Selaat arkistoa kohteelle armo.

Seurakunnan merkityksestä

9.11.2017 Raamatusta

Näin unta jossa tapasin tuntemiani Jumalan miehiä ja naisia vuosien takaa. Uni oli erittäin latautunut. Yksi kohta sulatti sydämeni. Minulle on luonnollista halata ihmisiä, erityisesti uskon veljiä ja sisaria. Kun unessa halasin rakasta ihmistä, seuraavana vuorossa oli jo eläkkeellä oleva oikein sydämellinen uskon veljeni Veikko, joka elää tiettävästi Kokkolassa. Sekä minun että hänen kasvonsa ilahtuivat suuresti, kun tapasimme toisemme, ja halasimme pitkään. Olen saanut tavata tätä rakasta uskon veljeäni viimeksi noin seitsemän vuotta sitten, ennen kuin muutin tänne Seinäjoelle Kokkolasta.

Mitä seurakuntaan sisältyy, miksi se on niin tärkeä ja rakas paikka minulle? Ihmiset, jotka eivät käy aktiivisesti seurakunnan keskellä eivät ehkä ymmärrä miksi seurakunta on niin tärkeä juttu. Kun mietin suhdettani Veikkoon, juttelimme monia kertoja hänen kanssaan, kun istuin hänen takanaan monesti ennen tilaisuuden alkua. Hänen sydämellään oli vähäosaiset ihmiset, joita hän kohtasi palvellessaan yhdessä seurakunnan työmuodossa. Hänen rakkautensa kosketti ihmisiä. Kun mietin uskoon tuloa ja sen vaikutusta ihmisen elämässä, mieleen tulee ajatus siitä, että sisäinen päätös muuttuu käytökseksi.

Gracecard elokuva on tästä erittäin hyvä esimerkki. Kun mies tuli uskoon, hän tahtoi heti tavata poikansa, jota hän oli loukannut usein. Hän ei selitellyt, vaan pojan sairasvuoteen äärellä meni suoraan asiaan ja pyysi anteeksi sydämestään ja pyysi, että myös poika antaisi hänelle anteeksi. Kyynelten tippuessa poika antoi anteeksi. Kun uskovat tulevat yhteen seurakuntana, siellä on armahdettuja syntisiä. Kukaan ei väitä, että meistä tulee päätöksen myötä pyhimyksiä, jotka ovat immuuneja vihalle tai loukkauksille, mutta sydämemme on saanut muuttua oikeaan asentoon suhteessa Luojaamme, joka loi meidät yhteyteensä.

Kun seurakunta sitten alkaa palvomaan Jumalaa, joka on ostanut meidät omikseen Jeesuksen kalliilla verellä, ja saamme ilmestyksen siitä, miten suuri armo on ollut meidän itsemme kohdalla, syntyy aitoa iloa ja rauhaa. Tuon rauhan ja ilon pitäisi näkyä jokaisen uskovan arjessakin. Meidät on pelastettu, jotta mekin kertoisimme kukin omalla tyylillämme Jumalan rakkaudesta niille, jotka eivät vielä ole sisällä siinä. Meidän ei tarvitse ketään väkisin pelastaa, mutta voimme olla läsnä, kuunnella ja olla rehellisiä.

Kun mietin omaa työtäni, kohtaan paljon eri ammattiryhmissä olevia ihmisiä. Kun olen luonut asiakassuhteen, useamman tapaamisen jälkeen syntyy jo sellaisia keskusteluja, mitä ihmettelen jälkikäteen. Eikä siihen aina tarvita monia. Joku saattaa olla valmis jo ekalla kerralla puhumaan pahasta olostaan ja minun tehtäväni on kuunnella. Toinen kysyy miten olemukseni on muuttunut viime kerrasta ja kerron lyhyesti laihduttaneeni melkein 20kg vajaassa vuodessa. Sitten hän kertoo oman elämän tuskasta ja lopuksi minä voin rohkaista häntä, antaa toivoa, että sinä pystyt siihen.

Sitten autolle kävellessä ihmettelen, miten Herra on antanut minulle tällaisen duunin, jossa voin tavata ihmisiä ja herkkyyteni onkin voimavara eikä rajoite. Kun ala-asteella minua yllytettiin tappelemaan, vihasin sitä. Minua se ei kiinnostanut. Ihmettelin mistä se johtuu. Vuosien saatossa olen hyväksynyt sen, että minä toisinaan itken ja olen herkkä. Nyt kun palvelen rukouspalvelussa, ymmärrän, että se onkin ominaisuus, jota Herra käyttää minussa. Kun kohtaan ihmisiä, ehkä hekin kokevat sen.

Jumalan seurakunnan pitäisi siis vaikuttaa paikallisseurakunnissa sitä, että jokainen on aidosti tervetullut. Tarkoitan, että olemme aidosti iloisia siitä, kun uusia ihmisiä tulee seurakunnan keskelle. Ja meidän tulisi pyytää läheisiämme mukaan. Milloin viimeksi olemme kutsuneet ystävän tai työkaverin, joka ei oo uskossa seurakunnan tilaisuuteen? Ihmiset kaipaavat, että heistä ollaan aidosti kiinnostuneita! Eikä tarvii pelätä, että mitä jos hän sanoo ei. Silloin hän ei ole vielä valmis. Voimme rukoilla hänen puolestaan ja kysyä uudestaan vaikka puolen vuoden päästä.

Miksi sitten seurakuntayhteys on niin arvokas? Oletko huomannut, että elämässä tulee aika ajoin vastaan myrskyjä, jotka koettelevat uskomme perustusta?

Roomalaiskirje 8:16-18

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Päättelen siis, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

Sisällämme on siis todistus siitä, että olemme Jumalan lapsia, jotka kerran tulevat perimään Taivaallisen Isämme yhdessä Jeesuksen kanssa. Kun kohtaamme myrskyjä, Pyhä Henki muistuttaa meitä tulevasta perinnöstä ja identiteetistämme Kristuksessa. Sen kautta on helpompi kiinnittää mieli Jeesuksen voittoon, ja voimme säilyttää hankalissakin olosuhteissa oikean asenteen.

Voimme kokea syvää rauhaa, jota ei voi selittää, koska ihminen, joka ei ole tullut uskoon, ei näe mitään syytä pysyä rauhallisena vaikeissa olosuhteissa, vaan alkaa hermostumaan, kun ei voi itse hallita tilannetta. Jumalan lapsina meidät on kutsuttu luottamaan kokosydämisesti Jumalaan, nojaamaan häntä vasten ja sanomaan: ”minä päätän luottaa sinuun Herra, vaikka tunteet sanovat ettei siinä ole yhtään järkeä.” Silloin alistamme tunteet Jumalan sanan auktoriteetin alaisuuteen ja voimme kokea läpimurron.

Seurakuntaperheessä voimme kertoa rakkaille veljillemme ja sisarillemme mitä meille oikeasti kuuluu, saada rohkaisua ja esirukousta. Vaikkei uskovan elämä todella ole aina ruusuilla tanssimista, on se helpompaa, kun voi kertoa sydämensä tuntemukset ystäville ja Herralle. Aivan kuten Paavali opetti galatalaisia (Gal. 6:2): Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain. Sinäkin voit olla rohkaisuksi monelle! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Vapaudesta ja rajoista

2.11.2017 Raamatusta

Joku luulee, että vapaus on sitä, että antautuu himojen vietäväksi. Toinen ei osaa asettaa rajoja lähimmäistensä käytökselle, ja antaa rikkoa rajojaan vapaasti. Toinen ei osaa asettaa rajoja itselleen, lähimmäisilleen eikä opi kantamaan vastuuta. Joku kantaa syyllisyyttä, arvottomuutta ja häpeää siitä, ettei ole kolmikymppisenä löytänyt elämänkumppania, hankkinut lapsia eikä omaa osaketta, saati hyvää työpaikkaa ja hienoja ulkomaanmatkoja, josta kehua toisille. Kuka määrittelee meidät? Me itse. Kuka vastaa siitä, että olemme onnellisia? Me itse. Kuka voi auttaa asettamaan rajoja, jos emme ole osanneet niitä itse luoda, suojellaksemme itseämme vääriltä asioita? Jumala.

Onko meillä vapaus ajatella omilla aivoilla, tehdä päätöksiä, joita lähimmäisemme eivät aina ymmärrä ja/tai hyväksy? Kuka saa määritellä mistä minä alan ja mihin lopun? Kunnioittavatko lähimmäisemme rajojamme, jotka olemme asettaneet? Vai pelkäämmekö, ettei meitä enää hyväksytä, jos sanon joskus ”ei”, sen sijaan, että sanon aina ”joo” ja alistun toisen tahdon alle? Hyväksymmekö manipuloinnin, syyllistämisen ja toisten hyväksikäytön, koska kristityn täytyy rakastaa aina ja joka tilanteessa lähimmäistään? Ovatko rajat todella tarpeelliset? Näitä olen miettinyt ja näitä kysymyksiä minulle on esittänyt erittäin hyvä kirja nimeltä Rajat. Sen ovat kirjoittaneet Henry Cloud ja John Townsend. Olen alkanut löytämään itseäni lukiessani tuota kirjaa ja oppimaan, miten minun tulee toimia erilaisissa tilanteissa.

1 Korinttolaiskirje 10:23

Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki rakenna.

