Selaat arkistoa kohteelle asenne.

Life is PAIN, Get used to IT!

28.1.2018 Haaveiden toteuttaminen, Mustahuumori, Rohkeus, Uusi askel elämässä

Geena Davis on kyllä kova nainen ja puhuu asia. Minäkin haluaisin pukeutua naisagentiksi ja sanoa omalle lapselle tuon upean lausahduksen, kun hän on kaatunut luistellessaan ja katkaissut kyynärluunsa.

Vaan enpä uskalla, kun kuitenkin olisi joku kirjoittamassa Facebookkiin että ”siellä se kaukalossa transu huuteli omalle lapselleen aika rankkoja elämänohjeita” ja ei menisi pitkään kun olisi sosiaalihuolto ovella…muutama koputus ja sen jälkeen ovi potkaistaisiin sisälle. Pakko olisi lyödä ensimmäistä sisälle tunkeutuvaa veitsellä kaulaan ja kun tämä sosiaalihuollon täti tuupertuisi lattialle niin saisin käyttööni hänen aseensa, ei voinut muuta. Sen aseen josta ei ammukset lopu lainkaan…

Long Kiss Goodnight on siis tämän elokuvan nimi jos et tiennyt, tai siis sen jossa tuo legendaarinen aforismi lausutaan.  Ei mitään leffa-arvostelua ole tarkoitus tehdä mutta onhan se hieno leffa, ohjannut Suomalainen Renny Harlin ja Samppa Jacksonkin rallattelee sellaista biisiä että varmasti jää sinunkin päähän soimaan.

Life is pain, get used to it…tai mistä minä itse asiassa tiedän kuka sen loppupelissä ensimmäisenä sanoi? Ihan jos lähdetään aikojen alusta niin 200 miljoonaa vuotta sitten se olisi voinut olla Jeff Goldblum, kun yritti dinosauruksia rauhoitella. Tai sitten itse Jesse ristillä roikkuessaan. Voin myös kuvitella, että Hitlerillä olisi saattanut olla puheessaan kyseinen lause käytössä.

Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että Renny Harlin käsikirjoittajana on sen keksinyt. Jotenkin tuosta suomalainen ajattelutapa paistaa läpi, SISU tai vastaavaa…kunhan vaan kärsii. Minua tuo lause on kyllä vienyt eteenpäin ihan sisäpiirivitsinä mutta olen myös huomaamatta hokenut kyseistä mantraa vaikeissa paikoissa ja se on jopa auttanutkin.

Leikkisästi kun taas yhtenä päivänä tuota lausetta päässäni pyörittelin niin aloin miettiä, että onko oikeasti näin? Onko se elämä vain kurjuutta ja sen mukana pitää mennä. Ettei vaan Renny ole iskostanut minulle tuota ajattelutapaa ja sen mukaan olen ”elänyt”? En usko, kyllä minä yhtenä päivänä nautinkin olostani.

”Eletään hetkessä” ja ”nautitaan niistä elämän pienistä asioista”, ai että kun minä yritän! Viimeksi kun palasimme lomalta Suomeen niin lähdin pojan kanssa rataslenkille ja asenne oli ”NYT NAUTITAAN KUTEN EILENKIN”. Puettiin päälle ensimmäiset kolme tuntia ja sitten pihalle hyppien…loska roiskui ja astuinpa koiranpaskaankin. Nou hätä, mikään ei pilaa tätä päivää (jonkun laulun sanat tuli mieleen)…matka jatkuu, viipottelen vaunuja eteenpäin mutta ei vaan meinaa kulkea. Sormet kyllä paleltui jo ja amputoin ne heti itse niin jää edes tyngät jäljelle…lumi pakkautuu eteen ja pistelee silmiä niin perusteellisesti että en näe eteeni. Pyyhin pyyhin, ihan suotta…ei täällä montaa ihmistä vastaan tule, nekin jotka tulee niin naama on vääntynyt alaspäin, väkisinkin alkaa mieli mus(er)tua. Käännytään takaisin ja poika vaunuissa miettii ääneen, että miksi ei voida olla Espanjassa…minäkin päässäni mietin aivan samaa mutta en tietenkään sitä ääneen sano. ”Täällähän on myös tosi kivaa, katso nyt…tuollakin on leikkikenttä”. Punnerretaan EI TALVIKUNNOSAPITOA– kyltin ohitse ja huomataan, että eihän täällä ole kiikkuja lainkaan…liukumäki on huimat kolme senttiä pitkä mutta onneksi on pehmeää lunta vastassa niin ei vaan satu mitään. No ei se mitään, alkoikin jo tulla kusihätä…

