Selaat arkistoa kohteelle blogi.

Välivuosi – viimeinen kantapää

16.9.2017 Yleinen

Välivuosipäätökseni ei ollut kypsä vielä syksyn tuomien koitosten saapuessa. Minä aloitin kuin aloitinkin taas koulunkäynnin kesän jälkeen. Se alkoi harjoittelulla kirurgisella poliklinikalla, ja menin sinne tiedostaen hyvin vahvasti että se olisi jotakin, mihin minun voimani eivät järjellä ajateltuna riittäisi alkuunkaan. Minun voimani eivät kuitenkaan myöskään riittäneet suoraan luovuttamiseen. Kuten Anoreksian kanssa yleensä, minun oli jälleen saatava tehdä ihan vähän enemmän. Mennä ihan vähän pidemmälle. Minä uskottelin itselleni että harjoittelun jälkeen minä sitten jäisin välivuodelle, vaikka samalla salaa odotin ihmettä joka palauttaisi voimani harjoittelun aikana. Siirsin päätöksentekoa eteenpäin jotta ihme ehtisi tapahtua. Kaiken sen ohella tiesin, että ihmeiden aika ei ollut tulossa. Minä olin jo pelkästään somaattisesti siinä kunnossa, että minun ja ihmeiden välillä seisoi muun muassa fysiikan lait.

22.8.2016, Maanantai klo 18:25
”Eka päivä harkkaa takana. Nämä asiat todella kiinnostavat minua. Silti, huominen tuntuu isolta vuorelta mikä täytyy jaksaa ylittää. Ja huomenna on vasta toinen päivä. Kunpa saisin täydet fyysiset ja henkiset voimat… En oikeasti edes tiedä miltä se tuntuu. En enää. Jälleen kerran myös huomaan miten minun luonteelleni on niin rasittavan hankalaa käsitellä tätä tunnetta, kun ei vielä ymmärrä miten kaikki asiat tuolla toimii. Keskeneräisyys sekä käsitys siitä että edes koulusta valmistuminen ei tuo minulle kaikkea tietoa mitä se talo pitää sisällään, on hankalaa. Tarvitaan monta vuotta työelämässä että sen kaiken oppii… Ja haluaisin osata sen kaiken nyt heti. Ja kuitenkin tuntuu että pää on aivan loppu jo yhden päivän aikana imetystä informaatiosta… Olkoonkin että sieltä tilaa vie myös sairauteni. Mutta tuntuu vaikealta sopeutua siihen, että ymmärrän kuinka saakelin monta liikkuvaa osaa tuolla alalla on, mutta niistä itse osista en ymmärrä edes murto-osaa. Tämä kaikki laukaisee päässäni sellaisen tahdosta riippumattoman taistelun loputtoman tiedon nälän ja luovuttamisen välillä. Todellinen luonteeni kaiketi tukee ensimmäistä, ja tämä uupumus ja epävarmuus jälkimmäistä.
En tiedä miten jaksan huomisen, mutta sen murehtiminen ei vie huomista pois. Päinvastoin; huominen lähestyy minuutti minuutilta ja mieluummin käytän ne minuutit poissa tästä hankalasta maailmasta. Siispä hyvää yötä.”

 23.8.2016, Tiistai klo 17:44
”Jätin tänään eväät kotiin koska eilen toinen ohjaajistani sanoi että tuolla kaikki käy ruokalassa syömässä, ja Taina taas muistutti yhteisen ruokailun sosiaalisesta merkityksestä. Jos en mene sinne, en pääse mukaan yhteisöön. No, sattumalta tämän päivän ohjaajani olikin sitten ilmeisesti se ainoa joka ei käy siellä ruokalassa, joten jouduin menemään sinne yksin… Istuin ensin pukkarissa yrittäen ympäripuhua itseäni sinne sen sijaan että olisin ollut toiset 4 tuntia syömättä. Olisin pystynyt siihen, mutta millä oppimisen prosentilla? Sain itseni ruokalaan ja sain lautaselleni perunan. Sosiaalisen hetken kohdalla kuitenkin panikoin. Se oli minulle liikaa.. Se tilanne. Ja se peruna. Istuin yksin ja lähdin niin pian kuin kehtasin. En enää ikinä halua mennä sinne.”

