Selaat arkistoa kohteelle avoin yliopisto.

Pohdintoja

27.4.2015 Yleinen

Tänään se iski: syvä masennus. Uusi työvuorolista nenän eteen ja siinä ne on viimeiset säännölliset työvuorot. Mitä kesäkuun jälkeen? Töitä olisi vissiin tarjolla muutama päivä kuussa. Eihän sillä kukaan elä! Muitakaan töitä täällä päin ei ole tarjolla, tai ei ainakaan sellaisia, joihin minun koulutuksellani olisi asiaa. Masentavinta tässä on se, etten ole ollut eläessäni kuin kuukauden työttömänä ja silloinkin ainoastaan sen takia että muutin uudelle paikkakunnalle ja täytyi etsiä sieltä töitä. Nyt on sitten pakko vissiin alistua kohtaloon… Tästä suosta ei ole enää suunta kuin ylös päin. Jotenkin sitä aina kuvitteli, että jos on joustava ja tunnollinen työntekijä, niin kyllä työnantaja joskus palkitsee. Väärin luulin! Yli kymmenen vuotta olen ollut samalla työnanatajalla, vaikkakin useassa eri tehtävässä, ja tässä on se kiitos. Ei auta. Vielä kun olen sattunut valitsemaan uran, jolla ei ole Suomessa kuin yksi työnantaja. Eteen päin sano mummo lumessa. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu.

Ei kaikki kuitenkaan ole aivan huonosti. Yritän tässä kaikesta ahdistuksesta huolimatta keskittyä nauttimaan tulevasta vierailusta miehen parhaan ystävän perheen luokse Kuopioon, koulutusmatkasta, vierailusta äidin luokse ja ensi kuun lopussa häämöttävistä miehen vanhimman lapsen ylioppilasjuhlista ja koko perheen lomamatkasta Kyproksella. Onneksi on positiivisiakin asioita, joita odottaa. Eilen oli myös aivan mahtavat kuntonyrkkeilytreenit. Meillä on nyrkkeilyssä tosi mahtava porukka ja siellä jos jossain saa päästellä suurimmat paineet huolella ulos takomalla säkkiä. Sain pitkästä aikaa yönikin nukuttua suhteellisen hyvin, koska illalla oli sen verran takki tyhjä treenien jälkeen. Normaalisti vaellan yöt ympäri taloa vaihtaen nukkumapaikkaa sen mukaan, missä olisi mahdollisimman hiljaista ja pimeää. Pimeän paikan löytäminen näillä leveysasteilla on kyllä työn ja tuskan takana seuraavat kolme kuukautta, mutta ihanaa kun tulee kesä ja lämmin.

Miehen lapsetkaan eivät tulleet tänään, koska heidän äitinsä halusi lähteä heidän kanssaan johonkin reissuun vapuksi, kun on kerta pitkä viikonloppu koulustakin. Ollaan siis poikkeuksellisesti vielä tämäkin viikko kahdestaan, mikä sopii kyllä minulle vallan mainiosti. Tarkoittaahan se minulle vähemmän hommaa kotona. Vaikkakin kyllä keskiviikkona lähdetäänkin jo kohti Kuopiota ja tullaan takaisin kotiin sunnuntaina. Miehen lapsetkin tulevat meille joko sunnuntaina tai ensi viikon maanantaina. Mulle se luultavasti selviää vasta sitten kun heitä tuodaan tai lähdetään hakemaan. Avoimen yliopiston tehtävätkin ovat edistyneet siten, että luultavasti saan taas yhden oppimistyön palautettua ennen Kuopioon lähtöä. Tietysti töiden loppumisessa on se hyvä puoli, että jää enemmän aikaa opiskelulle. Luultavasti jatkankin sitten aineopintoihin ja aloitan jonkun toisenkin aineen opinnot, jos vaikka sitä kautta saisin mahdollisuuden uuteen uraankin.

Aivan mahtavaa tämä ajatusten purkaminen auki näin kirjoittamalla! Nyt on jo huomattavasti parempi mieli. Maailma ei näytä enää ollenkaan niin harmaalta. Aurinko paistaa ja tulevaisuutenkin löytyi uusia tavoitteita ja haasteita. Nyt ulos lenkille!