Mutta joo. Pointti tässä koko kirjoituksessa oli siis tuo yksi lause, joka tuntuu jotenkin suomalaisista paistavan läpi. Ei ole mukava lähteä töihin, mutta ei voi mitään…PAKKOHAN ne on nuo kahden uuden auton lainanlyhennykset maksaa ja enhän minä voi ilman merkkivaatteita elää. Sitä paitsi, joku muu on vielä onnettomampi.

Onko todellakin näin? Minua alkoi työpaikassa ärsyttämään monikin pieni, raastava asia eikä niiden puiminen liity tähän muuten kun siten että työ josta pidin ei tuntunutkaan enää niin hohdokkaalle. Sitten kaiken kukkuraksi mietin, että kun vihdoin viikolla olen päässyt töistä klo 18 ja kotiudun puoli seitsemän aikoihin tai joskus myöhemminkin niin eipä siinä viikolla muuta elämää ollutkaan. Odotetaan viikonloppua. Odotetaan kesälomaa. Odotetaan eläkkeelle pääsyä. Odotetaan jotain mitä ei ehkä ikinä ehdi tulla.

Mitä sitten tein asialle? Irtisanoin itseni, taas. Nopeat liikkeet on näyttäviä. Vakituisesta työstä josta kaiken kukkuraksi tykkäsin ja koin myös olevani siinä suhteellisen hyvä. Nyt on hieman tyhjä mutta vapautunut olo ja kysymyksiä pyörii päässäni: ”Mitä sitä nyt alkaa tekemään, oliko oikea ratkaisu yms.?” Aika näyttää sen asian mutta ainakin voin olla siitä ylpeä, että otin jo yhden askeleen. Ei minusta onnellista tullut mutta onnellisempi kyllä.

Nim. Työtön -78

 

Ei veteen voi hukkua

31.1.2017 Yleinen

Otsikon mukaisen lauseen kuulin erään sukeltajan sanomana. Se on hieno lause ja pitää sisällään aikamoisen asenteen sukeltamista kohtaan. Minä hallitsen sukellusta eikä se minua. Vesi ei pysty minua nujertamaan. Osaan tämän homman niin hyvin että mitään ei kertakaikkiaan voi sattua. Aivan mahtava itseluottamusta ja asennetta kuvaava lause.

En tiedä voiko tuolla motolla todellisuudessa parantaa omaa suorituskykyään, mutta tuskinpa siitä mitään haittaakaan on. Itseasiassa sehän on analyyttisesti epätosi lause, antonymiaa esimerkillisimmillään. Kyllä veteen voi hukkua. Lausujalleen se on kuitenkin statement, ilmaisu muille ja itselleen että uskoo hyvin vahvasti asiaansa. Ihan samaan tapaan voisi kasvattaa omaa itsetuntoaan monessa muussakin asiassa. Miltäpä kuulostaisi esimerkiksi nuohoojan ”Katolta ei voi pudota” tai eläintenkesyttäjän ”Leijona ei pure ikinä”. Tyhmältähän ne vaikuttavat irrallisina lauseina, mutta heidän itsensä sanomana niissä on väkevä viesti ja asenne käy ilmi.

 

 

 

 

 

Päivä 122, ulkoilu pakkasella on pukeutumisesta kiinni

6.1.2016 Yleinen

kanakastike06012016Tulipahan tänään käytyä ulkona muutenkin kuin koiralenkeillä. Kylmä siellä on, mutta sekin on asennekysymys :D En silti nauti…

Ateriat

  • klo 11.15 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 14.30 Chocolate Velvet ja omenaa 153g, 232 kcal
  • klo 18.20 Kanakastiketta (hyödynnetty Felix Chili- ja Inkiväärimaustetahnoja), vihannessekoitusta ja basmatiriisiä 20g, 232 kcal
  • klo 20.30 Pähkinäpatukka, 192 kcal

Ajatuksia kuluneesta 10 viikosta – 70 päivästä

16.11.2015 Yleinen

20151115_175002Aika on mennyt nopeasti! Alkuun olin innostunut; tuloksia saatuani, olin innostunut; viikot kuluivat, innostuin enemmän! Ei oikeastaan ole juurikaan ollut vaikeaa päivää. Paitsi tietysti alussa, kun koirani joutui leikkaukseen. Mutta tahdonvoima on niin suuri, että siitäkin selvittiin. Vaikeinta on ehkä syödä tarpeeksi…