Kristityn vapaus on melko laaja käsite, jollekin toinen asia on normaalia, toiselle se ei ole. Alkoholin käyttö ja tupakointi esimerkiksi. Joku, joka ei ole koskaan juonut humalahakuisesti, voi silloin tällöin nauttia viiniä lasillisen verran. Mutta toinen, jolla on samanlainen tausta kokee, ettei tahdo sitäkään vähää ottaa, aivan eri asia on sitten mies tai nainen, jolla on ollut alkoholiongelma ennen uskoontuloaan. Joku kokee vapautta polttaa tupakkaa, eikä se hankaloita hänen Jumalasuhdettaan. Toinen ei tahdo polttaa, ettei näyttäisi esimerkkiä muille. Terveyssyyt ovat sitten asia erikseen.

Paavali neuvoi miettimään omia rajojaan tuossa jakeessa, mikä rakentaa meitä, ja mikä ei. Millaiset sisäiset rajat asetamme itsellemme? Voiko satunnainen viinin juonti johtaa riippuvuuteen omalla kohdallani? Jos se voi johtaa siihen, minä lopettaisin heti, ennen kuin se johtaa ongelmiin. Toinen asia on se, miten päätöksemme vaikuttavat muihin. Vapautemme kristittyinä ei saisi johtaa heikomman veljen tai sisaren taakse jääneen riippuvuuden uudelleen puhkeamiseen. Silloin emme ole toimineet Jeesuksen esimerkin, rakkauden lain mukaisesti.

Roomalaiskirje 6:15-19

Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita. Puhun inhimillisellä tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Samoin kuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Väärä tapa ajatella on, että minä saan Jumalan armosta tehdä ihan mitä vaan ja Jeesuksen veri puhdistaa minua jatkuvasti. Ei. Sen sijaan Jumalan armo ja rakkaus saa meidät ymmärtämään, että emme ansaitse sitä koskaan omilla ansioilla ja se maksoi hänelle aivan kaiken. Sen tähden tahdomme tehdä hänen tahtonsa ja käyttää vapauttamme oikein. Synti vie syvemmälle pimeyteen, sen sijaan, jos tuomme syntimme Jeesuksen eteen rukouksessa ja kadumme niitä aidosti, koemme armon voiman!

Silloin opimme jotain todella arvokasta: Tahdomme miellyttää Jumalaa, emmekä tahdo tietoisesti elää synnissä tehden Pyhän Hengen murheelliseksi. Vanhurskauden palvelijoina me saamme kertoa lähimmäisillemme, miten armo on muuttanut elämämme: olemme löytäneet ihanan vapauden ja rauhan suhteessa rakastavaan Isäämme. Sen voimasta tahdomme kertoa kaikille ja käyttäytyä sen mukaisesti, etteivät sanamme ja käytöksemme olisi ristiriidassa.

Miten voimme antaa jäsenemme sitten vanhurskauden aseiksi? Antautumalla päivittäin tekemään Isämme hyvän tahdon: puhumaan elämää ja rohkaista ihmisiä joita kohtaamme, halata ihmisiä, hymyillä kaupan kassalle ja sanoa kiitos ja anteeksi. Voimme pysähtyä kuuntelemaan ihmisten mietteitä, koska todella harvat aidosti tahtovat kuunnella, mitä toisella on sydämellä. Silloin meistä voidaan sanoa, että loistamme. Pyhitys on kertakaikkinen siltä osin, että Jeesuksen uhri riittää. Pyhitys tarkoittaa yhtälailla myös jatkuvaa prosessia, joka loppuu, kun saavumme voittajina maaliin, toisaalta ilman pyhitysprosessissa kasvamista emme pääse maaliin. Voimme siis päivittäin kasvaa siinä ja pyytää, että elämme todistaisi pysyvästä muutoksesta, jota lähimmäisemme voivat lukea. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Rukoilen, että oppisimme asettamaan rajoja itsellemme ja myös lähimmäisillemme, niin ettemme väsyttäisi itseämme antaen aina periksi, kun meitä pyydetään johonkin. Mutta osoittaisimme kasvaneemme Jumalan lapsina niin, että sisäiset rajamme voisivat auttaa meitä sanomaan ei tilanteissa joissa ennen, vanhasta tottumuksesta, annoimme periksi synnille, syyllisyydelle ja häpeälle, sen sijaan, että vastaanottaisimme Jumalan armoa, rakkautta ja rauhaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Syyllisyydestä

19.10.2017 Raamatusta

Kun mietin, mistä kirjoittaisin tällä viikolla blogiin, mieleen nousi vahvasti ajatus siitä, miten Jumalan lapsetkin kamppailevat heikon itsetunnon, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa. Olen elänyt näitä vaiheita itsekin elämäni aikana. Paholainen on tullut valehtelemaan, tappamaan ja tuhoamaan, hän on syyttäjä. Mutta Jeesus on tullut antamaan yltäkylläisen elämän jokaiselle omalleen, uskommeko sen todella myös omalle kohdallemme? Monen on helpompi uskoa, että toiset voivat vastaanottaa Jumalan mielisuosion puhtaasta armosta, mutta omalle kohdalla se tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, kun ”minä olen niin likainen”. On täysin mahdotonta elää uskovan elämää omassa voimassa, omien hyvien tekojen kautta. Jeesus teki kaiken puolestamme, miksi meidän on niin hankala se hyväksyä? Yksi syy voi olla se, että se ei tunnu järkevältä. Elämme niin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa mitään ei saa ilmaiseksi, vaan kaikki pitää ansaita. Työelämässä se toki päteekin, mutta sitten kun pyrimme soveltamaan sitä hengellisessä elämässämme, siitä tulee erittäin raskasta. Siksi Herra tahtoo opettaa jokaiselle lapselleen henkilökohtaisesti, kuinka paljon hän rakastaa meitä!

Mieleeni nousi kaksi kohtausta. Ensimmäinen kohtaus tapahtuu Vanhan liiton aikana ja on profeetallinen, tutkitaanpa Jesajan näkyä. Jaamme sen kahteen osaan.

Jesaja 6:1-4

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.

Huomaatko latauksen näissä jakeissa? Minulle avainjae on jae kolme: ”He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Miksi? Se kuvastaa sitä pyhyyden suuruutta, jonka serafit kokivat ja ilmaisivat. Jumala on kaiken yläpuolella, siksi ihminenkin pysähtyy hänen pyhyytensä edessä haukkomaan henkeään. Mikään ei vedä vertoja meidän Jumalallemme. Tästä johtuen Jesajan reaktio on voimakas:

Jesaja 6:5-7

Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.”

Jos joku irrottaa yhden jakeen asiayhteydestään, tarkoitan, että sanoo, että ”niin, kyllä minä tiedän, että olen saastainen, niin likainen, etten voi enää kelvata Jumalalle” ja jää tähän epätoivoon, tulee sielunvihollinen säestämään ja kehottaa luovuttamaan. Sen sijaan meidän täytyy kunnioittaa Jumalaa ja hänen pyhää Sanaansa, että luemme aina koko asiayhteyden, jotta ymmärrämme mitä Jumala sen kautta tahtoo meille sanoa. Silloin emme lue väärin Raamattua, vaan rakennumme uskossa!

Sitten asiaan: Jumalan pyhyyden läsnäolossa voimme tunnistaa, että meillä on syytä tehdä parannus synneistämme, jotka vaivaat aidosti sydäntämme. Mutta sen jälkeen me saamme kokea Jumalan valtavan ihanan armon, joka kuuluu meille Jeesuksen tähden! Tarkoitin näitä jakeita profeetallisina, nimittäin minun mielestäni tässä syyllisyyden poisottamisella viitataan suoraan Jeesuksen täydelliseen uhriin ja siitä saatavaan puhtauteen. Mikä seuraus siitä on? Emme enää kuuntele syyttäjää, paholaista, vaan opettelemme käyttäytymään oikein suhteessa pysyvään vapauteemme. Jumala tahtoo puhdistaa meidät syyllisyydestä, joka tuottaa häpeää, koska näiden kautta vihollisemme yrittää saada katseemme pois Jeesuksesta. Kun ymmärrämme, että Jeesus kantoi jo syyllisyytemme, alamme kokemaan Jumalan rakkauden aivan uudella tavalla. Silloin meistä kasvaa terveitä Jumalan lapsia, jotka eivät keskity virheisiinsä, vaan muistavat keitä olemme Kristuksessa. Mitä tapahtuu, kun olemme kokeneet Jumalan hyvyyden ja anteeksiannon voiman? Terve Jumalan pelko. Se varjelee meidän askeleemme, kun kuljemme uskossa eteenpäin.

Johannes 8:4-7

”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Mooses on laissa antanut meille käskyn kivittää tuollaiset. Mitä sinä sanot?” Näin he sanoivat pannakseen Jeesuksen koetukselle ja päästäkseen syyttämään häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he toistamiseen kysyivät häneltä, hän suoristautui ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisenä häntä kivellä.”

Ehkemme ole tehneet aviorikosta, mutta tunnemme, kuinka synti vangitsee meitä ja koemme syyllisyyttä. Fariseukset syyttivät ja lain mukaan tilanne oli selkeä, mutta kun Jeesus vastasi syyttäjille, heidän omatuntonsa alkoi syyttää heitä heidän omista synneistään. Kenelläkään ihmisellä ei ole pokkaa sanoa, ettei koskaan olisi loukannut ihmisiä ja Jumalaa.