 24.8.2016, Keskiviikko klo 18:00
”Elämiseksi en tätä kutsuisi. Herään aamulla, revin itseni ylös, koitan koko päivän keskittää energiani itseni kannattelemisen lisäksi kaikkeen tärkeään ja joka päivä kun pääsen kotiin raskaan päivän kasaan painamana, huomaan, että ulkona on meneillään viimeiset lämpimät kelit, mutta en jaksa hyödyntää niitä. Kotona googlaan silmät ristissä päivän aikana muistilistaani kertyneet termit, mietin loppuillan ruokailuja sekä sitä miten pitäisi mennä lenkille mutta minusta ei ole siihen, ja lasken minuutteja aikaisimpaan kellonaikaan jolloin on hyväksyttävää mennä yöunille. Välillä mietin myös, että minulla olisi koko ilta aikaa soittaa pianoa ja tehdä musiikkia… Mutta en jaksa. En yksinkertaisesti jaksa.”

 27.8.2016, Lauantai klo 12:45
”Minulla on hankalauuksia rentoutua kun tiedän että heti maanantaina alkaa taas aikainen aamu ja tsemppi. Ihan kuin viikonloppuna rentoutuminen jotenkin estäisi minun valmiuksiani maanantaille? Ihan kuin jotenkin unohtaisin mennä sinne jos en ajattele sitä koko ajan? Naurettavaa. Aivoni, kuulitteko? Naurettavaa.”

 28.8.2016, Sunnuntai klo 19:35
”Olen helpottunut että minun ei tarvinnut olla yksin tätä viikonloppua… Valehtelisin jos väittäisin että voisin hyvin henkisesti, ja kaikki täällä meidän perheestä tietää sen. Se on helpottavaa. Tuntuu vaan että toleranssini on taas nollassa. Ei tarvitse tulla kuin ihan minimaalinen vastoinkäyminen ja koko maailmani romahtaa, ja sitä on joka kerta hankalaa rakentaa takaisin. Ainakin yksin. Huomenna harkkaa on jäljellä tasan 4 viikkoa. Kuukausi. Toivon että jaksan sinne asti, mutta on fakta että sen jälkeen tarvitsisin vielä voimia tehdä elämääni koskevia päätöksiä.”

 Oli alusta asti selvää että neljä viikkoa oli minulle liikaa. Jälleen tilanteen täytyi kuitenkin karata mitä pahimmalla tavalla käsistä ennen kuin osasin reagoida siihen.

29.8.2016, Maanantai klo 12:45
”Peli on puhallettu poikki. Tänään on välivuoden ja parantumisen ensimmäinen päivä. Eilen illalla tuli ahdistuskohtaus joka oli niin paha että se laukaisi päätösten tekemisen aikaistamisen. Jotain oli tehtävä.
Minusta tuntui pahalta jo päivällä… Siksi halusin lähteä omaan kotiin. Etten pilaisi yhteisen viikonlopun viimeistä päivää. Kotona en kuitenkaan saanut kierrettä loppumaan. Lamaannuin täysin niin kuin alkuaikoina, en löytänyt tietä ulos ja minuun sattui yhä kovempaa. Ja minua pelotti. Jouduin tosissaan taas tappelemaan sellaisia asioita vastaan jotka ovat jo pitkään olleet poissa. En halua enää ikinä satuttaa itseäni, en edes ’nilkkaan tai jalkaterään josta kukaan ei huomaa’. Niin ne eilen kehottivat ja minä pelkäsin. Halusin kuolla, ja se on kaikkein kamalinta. En ole halunnut sellaista pitkään aikaan vaikka olenkin välillä ajatellut sitä. Miten jokin edelleen pystyy saamaan minut siihen tilaan etten yksinkertaisesti nää muuta tietä ulos? Olen kokenut sen satoja kertoja mutta se on yhä pelottavinta mitä tiedän. Pelkään että jonain päivänä se kohtaus ei nää lopukaan. Joka kerta olen varma että se ei lopu, mutta aina se on loppunut. Entä jos joku kerta se oikeasti ei lopu? Kuolenko sitten? Vai menenkö takaisin osastolle?
Puhelin soi ja äiti yritti tavoittaa minua mutta olin kipsissä, en tiennyt mitä tehdä tai mitä halusin joten en osannut painaa vihreää luuria kuin vasta kolmannella soittokerralla. Äiti haki minut takaisin heille. Sanoi että nyt tämä loppuu, enkä minä vastustellut enää. Luoja tietää kuinka vaikeaa ja pelottavaa minulle on nyt hypätä pois tästä pyörivästä pyörästä ja rauhoittaa kaikki… Mutta luoja tietää myös minkä painajaisen kävin läpi eilen illalla. Mikään ei ole vähään aikaan tuntunut enää niinkään hyvältä kuin ennen. Ajattelin että kesä korjaisi kaiken kuin taikaiskusta… Mutta nyt on myönnettävä ettei yksi kesä enää riitä korjaamaan tätä sotkua.”