Olen innostunut liikkumaan, kun painoa on lähtenyt. Liikunnan tuoma euforia auttaa niin hyvään kuin huonoon mieleen ja tsemppaa yrittämään enemmän. Zumba on ihan mun lemppari nykyisin, viis siitä, etteivät askeleet mene aina kuten pitää ja ettei joka viikko pääse tunnille. Hikilenkit ja juoksu on myöskin ihania. Raitis ilma ja kiva maasto, mikä sen parempaa. Ja se, että nyt jaksoi juosta minuutin pidempään kuin viikko sitten!

Useampi keikka on koettu selvinpäin ja hauskaa on ollut. Lätkämatsissa olen ollut selvinpäin ja siltikin viihdyin. Rapujuhlatkin on koettu selvinpäin, tosi hauska ilta oli. Leffassa kävin tänään, ilman pop corneja ja siltikin selvisin. Ravintolassa on syöty useamman kerran ja kalorit on pysyneet kurissa. Mielitekoja ei juurikaan ole ollut, vaikka mies on vieressä syönyt hampurilaista, kebabia, tmv.

Samalla, kun katson, mitä syön, olen muuttanut asennoitumistani. En enää kyräile ja kylvä negatiivisuutta. Pyrin olemaan aina positiivisella mielellä. Karsastan ihmisiä, joilla ei koskaan ole mikään hyvin… Sellaiset ihmiset imevät kaikkien energiat ja kylvävät omaa pahaa oloaan toistenkin ”nautittavaksi”. Tähän suoraan kuuluu sekin, että olen energisempi. En juurikaan nuku päikkäreitä ja käytän päivän tunnit mieleisesti.

Eniten olen ihmetellyt ihmisten suhtautumista minuun ja valintoihini. Milloin olen saanut kuulla olevani tylsä (kun en ota sitä viinilasillista), vaikka aiemminkaan sitä en ole välttämättä ottanut. Milloin on sanottu, ettei tämä nyt yhteen lasilliseen kaadu, mutta jos olen päättänyt olla tipattomalla… Ja sitten anoppi. Eilen naureskeli vaan, että jääkaapissa on kyllä lanttua, jos haluan… Ja sitten muut ottavat ongelman siitä, mitä syön tai juon. Kuitenkin olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli jollain on erikoisruokavalio, kannattaa ottaa omat eväät.

Moni voisi kadehtia oloani. Ja kadehtiikin. Minulla on tahtoa, on halua, ei ole halua olla lihava ja huonokuntoinen. Ei halua olla pahantuulinen ja negatiivinen. Minulla on aikaa liikkua, muttei rahaa, koska ei ole töitä. Jos jotain noista asioista kiinnostaa, suosittelen haluamaan, tahtomaan, TEKEMÄÄN ASIAN ETEEN TÖITÄ, irtisanoutumaan töistä ja käyttämään vapaa-ajan liikuntaan, jne. Elämä on valintoja täynnä.

Kuten tekstistä ehkä näkee, kirjoitin tämän ennenkuin tiesin veljenpoikani menehtyneen :(

Miten rakastua Raamattuun? 

12.6.2015 Raamatusta

Mieleeni nousi tänään ajatus kirjoittaa tänne ajatuksia siitä, miten voimme uskoutua, rakastua, päästä syvemmälle Jumalasuhteessamme. Tänä vuonna Seinäjoen Helluntaiseurakunta juhlii 80 vuotis taivaltaan ja yksi kohta jonka johtava pastorimme Markku Tuppurainen on nostanut on se, että hoidamme Jumalasuhdettamme. Tahdomme myös kertoa hyvät uutiset Jeesuksesta ihmisille, ja siksi tässä kohtaa toivotan sinut arvoisa lukijani lämpimästi tervetulleeksi Keskellä elämää konferenssiin heinäkuun 15-19. päivinä! Olemme rukoilleet tapahtuman puolesta ja uskomme, että Jumala tulee pelastamaan, parantamaan, vapauttamaan ja täyttämään Pyhällä Hengellä ja tulella jokaisen janoisen sydämen, joka tulee Seinäjoki areenalle! Laita nyt kalenteriin merkintä ja tule paikallle!

