulla kirjoitetuksi :D Lupaan, että ne jotka merkitsi jotain, niin hyvässä kuin pahassa, tulee kirjoitetuksi tänne. Kaikki aikanaan :) Nyt kuitenkin loman päättymisen, hyvän mielen ja sen kunniaksi, että on tinder josta voi löytää vaikka helmen jos onni on myöten, kerron kuitenkin jotain vähän kevyempää ja tässä tulee omat pahimmat nettideitit alltime :)

Olin noin 19v ja silloin oli kuuminta huutoa city.fi deittisivut. Sinne laitettiin ”hauskalla” ja ”vetävällä” nimimerkillä itsestään ilmoitus ja eikun saalistamaan. Vähän sama kuin suomi24, mutta muistelen että sinne ei saanut kuvia laitettua ilmoitukseen, niitä sitten läheteltiin sähköpostissa edestakas. Ensinnäkin, minun nimimerkki oli niin järkyttävä, että ihmettelen etten törmänny siellä enempää hulluihin ja että ylipäätänsä oon vielä tässä. Tissiblondi82. Terve! Ja kiitos siitä eräälle nimeltämainitsemattoman bändin laulajalle Tommille kun keksit tuon hienon nimimerkin minulle :D Noh, tissiblondilla oli yllättäen aikapaljon kysyntää silloin ja tuli sitä ”muutamilla” treffeillä käytyä. Lopulta ne treffailut kyllä tuottikin tulosta ja löysin sieltä ihanan Jonin jonka kanssa seurustelin yli vuoden. Joni oli vaan niin ihana, etten kestänyt sitä niin se ei toiminut sitten kuitenkaan. Mutta se ei ollut pahimmasta päästä, ei olenkaan. Pahimmasta päästä oli Markku 26v. Minulla oli aina ehdotonta tavata julkisella paikalla, sen verran itsesuojeluvaisto pelasi.. vaikkei toi tissiblondi nimimerkki ehkä puhu sen puolesta.. mutta siis joo, Markku tuli hakemaan minua kahville Tikkurilan keskustaan. Oltiin sovittu tärskyt meidän naapuritalon parkkipaikalle. Olin siis niinkin salapäräinen, etten kertonut missä asun vaan hämäsin johdattamalla Markun naapuritalon pihaan. Kauheasti jännitti tavata vähän itseään vanhempi mies, joka kuvan perusteella oli vielä komea kuin mikä! Miten sitä osaa olla ja minkä kesälengin sitä laittaa päälle. Sain kuitenkin jonkun koltun valittua ja suuntasin hieman jännittyneenä kohti uutta tuttavuutta…No siellä se urho minua sitten odotti.. RUSKEAT vakosamettihousut jalassa, sellainen beige/ei minkään värinen kauluspaita päällä sellaisen saman värisen vanhan opel kadetin vieressä!!!! Luulin ensin, että se on joku piilokamera. Kun kävelin lähemmäs, saatoin huomata Markun ihosta, että pari kaljaa on saattanut maistua joskus ja tukan Markku oli hienosti kammannut pään yli sivulta toiselle ja näppärästi peittänyt sillä alkavan kaljun. MIKSI KUKAAN MIES TEKEE NIIN????? Sen tukan voi vaan ajaa pois jos se ei enää jostain kohtaa kasva. Tunsin jostain kumman syystä niin kamalan suurta myötätuntoa ja sääliä Markkua kohtaan kun hän ojensi todella pahasti vapisevan kätensä minua kohden ja esitteli itsensä, että hyppäsin kadetin etupenkille ja niin me lähdettiin ajelemaan kohti Tikkurilaa. Matkalla mietin, olenko mennyt jonkun pera pervon sarjakuvahahmon kyytiin mutta sitten ajattelin että saan aikankin hyvät naurut siitä reissusta jos en muuta. Markku kurvasi ylpeänä kadetin parkkiin tikkuraitin viereen ja siinä kohtaa vasta tajusin, että aion tosiaan esiintyä julkisesti tuon 60-luvulta karanneen hahmon kanssa.. joka näytti siis enemmin 56 kuin 26vuotiaalta! Valikoin nopeasti lähimmän mahdollisen kuppilan ja syöksyin sinne tilamaaan juotavaa. Olin jo oma juoma kädessä kun käännyin vasta katsomaan mihin Markku jäi, niin hän seisoskeli ravintolan ulkopuolella kädet seläntakana samalalla tavalla kuin minun PAPPA teki ja ihmetteli miten se terassi onkaan siihen pystytetty sellaisena jälkiasennuksena. Tarjoilija katsoi minuun hieman kysyvästi ja pokkana vastasin hänelle ”tuo minun setä maksaa tänkin juoman kunhan on tilannut omansa” ja painelin pöytään istumaan. ONNEKSI olin sopinut ystäväni Miinan kanssa, että hän soittaa minulle tarkistuspuhelun ja melkein heti kun Markku oli saanut itsensä ja juomansa pöytään, puhelin alkoikin soida. Miinalla oli luonnollisesti joku todella akuutti hätä ja minun piti välittömästi lähteä. Kiitin Markkua juomasta ja pahoittelin nopeaa poistumista ja samassa olikinkin jo kipittämässä täyttä vauhtia lähimmälle bussipysäkille. Vähän tuntu pahalta toinen jättää sinne istumaan yksin kaikkine vakosametti housuineen, mut camoon! Joku roti pitää kuitenki olla siinä millasen kuvan itsestään antaa ja mikä on todellisuus. Sain seuraavana päivänä Markulta viestin ”koska otetaan uusiksi?” MIKÄ???Se, että jätän sinut taas yksin kuppilan pöytään kun en kestä häpeää istua kanssasi siellä?? Ja tulihan sieltä sitten se tunnustus, että oli ottanut kuvan netistä ja käytti sitä herättääkseen minun mielenkiinnon. Oli kuulema luottanut siihe, että saa hurmattua minut sitten kasvotusten vaikkei vastaakkaan kuvan miestä. Huh huh. Markku, miten meni noin niiku omasta mielestä?

