Selaat arkistoa kohteelle arvio.

Olutarvio – Mathildedalin Kyläpanimo Kevät

7.7.2017 Käsityöläisoluet 2017, Olutarviot

Humalat: Ei tiedossa
Maltaat: Ei tiedossa
Mausteet: Viherherukan lehdet
Voltit: 5,5 %
EBU: 15,2

Kesä on jo ehtinyt pitkälle mutta silti arvioitavana olut nimeltä Kevät! Tämäkin olut oli osana Alkon helmikuista Käsityöolut -kampanjaa, joskin näyttääpä ainakin tätä kirjoitettaessa olevan edelleen saatavilla Alkon verkkokaupasta. Edellisvuoden Käsityöolut-kampanjan paras olut oli itselleni nimenomaan Mathildedalin Pirske, joten odotukset myös tälle oluelle on vähintäänkin kovat!

Käydäänpä sitten asiaan. Kullankeltaista ja varsin raikkaannäköistä olutta valuu lasiin melko maltillisesti vaahdoten. Tuoksu on ruohoinen ja sellainen ”herukkaisen kirpeä”, joten herukanlehdet selvästi havaittavissa ainakin tuoksun osalta. Makuosastolla sitten ehkä vähän yllättävästi tuota herukkaisuutta ei juurikaan löydy, vaan maku on enemmänkin banaaninen, viljainen ja mausteinen.

Raikasta oluttahan Kevät ehdottomasti on! Se vähän harmittaa, että tuo herukkaisuus on esillä lähinnä tuoksussa, maussa sitä on aika vaikea havaita. Tällaisenaan Kevät on ”vain” perushyvä saison, mutta ainakin maukas sellainen!

ARVOSANA: 3 / 5

Olutarvio – Lammin Sahti Hippiäinen

10.5.2017 Käsityöläisoluet 2017, Olutarviot

Humalat: Ei tiedossa
Maltaat: Ei tiedossa
Voltit: 7,0 %
EBU: 29

Alkon helmikuisen käsityöläisolutkampanjan oluita riittää vielä arvioitavaksi! Lammin Sahti toi kyseiseen kampanjaan tänäkin vuonna lintuaiheisen oluen ja se kantaa nimeä Hippiäinen. Edellisen vuoden kampanjaan kuulunut Ruisrääkkä oli oikein maistuva olut, joten myös Hippiäinen meni ilman muuta maistoon. Jatketaanko laatulinjalla?

Hippiäinen on lasissa oranssinkeltaista olutta muutaman sentin vaahtokerroksella. Tuoksu on hiivaleipäinen, viljainen ja banaaninen. Makuosastolla hiivaleipäisyys vaihtuu yrittisyydeksi ja lämmettyään myös pähkinäiseksi. Tuoksussa esiintyneet viljaisuus ja banaanisuus pysyttelevät mukana myös makupaletissa.

Jos Ruisrääkkä oli hieman makeahkoa, niin Hippiäinen taas on enemmän kuivempaa olutta belgityyppisellä vivahteella. Ehdottomasti hyvä olut ja selkeästi kampanjan parempaa osastoa!

ARVOSANA: 3 / 5

Olutarvio – Panimo Hiisi Pirunpelto

31.3.2017 Käsityöläisoluet 2017, Olutarviot

Humalat: Ei tiedossa
Maltaat: Ei tiedossa
Voltit: 6,5 %
EBU: 28,7

Jatketaapa olutarviointia pienen tauon jälkeen! Alkon käsityöläisolutkampanjan tarjontaan jyväskyläläinen Panimo Hiisi toi Pirunpelto -kivibockin, joka on siis nimensä mukaisesti kiviolut. Tällä tarkoitetaan sitä, että valmistuksessa on käytetty tulikuumia kiviä lisäämällä ne vierteeseen pyrkimyksenä karamellisoida vierteestä sokereita tuomaan lisää aromia olueen. Maitokaupoista löytyvä Keito on tietääkseni valmistettu myös samanlaisella metodilla, joten Pirunpeltoa voinee sanoa Keiton ”isoveljeksi”.

Lasiin kaatuu punaruskeaa, reilusti vaahtoavaa olutta. Tuoksu on viljainen ja hieman paahteinen ja sellainen ”saunanlaudemainen”. Makuosastolla mennään aika samoilla linjoilla, joskin sellainen jälkiuunileipämäinen aromi on aika selvästi esillä, etenkin kun olut hieman lasissa lämpenee.