Johannes 8:10-11

Jeesus suoristautui ja kysyi: ”Nainen, missä ovat syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Tämä lyhyt dialogi on erittäin tärkeä, meille, kun tuskailemme oman lihallisuutemme kanssa. Jeesus tahtoi saada naisen ymmärtämään, että kaikki syyttäjät ovat poissa, julistamaan sen ääneen. Miksi? Koska sanoissa on voimaa. Kun nainen palasi kotiinsa, voin kuvitella tilanteen, jossa hän miettii tapahtunutta ja kysyy itseltään: missä ovat syyttäjäni? Ei missään, he ovat poissa! Mikä seuraus tällä syyllisyyden poistamisella on? Se, että Jumalan armo saa aikaan sydämen muutoksen. Aivan yhtä tärkeää on muistaa, että ainut, joka olisi voinut kivittää tämän naisen, samoin meidät, jos olisimme hänen sijassaan olleet, olisi Jeesus. Hän oli synnitön.

Sen sijaan Jeesus sanoo valtavan parantavat sanat: En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.

Ennen kuin voi odottaa hyviä hedelmiä, täytyy kylvää oikeita siemeniä. Kun Jumala tahtoo saada meidät kasvamaan uskossa, hän rohkaisee meitä. Hän ravitsee meitä läsnäolossaan, kun vietämme aikaa rukoillen ja tutkien Sanaa, soveltaen sitä päivittäin. Silloin Isä iloitsee siitä, ettei hänen armonsa mennyt hukkaan kohdallamme, vaan sai aikaan pysyvän muutoksen. Emme koskaan pääse täydelliseen synnittömyyteen eläessämme maan päällä, mutta Pyhän Hengen voiman avulla voimme kasvaa pyhityksessä, muuttuen Jeesuksen kaltaiseksi askel kerrallaan. Emme enää tahdo elää synnissä, vaan kasvaa pyhityksessä.

Rohkaisen sinua ystäväni näkemään itsesi Jumalalle erittäin rakkaana ihmisenä, josta Jeesus maksoi kalliin hinnan lunastamalla sinut kuolemasta elämään. Tämän faktan pitäisi rohkaista sinua ja minua elämään läheisessä suhteessa Herraamme. Hän opettaa elämään tahdossaan kärsivällisesti. Hän ei ole syyttäjä, vaan armahtaja, joka nostaa, kun kaadumme. Hän tahtoo siunata sinua koko sydämestään. Hän on sinun puolellasi, eikä sinua vastaan. Opettelemalla luottamaan hänen armoonsa, alat näkemään itsesi oikein, ja rohkaistut loistamaan Jumalan armoa vaikutusalassasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Pyhyydestä

20.9.2017 Raamatusta

Kun olin pari päivää sitten metsässä, koin Jumalan puhuvan sydämelleni siitä, kuinka vääriä käsityksiä meillä vajavaisilla ihmisillä on pyhyydestä. Ja ennen kaikkea siitä, miten sen voi saavuttaa. Seuraavat jakeet tulivat mieleeni, kun hiljennyin Jumalan edessä.

1 Pietarin kirje 1:15-16

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”

Tällä kertaa otin tarkoituksellisesti nämä kaksi jaetta irti tekstiyhteydestä, koska monet uskovat (ikävä kyllä) toimivat tällä tavoin. Onko sillä väliä? Kyllä on. Moni voi lukea ja ymmärtää nämä kaksi jaetta vaatimuslistana: Minun odotetaan saavuttavan pyhyyden omilla ansioillani. Minun pitää yrittää enemmän. Mitä minun pitäisi tehdä, että Jumala hyväksyisi minut kokonaan? Jos pohdimme näin, silloin kasvaa valtava odotusten vuori eteemme, niin ettemme näe Jumalan armon suuruutta.

Kysymys kuuluu meille tänään, missä olisimme ilman Jumalan suurta armoa? Emme olisi hänen lapsiaan. Tätä teemaa on ennenkin pohdittu, otetaan esimerkki:

Galatalaiskirje 2:15-16

Me olemme syntyjämme juutalaisia emmekä pakanakansojen syntisiä. Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi uskomalla Kristukseen emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja.

Näissä kahdessa jakeessa Paavali osoittaa, ettei kukaan pääse oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, paitsi vastaanottamalla Jumalan armon Jeesuksen kautta. Sen olivat galatalaiset unohtaneet ja luulivat, että toimimalla juutalaisten rituaalien tavoin, he voisivat miellyttää Jumalaa ja saavuttaa täydellisyyden lakia noudattamalla. Mutta voiko syntinen ihminen miellyttää Jumalaa ja saavuttaa vaaditun tason?

Galatalaiskirje 2:18-20

Jos rakennan uudestaan sen, minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja, sillä lain kautta minä olen kuollut laille elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.

Kun pohtii näitä jakeita vähän aikaa, alkaa selviämään, ettei yksikään Jumalan lapsi voi omin avuin ansaita Jumalan edessä hänen mielisuosiotaan. Se on täysin mahdotonta. Se meidän todella täytyy ymmärtää ja hyväksyä, koska silloin emme pyri tuomaan hänen eteensä muka ”valkoista lakanaa”, joka näyttää Jumalan pyhyyden kautta todella likaiselta. Parhaatkin yrityksemme ansaita Jumalan armo ja rakkaus ovat säälittäviä. Miksemme voi vain tunnustaa olevamme taipuvaisia syntiin, pahoihin ajatuksiin, motiiveihin ja pyytää vilpittömästi, että Herra anna anteeksi kaikki minun syntini, en voi ansaita sinun rakkauttasi ja anteeksiantoasi? Minä tarvitsen Jeesusta joka päivä.

Jos näin teemme, silloin ilo alkaa levitä kasvoillemme, kun alamme ymmärtämään, ettei kyse ole enää meidän teoistamme, vaan kaikki perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Sen kautta saimme lapsen aseman Jumalan omina! Nöyryyden takia meidän on hyvä muistaa, että olemme Jumalan pyhyyden edessä lainrikkojia, mutta hänen armostaan hänen perillisiään yhdessä Jeesuksen kanssa! Jos muistamme, että lihamme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, tahdomme elää Jumalaa miellyttävällä tavalla, emme enää ansaitaksemme, vaan vastarakkaudesta. Silloin Jeesus alkaa näkymään elämässämme ja Jumala saa kaiken kunnian!

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.

Kaksi tärkeää asiaa: Jokainen Jumalan lapsi on pyhitetty kertakaikkisesti Jeesuksen uhrin perusteella ja toisaalta pyhitys on koko elämän mittainen prosessi. Emme siis menetä lapsen asemaamme, kun teemme hetkellisesti syntiä, koska Jeesuksen uhri oli täydellinen. Nämä Pietarin sanat tulee ymmärtääkseni käsittää niin, että hän puhuu pyhitysprosessista.

Meidän tulee siis valvoa omaa tilaamme, luottaa siihen armoon, joka pelasti meidät. Kun käsitämme tämän, tahdomme antaa Jumalalle vastalahjaksi kuuliaisen sydämen, jonka ei ole vaikea totella häntä! Armon kokeminen ei siis anna meille oikeutta, eikä varsinkaan halua, elää Jumalaa loukkaavalla tavalla. Miksi?

1 Pietarin kirje 1:17-19

Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Jumala on rakastava ja armahtava Isä, mutta myös pyhä ja oikeudenmukainen tuomari, jolle kerran teemme tilin elämästämme. Jos muistamme hänen olemuksensa molemmat puolet, tahdomme kunnioittaa häntä syvästi koko elämällämme. Silloin varjellumme uskossa loppuun asti, siihen Pietari viittaa mielestäni. Jos muistutamme itseämme siitä, että mikään muu ei riittänyt hinnaksi ihmisen syntivelasta kuin Jumalan rakkaan Pojan veri, ymmärrämme, että armo maksoi paljon.

Paholainen pyrkii muistuttamaan sinua ja minua omasta syntisyydestämme ja kehottaa luovuttamaan, koska lankeamme samoihin asioihin kerta toisensa jälkeen. Silloin meidän ei pitäisi jäädä kuuntelemaan, vaan nostaa katse ylös Jeesuksen ristiin, että hänen verensä tähden me olemme Jumalan lapsia. Sen jälkeen meidän kannattaa muistuttaa itseämme keskittymään kasvamaan uskossa, ja opetella terveitä polkuja tällä uudella tiellä, jonka Jeesus on avannut omilleen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Jeesuksen arvovalta ja rakkaus

13.8.2017 Raamatusta

Jesaja 42:1-3

Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, valittuni, johon sieluni on mieltynyt. Olen laskenut Henkeni hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansakuntien keskuuteen. Hän ei huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

Näissä jakeissa on todella paljon profeetallista Jumalan sanaa! Jesaja sai ilmestyksen, jossa hän kertoo Jeesuksen palvelutyöstä monta sataa vuotta ennen hänen syntymäänsä! Jeesusta kutsutaan palvelijaksi. Hän on siis samaistunut ihmiseen todella voimakkaalla tavalla. Hän ei tullut kuninkaana, vaan nöyränä palvelijana, johon Jumala mielistyi. Siinä esimerkki meille.