No sitten hypätään ajassa muutama vuosi eteenpäin. Olin jotain 26v ja laitoin pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen deitti-ilmotuksen suomi24 sivuille. Silläkertaa valikoin nimimerkkini vähän paremmin :D En kyllä enää muista mikä se oli, mutta joku huomattavasti korrektimpi. Aika nopeasti sain siellä yhteydenoton Simolta. (tässäkohtaa muistututan taas, että kaikki nimet on omastapäästä keksitty) Simon kanssa kirjoiteltiin messengerissä sormenpäät valkoisena kun juttu luisti niin hyvin. Hänkin laittoi kuvia itsestään ja jopa lapsistaan. Simolla oli kaksi lasta. En voinut kuin ihmetellä miten hyvin tullaan juttuun ja tietenkin se johti sitten tapaamiseen. Ihmettelin kyllä kun alkuun ei meinannut millään aikataulut sopia yksiin ja Simolla oli aina jokin este. Vihdoin sitten saatiin sovittua treffit ja ohjelmassa oli, että menen Simoa bussille vastaan ja mennään herttoniemen rantaan istumaan ja juttelemaan. Ensinnäkin, istuin siellä bussiasemalla odottamassa yli tunnin kun Simppa oli vähän myöhästynyt bussista millä piti tulla. Sitten kun hän vihdoin saapui paikalle, meinasin lähteä samantein juoksemaan karkuun, enkä tiedä vieläkään miksi en lähtenyt. Olin saanut siis kuvia sellaisesta pitkästä, komeasta, salskeasta miehestä. Nyt edessäni seisoi sellainen vähän minua lyhempi, kaljuuntunut, tynnyrimahainen mies KÄNNISSÄ! Siis ihan humalassa! Naama ja koko pää ihan tulipunaisena, maha pingotti niin että mietin jos tökkään siihen neulalla niin lentäisikö se ilmapallon lailla pois. Kyllä minä siihenkin mennessä olin kaikenlaista ehtinyt nähdä, mutta kännissä ensitapaamiselle oli jotain täysin uutta. Ja minä kilti pölhö en raaskinut sanoa että heippa vaan kiltisti lähdin kipittämään umpihumalaisen nalle puhin ja obelixin risteytyksen kanssa kohti rantaa. Matkalla hän ilmoitti haluavansa mennä kauppaan ostamaan juotavaa. Minä idiootti kipitin perästä ja toivon kokoajan kompastuvani lapioon, jolla voisin kaivaa itseni maanrakon kun hävetti niin helvestisti liikkua sen kanssa. Kun vihdoin pääsimme rantaan keksin jonkin älyttömän tekosyyn miksi minun pitää kipaista käymään vieressä olevassa pikkukaupassa. Kun olin päässyt vähän kauemmas siitä kummajaisesta, pinkaisin juoksuun ja painelin kotiin kysymään itseltäni miten vaikeaa on sanoa ääneen ”ei kiitos”. Illalla tuli Simolta viestiä jossa haukkui minut ihan pystyyn kun olin jättänyt hänet rannalle yksin. Minun olisi pitänyt kuulema tarjota hänelle vähintään yksi kalja rantabaarissa, koska hän näki vaivan matkustaa minun luo. Pyysin Simoa ilmoittamaan kun vauva on syntynyt, niin voin laittaa onnittelut. Hän ei ymmärtäny mitä sillä vihjasin. Ja tosiaan, sen hän tunnusti että oman veljensä kuvia oli minulle laittanut. Kuvissa olleet lapset oli sentään hänen omia. Ei tullut vuosisadan rakkaustarinaa siitäkään.