Keitoa mainostetaan saunaoluena ja väittäisin myös Pirunpellon maistuvan hyvin saunan jälkeen. Itsekin saunasta tullessani tämän maistelin ja tykkäsin kyllä. Ehkä kuitenkin maltaisuus hallitsee makua hieman liikaa ja sellaista raikasta sitrushedelmäisyyttä olisin kaivannut makupalettiin lisää. Mielellään tämän silti joi ja saunaoluena tätä voi suositella etenkin maltaisempien oluiden ystäville!

ARVOSANA: 3 / 5

Olutarvio – Vakka-Suomen Prykmestar – Saazer Pils

21.2.2017 Käsityöläisoluet 2017, Olutarviot

Humalat: Saazer
Maltaat: Ei tiedossa
Voltit: 5,7 %
EBU: 37,2

Käsityöläisoluiden tarkastelua jatketaan tällä kertaa Vakka-Suomen Panimon Saazer Pilsin parissa. Panimon oluet eivät ole itseäni hirveästi vakuuttaneet, joskin esim. Talvibock, Savukataja ja Suvi ovat olleet toisaalta todella maistuvia. Viime vuonna Alkon käsityöläisolut -kampanjaan kuulunut Kaura Stout oli itselleni koko kampanjan kehnoin olut, onnistutaanko nyt paremmin?

Lasiin kaadettuna Saazer Pils on reilusti vaahtoavaa kirkkaankeltaista olutta ja näyttää kieltämättä hyvältä. Tuoksu on heinäinen ja tunkkainen eikä hirveästi nostata odotuksia makua kohtaan. Eikä maku valitettavasti ole tuoksua parempi: heinää, hieman ruohoa, viljaa ja edellämainitusta Kaura Stoutistakin tuttua hernekeittomaista sivumakua. Ei nyt kyllä ollenkaan sellaista mitä odotin.

Paljon tästä ovat itseäni asiantuntevammat olutgurut tuntuneet tykkäävän mutta itselleni ei valitettavasti maistunut. Kyllä tämä mainittua Kaura Stoutia parempaa on, mutta vain marginaalisesti.

ARVOSANA: 1 / 5

Olutarvio – Saimaan Juomatehdas Home Brewer’s Special Copper Mallet Red Ale

16.2.2017 Käsityöläisoluet 2017, Olutarviot

Humalat: Magnum, Perle, Centennial, Cascade, Citra, Styrian Goldings
Maltaat: Vienna, Red Ale, Crystal
Voltit: 5,9 %
EBU: 40

Aloitetaanpas Alkon vuosittaisen Käsityöläisolut-kampanjan oluiden tarkastelu ja ensimmäisenä tarjolla Saimaan Juomatehtaan Home Brewer’s Special Copper Mallet Red Ale. Nimi on tolkuttoman pitkä ja panimon Brewer’s Special -sarja on saanut Home -sanan lisäkseen siitä syystä, että reseptistä vastaa Saimaan Juomatehtaan järjestämän Suomen Kotiolutmestari -kilpailun viime vuoden voittaja Harri Puhakka ja voittohan irtosi juuri tällä oluella. Voittaja-tason reseptillä tehtyä olutta siis tarjolla ja lähtökohdathan ovat silloin vähintään erinomaiset, joten kaadetaanpa olut lasiin ja maistetaan!

Ulkoisesti Kuparinen Nuijavasara muistuttaa hieman teen ja kaakaon välimuotoa, elikkä sameahkon punaruskeaa olutta maltillisella vaahdolla. Tuoksussa lähinnä pähkinää ja sitruunaa, makuosastolla niiden lisäksi myös toffeeta ja persikkaa. Ensin eri aromit ovat hyvin tasapainossa, mutta lämmetessään hedelmäisyys katoaa yllättävän nopeasti ja jäljelle jää lähinnä tuo mainittu pähkinäisyys. Tämä on hieman harmillista, sillä tästä johtuen ensin erittäinkin maistuva olut taantuu ”ihan jees” tasolle.

Lähtökohdat olivat siis paremmat kuin mihin tällä oluella nyt yllettiin mutta ihan hyvästä oluesta kuitenkin on kyse ja mieleellään tämän joi. Kannattaa maistaa niin kauan kuin tätä on saatavilla!