Mutta palataanpa tähän asiaan, miten voimme päästä sisälle Jumalan tuntemiseen. Otan esimerkin, joka ei imartele ollenkaan: En osaa kommunikoida ruotsiksi, mutta jos muuttaisin Ruotsiin, joutuisin opettelemaan kielen, jotta tulisin toimeen paikallisessa kulttuuriympäristössä. 

Jos tahdomme päästä syvälle Jumalan tuntemiseen, kokea hänen läsnäoloaan jatkuvasti elämässämme, meidän täytyy uhrata aikaa ollaksemme hänen läsnäolossaan. Silloin Raamattu tuloo rakkaaksi. Tahdotko tulla oikeasti läheiseksi Jumalan kanssa? Siihen ei ole oikotietä, ei sinulla eikä minulla. Jos sanot uskovasi Jeesukseen, seuraavasi häntä, tule hänen kaltaisekseen intohimoisen rakkaussuhteen kautta :) 

Otetaan toinen esimerkki. Harva, paremmin: ei kukaan, mene naimisiin kenenkään kanssa, ellei todella tahdo tuntea häntä syvällisellä tavalla: viettämällä aikaa, keskittymällä lukuisissa tapaamisissa häneen, näkemällä millainen ihminen todella on, miten hän toimii erilaisissa elämäntilanteissa, pettymyksissä ja voitoissa. Kun aviopuolisot ovat nähneet vaivaa tutustuen, he sitoutuvat toisiinsa, myös silloin, kun on vaikeaa. He ovat päättäneet rakastaa toinen toisiaan, he tuntevat toistensa heikkoudet ja vahvuudet, elekieli paljastaa heille toisessa, miten menee. Jumala antaa voiman hyväksyä toinen puutteineen päivineen, koska tiedostamme myös oman vajavaisuutemme, ja sitoutumisen siunaus antaa voimallisen kuvan vaikutusalassa oleville ihmisille, kuinka hyvin avioliitto todella voi. Itse ihailen monia aviopareja, joihin törmään kotiseurakunnassani, nuorempia ja vuosikymmeniä yhdessä olleita. Heistä paistaa syvä arvostus sekä Jumalaa, että aviopuolisoa kohtaan. He tuottavat avioliitoillaan kunniaa Jumalalle, joka on keksinyt sen. 

Maallinen rikkaus on katoavaa

Luukas 12:13-21

Joku kansanjoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön.” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Ihminen! Kuka on asettanut minut teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Sitten hän sanoi heille: ”Olkaa valppaat ja karttakaa kaikenlaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin.” Ja hän kertoi heille vertauksen: ”Rikkaan miehen maa tuotti hyvin. Hän mietti mielessään: Mitä minä teen, kun minulla ei ole paikkaa, mihin kokoaisin satoni? Sitten hän sanoi: Minäpä teen näin: puran aittani, rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken viljani ja omaisuuteni. Sitten sanon itselleni: Sieluni, nyt sinulla on varastossa paljon hyvää moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo ja iloitse! Mutta Jumala sanoi hänelle: Sinä mieletön! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois. Kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut? Näin käy sen, joka kerää aarteita itselleen mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan luona.

En voi käsitellä jokaista yksityiskohtaa tässä yhteydessä, sillä en minä etkä sinä jaksaisi lukea sitä, ja toiseksi en ole perehtynyt juutalaistaustoihin, jotta voisin maalata kuvan tästä jaejaksosta kuin Ilkka Puhakka. Mutta joitan pointteja löysin, kun luin tämän muutamia kertoja:

Mielestäni Jeesus korostaa riiteleville veljeksille sitä tosiasiaa, ettei kannata riidellä perinnöstä kynsin hampain, koska se on katoavaa, ei iankaikkista, pahimmassa tapauksessa voi menettää välit myös veljeensä siksi, että niin kovasti himoitsi omaisuutta. Tästä lähtökohdasta katsomme tähän vertaukseen. Ensimmäinen seikka jonka huomamme, on se, että rikkalla miehellä oli ongelmia. Hänellä ei näytä olevan läheisiä joiden kanssa hän jakaisi ilonsa ja osoittaisi laupeutta ihmisille menestyksestään. Hän on itsekeskeinen, en edes viitsi laskea, kuinka monta kertaa hän näissä jakeissa viittaa itseensä! Niitä on yksikertaisesti liikaa. Kuinka helposti lankeamme tähän samaan ansaan tänä päivänä. Antakoon Herra meille anteliaan sydämen, joka iloitsee, kun voimme auttaa läheisiämme ja tukea Jumalan valtakunnan työtä. Aivan kuten rakas pastorini Jacob Huttunen on sanonut muutamia kertoja seurakunnan keskellä: Rukoilen, että sinusta tulisi antaja. Se on juuri näin! 