Jeesuksen palvelutehtävä oli toimia messiaana, ei poliittisena, vaan kärsivänä, uhrautuvaa rakkautta osoittavana messiaana, joka on kärsivällinen, osoittaa lempeyttä ja empaattisuutta heikoille ihmisille, mutta myös auktoriteetin omaavana nöyränä kuninkaana. Koska Jumala oli mielistynyt Poikaansa, hän voiteli hänet Pyhällä Hengellä palvelutehtävään. Kaikki Vanhan Testamentin kuninkaat voideltiin öljyllä Pyhän Hengen vertauskuvana, jolloin Henki annettiin heille.

Jeesus ei käyttänyt maan päällä ääntään kuten fariseukset: Hän ei vaatinut erityiskohtelua ja kehumista, vaan palveli nöyrästi, niin kuin orja. Hän antoi esimerkin opetuslapsilleen ja meille, jotka voimme lukea evankeliumeista hänen toimintatavoistaan. Kun hän toimi rakkauden motivoimana, hän sai ihmiset todella kiinnostumaan itsestään! Hänen aitoutensa veti syntisiä puoleen, jotka eivät koskaan voineet täyttää fariseusten vaatimia tiukkoja perinnäissääntöjä ja lakia. Siksi ihmiset olivat ihmeissään ja lähtivät seuraamaan häntä, koska hän julisti hyviä uutisia ihmisille, jotka olivat todella väsyneitä suorittamiseen ja siihen, etteivät he voineet koskaan täyttää lakia. Sen lisäksi hän paransi sairaita jatkuvasti.

Hän vietti aikaa Isänsä kanssa rukoillen öisin ja ollen kuuliainen kaikessa. Noissa hetkissä hän ymmärsi, mitä hänen tulee tehdä ja toteutti sitä tarkasti.

Markus 1:22

Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet.

Koska Jeesus oli aito ja välitön, eikä torjunut ihmisiä, monet tahtoivat kuulla hänen opetustaan. Ja tästä syystä monet lähtivät seuraamaan häntä. Hän ei korottanut itseään, vaan hän antoi aina kunnian Jumalalle. Siksi Jumala asetti hänet auktoriteettiasemaan, siksi hänen puheensa heijastivat tuota asemaa.

Mitä voisimme oppia tästä? Jumala näkee sydämemme vaikuttimet. Hän huomioi sen millä asenteella tahdomme toimia, tahdommeko muuttua hänen kaltaisekseen ja kasvaa nöyryydessä. Meidän tulisi siis palvella kokosydämisesti Herraamme, jolloin Herra saa kaiken kunnian elämässämme. Sen kautta Jumala johdattaa meitä kasvamaan vastuussa, kun hän näkee meidän kasvavan uskossa. Vaikka jokainen on enemmän tai vähemmän rikki, hän ei muserra meitä, siksi myös meidän tehtävämme on rohkaista ja siunata lähimmäisiämme.

Luukas 19:5-10

Tultuaan sille paikalle Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.” Sakkeus tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ”Syntisen miehen luo hän meni majailemaan.” Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja keneltä olen kiristänyt, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle, onhan hänkin Abrahamin poika. Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastaman sitä, mikä on kadonnut.”

Mieti tätä tilannetta. Jeesus matkustaa kansanpaljouden keskellä ja yhtäkkiä hän pysähtyy. Hän on saanut rukouksessa tiedon tästä kohtaamisesta suoraan Isältään. Siksi hän sanoo pohjalaisen suoraselkäisesti, että hän tahtoo viettää aikaa todella vihatun veronkerääjän luona! Mikä skandaali! Kaikki kansa vihaa miestä, jonka luokse Jeesus haluaa tulla, koska hän kerää veroja oman kansan jäseniltä vihatuille roomalaisille. Tämän lisäksi hän kerää ylimääräistä, jolla tulee itse toimeen. Varmasti yksi vihatuimmista ammateista mitä voi vain kuvitella tuohon aikaan.

Mutta mitä tapahtuu, kun Jeesus rakastaen kohtaa Sakkeuksen? Hänen sydämensä muuttuu. Hän ei tahdo olla enää riistäjä, vaan antaja. Hän tahtoo pitää huolta toisista. Hänen sanansa kuvastavat sitä muutosta, mikä on tapahtunut kohdatessaan Jumalan suuren armon. Vaikka kansa vihaa häntä, Jeesus rakastaa. Se on jotain sanoinkuvaamatonta.

Tämän muutoksen jälkeen Jeesus ei vain kerro hänen saaneen syntejään anteeksi, vaan sanoo merkittävän ilmaisun: Abrahamin poika. Abraham oli uskon esikuva ja juutalaisten patriarkka, jota kaikki kunnioittivat syvästi. Nyt Jeesus nostaa Sakkeuksen aseman vihatusta miehestä korkeaan asemaan, hän ei ole enää syntinen, vaan hän on uskon esikuvan jälkeläinen, jolla on arvo Jumalan edessä. Lopuksi Jeesus alleviivaa palvelutehtävänsä: Hän ei ole tullut tuomitsemaan ihmisiä, vaan etsimään ja pelastamaan kadonneet!

Koko tämä kohtaus pistää kansan valinnan paikalle: Miten suhtaudumme Jeesukseen, joka ennalleen asettaa ihmiset oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, kun he nöyrtyvät tunnustamaan oman syyllisyyden?

Oletko pistänyt merkille, että meillä jokaisella on omat heikkoutemme, jossa kamppailemme? Toisella se voi olla valehteleminen, toisella syvä arvottomuuden tunne, koska kokee jatkuvasti itsensä likaiseksi. Juuri silloin tarvitsemme Jumalan armoa, joka tulee meitä kohti. Hän näkee sydämemme motiivimme, ettemme tahdo elää tietoisessa synnissä ja kun tahdomme vilpittömästi elää läpinäkyvästi hänen edessään, hän antaa voiman sanoa ei synnille. Hän kasvattaa meitä rakkaudessaan ja saamme luottaa siihen, että hän ei jätä työtään koskaan kesken. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Mitä kielen käyttömme paljastaa?

18.5.2017 Raamatusta

Sananlaskut 9:7-12

Joka pilkkaajaa ojentaa, saa häväistyksen vastaansa ja solvauksen se, joka jumalatonta nuhtelee. Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi. Nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. Anna viisaalle opetusta, niin hän yhä viisastuu, anna vanhurskaalle tietoa, niin hän oppii lisää. Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Viisaus lausuu: ”Minun avullani päiväsi enenevät ja elämäsi vuodet jatkuvat. Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas. Jos olet pilkkaaja, saat sen yksin kestää.”

Jos katsomme näitä jakeita pikaisesti, mieleen nousee ajatus, että jokainen, joka ei usko Jeesukseen elämänsä herrana, on tyhmä ja pilkkaaja, ja toisaalta jokainen Jumalan lapsi on viisas. Tämäkin on osaltaan totta, koska jos ihminen ei suostu vastaanottamaan ojennusta ja nuhdetta, vaikka se tulisi kuinka rakkauden hengessä, toisen parasta ajatellen, se kertoo ylpeydestä joka asuu sydämessä. Jos pilkkaaja nöyrtyy, hän ymmärtää vajaamittaisuutensa Jumalan edessä ja vastaanottaa iloiten pelastuksen Jeesuksessa.

Mielestäni avainjae on 10: Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Jos Jumalan lapsella ei ole halua kasvaa Jumalan kunnioittamisessa ja halua oppia tuntemaan häntä syvällisesti, asenne alkaa viemään häntä pikku hiljaa väärään suuntaan. Sen sijaan, jos sinulla ja minulla on halu oppia tuntemaan Herramme syvällisellä tavalla, vastaanotamme ojennusta, jonka päämäärä on viedä meitä eteenpäin uskossa! Jumala voi puhua meille suoraan sydämiimme tai läheisemme kautta, koska hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta.

Jumala kutsuu tässä itseään ”viisaudeksi” ja huomaamme, että nöyryys yhdessä kunnioituksen kanssa tuo menestyksen elämäämme. Herra tahtoo siunata meitä, koska hän on rakkaus ja odottaa, että me arvostamme sitä. Miten tämä kaikki liittyy kielen käyttöön?

Sananlaskut 10:6, 11-13

Siunaukset tulevat vanhurskaan pään päälle, mutta jumalattomien suussa piilee väkivalta. Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suussa piilee väkivalta. Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää kaikki rikkomukset. Ymmärtävän huulilta löytyy viisaus, mutta joka on ymmärrystä vailla, sille vitsa selkään!

Koska olemme Jumalan edessä syyttömäksi julistettuja Jeesuksen tähden, asemamme ymmärtäminen saa meidät olemaan kiitollisia ja puhumaan hyvää, siunausta ja rohkaisua! Näin ainakin pitäisi olla, jos kasvamme uskossa. Jos elämme lähellä Jumalaa, tahdomme rakastaa ja antaa anteeksi. Meistä kasvaa ajan saatossa entistä ymmärtäväisempiä, kärsivällisempiä, joita muut ihmiset voivat kutsua viisaiksi, koska Jeesus on saanut muotoa elämässämme.

