Selaat arkistoa kohteelle Cindy.

Totuus minusta: sadistinen kissa vihaaja

20.2.2015 Fiilikset matalalla

Tilannepäivitys: kissalleni Cindylle tulee näin keväällä super herkästi takkuja. No pyysin äitiäni pitämään Cindyä paikoillaa, jotta saisin leikattua kissan oikean etujalan kainalosta suurehkon takun. Terävät (tosin jo vuosia vanhat) askartelusakset, takun tyvestä kiinni ja klips, Cindy sävähti ja vinkaisi hiljaa. Tiesin heti ettei kaikki ollut kunnossa, Cintti nimittäin suhtautui yleensä suhteellisen hyvin takkujen poistoon, irrottelinhan niitä useana päivänä vikkossa. Katsoessani kohtaa, jota olin alkanut leikkaamaan, totuus paljastui minulle: olin leikannut kissaani! Haavasta ei tunnut verta eikä kissaa näyttänyt sattuvan, Kuningatar ei ainakaan näyttänyt huomaavan koko haavaa. Haavan halkaisija oli ehkä 1,5cm, ei kovin suuri, mutta kun on kyse maailman rakkaimmasta lemmikkistä pienempikin haava voisi olla maailmanloppu.

Luonteeltani olen kova ja kylmä ihminen, en ole empaattinen, enkä muutenkaan ”hyvä” ihminen. En muista yksiäkään hautajaisia, joissa olisin itkenyt en mummuni tai vaarini saati muiden. Minun on vaikea asettua toisen asemaan, kun hänellä on vaikeaa, tai hän vaikka kertoo läheisensä kuolemasta. En minä osaa tuntea myötätuntoa toisen menetyksen vuoksi, en osaa, olen viallinen. ; (

Aluksi olin hieman tokkurassa: olinko todella leikannut parasta ystävääni, rakasta lemmikkiäni. En voinut käsittää, miten se oli voinut käydä niin helposti.  Kun rupesin pääsemään tilanteen tasalle ja ymmärtämään, että olin todella leikannut kissalleni peukalon pään kokoisen haavan, en meinannut millään tuntea surua kissani puolesta, tunsin vain tyhjyyttä, loputonta tyhjyyttä. Vasta kolmen vvartin kuluttua kyyneleet alkoivat hivuttautua kohti silmäpieliäni. En kuitenkaan ole pystynyt itkemään koko iltana, ainoastaan kyyneleet ovat polltelleet luomien takana ja reutoneet pääsyä vapauteen.  Viimeisen tunnin minulla on ollut kauhea olla: miten saatoin leikata rakasta kissaani, en voinut mitenkään olla niin typerä ja ajattelematon, että noin vain leikkaisin kissani auki. Miten minua enää ikinä uskaltaa päästää lähellekään lemmikkejä?

 

 

 

Apein, poissaolevin katsein

-Elina

 

Ps. Äidin kanssa kun äsken Cindyä katsoimme haava näytti vuotaneen vain ihan hieman. Äiti yritti kovasti saada minua vakuuttumaan, ettei Cindyllä ollut mitää  hätää, että se toipuisi helposti, että haava umpeutuisi ilma eläinlääkäriä. En vain voinut uskoa äidin vakuutteluita.