Voimme todeta, että rikas mies oli yksinäinen ja jos olen jotain tuosta kulttuuriympäristöstä ymmärtänyt, sellainen ihminen oli yksi säälittävimmistä tapauksista tuon ajan keskellä juuri sen takia. Ilman perhettä hänellä ei ollut tulevaisuutta. Tästä seurauksena oli ahneus, joka oli vienyt hänen huomionsa, omaisuudesta oli tullut hänelle epäjumala. Voimme katsoa tässä kohtaa peiliin ja kysyä, onko tässä materiaalivallankumousta elävässä yhteiskunnassamme käynyt samoin myös meidän elämässämme? Kun rikas mies lopettaa pohdintansa siihen, kuinka hyvin hänellä mielestään asiat ovat, Jumalan vastaus pysäyttää. Hänen kysymyksensä jää vaille vastausta, koska rikas mies ei ollut varautunut siihen, että hänen elämänsä päättyy yllättäen. 

Vertaus päättyy rakkaan Jeesuksemme sovellukseen, siitä kuinka tärkeää meidän on ymmärtää aikamme rajallisuus, panostaa Jumalasuhteeseemme, kerätä aarteita taivaaseen, eikä maan päälle. Tähän yhteyteen sopii samasta luvusta myös pari muuta jaetta:

12:4-5

Minä sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät sen jälkeen voi tehdä mitään enempää. Minä osoitan teille, ketä teidän tulee pelätä: pelätkää häntä, jolla on valta tappaa ja sen jälkeen syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille: häntä pelätkää. 

12:29-31, 34

Älkää siis etsikö, mitä söisitte tai joisitte, älkääkä murehtiko. Näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat. Teidän Isänne kyllä tietää, että te näitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin teille annetaan lisäksi myös nämä. Missä on teidän aarteenne, siellä on myös sydämenne. 

Lähtökohta Jumalan palvelemiseen nousee arvostuksesta, kunnioituksesta, eli Herran pelosta, johon viitataan jakeissa neljä ja viisi. Toisin sanoen, rakastamme samoja asioita ja arvoja kuin Kuninkaamme ja vihaamme sitä, mitä hänkin vihaa. Jeesuksen päämäärä näyttää olevan näissä jakeissa se, että alistamme tahtomme hänen alleen, ollen kuuliaisia hänelle, jolloin sijoitamme taivaan pankkiin :) Jos päätämme olla kuuliaisia, uskollisia Jumalan hyvälle tahdolle elämässämme, sydämemme muuttuu ja alamme nauttimaan uskostamme Jeesukseen päivä päivältä enemmän. Ole siunattu lukijani :)

Enemmän pinkkiä – pliiis!

20.5.2015 Euroviisut, Wien, Yleinen

”Näin karvas viisukarsinta eteni!”.
Näin otsikoi Iltalehti eilen käytyjä Euroviisujen semifinaaleja ja niiden lopputulosta. Mietin mielessäni toimittajan sanavalintaa: miksi se oli karvas? Varmaankin siksi, että Suomi ei nyt tänä vuonna mennyt finaaliin, vaikka ennakko-odotukset joidenkin kohdalla olivat korkealla. Monelle se oli pettymys, monelle odotettu  ja muutamalle jopa ilon aihe.

UMK ja YLE rummuttivat suomalaisten äänten avustuksella tämän vuoden Euroviisuihin kappaleen, joka ei ollut riittävän tasokas muiden 16 kappaleen joukossa. ”Asenne ratkaisee” on monesti kuulunut kannattajien suusta. Asennetta PKN:llä oli, mutta se ei nyt yksinkertaisesti näissä kisoissa vaan riitä. Kappaleen tulee olla hyvä, sellainen joka vakuuttaa kuuntelijoita tv-ruutujen äärellä tuon sallitun kolmen minuutin ajan. Ai niin, eihän ”Aina mun pitää” kestänyt kuin 1,29 minuuttia. Revi sitten suomekielisestä punk-pläjäyksestä pisteitä. Kappale oli ohi ennen kuin huomasikaan.