Sananlaskut 10:17-19

Elämän tien kulkija ottaa ojennuksen huomioon, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. Joka vihansa peittää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. Missä on paljon sanoja, sieltä ei syntiä puutu, mutta joka huulensa hillitsee, on taitava.

Herra tahtoo opettaa meille todella nöyryyttä, koska ilman sitä saatamme eksyä pois elämän tieltä. Jeesus on tästä paras esimerkki, hän oli aina nöyrä, joka ei koskaan langennut ylpeyteen, sen sijaan hän oli täysin varma identiteetistään ja eli sen pohjalta. Huomaamme helposti, kuinka paljastamme suullamme mitä sydämessämme on. Jos ruokimme lihaamme, silloin näemme tuloksen sanoissamme, jos taas muistamme, että välillä on viisasta olla vaiti, opimme hillitsemään kieltämme pikku hiljaa.

Sananlaskut 19.20-22

Vanhurskaan kieli on hienointa hopeaa, jumalattomien äly ei ole paljon arvoinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta typerät kuolevat mielettömyyteensä. Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.

Kun Herra on saanut kasvattaa meitä pyhityksessä, alamme puhumaan hillitymmin, miettien, mikä voisi rohkaista ja tukea lähimmäisiämme. Sellaisten ihmisten mielipiteitä arvostetaan, jotka ovat tasapainoisia ja joiden lähellä uskaltaa olla oma itsensä, kaikkine virheineenkin. Kun alamme käsittämään, ettei meidän itsetuntomme rakennu ensisijaisesti muiden ihmisten mielipiteistä, vaan Jumalan oman sanan perustalle, emme tarvitse jatkuvasti olla huomion keskipisteenä keskusteluissa, vaan voimme olla aidosti kiinnostuneita lähimmäistemme elämistä ja kysyttäessä antaa jonkin rakentavan neuvon.

Otetaan loppuun pari esimerkkiä. Olin Alavudella töissä pari päivää sitten ja kun tulin uimahallista pihalle, kuulin nuoren puhuvan puhelimessa ja käyttävän sanaa ”idiootti”. Kun menin autooni, mietin, että kuinka helposti toisen lausumat sanat kuulostavat paljon pahemmilta omissa korvissani, kuin omat pahat sanani, jotka lipsahtavat helposti ulos. Mietin, että tarvitsen todella paljon Jumalan armoa, koska huomaan välillä puhuvani paljon turhaakin. Joskus asia on jo loppu, mutta jään jaarittelemaan ja huomaan lähimmäisteni olemuksesta, että lopetatko kohta?

Kun kävin uimassa tuolla Alavudella, saunaan tuli positiivisesti asennoitunut eläkeläinen! Ensimmäiset sanat, jotka hän sanoi istuttuaan penkille olivat ”kyllä on ihanaa tulla tänne!” Silloin jäin miettimään, että minkälaisen mielikuvan itsestäni annan?

Jaakobin kirje 3:9-10

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Niin kuin sanottu, me puhumme huolimattomasti toisinaan. Jos puhumme paljon huolimattomasti ja huomaamme sen loukkaavan lähimmäisiämme, meidän on syytä pysähtyä. Inventaario on elintärkeä asia jokaisessa yrityksessä, ilman sitä ei tiedetä varaston todellista sisältöä eikä arvoa. Jospa sinä ja minä pysähtyisimme Herran edessä kysymään, että mitä hänellä on sanottavaa meille kielen käytöstämme? Silloin meistä voisi kasvaa armollisempia, Jumalan sanaan pitäytyviä ja siitä eläviä sisaria ja veljiä, joiden lähellä on helppo olla. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Nöyrä Kuningas

18.9.2016 Raamatusta

2.Korinttolaiskirje 8:9

Tehän tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: vaikka hän oli rikas, hän tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

Armo on jotain, mitä emme koskaan voi ansaita. Se on Jumalan ilmainen lahja. Jeesus on personoitunut armo. Jumalan matematiikka on aivan erilaista kuin meidän: Me laskemme, että rikkaus tulee rikkauden luo ja niin tämä maailma opettaa ihmisiä toimimaan. Jumalan valtakunnan periaatteet ovat monesti päinvastaisia: Hän lähetti Poikansa ihmiseksi, hän tuli todella köyhäksi sinun ja minun tähtemme, että hänen kuolemansa kautta meistä tulisi kuninkaallisia, siis äärettömän rikkaan Isän laillisia perillisiä! Yksikään kuningas maan päällä ei ole yhtä rikas kuin taivaan Jumala on. Hän on täysin suvereeni auktoriteetti ja nöyryytti itsensä ja tuli elämään ihmisten maailmaan rakkaudesta ihmistä kohtaan, jonka on luonut.

Filipilläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Huomaatko periaatteen tässä jaejaksossa? Siinä Paavali, Pyhän Hengen vaikutuksesta kehottaa omaksumaan Jeesuksen mielenlaadun: Hän tuli ihmiseksi, nöyrtyi täydellisesti Isän tahtoon. Hän riisuutui taivaan kunniasta ja tuli orjaksi, hän ei ollut mitään tullessaan maailmaan. Hän oppi elämään ihmisten tavoin, mutta tiedosti jalon tehtävänsä joka vääjäämättä lähestyi. Hän valmistautui sitä kohti ja oli aina kuuliainen kaikissa tilanteissa Isälleen. Hän rukoili jatkuvasti, kommunikoi, jotta tiesi täydellisesti Isän tahdon. Ja Isä mielistyi Poikansa nöyryyteen ja ilmaisi olevansa ylpeä hänestä.

Tuon kuuliaisuuden ansiosta sinulla ja minulla on yhteys tänään Jumalaan, yhteys jonka Aadam ja Eeva synnillään katkaisi, jota kutsutaan perisynniksi, joka vaikuttaa kaikkiin ihmisiin tässä maailmassa. Jeesus ennalleen asetti tuon yhteyden Luojan ja ihmisen välille. Uskomalla häneen tuo yhteys palautuu! Sen tähden, että Jeesus teki Jumalan tahdon täydellisesti, täytti lain, jota kukaan ihminen ei koskaan ollut pystynyt täyttämään. Jeesuksen kuuliaisuuden palkintona hän hallitsee nyt ja eräänä päivänä jokainen ihminen tunnustaa hänen valtasuuruutensa.

Tämä periaate kuuliaisuuden siunauksesta täytyisi saada meidät rakastumaan syvästi Jeesukseen ja omaksumaan hänen mielenlaatunsa ja vaikuttaa kaikkiin motiiveihimme, että tekisimme asiat rakkaudesta käsin, jonka Jumala lahjoittaa.

Ymmärrämmekö, että Jeesuksella oli joka päivä mahdollisuus kieltäytyä noudattamasta Jumalan tahtoa, kuten meilläkin on? Jos olemme rehellisiä, me olemme käyttäneet tuota valinnanvapautta väärin ja tehneet vastoin Jumalan tahtoa. Jeesus eli täydellisessä riippuvuussuhteessa Isänsä kanssa, jolloin hän ymmärsi kutsumuksensa vaeltaa päivittäin Jumalan läsnäolosta käsin. Mekin voimme valita vaeltaa tuossa ihanassa, vapauttavassa Jumalan läsnäolossa, jolloin synti ja kaikki lihan aikaansaannokset väistyvät.

Mitä siitä seuraa, jos me valitsemme elää Jumalan tahdossa ja hänen läsnäolostaan käsin? Menestys. Aivan oikein. Joka kerta kun valitset alistua Jumalan auktoriteetin alle, huomaat kuinka menestyt kaikessa mitä teet.

Sananlaskut 10:22

Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.

Huomaatko, että meidän ei tarvitse enää ponnistella kuten tämän maailman ihmiset yrittäessään menestyä? Se on tämän jakeen pohjalta täysin turhaa! Jumala on jo siunannut meitä täydellisesti Jeesuksessa. Kaikki kätkeytyy häneen! Siihen ei tarvita muuta. Kun Herran mielisuosio kerran lepää jo sinun päälläsi Jeesuksen ansiosta, mitä voisit tarvita lisää?

Sananlaskut 10:24-27

Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa, mitä vanhurskaat kaipaavat, se heille annetaan. Myrskyn mentyä jumalatonta ei enää ole, mutta vanhurskaalla on iankaikkinen perustus. Kuin etikka hampaille ja savu silmille on laiska lähettäjilleen. Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet hupenevat.

Näetkö selkeän eron jumalattoman ja Jumalan lapsen välillä näissä jakeissa? Jumalan antamalla viisaudessa Salomo on nämäkin kirjannut ylös. Sinun ei tarvitse siis pelätä tulevaisuutta, kun luotat Jumalan huolenpitoon: Kun nautit elämästä ja kiität Jumalaa siitä mitä sinulla jo on, Herra siunaa sinua. Herra on sinun aarteesi, et tarvitse mitään muuta! Jos kiinnität katseesi ajalliseen, kuten jumalaton, et saa sitä. Mutta jos opettelet olemaan tyytyväinen ja kiitollinen Jumalalle kaikesta mitä hän on sinulle jo antanut, etkä kiinnitä sydäntäsi siihen, vaan valitset olla alamainen hänelle, Herra voi antaa toivomasi asian sen jälkeen. Hän tahtoo olla sydämesi jakamattomalla valtaistuimella. Annatko hänelle sen sijan?

