Selaat arkistoa kohteelle arvot.

Tolokun immeisen kohtalo

22.2.2016 Ihmisoikeudet ja ihmisarvo, Politiikka ja yhteiskunta

Kunnon ihmisen surkea kohtalo

Koska Suomessakin on paljon ei-kunnollisia kansalaisia, joudutaan laatimaan monia lakeja ja direktiivejä, jotta yhteiselomme onnistuisi. Lakeja on niin monenlaisia, ettei kunnon ihminen tunne niitä. Hän joutuu tilanteisiin, joissa inhimillisesti käyttäytyessään tulee rikkoneeksi jotakin niistä. Tällöin tavallaan kunnon ihmistä rangaistaan hänen kunnollisuudestaan.

Puijolle ajavan linja-auton kuljettajalle tuli muistaakseni poliisi sanomaan, että kuski ottaa tai jättää matkustajia kohdassa, jossa ei ole pysäkkiä. Tästä asiasta oli joku pilkun viilaaja ilmoittanut poliisille ja kuski kertoili tätä matkustajalle, joka ilmeisesti oli pyrkinyt tuosta aiemminkin käytetystä paikasta kyytiin auton ajaessa ohi pysähtymättä. Minä ihmettelin tapausta, koska minulle tuolläisen lakipykälän olemassa olo oli tuntematon. Tarkemmin juteltaessa tuo pysäkitön paikka oli sellainen, ettei sen käyttö mitenkään vaarantanut liikennettä. Sitä paitsi tie päättyy Puijolle, joten siinä liikennettä on vähän ja nopeusrajoituskin 50 km/h oli kai jo voimassa.

Sitten omia vastaavia kokemuksia:

Minua pyydettiin opettamaan Santalan kr. opistossa (Hanko) ja Kouvolan Kauppaoppilaitoksessa. Vastasin molemmille opiskelujeni kesken olemisen takia, etten tule mielelläni, mutta jos ette saa ketään toista niin tulen. Näin olin opettajana molemmissa yhtä aikaa puolitoista vuotta. Koska toinen oli kunnallinen ja toinen valtiollinen viikkotunteja ei laskettu yhteen ja niin tätä aikaa ei otettu huomioon ikälisissä eikä määrävuosikorotuksissa.

Siirryttyäni Kouvolaan opettajaksi minulle jäi lopulta niin vähän viikkotunteja, ettei sillä olisi elänyt ja muutenkaan en olisi voinut saada sieltä vakinaista virkaa, joten sanoin itseni irti ja muutin vanhempieni luo Kuopioon. Työttömyyskorvausta hakiessani minulle sanottiin, ettei olisi pitänyt jättää työpaikkaa, vaan jatkaa siinä ja hakea jotakin osa-aika työttömyyskorvausta, josta en ollut kuullut mitään puhetta. Niin minulle määrättiin kolmen kuukauden karenssi.

Koska olin lukenut pitkän saksan otin vuorotteluvapaata ja menin siskoni luo USA:n Californiaan opiskelemaan englantia osatakseni paremmin opettaa ATK:ta. Ennen lähtöä elosyyskuun vaihteessa soitin työttömyyskassalle miksi ei vuorotteluvapaan korvauksia ala kuulua. Sieltä vastattiin äreästi, että heillä on niin paljon hakemuksia ettei ole keritty käsitellä kaikkia niin nopeasti ja sitä paitsi tulevathan korvaukset taannehtivasti. Ennen joulua kirjoittelin taas kassalle asiasta. Ainut posti, joka tuli minulle 50-vuotispäivänäni, oli kirje kassalta. Siinä sanottiin ensinnäkin, ettei heillä ole tapana kirjoitella ulkomaille asti ja toiseksi, ettei heillä edes ole minulta hakemusta korvauksen saamiseksi. Lopulta sain hakemuksen liitteineen heille ja heiltä korvaukset taannehtivasti kolmelta kuukaudelta ja melkein puolenvuoden korvaus lähes 20 000 mk jäi saamatta. (Englannin opetus maksoi USA:ssa minulle noin 12 000 mk, jota ei mitenkään korvattu, eikä aikaa huomioitu esim. ikälisissä, koska opiskelu ei johtanut mihinkään tutkintoon.)

Ollessani Kolarin yläasteella opettajana ja luokanvalvojana päätin tutustua luokkani oppilaiden vanhempiin käymällä heidän kotonaan. Kun laitoin ko matkat verovähennyksiin työmatkoina niitä ei hyväksytty vähennyksiksi, koska tuollainen ei kuulu opettajan työvelvollisuuksiin. No verottajan ”käskystä” lopetin moisen kodin ja koulun välisen yhteistyön.

Olen ottanut lainaa ja antanut rahat yksityisyrittäjä sukulaiselleni. Kokemattomana otin lainaa liikaa niin, että olen nyt velka vankeudessa eli olen juotunut kerjäämään muuttamilta tutuiltani ja sukulaisiltani pärjätäkseni. Lainasta joudun maksamaan kulutusluottokoron.