 30.8.2016, Tiistai klo 16:13
”Taina sanoi: ’Ihmettelen suuresti sitä, miten ikinä selvisit viime syksystä ja keväästä, vaikka ei se helppoa ollut. Mutta sitä en yhtään ihmettele mitä se on tehnyt sulle.’ Saisinpa ne asiat ennalleen mitkä olivat jo ihan hyvin tässä välissä… Nyt en tiedä mitä ajatella, mitä tehdä ensimmäisenä, mitä kertoa muille ihmisille… Ainoa asia mitä haluaisin, olisi olla onnellinen. Tuntuu ettei millään muulla ole enää väliä. En jaksa tai pysty siihen nyt, mutta minun on todella löydettävä vastaukset kysymykseen: Mikä minut tekee onnelliseksi? Koska nyt on vuosi aikaa tehdä juuri sitä, mitä ikinä se onkaan.”

 Montako kantapäätä todella tarvitaan opettamaan anorektikolle kaikki se, mistä olen jo kirjoittanut: asioiden kohtaaminen, pysähtyminen, lepääminen, omien rajojen tunnistaminen, keskeneräisyyden sietäminen, irti päästäminen, avun pyytäminen ja niin – syöminen? Vastaus on: monta. Minun toivottavasti viimeiseksi kyseisiä aiheita käsitteleväksi opetuksekseni jäi välivuoteen johtanut romahdus sekä kaikki siihen romahdukseen johtaneet virheet, joiden seuraukset olivat ilmeisesti jälleen päässeet unohtumaan sitten viimevirheiden. Saman asian oppiminen kantapään kautta vielä kuuden vuoden jälkeen saa minut epäilemään kantapäideni toimivuutta. Eikö juuri kantapään kautta tulleiden opetusten pitäisi juurtua syvälle jo ensimmäisen kerran jälkeen? Kyllä ne juurtuvat. Opetusten ydin vain pääsee unohtumaan Anoreksian valvovan silmän alla.

Ensimmäiset välivuoden päivät olivat painajaisen jatkoa. Väkisin arjessa roikkuminen oli pitänyt minun kasvoni juuri ja juuri synkimpien ajatusten pinnalla, ja kun päästin irti velvoitteista, vajosin koko kehoani myöten pitkäkestoiseen ahdistuneisuuteen, jota olin vain kasvattanut ja siirtänyt eteenpäin lykkäämällä päätöksentekoa. Toivon palaset olivat kuitenkin esillä ja löydettävissä, kunhan maltoin levätä aivoni kuntoon, jossa ne kykenivät suorittamaan tilanteen vaatimaa idealistista ajattelua.

2.9.2016 klo 10:27
”Olen ollut ahdistunut ja käynyt läpi sekavia mielentiloja. Itkenyt, tuntenut kaiken täysin toivottomaksi ja välillä saanut jostain taistelutahtoa. Olen kamppaillut sen kanssa, mihin käytän suruni ja masennukseni jättämät tunteet: Annanko niiden viedä minut pohjalle (usko, se tuntuu houkuttelevammalta päässäni, kuin tähän kirjoitettuna), vai käännänkö ne voitoksi? Pari päivää sitten tuijotin itkeneitä silmiäni peilistä ja kävin itseni kanssa äänetöntä keskustelua aiheesta. Sitten minä sain pitkästä aikaa idean. Anonyymi blogi. Alan kirjoittaa sairaudestani, menneistä vuosista sen kanssa, ja tästä välivuodesta.”