Rakenna elämäsi lujalle perustalle, Kristus-kalliolle, niin et koskaan horju! Huomaa, että kun laiska lähtee työhön, hän ei saa työtään koskaan valmiiksi. Työ jää kesken väistämättä sellaiselta ihmiseltä. Sen sijaan Jumalaa kunnioittavat ihmiset menestyvät, koska ovat sitoutuneita ja ahkeria. Mille me rakennamme elämämme?

Sananlaskut 10:31-32

Vanhurskaan suu kantaa viisauden hedelmää, mutta kavala kieli leikataan pois. Vanhurskaan huulet tietävät, mikä on Herralle mieleen, mutta jumalattomien suu on pelkkää kavaluutta.

Huomaa, että kun opettelet tutkimaan säännöllisesti Jumalan sanaa, ja puhut sitä elämäsi ja lähimmäistesi ylle, hyvä hedelmä on väistämätön seuraus. Sen sijaan, jos puhut negatiivisia asioita, valhetta ja vastaavia, puhut kuolemaa elämäsi ja lähimmäistesi elämään. Sana sanoo, että kielellä on vallassaan elämä ja kuolema. Kumpaa me puhumme? Kun Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa meille Raamatun jakeista, huomaat kuinka elämäsi kantaa hyvää hedelmää, kaikessa mitä teet. Sen seurauksena opit tuntemaan Jumalan tahdon varmasti ja voit soveltaa Jumalan valtakunnan periaatteita konkreettisesti päivittäin.

Rukoilen, että tahdot alistua Jumalan tahtoon. Tahdot seurata Jeesusta kokosydämestäsi ja annat hänen johtaa elämäsi kaikkia osa-alueita. Silloin siunaus on elämäsi yllä päivittäin. Et tarvitse muuta, sinulla on kaikki kun opettelet luottamaan Jeesukseen, hän on sinun paras ystäväsi! Kun kunnioitat häntä, tahdot oppia tuntemaan hänen ajatuksensa ja toimintatapansa ja huomaat, että niitä imitoimalla elämäsi toimii aina paremmin! Jumalan runsasta siunausta elämääsi :)

Kokonaisvaltainen antautuminen Jumalalle

7.8.2016 Raamatusta

Loma on lusittu ja on taas arjen aika.. Loman aikana Herra on opettanut lisää siitä, miten elintärkeää omalle jumalasuhteelleni on täysi läpinäkyvyys. Mikään ei auta, jos yritän peitellä omia syntejäni, tehdä itseäni paremmaksi. Lopputulos kaikesta on tämä: Minä tarvitsen Jeesusta joka päivä enemmän elämäni Herrana! Rakas seurakuntapastori Jacob Huttunen on lainannut muutamia kertoja myös näitä Salomonin viimeisiä sanoja Saarnaajan kirjassa:

Saarnaaja 12:13

Loppupäätös kaikesta, mitä on kuultu on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.

Mitä tätä ennen Salomo on kuvannut? Kuinka turhaa kaikki on maailmassamme. Mikään ei ole siis pysyvää, joka tuottaisi meille lopullisen tyydytyksen. Salomon loppupäätös on mielenkiintoinen siksi, koska emme pysty tekemään Jumalan tahtoa ilman, että syvästi kunnioitamme elämämme Herraa. Jotta meille Jumalan lapsille tulee tahto tehdä hänen tahtonsa, sitä ennen on nöyrryttävä hänen edessään. Palaamme taas siihen, kuinka paljon tarvitsemme Jumalaa ja hänen Poikaansa. Ilman kolmiyhteisen Jumalan apua jokainen epäonnistuu oman elämänsä vaelluksessaan, se on varmaa.

Miten voimme tulla siihen pisteeseen, että tunnustamme olevamme toivottomia suhteessa omia syntejämme ja riippuvuuksiamme kohtaan? Hoitamalla suhdettamme Jumalaan. Ilman rukousta ja Sanan edessä viipymistä, Pyhä Henki ei pääse näyttämään ilmestystä meille omasta tilastamme. Vaatii todellista nöyryyttä kärsivällisesti katsoa Sanan peiliin ja saada ilmestys omasta langenneesta luonnostamme. Noissa hetkissä itse murrun kerta toisensa jälkeen aivan kokonaan. Ongelman ydin ei siis ole varsinaisesti käytöksemme, vaan sydän, joka on yhteistyössä paholaisen kanssa syntiinlankeemuksen takia. Se mitä sydämessä on, paljastuu väistämättä. Siksi sydämemme täytyy jatkuvasti muuttua pyhityksen kautta, jotta sydämemme puhdistuu ja käytöksemme muuttuu. Tämä on piiiitkä prosessi, koko elämän kestävä. Mutta tahdommeko antautua siihen sata prosenttisesti? Jos antaudumme Jumalan edessä kolmekymmentä prosenttisesti, voimme olla varmoja siitä, että tuloskin on laiha, sen sijaan, jos nöyrrymme ja päätämme antautua kokonaan hänelle, silloin todellinen muutos on mahdollinen.

Roomalaiskirje 12:1-2

Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Paavali vetoaa Jumalan valtavaan rakkauteen Jeesuksessa, että jokainen uskova antautuisi hänelle kokonaan. Jotta päätöstä seuraisi oikeita tekoja, se vaatii lujan päätöksen antautua päivittäin, siis imitoida Jeesusta ja olemaan valmis tarvittaessa myös kärsimään uskonsa tähden. Päätöstä seuraa paholaisen vastustaminen konkreettisesti. Kun alistamme oman elämämme Jumalalle ja hänen auktoriteetilleen, hän saa määrittää, keitä olemme. Silloin sydämemme ei tahdo enää alistua paholaisen ja synnin orjaksi, vaan vastustamme sitä. Vaikka välillä epäonnistumme, nousemme, koska se ei ole enää identiteettimme: Emme ole enää luusereita vaan voittajia Kristuksessa! Silloin koemme Jumalan uskollisuuden ja hyvyyden. Sydämemme oppii päivä päivältä Jumalan läsnäolossa rakastamaan sitä, mitä Herramme rakastaa.

Paholainen on ovela. Kerron esimerkin. Kävin katsomassa elokuvan ja loppukohtauksessa johtaja kysyi alaiseltaan, mitä tehdä entisen agentin suhteen. Työntekijä vakuutti vilpittömästi, että hän saa agentin palaamaan firmaan, koska heillä on hyvä suhde ja hän on isänmaallinen. Johtaja esitti jatkokysymyksen, että mitä sitten tehdään, jos kaikesta huolimatta agentti ei palaakaan heille töihin? Työntekijä sanoi, että siinä tapauksessa hän on potentiaalinen uhka ja hänet täytyy tappaa. Tilanne päättyi siihen, että entinen agentti tapasi tämän työntekijän hetki tämän jälkeen ja hän oli selvillä työntekijän juonesta ja pääsi karkuun.

Saatana, valheen isä, toimii osittain näin. Se pyrkii näyttämään synnin niin kauniisti kuin mahdollista ja valehtelee, ettei se mitään haittaa. ”Voit aivan hyvin tehdä syntiä, ehdit joskus myöhemmin katua sitä. Katso nyt, kuinka kaunis tämä asia on, se tyydyttää kaikki tarpeesi, älä vaan kiellä sitä itseltäsi!” Ennen kuin huomaammekaan, olemme sellaisissa ongelmissa, ettei mitään järkeä. Saatanan päämäärä on tuhota aivan kokonaan jokaisen Jumalan lapsen ja jumalattoman elämä ja viedä kaikki toivo pelastuksesta. Taivaan Isä itkee, kun emme ymmärrä, että hän on jo Jeesuksessa ratkaissut ikuisesti syntiongelman juuren, synnin valta on murrettu jo Golgatalla! Meillä jokaisella on vapaa pääsy pyhän Jumalan eteen Jeesuksen ansiosta ja hän voi muuttaa asenteemme syntiä kohtaan. Miten sitten pääsemme nauttimaan tuosta jumalasuhteesta tulevasta voimasta, joka vapauttaa meidät todelliseen vapauteen?

Luin joskus sarjakuvamuotoon puetun traktaatin, jossa esiintyivät nuori mies, uskova mies, kaksi demonia ja paholainen. Puistossa uskova mies alkaa keskustelemaan nuoren miehen kanssa ja saa hänet tekemään uskon ratkaisun. Demonit ilmoittavat johtajalleen tilanteen pikavauhtia ja saavat selkeät ohjeet, joiden avulla he saavat pojan luopumaan uskostaan. Perheessä pojan uskoontulo saa aikaan rankan vastareaktion ja kun poika rukoilee sänkynsä vieressä polvillaan, äiti tulee huoneeseen ja kertoo, että hänen ystävänsä tulivat hakemaan hänet. Poika lähtee mukaan, mutta ei ala ryyppäämään heidän kanssaan, vaan tunnustaa uskonsa, jota pilkataan. Demoni kuiskuttaa hänen ajatuksiinsa, että ”nyt kyllä häpeät itseäsi”. Poika lähtee uskovan miehen kanssa seurakuntaan rukouskokoukseen ja kun demonit jäävät pois matkasta, eivätkä häiritse häntä, käy niin, että demonien johtaja, ilmoittaa heille, että poika löysi tänä iltana PÄÄVOIMAVIRRAN lähteen! Lopputulos on se, että Jumala alkaa voimakkaasti käyttämään nuorta miestä ja evankeliumi leviää nopeasti, pelastaen paljon ihmisiä.

