Selaat arkistoa kohteelle charlie hebdo.

Jumalanpilkkaa

13.1.2015 Yleinen

Viime päivien puhutuimpia aiheita kansainvälisessä uutisvirrassa ovat olleet Ranskan tapahtumat, joita luonnehditaan yleisesti kai terrorismiksi. Erityisesti ensimmäinen tapahtuma – Charlie Hebdo -lehteen kohdistettu hyökkäys – on herättänyt keskustelun uskontoon ja uskoon kohdistuneesta pilkasta. On ilmeistä, että lehden työntekijöiden surma aiheutui satiirilehden islaminuskoon kohdistuvasta avoimesta pilkasta.

Charlie Hebdo -lehden glorifioiminen on tässä sinänsä turhaa, koska lehti tunnetaan äärivasemmistolaisena ja räävittömänä kaikkeen pilkkansa ja satiirinsa kohdistavana aviisina. Vaikuttaa siltä, että kyse ei ole ainakaan sananvapautta verisesti puolustavasta aatteellisesta lehdestä, vaan pikemminkin vasemmistolaista arvomaailmaansa provosoivilla räävittömyyksillä markkinoivasta lehdestä. Viime aikoina kohteena ovat olleet erityisesti vanhat katolilaiset ja nuoret muslimit.

Sananvapaudella hurskastelu on mielestäni myös tässä turhaa. Etenkin kun suomalainenkin lehdistö verenhimoisine toimittajineen on puolustanut näyttävästi tapauksen johdosta juuri sanan- ja toiminnanvapautta. Siis puolustavat lehteä, joka avoimesti tuntuu piut paut välittävän mistään, mikä on joillekin pyhää. Sama suomalainen lehdistö kuitenkin tuomitsee heti näyttelijän, joka saattaa häpäistä Suomen lipun esityksellään. Tekopyhää.

Itse koen kiinnostavana ilmiönä tässä yhteydessä tuon jumalanpilkan käsitteen. Maailmalla lienee pitkään yleisesti tai hiljaisesti ollut käytäntönä, että toisten uskoa ei pilkata. Se on jotenkin niin pyhä asia ihmiselle, että juuri sitä ei saa tehdä. Euroopan maissa jumalanpilkka on jopa lailla kielletty, tosin vain harvoissa maissa. Islaminuskonto valtauskontona olevissa maissa se taas on lailla kielletty yli 70% maista. Miksi, kysyn minä.

Miksi lailla ei ole kielletty sen pilkkaamista, jos ei usko mihinkään jumalaan? Ateistin pilkkaaminen. Tasavertaisuuden nimissä lailla pitäisi kieltää uhkapelejä ja lottoa pelaavien pilkkaaminen. Ja moni muukin. Minusta jumalanpilkan suvaitseminen on nykyaikaisen yhteiskunnan merkki. On tietenkin ihan eri asia, mitä mieltä sellaisesta pilkasta on ja onko se ylipäätään järkevää toimintaa. Mutta suvaitsevainen pitäisi olla. Islaminuskoa – etenkin sen äärimuotoja – harjoittavat ovat näillä Salman Rushdie, Jyllandpostenin Muhammed-piirustus ja nyt tällä Charlie Hebdo -tapauksella todistaneet jääneensä oman uskontonsa synnyinaikakaudelle ajattelussaan.

Olen samaa mieltä muun muassa Ville Niinistön ja Sampsa Katajan kanssa siitä, että jumalanpilkkaa koskeva laki tulisi kumota Suomessa. Olen ihan varma, että kahdenkymmenen vuoden päästä nuoret aikuiset tulevat kummeksumaan: ”Mitä? Onko meillä ollut tällainen laki joskus?”