10.9.2016, Lauantai klo 11:05
”Olen lukenut vanhoja päiväkirjojani. Tuntuu, että koko tämä juttu; niihin kajoaminen ja näistä asioista avoimesti kirjoittaminen on yksi suurimmista askelista mitä olen tämän sairauden kanssa ottanut. Minua pelotti kuollakseni… Etenkin se osastoaikainen päiväkirja… Käytän blogissani suoria lainauksia. Sekin on pelottavaa… Se, että avaan tämän kaiken ihmisille niin totaalisesti. Mutta samalla se on jotain mitä todella haluan tehdä. Saan itse valita katkelmat, saan itse valita sanani, ja haluan valita ne niin hyvin että ihmiset ymmärtävät mitä tämä kaikki oikeasti on. Kuoren alla. Koska Anoreksiassa se kuori on suuri ja paksu. Vaikka tunnen itseni alakuloiseksi ja väsyneeksi ja päiväkirjojen jutuista on vaikeaa päästää mentaalitasolla irti, niin koen taas pitkästä aikaa että elämälläni on joku merkitys.”

 14.9.2016, Keskiviikko klo 18:31
”Ollan psykoterapiassa käsitelty paljon kaikkea sitä mitä olen lukenut niistä vanhoista päiväkirjoista… Se tuntuu raskaalta, mutta kai hyödylliseltä. Puhuimme tänään niistä osastoaikaisista jutuista jotka olen tietoisesti siirtänyt mielessäni niin sanotusti jonnekkin ’unohda nämä’ –osioon, koska niitä on ollut liian hankala ja pelottava edes ajatella tai muistella. Mutta nyt olen lukenut ne, ja olen puhunut niistä. Olen kertonut niistä ja analysoinut niitä. Olen aika kirjaimellisesti katsonut pahimpia painajaisiani suoraan syvälle silmiin.”

 Aluksi minun oli haastavaa jäsennellä kaikkea sairauttani koskevaa tekstiksi. Koko juttu tuntui isolta, yli kuusivuotiselta möykyltä, mistä oli vaikeaa saada irti selkeitä paloja. Pian sain kuitenkin yhä enemmän visioita päähäni, ja huomasin, että minulla on paljon sanottavaa. Ensimmäisen tekstin viimeistely tuntui ihanalta. Olin saanut jäsenneltyä ajatuksiani kauniisti tekstiksi, jota muutkin kuin minä itse voisivat lukea.

Vanhoihin päiväkirjoihini sukeltaessa hämmästyin erityisesti siitä, miten sairauteni alkuvuosien kirjoitukset sopivat niin hyvin Anoreksian muottiin. Ne tekstit istuvat sairauteni kuvaan täydellisesti. En voinut lakata ihmettelemästä sitä, miten minun sisältäni kumpuavat tunteet ja ajatukset saattoivat toistua niin kaavamaisesti monilla tämän diagnoosin alla kulkevilla ihmisillä. Miten minun omat tunteeni ja ajatukseni saattoivat olla kirjoitettavissa oireet –nimellä kulkevan otsikon alle? Olin kuusi vuotta tiennyt olevani sairas, mutta vasta nyt totuus siitä näyttäytyi päivän selvänä.

 Olen nyt kirjoittanut sairaudestani tasan vuoden ajan. Olen oivaltanut tärkeitä asioita ja ottanut ensimmäisistä suurista askelista vielä monia pieniä eteenpäin. Tarinani ei ole valmis. Anoreksiani ei ole päästänyt vielä irti. Se ei kuitenkaan nauti siitä, mitä kirjoitan. Levitän tietoisuutta sen pahuudesta ja kaikesta siitä mihin se on kykeneväinen. Kirjoitan säästääkseni muiden samassa tilanteessa vellovien kantapäitä. Kirjoitan tuottaakseni ymmärrystä muille, mutta myös itselleni. Ja mitä enemmän minä kirjoitan, sitä enemmän haluan eroon sairauteni tahmeasta hengityksestä niskassani.