Tästä sarjakuvasta opin paljon: Kun olemme lähellä Herraa, voimme elää Jeesuksen voittosaatossa lankeamatta syntiin. Pojan itsetunto ei perustunut lähimmäisten hyväksyntään, vaan hän ymmärsi, että Jeesuksen tähden hän on kokonaan hyväksytty! Kun vietämme aikaa rukouksessa ja uskovien yhteydessä, sisällämme asuva Pyhä Henki vahvistuu ja löydämme todellisen päävoimavirran lähteen! Tarvitsemme sekä yhteistä, että yksityistä rukousta, molemmille on todella tarvetta :).

Jos ajan pihalla autolla, enkä keskity katsomaan eteenpäin, vaan katson sivulle jatkuvasti, voin ajaa ojaan tai törmätä johonkin. Älä keskity olosuhteisiin, joihin et voi vaikuttaa, tai syntiin, vaan keskity katsomaan Jeesukseen. Silloin olet turvassa vaaroilta, joilla paholainen pyrkii eksyttämään Jumalan lapset.

Jokainen Jumalan lapsi voi voittaa kaikki paholaisen kiusaukset Jeesuksen tähden. Meidän omat ponnistelut eivät auta. Oli tilanteesi tänään mikä tahansa, voit olla varma, että Jumalalla on hyvä suunnitelma elämällesi: Jeremia 29:11 sanoo ”sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Ota kiinni tästä Jumalan lupauksesta ystäväni ja luota, että sinä olet rakastettu, täysin hyväksytty, et tarvitse mitään muuta, koska Jumala on korkeampi kaikkea muuta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Synnistä, armosta ja uudesta liitosta

26.6.2016 Raamatusta

Tällä kertaa kirjoitan viimeistä kertaa, ennen kesälomaani. Tarkoitan, että tämän kirjoituksen jälkeen piän lomaa myös blogin kirjoitukselta elokuun alkuun asti. Jotain Herra laski sydämelleni tuossa ja lähdemme tutkimaan aihetta Kainin kautta:

1.Moos. 4:3-7

Jonkin ajan kuluttua Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle. Myös Aabel toi uhrin. Hänen uhrinsa oli lauman esikoisista ja niiden rasvoista. Herra katsoi hyväksyen Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen, mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen kasvonsa synkistyivät. Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet? Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et, synti väijyy ovella. Se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!”

 

Jakeista saisi ihan oman opetuksensa, mutta kommentoin vain lyhyesti. Olen ymmärtänyt, että Herra hyväksyi Aabelin uhrilahjan siksi, että se sisälsi verta. Jo ennen Mooseksen lain tuloa ihmiset uhrasivat Jumalalle, itse asiassa Jumala vaatetti ihmiset teurastamalla eläimen. Mihin tämä viittaa? Kristukseen. Veri puhdistaa synnistä. Siksi Kainin uhria ei hyväksytty, koska siinä ei uhrattu viatonta eläintä hänen syntiensä edestä. Näemme, miten synti vaikutti Kainin olemukseen ja käytökseen. Paholainen sai Kainin ansaan ja kuten tiedämme, hän tappoi veljensä, koska ei halunnut katua koston himoaan. Jumala kehotti Kainia hallitsemaan himoaan, se oli siis mahdollista välttää, jos niin olisi halunnut. Synnin olemukseen ihmisen sisällä kuuluu aina petos. Näemme tämän Kainin vastauksessa Jumalalle, jakeessa 13: Minun syyllisyyteni on liian raskas kantaa.

Roomalaiskirje 6:12-14

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette sen himoja. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia.

Uudessa liitossa, joka perustuu Kristuksen täytettyyn työhön synnin valta on murtunut. Siksi Paavali antaa ymmärtää, että meidän on mahdollisuus vastustaa kiusauksia ja himoja. Miten se on mahdollista? Seuraavat jakeet antavat ymmärtää, että antautumalla Jumalalle kokonaisvaltaisella tavalla voimme elää Jumalan kunniaksi, koska emme ole enää vanhan lakiliiton alaisia, vaan armo kasvattaa meitä. Tutkitaanpa tätä tarkemmin.

Roomalaiskirje 8:1-2

Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Kun alamme ymmärtämään uuden identiteettimme Jumalan rakkaina lapsina, saa se aikaan syvän kiitollisuuden, ettemme enää ole synnin orjia! Vanhan lakiliiton tarkoitus oli ajaa meidät Kristuksen luo, koska vain hän voi vapauttaa meidät synnin kierteestä. Pyhä Henki paljastaa meille Jeesuksen valtasuuruuden, koska emme pystyneet tekemään itseämme omin avuin pyhiksi Jumalan edessä.

Lainaan tässä yhteydessä David Wilkersonin kirjasta Voitto – vapaaksi siitä mikä sitoo (s. 42).

”Herra, tunnustan kykenemättömyyteni noudattaa Sinun käskyjäsi. Tunnustan täydellisen avuttomuuteni vapahtaa itse itseni synnin vallasta. Kaikissa pyrkimyksissäni päästä vapaaksi olen epäonnistunut yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi olen nyt tullut Sinun luoksesi kuolleena ihmisenä, täysin antautuneena. Tunnustan tarpeeni päästä vapaaksi synnistäni – ja myönnän, etten voi tehdä sitä omin voimin. Herra – Sinun vanha liittosi on saanut minussa aikaan kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin tiedän sydämessäni, että haluan olla vapaa. Haluan todella, että synnin valta minuun murskataan. En halua enää keksiä tekosyitä synnilleni, enkä halua joutua lopullisesti sen valtaan. Sydämeni halajaa vaeltaa pyhyydessä ja tahrattomuudessa Sinun edessäsi. Mitä tahansa se vaatiikaan, Isä, haluan tulla vapaaksi. Haluan elää täysin Sinun voimastasi riippuvaisena.

Toiseksi olen luopunut kaikesta toivosta, että ikinä pääsisin vapaaksi omin voimin. Käsitän, että ainoa toivoni orjuudesta vapautumisesta on Sinun vallassasi. Tulen nyt Sinun luoksesi uskossa, Herra, heittäydyn Sinun käsiisi. Näytä minulle uuden liittosi siunaukset ja lupaukset. Tarvitsen uuden ilmoituksen, uuden järjestelyn. Vanha on tuottanut minulle pelkkää epätoivoa. Kiitos Sinulle, Herra. Näin rukoilen Jeesuksen nimessä, aamen.”

Vanhalla liitolla oli siis kasvattava vaikutus, kuten hyvin tuossa lainaamassani rukouksessakin annettiin ymmärtää. Vanha liitto perustui ihmisen tekoon, mutta ihminen ei pystynyt muuttamaan sydäntään. Uusi liitto perustuu Jeesukseen ja hänen tekoonsa. Se muuttaa sydämemme, jos vain sallimme sen. Siksi tätä liittoa kutsutaan myös paremmaksi liitoksi. Se perustuu Isän ja Pojan solmimaan sopimukseen, jossa ei ole heikkoja liiton osapuolia. Jeesus edustaa ihmiskuntaa paljon paremmin kuin kukaan ihminen, hän tuli ihmiseksi ja eli synnittömän elämän. Siksi hän pystyy samaistumaan meihin. Nyt meillä helposti syntiin lankeavilla ihmisillä on mahdollisuus sanoa ei synnille, koska Jeesus murskasi jo synnin ylivallan ristillä!

Tätä ristin työtä kuvaa osuvasti aikaisemmin Praisegardenin julkaisema biisi nimeltä veresi toi vapauden.

Verelläsi minut puhdistit/syyttömyyteen mut puetit/edessäsi polvistun ja omaksesi antaudun/nyt kokonaan.

Jeesus, sinä kuolit syntini tähden/Jeesus, veresi toi vapauden/Jeesus, elämäni Sinulle kuuluu/nyt kokonaan

Verelläsi minut lunastit, perillisekses korotit/kuninkuutes ikuinen/ei horju vaikka joskus epäilen/se pysyy vaan.

Kun yhtenä työaamuna ajoin autollani ja ylistin Jumalaa tämän laulun kautta, näin seuraavan kuvan:

Paholainen on kahlinnut ihmisen itseensä. Jeesus tuli ja vapautti kahleesta ja paholainen jäi yksin kahleensa kanssa. Jeesus lunasti meidät verellään vapaiksi paholaisen otteesta. Jeesus on uusi omistajamme: hän saa määritellä uuden identiteettimme hänessä, koska emme ole enää paholaisen orjia vaan Jumalan lapsia. Hänellä on omistussuhde meihin, joten tehtävämme on totella ja kunnioittaa uutta Herraamme, joka rakastaa meitä!

Mitä tapahtuu, jos annamme vapaaehtoisesti Herran määritellä identiteettimme? Silloin hän saa Sanansa kautta muuttaa asenteemme, sanamme ja toimintatapamme, meistä kasvaa sydämellisiä, nöyriä, armahtavaisia ja rakkaudellisia, joiden lähellä on helppo olla heikko. Jos yritämme olla täydellisiä, jotka eivät elä synnissä, olemme lakihenkisiä ja kireitä. Jumalan armon täytyy tulla osaksi identiteettiämme, jotta voimme osoittaa sitä myös muille. Kukaan, joka ei ole ymmärtänyt ja kokenut itse suurta Jumalan anteeksiantamusta, ei voi sitä myös osoittaa muille.