Otetaan tähän päivään pieni ajatusleikki.
Mitäpä jos Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen valittaisiin pelaajat asenteen ja suvaitsevaisuuden mittareilla? Pelitaidoilla ei niinkään olisi merkitystä, kunhan pelaaja herättäisi keskustelua ja antaisi suvaitsemattomalle maailmalle merkit, että kyllä meillä Suomessa suvaitaan.

Maalivahdiksi laitettaisiin somalialaista alkuperää oleva kaveri, jolle jääkiekkorinki on tuttu vain tv-ruudusta. Puolustuksen hoitaisivat sateenkaariryhmän edustajat, joille kisapaidan sininen sävy ei olisi hyvä -”Enemmän pinkkiä pliiiis!”. Hyökkäyspuolesta huolehtisivat romaanikerjäläiset, joille elämä Sokoksen kulmalla pahvimuki kädessä on päivästä toiseen yhtä taistelua. Asenne ratkaisee, pelillä ei niin väliä – ja kyllä me suomalaiset osataan näyttää muulle maailmalle!icejpg

Iltapäivälehdet hehkuttaisivat Suomen maajoukkuetta, Yleisradio ja Jääkiekkoliitto seisoisivat yhtenä tiiviinä rintamana joukkueen takana. Kisaviikon aikana pelaajat toisivat esille asioita, joihin omassa elämässään haluaisivat parannusta: maalivahdille suvaitsevaisuutta kotimaassaan, LGBT-puolustajille tasa-arvoisuuta yhteiskunnassa ja romaaneille lämpimämpiä talvipäiviä ulkotöihin. Media hehkuttaa: ”Suomi on rohkea!” ”Tämä muuttaa koko jääkiekkomaailman!”

Ennen kisoja, vannoutuneet kiekkofanit yrittävät vakuuttaa, ettei pelkkä asenne riitä, kuinka peli ei suju ja taitoakin tarvitaan. Nämä soraäänet ristiinnaulitaan rasistisina kisahallin seinään, tai ainakin Facebook-seinään, alan kaikkitietävien ”ammattilaisten” johdolla. Nämä ”ammattilaiset” seuraavat tapahtumia mutu-tuntumalla, tuskin edes pelaamista nähneenä. Pettymys muuta maailmaa kohtaan on suuri, kun tuleekin tappio ja häviö. ”Ei meissä mitään vikaa ole, onhan pelaajilla asenne kohdillaan!” Innokkaimmat fanit rullaavat Suomen lippuja, solvaavat muun maailman rasistiseksi ja suvaitsemattomaksi.

Asennehypessä kukaan ei kuitenkaan näe metsää puilta. Kyseessähän on kilpailu, johon tarvitaan kaikki mahdollinen satsaus: hyvää taidokasta peliä, tuota kuuluisaa asennetta ja ennen kaikkea täydellinen kokonaisuus. Sillä päästään maaliin saakka ja sitten se poika vasta saunoo!

Eilisessä semifinaalissa oli 16 kappaletta, joista 15 oli mielestäni parempia kuin Suomen tämän vuotinen edustuskappale. Toki yllätyksiäkin oli äänestystuloksessa. Olisin mielelläni suonut finaalipaikan Tanskan iloiselle hygge-hygge ilottelulle ja Unkarin unettavan jollotuksen laittanut kohti pustaa. Mutta Euroviisuissa kaikki on mahdollista ja hyvä niin, ettei kaikki ole kiveen hakattuna.

esc4jpgEilen iloitsin kovin Viron kappaleen jatkoon pääsemistä. Esitys escjpgon lavalla hieno, mutta upeampi tarina kerrotaan kuitenkin tv-ruutujen ääressä. Uskomattoman kaunista tulkintaa ja kemiaa näiltä Viron artisteilta. Voi jopa olla, että ensi vuonna ”jääkiekkojoukkueemme” matkaa lautalla Tallinnaan viisukarkeloiden merkeissä :) Mutta vielä on monta hienoa kappaletta ääneesc2jpgstettävänä, ennen kuin voittaja kruunataan. Tänään illalla pääsee seuraamaan uusia maita ja kappaleita toisen semifinaalin merkeissä. Lisää tarinointia luvassa siis huomenna.