Välivuoteni aikana olen huomannut kehitelleeni ovelia konsteja joiden avulla pärjään pienissä jokapäiväisissä taisteluissa. Saman vuoden aikana olen tajunnut selvinneeni kohta seitsemän vuotta Anoreksian kylmää läsnäoloa, ja käsittänyt oppineeni enemmän kuin yhdestäkään koulukirjasta voi koskaan oppia. Ymmärrys tähän kaikkeen on tullut levosta, ajasta olla, tilasta ajatella, uskalluksesta kohdata asiat ja kyvystä kirjoittaa ymmärryksen jokaisesta palasesta. Tämä välivuosi on opettanut minulle enemmän kuin yksikään elämäni vuosi, koska tämän välivuoden aikana olen oppinut näkemään kaiken jo aiemmin oppimani.

 

Blogin 200. artikkeli!

21.7.2017 Yleinen

Ajattelin tässä kohtaa lisätä blogiin hieman tilastotietoa kävijöistäni.

Mitä käyttöjärjestelmiä kävijät eniten käyttävät:

Windows XP 15218
Ubuntu Linux 3261
Windows 7 1910
iPad 754
Unix 749
Windows 10.0 609
Windows 8 398
Windows 8.1 383
Linux 336
Windows Vista 262

Mitä selaimia kävijät eniten käyttävät:

Chrome 24 14592
Mozilla 7423
Chromium 5 3144
Safari 904
Chrome 30 826
Firefox 3 652
Internet Explorer 6 278
Chrome 49 252
Firefox 21 238
Internet Explorer 8 196

Millä hakusanoilla blogiini päädytään:

hannu järvensivu 4
ernest cline armada suomennos 3
mistä voi katsoa selostettuja counter strike kisoja 2
valma lämsä 2
anything 2
armada käännös cline 2
ernest cline armada suomi 2
ernest cline armana suomeksi 2
kaikki se valo jota emme näe 1
kannattaako päivittää windows 10 1
kello blogi 1
klassinen musiikki blogi 1
merkinkantaja kirja 1
nir fin 1
nir-fin jalkapallo 1
odotus blogi 1
pelaa fnaf ilmaiseksi 1
peli hiukkasfysiikka 1
Playstation 4 Pro 1
solttu 1

Mistä maasta blogiini tullaan:

US 16945
CA 8578
DE 6343
FI 2363
EN 1054
FR 1010
PT 992
UA 865
SE 590
XX 472
RU 365
CN 259
UK 207
EE 133
JP 104
BR 101
IL 86
PL 69
HK 51
CH 35

Eniten yksittäisiä kävijöitä päivässä:

2016-07-08 105
2015-06-27 40
2017-02-01 38
2017-02-03 33
2017-07-18 32

Eniten sivujen avaamisia päivässä:

2016-07-08 440
2016-11-24 391
2016-11-23 385
2016-11-25 382
2016-11-16 381

Ulkoasu vaihdettu

8.2.2017 Yleinen

Vaihdoin pitkästä aikaa tämän blogin ulkoasua. Toivottavasti tykkäätte! :)

Käsityö

6.2.2017 Yleinen

Teemme koulussa  käsitöissä käsinukkea minulle tulee possu. Olemmejo tosi kovassa vauhdissa mutta toivottavasti se

Tässä ompeluni on vaiheillaan.

Tässä ompelu työ on vaiheillaan!!

ei haittaa. Sain ihan vasta rakennettua nukelle telineen. Telineen alaosa on vihreä, keltainen ja musta. Pääni onnistu hyvin tehdä ja myös teline. Teemme seuraavalla kuviksen tunnilla päillemme valot silmäksi tai joksikin muuksi. Teemme ompelukoneella tosi paljon kaikkea esim, puku, tasku, kädet ja kankaat ommellaan yhteen. Kun kaikki on saanut käsinuket on valmiiksi niin  teemme käsinukeilla näytelmän. KLIKKAA KUVAA JOS HALUAT SEN ISMOKASI

 

Tein tänään kädet käsinukkelleni ja sain vihdoin käsinukkeni valmiiksi. Huh siihen meni tosi paljon aikaa. Mutta vielä pitää saada ompelutyö myös valmiiksi. Kun saan sen valmiiksi niin niin voin liittää ompelutyöni käsinukkeen.