Eräs tuttuni halusi auttaa minua ja antoi rahaa työstä, jonka olin suorittanut heille tai paremminkin heidän yritykselleen yli 25 vuotta aiemmin (yritys on lopettanut toimintansa 2007 tai ennen). Verottajan mukaan minun olisi pitänyt ottaa tutultani kaiken karvaisia työnantaja tietoja jne. ja ilmoittaa heille saamani palkka sekä maksaa siitä vero. No me sovittiin asia keskemämme, ettei kyse ole palkasta vaan avustuksesta tai lahjasta. Toisessa tapauksessa serkkuni avustaakseen minua maksoi noin viiden tunnin työstä 20e. Sen palautin hänelle takaisin, kun katsoin täysin järjettömäksi alkaa moiseen paperisotaan verottajan kanssa. Onneksi minua on avustanut enimmäkseen henkilö, jolle en ole eläissäni ollut talkoilemassa. Suurimmalta osaa tuttujani ja sukulaisiani en voisi ottaa apua vastaan, koska olen ollut heillä talkoissa ja verottaja katsoisi tietenkin ne työpalkoiksi ja harmaaksi taloudeksi, jos en ilmoittaisi niitä sille. (Muistaakohan verottaja ottaa kaikista petoksella saaduista, rikoksina vanhentuneista (yleensä 5 vuotta), tuloista verot?)

Minua on kehotettu menemää sosiaalihuoltoon. En usko heidän suostuvan auttamaan minua, koska maksan kymmenyksiä 200e kuussa.

Miksi ei pyritä nostamaan ihmisten moraalista tasoa, toisin sanoen edistämään raittiutta, rehellisyyttä, terveitä elämäntapoja, lähimmäisyyttä eli lyhyesti kristillisiä arvoja?? Miksi ei työttömyyskorvausta vastaan voida vaatia työntekoa?? (Nyt päinvastoin ihannoidaan alkoholisoituneita, huumeita käyttäviä jne. taiteilijoita, kulttuurihenkilöitä ym.) Alkoholin myyntiaikoja ja saatavuutta kai laajennetaan.

Eero Paloheimo ja Pentti Linkola toteavat suurin piirtein, että maailmanloppu on jo menossa. Olen samaa mieltä heidän kanssaan tilanteestamme, mutta väitän, että (ainoana) ratkaisuna ongelmaan olisi tehdä niinkuin minä olen tehnyt (tosin Jumalan avulla, ks aiempi juttu kristittynä elämisestä). Tällöin meidän puolellamme oleva Jumala hoitaisi loput.

Vaaditaan lisää valvontaa, jopa yksityisten ilmoituksia epäillyistä (vero)petoksista eli ollaan menossa kohti Neuvostoliiton kaltaista valtiota.

En kirjoita tätä saadakseni apua, sillä olen oppinut oloihini tyytymään ja pärjäilen ruuan, asumisen ja lääkkeiden suhteen hyvin. Reissaamisesta ja uuden hankkimisesta olen tinkinyt. Kaikkien kirjoitusteni tarkoitus on saada ihmiset elämään ihmisiksi eli tekemään parannuksen. 

Kenen ajatuksia ajattelet?

8.9.2015 Yleinen

Kuinka usein kiinnität huomiota siihen, mistä mielipiteesi ja ajatuksesi kumpuavat? Kun kerrot mielipiteesi johonkin asiaan, oletko varma, että se on sinun oma mielipiteesi?

Muutama vuosi sitten minulle kävi niin, että minulta hävisivät mielipiteet. En ollut oikeen mistään mitään mieltä. Olin huomannut, että kovin moni ajatukseni ja mielipiteeni olikin jonkun toisen. Yksi ajatus tuli äitiltä, toinen telkkarista, kolmas lehdestä, neljäs isältä, viides ystäviltä, kuudes valmentajalta.. Huomasin, että en tiedä mitä mieltä MINÄ oikeasti olen asioista. Meillä monella on tapana imeä mielipiteitä muilta. En tiennyt yhtään mitä mieltä olen poliittista asioista, uskonnosta, elämän arvoistani. Kaikki pohja jotenkin katosi. Se tuntui ahdistavalta. Silloin päätin lopettaa kokonaan median seuraamisen. Tulin siihen tulokseen, että vaikka kuinka tiedostaisin ja ajattelisin itse, niin viestintää tulee liikaa joka puolelta. Elämme maailmassa, jossa on niin paljon informaatiota, että aivot ylikuormittuvat.

En ole katsellut telkkaria tai lukenut lehtiä nyt pariin vuoteen. Välillä tulee katsottua kylässä jotain tyhjänpäiväistä, joskus jopa uutisia. Välillä klikkaan facebookista jonkun uutislinkin auki. Mutta harvoin kiinnostun aiheesta enää ollenkaan. Vaikka en voikaan enää keskustella ajankohtaisista uutisista tai kommentoida tv-sarjoja, elämäni on onnellista ja täyttä. Vieläkään minulla ei ole mielipiteitä asioihin, kuten Suomen pakolaispolitiikkaan tai talouspolitiikkaan. Joku saattaa pitää minua naivina tai typeränä, mutta mieluummin olen naiivi kuin ajattelen jonkun toisen ajatuksia. Voin kuitenkin keskustalla monesta muusta asiasta. Yleensä mennään syvälle. Tai korkealle ;)

Tämä aihe nousi pinnalle, kun muistin, että äiti on useita kertoja sanonut, että miehet näyttävät naurettavilta alasti (en muista sanatarkkaan termejä, joita hän käyttää). Minäkin ajattelin niin vielä pari vuotta sitten. Mitä ihmettä?? Miksi jonkun toisen kokemus asiasta, oli muuttunut minun mielipiteekseni :D Eilen huomasin miettiväni aamubussissa kuinka kaunis minun mieheni on alasti <3 Oma ajatus, omien kokemusten ja tulkintojen perusteella!! JEE!! Vielä tällä perusteella en ota iltapäivälehtien selaamista agendalle, mutta ehkäpä jonain päivänä. Tai sitten en. Kaikesta huolimatta; katselen omilla silmilläni, teen itse tulkintoja maailmasta ja sen tuntuu ihanalle.

 

..Aiheeseen liittyvä kuva jääköön vain minun katseltavakseni..