Pakko vielä nopeasti kertoa yhdet ensitreffit, jotka ei kylläkään ollut netin kautta. Tämäkin tapahtui joskus silloin 20veenä. Istuttiin kavereiden kanssa meidän kantakuppilassa helsingin keskustassa ja sellainen tosi söpö poika tuli antamaan oman sähköposti osoitteen pienelle paperilapulle kirjoitettuna. Sanoi, ettei omista puhelinta tällähetkellä, mutta jää odottamaan minulta viestiä. Söpön pojan ulkoisesta habituksesta ei ollut vaikea arvata, että kyseessä oli jonkin sortin sotilas, mikä selittäisi puhelimen puuttumisen. Laitoin tietenkin hänelle sähköpostia ja kävi ilmi, että hän oli rauhanturvaajana. Kotiutumassa kuitenkin parin kk päästä ja haluaisi kovasti tavata kun tulee takaisin suomeen. Tietenkin haluisin tavata! Söpö ja vielä sotilas :) No sitten kun vihdoin se päivä koitti, että päästiin treffeille ne ei menny ihan niinkun elokuvissa. Asuin silloin ystäväni kanssa kimppa-asunnossa jossa oli 23 neliötä. Me käytiin sotilaspojan kanssa ensin syömässä ja sitten mentiin meille katsomaan leffaa. Juttu luisti siihen saakka tosi hyvin. Leffa kun alkoi pyöriä, sotilaspoika alkoi kieriskellä ihmeellisesti ja meni tulipunaiseksi. Hetken päästä huomasin hänellä hikikarpaloita ohimolla ja kysyin onko hän kunnossa. Sanoi, että vatsaan vähän sattuu, ei ole varmaan tottunut vielä suomen ruokiin kun niin kauan ollut reissussa. Kohta hän joutui antamaan periksi ja mennä vessaan. 23 neliöisessä asunnossa se vessa ei jää ihan kauheen etäs olohuoneesta. Voi poikaparkaa miten tuskaisen kuulosta se toiminta siellä vessassa oli ja kun se paska ei vaan ottanut loppuakseen! Minua ei edes naurattanut, vaan tunsin aitoa myötätuntoa häntä kohtaan. Kaikki tietää miltä tuntuu jos oikein vatsa on sekaisin ja polttaa, ei se naurata. Viimein söpö sotapoika uskalsi tulla ulos vessasta, mutta ei mennyt kuin pari minuuttia ja takasin. Tätä jatkui melkein sen leffan loppuun asti. Kun hän tuli varmaan kymmenettä kertaa pois vessasta pidellen vatsaansa, hän sanoin haluavansa mennä kotiin lepäämään. Yritin olla niin myötätuntoinen ja ymmärtäväinen kuin mahdollista, tarjosin juotavaa ja vaikka mitä että hänen vointi helpottuisi, mutta minun harmikseni hän koki ilmeisesti sen liian häpeällisenä tapahtumana koska ei halunnut nähdä enää uudelleen. Toivottavasti sille sotapojalle on tullut vahvempi vatsa ja itseluottamus :)

Ja nyt kun sain taas käännettyä jutun aiheen paskomiseen, on varmasti hyvä lopettaa tähän. Sen verran vielä kuitenkin mainitakseni, että on sieltä netin kautta löytynyt joskus jotain hyvääkin, kaikki ei ole ollut Markkuja ja Simoja, vaikkakin niitäkin on enemmän kuin tämä tarina kertoi :)

M