 

Tänään tein Ompelu työni valmiiksi. Päättely oli aika helppo minulle. Ompelu työ oli tosi vaikea välillä ja helppo jossain kohtaa. Esimerkitsi kun en saanut aina lankaa kahden muun langan välistä, koska olin ommellut liian tiukasti.  Minulle piti tulla ompelu työstäni käsinukkelle huivi mutta tein siitä miuluummin puhelimen koskakaulahuiviin menisi liian paljon

 

Jos haluat myös alkaa neulomaan niin tarvitset vain neulomispuikot ja lankaa. Voit katsoa Youtubesta kuinka neulotaan. Suosittelen teidänkin alkaa neulomaan. Eka kannattaa aloittaa pienestä sitten siirtyä isompaan työhön.Tänään kun olin saanut jo nukkeni valmiiksi niin menin muovitöihin teen muovitöistä joskus vielä oman artikkelin.

KUVIA TYÖSTÄNI ALHAALLA

 

 

Tässä on valmis käsinukke toivottavasti valoistus ei haittaa siitä tuli aika huono.

Tässä on minun luokkakavereittentöitä nekin ovat tosi hienoja.

Tässä on minun yksi käsi ja minulla on myös toinen samanlainen toisella puolella.

Tässä on pääni jossa on ledit.

Tässä on taskuni jonne tulee ledien patteri.

 

Blogin kävijöistä

6.1.2017 Yleinen

Tässä top-lista siitä, miten usein mistäkin maasta on tämän blogin sivuja ladattu.

US 12035
CA 5297
DE 3091
FI 1647
EN 1054

Joten… mitä ihmettä? :D

Tarkan €uron vartija

3.1.2017 Yleinen

Paras säästövinkki: tee viikon ruokaostokset kerralla!

 Yleensä pyrin siihen, että teen maanantaisin kauppalistan ja silloin käydään kaupassa. Ruoat hankitaan vähintään sunnuntaihin asti. Pyrin suunnittelemaan ruoat niin, että joka päivä ei tarvitse tehdä ruokaa. Maanantaina siksi, että yleensä sunnuntaina kaupasta on monet tuotteet loppu. Meidän lähikauppa on Lidl ja se on huippu! Sieltä saa lähes kaikkea, mutta heräteostoksia tulee tehtyä vähemmän kuin isoissa hypermarketeissa.

Tänään puoliso teki kaupassa ostokset ja en ollut uskoa silmiäni kuitin loppusumman suhteen. Koko viikon, eli tiistaista sunnuntaihin meidän ruoat kustansivat alle 65€. Perheessämme on siis neljä ihmistä ja viikonloppuna teemme kaksi lämmintä ruokaa. Meillä ei edes eletä pelkällä perunalla ja makaronilla, mikä olisikin halpaa. Pyrimme tekemään hyvää ja ravitsevaa ruokaa.

Viikon ruokalista:

Maanantaina: Lohikeitto (tätä jäi sunnuntailta)

Tiistai: Perunamuusi, kasvispihvit ja salaattia

Keskiviikko: Perunamuusi, jauhelihakastike ja salaattia

Torstai: Kari Aihisen makaronilaatikko (tämä on superhyvää!) ja salaattia

Perjantai: Sama makaronilaatikko ja salaattia

Lauantai: Pinaattikeittoa ja kananmuna sekä itsetehtyjä nugetteja ja salaattia

Sunnuntai: Pinaattikeittoa sekä lihapullapastaa a’la Vappu

Salaattia tehdään aina vain sopiva määrä, ettei se nahistu jääkaapissa. Siinä on yleensä jääsalaattia, paprikaa, kurkkua ja tomaattia. Toisinaan myös fetaa, vuohenjuustoa, omenaa jne..

Järkevistä ostoksista kukkaro kiittää

Kunnon lohisoppa

3.1.2017 Reseptit

Kunnon mummon lohikeitto maistuu etenkin sunnuntaina. Viikonloppu on ohi ja katse suuntautuu jo seuraavaan viikkoon. Meillä ei yleensäkään ruoka ole mitään kevytruokaa, joten kermaa ja voita ei säästellä. Mieluiten ruoka tehdään aidoista aineista.