ARVOSANA: 3 / 5

Olutarvio – BrewDog Abstrakt AB:20

1.2.2017 Olutarviot

Humalat: Ei tiedossa
Maltaat: Ei tiedossa
Voltit: 14,2 %
EBU: 25

Jatketaan olutarvioita BrewDogin tahdissa! Tällä kerralla tarkastelussa Abstrakt -sarjan AB:20, joka on pakattu tyylikkäästi vihreään, muovisulkimella varustettuun 0,375 litran pulloon. Abstrakt -sarjan oluita olen halunnut maistaa jo pidemmän aikaa, mutta saatavuus omalla paikkakunnalla on ollut olematonta. Edellisenä syksynä huomasin kuitenkin muutaman pullon paikallisen Alkon hyllyllä notkuvan ja hirveästä hinnasta huolimatta (19,70 € / pullo) nappasin putelin mukaani. Tarkempia tietoja oluen spekseistä en löytänyt, mutta olut on kypsytetty rommitynnyrissä ja mausteena on muistaakseni ainakin kahvia.

Ulkoisesti AB:20 muistuttaa sahtia, eikä pinnalle muodostu vaahtoa lainkaan. Tuoksussa selvimmin havaittavissa suklaarusinoita, kahvia, salmiakkilakritsia ja myös hieman alkoholia. Maku onkin sitten melkoista aromien sekamelskaa: suklaarusinoita, kahvia, hieman lakritsia, hieman konjakkia ja kuivakakkua. Yksipuoliseksi makua ei ainakaan voi sanoa ja muutaman kulauksen jälkeen AB:20 alkaa maistua oikeastaan aika hyvältä. Hieman turhan makeaa se tosin on.

Kovasta hinnasta ja makeudesta huolimatta AB:20 on hyvä ja maistamisen arvoinen olut. Toista pulloa en ehkä ostaisi, mutta sen verran onnistuneella tavalla erikoinen makumaailma on, että kyllä tämä testiin kannattaa ottaa!

ARVOSANA: 3 / 5

Olutarvio – BrewDog Tokyo*

13.1.2017 Olutarviot

Humalat: Galena, Chinook, First Gold
Maltaat: Extra Pale, Dark Crystal, Chocolate, Roast Barley
Mausteet: Karpalo, Jasmiini
Voltit: 16,5 %
EBU: 85

Maistoin tätä varsin järeähköä imperial stoutia ensimmäisen kerran Kymijoki Beer Festivalilla vuonna 2015 ja silloin oli helteinen kesäpäivä. Tämänkaltainen olut ei tosiaan ole mitään hellesään raikastajaa mutta arvelin tämän olevan hyvä nautiskeluolut talvella, etenkin kylmillä pakkasilla. Nyt kun tuossa viime viikolla lämpömittari näytti reilusti yli 20 astetta pakkasta, ajattelin ottaa selvää pitääkö väitteeni paikkansa.

Legendaarisesta japanilaisesta Space Invaders -kolikkopelistä innoituksensa saanut olut on saanut makunsa humala- ja mallaskattauksen lisäksi jasmiinista ja karpaloista ja sen jälkeen sitä on kypsytetty ransakalaisissa tammitynnyreissä. Voltteja on melkoisen hurjat 16,5 %, joten kovin nopealla tahdilla tätä ei kannata hörppiä. Tästä oli jossakin vaiheessa olemassa vieläkin vahvempi versio, siinä voltteja olikin sitten jo 18,2 %!

Tokyo* kaatuu lasiin lähes mustana ja kohtuullisen vaahtoavanakin. Tuoksussa esillä vaniljaa, suklaata ja sitä äsken mainittua alkoholia. Maku onkin sitten ehkä vähän yllättäen ihan jotain muuta kuin mitä tuoksusta voisi päätellä: hieman espressoa, ruislimppua, salmiakkia, yrttejä ja… mämmiä? Niin minä tätä ainakin kuvailisin. Ihan äkkiä ei tule mieleen mitään vastaavanlaista olutta. Toisaalta tämä on melkoisen makeaa ja toisaalta jälkimaku on melko kitkerä. Sen verran tuhtia olut on, että kesti kaikenkaikkiaan viisi (!) tuntia juoda lasi tyhjäksi. Voi ainakin sanoa, että todellakin naatiskelin asianmukaisella hartaudella!