9 keskikokoista perunaa
2 isoa sipulia
2 porkkanaa
1/5 kg kukkakaalia
2 rkl voita
1 litra vettä
2 kalaliemikuutiota
10 maustepippuria
2 laakerinlehteä
500g tuoretta lohta
1 puntti tuoretta tilliä
1 prk kuohukermaa
Suolaa
Pippuria

Kuori perunat, pilko ne pieniksi ja laita kylmään veteen odottamaan. Kuori ja paloittele sipuli. Kuori ja pilko porkkanat.
Sulata voi isossa kattilassa ja kuullota juureksia kevyesti. Kaada päälle reilusti vettä, jotta vihannekset peittyvät kunnolla. Lisää liemikuutiot, pippuri ja laakerinlehdet.

Anna keiton kiehua hiljalleen noin vartti. Leikkaa lohi haluamasi kokoisiksi paloiksi sekä silppua tilli.
Lisää kattilaan kerma ja anna kiehahtaa muutama minuutti. Lisää lohi ja tilli, kiehauta kuumaksi ja ota kattila liedeltä. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Peitä kannella ja anna keiton vetäytyä noin viitisen minuuttia.

Tässä minä olen ja tätä minä luon

2.1.2017 Yleinen

Näin vuoden 2017 kunniaksi on luotava uutta. Tässä on sitten minun luomukseni. Aikomukseni on kirjoittaa meidän elämästä rintamamiestalossa Helsingissä, luontohörhöilystäni ja ruoasta. Hyvä itsetehty ruoka on iso osa elämäämme. Muita periaatteita ei ole ruoan suhteen, mutta ruoka on tehtävä alusta asti itse ilman lighteja. Emme noudata mitään erikoisruokavalioita, eikä meillä ole onneksemme myöskään allergioita.

 

Meidän perhe koostuu minusta, puolisostani ja kahdesta lapsestamme, tytöstä ja pojasta. Isompi on koulussa ja pienempi on päiväkoti-ikäinen. Minä olen päälle kolmekymppinen rouva. Työelämässä tiukasti kiinni, joten bloggailu on harrastuksena silloin kun jaksaa ja huvittaa. Työskentelen sairaalamaailmassa lasten parissa ja pidän työstäni valtavasti, ei siitä sen enempää. Pysy seurassa jos viihdyt!

-M

 

Nypikx

10.10.2016 Yleinen

   BLOGI 

1.Valitsin YouTuben aiheeksi koska teen YouTubeen videoita ja se on hauskaa. Minulla on myös 50 tilaajaa ja aijon vaihtaa nimeni Nypikx

2.Minun blogissa saat tulla kuulemaan minun YouTube urastani.

3.Suosittelen blogia kaikille YouTuben aloittaville.

4.Sain idean tehdä juuri YouTubesta koska olen tehnyt sitä vasta kohta vuoden ja haluaisin saada lisää innolla tilaajia.

5.#YouTube# Nypikx# Nypikx youtubessa#

6.teen kanavalle yleensä kaikkenlaisia videoita. Teen blogia  sillon tällön kun ehdin haluaisin että saisin liisä katsojia seuraamaan blogia kiitoskäykää katsomassa minun kanava tuosta linkistä –)Nypikx

 

 

Ensimmäinen postaus

28.9.2016 Yleinen

Hei kaikki lukijani! En tiedä vielä blogini aihetta taino asioita mistä kirjoitan. – I don’t know…

Voisin vaikka kertoa itsestäni hiukan…
Eli olen 13-vuotias tyttö Keski-Sumesta, joka aina on halunnut tehdä blogin, kun vlogi jo on. Löytyy YouTubessa nimellaä Sinii Sinuu… Mulla on myös
koira nimeltä Pyry (Puuterihuisku eri karvallinen)

Harrastan agilityä, lenkkeilyä, laskettelua, uintia ja välillä salilla käyntiä.

Toivon, että kommentoisitte postauksiini ja antaisitte ehdotuksia mista kirjoitan..

Tää postaus on lyhyempi, kun tulevat :) -Sini