Mutta onko tämä hyvää ja sopiiko tämä pakkaspäivän lämmikkeeksi? Tyhjentävää vastausta tuohon on vaikea antaa. Itse pidän stouteista paahteisina ja vähemmän makeina, mutta jotain tässä on tehty oikein kun kuitenkin tätä kolme pulloa alkusyksystä ostin ja jokainen on tullut juotua. Pakkaspäivän lämmikkeeksi tätä voinee suositella, ei tätä nimittäin kesällä kannata juoda! Sekin tässä tietysti on, että jos tekee mieli maistaa jotain melkoisesti tavallisesta poikkeavaa olutta, niin tässä on todella hyvä vaihtoehto!

ARVOSANA: 3 / 5

Vahvin tähän mennessä maistamani olut: BrewDog Tokyo*!

The Blog Awakens…Again!

7.1.2017 Blogin Virallinen Maskotti, Yleinen

Kuten molemmat lukijani ovatkin varmaan huomanneet, blogi on viettänyt hiljaiseloa jo vähän pidemmän aikaa. Syynä tähän ovat olleet muuttokiireet, sekä tietysti joulu, jonka jälkeen varsinainen muutto-operaatio suoritettiin. Nyt ollaan kuitenkin asetuttu taloksi aikaisempaa kerrostaloasuntoa tilavampaan rivitaloasuntoon, joten blogiin alkaa taas pikkuhiljaa ilmestyä enemmän tai vähemmän laadukkaita päivityksiä! Veikkaan jälkimmäistä.

Olutarvioita on luvassa ainakin sellaisista oluista kuin Fuller’s Imperial Stout, Brewdog Abstrakt 20, Brewdog Tokyo* ja luultavasti myös muistakin, kunhan tässä ehdin muistiinpanojen perusteella arvioita naputella. Alkon jokavuotinen Käsityöläisolut-kampanjakin alkaa taas lähestyä, joten tuohonkin aiheeseen liittyvää tekstiä luvassa jahka kampanja käyntiin pärähtää!

Myös erilaisia videoita, kuvagallerioita ym. luvassa säännöllisen epäsäännöllisesti, niinkuin tähänkin asti. Niin ja tietysti Virallisen Maskottimme edesottamuksia seurataan jatkossakin alkaen seuraavasta kuvasta!

Misty on kotiutunut uuteen asuntoon hyvin, kuten kuvasta näkyy!

 

Olutarvio – Left Hand Brewing Fade to Black

19.11.2016 Olutarviot

Humalat: Apollo, US Goldings
Maltaat: Pale-, cara-, ja vehnämaltaat, suklaamaltaat, mustat maltaat, savustetut maltaat, paahdettu ohra
Voltit: 8,5 %
EBU: 39,7

Amerikkalainen Left Hand Brewing on itselleni aivan uusi tuttavuus. Alkon sivuilta selviää seuraavaa: ”Entiset ilmavoimien upseerit Eric Wallace ja Dick Doore perustivat panimon syyskuussa 1993, ja se sijaitsee Longmontissa, Coloradossa. Panimo saa nimensä 1800-luvulla Arapahoen heimopäällikkönä toimineesta Chief Niwotista (Left Handed)”.

En varmasti ole ainoa, jolle oluen nimestä tulee mieleen Metallican legendaarinen Fade to Black -biisi vuoden 1984 Ride the Lightning -albumilta. Bändin tuore Hardwired…To Self-Destruct -albumi julkaistiin juuri sopivasti samoihin aikoihin kun tämän oluen Alkon hyllyltä bongasin, joten laitetaanpa levy soimaan, kaadetaan olut lasiin ja maistetaan!

Lähes mustaa, kahvin väristä olutta kaatuu Spiegelaun stout/porter -lasiin jättäen pinnalle tummahkon vaahtokukan koristeeksi. Tuoksu on paahteinen, kahvinen ja hieman savuinen, ehkä hieman tunkkainenkin. Maku on enimmäkseen paahteinen ja kahvinen yhdistettynä savuiseen ja hieman tervaiseenkin vivahteeseen. Lämmetessään kahvisuus korostuu selvästi, toisaalta samalla myös savuinen aromi tulee enemmän esille.

Kahvisuus on ehkä aavistuksen turhan hallitsevassa roolissa, mutta kyllähän tämä ehdottomasti hyvää on. Jos ”kahvisemmat” stoutit/portterit kolahtavat on Fade to Black hyvä valinta. Toivottavasti myös muita Left Hand Brewingin oluita saadaan Alkojen hyllyille!

ARVOSANA: 4 / 5

2016-11-19-18-18-06_889x500

2016-11-18-08-57-34_889x500

Tapahtumaraportti: Kymijoki Beer Festival 2016

15.10.2016 Olutarviot

Mainitaan tähän heti alkuun, että raportti on ”hieman” myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei silloinkaan!

Elokuun 12. ja 13. päivä järjestettiin jo neljättä kertaa Kymijoki Beer Festival -oluttapahtuma. Tapahtumapaikkana oli tutusti Korian Kallioniemi, jonka maisemissa kelpasi oluita maistella. Oluiden lisäksi tarjolla oli myös siidereitä ja Teerenpelin viskejä ja kaikkiaan erilaisia juomia oli tarjolla n. 150 erilaista. Valinnanvaraa siis piisasi ja aika karpaasi sai olla jos jokaista juomaa kahden päivän aikana maistoi! Tänä vuonna hanajuomien osuus oli aiempia vuosia isompi ja esimerkiksi Panimo Hiisin tuotteista kaikki olivat hanassa, paitsi inkiväärillä maustettu Inki, joka oli muuten tapahtuman ainoa gluteeniton olut. Hanajuomien suurehko määrä oli positiivinen asia, nimittäin hanasta pystyi ostamaan joko pienen (0,2 l) tai ison (0,4 l) tuopin, kun pullo on aina koko pullo. Tarjolla oli esimerkiksi 16,0 %:sta imperial stoutia puolen litran pullossa, mikä on jo aika tiukka satsi maistelumielessä!

Maksaminen hoidettiin älyrannekkeilla, joihin pystyi tapahtuman edetessä lataamaan lisää rahaa jos tarvetta oli. Rannekkella pyrittiin nopeuttamaan tiskeillä asiointia ja estämään pitkien jonojen syntymistä ja siinä myös onnistuttiin hyvin. Pisimmillään taisin seisoskella jonossa ehkä minuutin, joka on melkoinen parannus esimerkiksi edellisvuoden jopa parinkymmenen minuutin jonotuksiin.

2016-08-13-14-37-58_1920x1080

Nykyään rannekkeetkin ovat älykkäitä!

Edellisvuodesta viisastuneena olimme avovaimoni kanssa tapahtumassa tänä vuonna molempina päivinä. Totesimme molemmat edellisvuoden tapahtuman jälkeen, että seuraavana vuonna ostetaan kahden päivän liput, koska yhden päivän aikana ei yksinkertaisesti pysty maistamaan kuin murto-osaa mielenkiintoisista juomista. Mutta mennäänpä sitten itse asiaan! Taktiikkana oli tälläkin kertaa maistaa sellaisia juomia, joita emme olleet ennen maistaneet. Tutustuimme molemmat juomalistoihin muutamaa päivää ennen tapahtumaa ja merkkasimme mielenkiintoisimmat tapahtuman mobiilioppaan kirjanmerkkeihin. Omalta maistelulistaltani löytyi seuraavanlaista:

Perjantai
Bryggeri IPA 5,5 %
BrewDog – Shipwreck 13,8 %
Panimo Hiisi – Iku-Turso 9,0 %
Lammin Sahti 7,5 %
Nøgne Ø – American Pale Ale 5,0 %
Bryggeri – Sofia Rum Barrel-aged Imperial Stout 9,0 %
Stone IPA 6,9 %

Lauantai
Aja Bryggeri Aurora Borealis IPA 7,5 %
Founders – Dark Penance 8,9 %
Stone – Imperial Russian Stout 10,8 %
Panimo Hiisi – Hati 5,7 %
Teerenpeli – 10 yo Single Malt Whisky 43 %
Teerenpeli tynnyriviski 58,6 %

Varsinaista selkeää suosikkia ei löytynyt, vaan oikeastaan lähes kaikki maistetu oluet/juomat olivat hyvinkin laadukasta jälkeä. Etenkin Hiisin Hati oli hyvinkin raikas ja kesäisen rapsakka saison ja Stonen Imperial Russian Stout kaikessa paahteisuudessaan erinomainen imperial stout. Ilahduttavasti osaa oluista saa jo Alkon valikoimistakin, kuten esimerkiksi Hiisin Iku-Tursoa ja Stonen IPAa, joista molemmat ovat jo ostoskoristani löytyneetkin. Myös muut yllämainitut oluet menevät ostoon jos/kun niitä Alkon hyllyille tulee.

2016-08-12-16-32-15_1920x1080

Bryggeri IPA ja Bryggeri Supernova 3rd Edition

Erikoisempaa osastoa tarjoili BrewDogin Shipwreck, joka 13,8 volttisena oli tapahtuman vahvimpia oluita. Kullanvärinen olut ei ulkoisesti näyttänyt mitenkään poikkeavalta, mutta jo tuoksusta kävi selväksi, että ihan peruskamasta ei ole kyse. Tuoksua voisi kuvailla savuiseksi tai oikeastaan savustetuksi, hieman hedelmäiseksi ja kyllähän se alkoholikin sieltä esille puskee. Maku on aikalailla sitä samaa savustetun hedelmäistä yhdistelmää, jossa alkoholi on kuitenkin tuoksusta poiketen piilossa. Kuvaus ei ole kovin tarkka, mutta sen verran erikoinen makukokonaisuus oli, että näin pienen testiannoksen (joimme avovaimon kanssa 0,2 litran annoksen puoliksi) perusteella on vaikeaa kuvailla sitä tarkemmin. Jos tätä tulee saataville Alkoihin, niin täytyy käydä nappaamassa pullo mukaan ja tehdä tarkempi arvio!

2016-08-13-19-36-33_889x500

Ei ihan peruskamaa: BrewDog Shipwreck

2016-08-12-18-20-50_889x500

Gargantuaanista menoa!

2016-08-13-16-54-53_889x500

Erittäin laadukas saison ja Hiisille tyypillisen upea etiketti!

Pettymyksiltäkään ei aivan vältytty, nimittäin Bryggerin Sofian rommitynnyrissä kypsytetty versio oli ihan muuta kuin mitä etukäteen odotin. Sofia on erittäin loistava imperial stout, mutta rommitynnyrissä muhinut versio maistui niin viinaiselta, että perus-Sofian paahteisesta kahvisuudesta tai mistään muustakaan aromista ei ollut tietoakaan. Vähään aikaan karmeinta maistamaani olutta!

Nälissään ei tapahtumassa tarvinnut olla, sillä ruokaa oli tarjolla useammankin firman toimesta aina ribseistä järeisiin burgereihin ja erilaisiin ranskanperunoita sisältäviin annoksiin. Ilahduttavaa, että myös ruokapuoleen oli panostettu tänäkin vuonna!

Burgerit olivat varsin järeitä!

Burgerit olivat varsin järeitä!

Stone Imperial Russian Stout

Stone Imperial Russian Stout

2016-08-13-19-35-45_889x500

Foundersin Dark Penancen hanalätkä…

2016-08-13-19-39-10_1920x1080

… ja Dark Penance tuopissa!

Laitetaanpas tähän loppuun vielä muutama sananen viskistä. Sitä oli nimittäin Teerenpelin tiskillä tarjolla neljänä eri versiona. Ajatus kotimaisesta viskistä kuulosti jotenkin eksoottiselta ja tottahan sitä piti testiin ottaa kun tilaisuus siihen oli! Itselle testiin meni neljästä vaihtoehdosta kaksi: 10-vuotinen single malt ja yksinkertaisesti tynnyriviski -nimellä varustettu viski, jota nimensä mukaisesti oli pienessä tynnyrissä tiskillä. Molemmat olivat positiivisia yllätyksiä ja jos kotimainen viski aiheutti ennakkoon pientä epäilystä niin ei aiheuta enää! Sateisessa lauantai-illassa tynnyriviski lämmitti mukavasti ja 10-vuotinen oli savuisessa vaniljaisuudessaan melko helposti lähestyttävä viski.

2016-08-13-17-55-28_889x500

Kotimaista single malt -viskiä!

2016-08-13-20-47-46_1920x1080

Teerenpelin tynnyriviski, sateisen sään lämmittäjä!

Kokonaisuutena tapahtuma oli tänäkin vuonna erittäin onnistunut. Perjantaina sää oli aurinkoinen ja lämmin, siis mitä otollisin oluiden maistelua varten! Koska puhutaan Suomen kesästä, niin voittekin jo arvata, että  lauantaina olikin sitten sateista ja tuulista, kuinkas muutenkaan. Tämäkään ei tosin haitannut läheskään niin paljon kuin mitä etukäteen voisi ajatella, eikä se näkynyt myöskään kävijämäärissä, sillä porukkaa oli paikalla myös lauantaina runsaasti. Olimme molempina päivinä liikkeellä pienen kaveriporukan kanssa, joten mainitaan vielä tässäkin, että KIITOS SEURASTA! Ensi vuonna sitten uudestaan, eikö niin?

2016-08-12-20-51-37_1920x1080

Kymijoki oli perjantai-iltana peilityyni