Enkä tarkoita nyt sitä päivää, jolloin sain tulla uskoon, vaan Jumalan lapsena oman lihallisuuteni näkemistä. Vasta silloin alan ymmärtämään miten armollinen Jumala on, kun hän ei heitä meitä pois silmiensä edestä löytäessään meistä syntiä, vaan hän näkee Kristuksen täydellisen uhrin, joka on sovittanut kaikki syntimme. Hän ei suhtaudu meihin meidän ansaitsemallamme tavalla, vaan opettaa meitä näkemään Sanansa kautta, miten kallisarvoisia olemme hänelle! Tämä totuus, että Jeesus täytti lain, jota itse emme koskaan pysty täyttämään, täydellinen ja viaton uhrikaritsa meidän syyllisten puolesta herättää terveen Jumalan pelon. Jotta emme koskaan unohtaisi miten kalliisti ostettuja olemme apostoli Pietari antaa meille viisaan neuvon Pyhän Hengen johtamana:

1.Pietarinkirje 1:16-19

Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Synti ei ole enää Jumalalle ongelma. Hän on sovittanut syntimme ristillä Poikansa kautta. Miten voimme elää oikeassa suhteessa pyhään Jumalaan? Arvostamalla Hänen Poikansa uhria koko sydämestämme. Ja tahtomalla tehdä hänen tahonsa kuuliaisesti ja pyytämällä, että Pyhä Henki johtaa elämäämme. Silloin voimme johdattaa myös muita ihmisiä oikeaan asemaan Jumalan edessä. Sinua ja minua tarvitaan tässä lähetystyössä joka ikinen päivä. Et ole mikään arvoton syntinen, vaan Jumalan rakas lapsi, jota hän tahtoo käyttää voimallisesti, jotta sinun lähimmäisesi tulisivat tuntemaan totuuden ja totuus tekisi heistä todella vapaita! Siunattua kesää kaikille!

Mikä saa sinut iloiseksi?

21.2.2016 Raamatusta

Minut sai viime maanantaina iloiseksi esimerkiksi pastori Ville Pitkäsen pätkän uusi jakso, jossa hän oli lasten leikkipaikalla ja pomppi laitteella :D Se sai naurun kaikumaan autossa.. Toiseksi minua ilahdutti suuresti, kun saavuin Kauhavalle Evijärven suunnasta ja näin rekan hytissä, molemmin puolin+, Helsingin IFK:n riittävän isot kilpilogot :D, se sai minut välittömästi huutamaan IFK! Monenlaiset asiat voivat saada meidät iloitsemaan enemmän tai vähemmän, toisinaan tuntuu, että meidän olisi hyvä iloita arjen keskellä pienistäkin asioista, sen sijaan, että valittaisimme ja näkisimme vain negatiiviset puolet asioista. Pysyvän ilon, olosuhteista riippumatta, saamme Herraltamme.

Nehemia 8:10

Nehemia sanoi vielä: ”Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia. Lähettäkää maistiaisia niillekin, joilla ei ole mitään valmistettuna. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Älkää siis olko murheissanne, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.”

Myönnän heti, irrotin yksittäisen jakeen asiayhteydestään, mutta katsotaan, mitä siitä irtoaa. Iloa voi varmasti ilmaista monin tavoin, tässä israelilaisia kehotetaan nauttimaan ruoasta ja juomasta ja lähettämään köyhille maistiaisia. Syöminen tuo monesti ihmiset kokoon ja silloin voi iloita keskinäisestä yhteydestä, siksi onnistumisen myötä joskus on hyvä tapa tarjota ystävälle ruoka ja iloita yhdessä! Vielä kansaa kehotettiin olla murehtimatta ja iloita Herran hyvyydestä. Siinä on meillekin tänä päivänä erittäin ajankohtainen ja tärkeä muistutus, ettemme anna ulkoisten olosuhteiden määrittää onnellisuuttamme, koska niihin emme voi rakentaa kestävän ilon perustaa. Olosuhteemme arjen keskellä muuttuvat monia kertoja nopeastikin, joten ei kyllä kannata niihin kiinnittää toivoaan ja onneaan. Sen sijaan meidän tulee Filippiläiskirjeen neuvon mukaan (4:3b) iloita siitä, että meidän uskovien nimet ovat elämän kirjassa! Siitä riittää kiitettävää joka päivälle.

Psalmi 37:4

Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää. Anna tiesi Herran haltuun ja luota häneen, niin hän sen tekee.

Mikä mieletön Jumalan lupaus! Jos päätämme asettaa toivomme ja onnemme Herraan, hän antaa mitä kaipaamme. Tähän lupaukseen liittyy myös se, että kun pidämme Herraa luotettavana ystävänä ja auktoriteettinamme, annamme hänen ohjata elämäämme ja hän pitää meistä huolta päivittäin.

Psalmi 37:21–24, 38–40

Jumalaton ottaa lainan eikä maksa takaisin, mutta vanhurskas on armahtava ja antelias. Ne, joita Herra siunaa, perivät maan, mutta ne, jotka hän kiroaa, revitään juurineen maasta. Herra ohjaa sen miehen askeleet, jonka tie on hänelle mieluinen. Jos hän lankeaa, ei hän sorru maahan, sillä Herra tukee häntä kädellään.

Kaikki pahantekijät tuhoutuvat, jumalattomien loppuna on perikato. Mutta vanhurskaiden pelastus tulee Herralta, hän on heidän turvansa ahdingon aikana. Herra auttaa heitä ja vapauttaa heidät, vapauttaa jumalattomista ja pelastaa heidät, sillä he turvaavat häneen.

Meidät tulisi siis erottaa jumalattomista siinä, ettemme ole saitoja, vaan anteliaita, koska luotamme Jumalan huolenpitoon, emmekä anna rahan hallita meitä. Jos koemme Herran uskollisuutta ja siunauksia elämässämme, osaamme myös jakaa siitä muillekin, sitä Herra meiltä odottaa mielestäni. Huomaa, että kun osoitamme luottamusta Herraa kohtaan, olemme hänen mielensä mukaisia lapsia. Näin ystävyys- ja rakkaussuhde hänen kanssaan kasvaa ja opimme näkemään, kuinka hän on luotettava, tuli sitten lankeemuksia tai mitä tahansa vastaan.

Jos elät vaikeissa olosuhteissa nyt, voit ottaa nämä jakeet sydämeesi ja vedota niihin, koska Jumalan lupaukset ovat sataprosenttisesti voimassa tänäänkin. Hän itse vakuuttaa juuri sinulle, että hän on sinun turvasi juuri tällä hetkellä, eikä koskaan jätä eikä hylkää sinua. Kun sinä ja minä teemme oman osamme, turvaudumme hänen apuunsa, emmekä omaan apuumme, silloin hän näyttää valtasuuruuteensa ja osoittaa armonsa suuruuden! Eikö ole mahtavaa, että meillä on tällaisen epävakaan ja turvattoman maailman keskellä taivaallinen Isä, joka rakastaa meitä valtavasti ja tuo meidät murheen laaksoista hetkiin, joissa saamme kohdata hänen armonsa ja rakkautensa?! Mistään muualta emme löydä vastaavaa ikinä. Miksi näin on? Ehkä siksi, että hän on luonut meidät omaksi kuvakseen ja on päättänyt olla yhteydessä kanssamme. Hän halajaa yhteyttä meihin ja meillä on vapaus valita syvä, erittäin konkreettinen, kumppanuus hänen kanssaan, sen sijaan, että keskittyisimme tähän näkyvään maailmaan ja yrittäisimme olla oman elämämme jumalia.

Johannes 15:4-5

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään.

Näetkö, miten tärkeä pysyvän ilon, suhteemme kestävyyden ja hedelmän kantamisen kannalta on pysyä yhteydessä jatkuvasti Jeesukseen? Tässä on jälleen yksi selkeä lupaus, että jos päätämme seurata häntä tietoisesti, pysyä ja rakentaa yhteyttä hänen kanssaan säännöllisesti, me voimme tuoda uusia ihmisiä Jumalan rakkauden valtakuntaan, kun suhteemme heijastaa hänen hyvyyttään! Jos se ilo ja rauha joka Jeesuksesta huokui hänen palvelutyönsä aikana näkyy meistä, ihmiset eivät voi olla tulematta uskoon. Niin minä tulkitsen näitä jakeita. Johannes Kastajakin ymmärsi tämän, kun hän totesi, että ”Hänen tulee kasvaa, minun vähetä”. Jos me heijastamme Jeesusta oman persoonamme kautta omassa vaikutusalueessamme, ihmiset todella vakuuttuvat siitä, että Jumala on olemassa ja tahtoo pelastaa heidätkin. Kun tähän yhdistetään vielä se, että alamme tuomaan taivaan maan päälle, siis kohtaamaan ihmisiä missä tahansa kadulla ja rohkaistumme rukoilemaan sairaiden tai hankalien olosuhteiden painaessa heitä, Herra oman nimensä kunniaksi tekee ihmeitä ja kutsuu ihmiset pelastukseen. Ollaanko me valmiita ja halukkaita siihen? Minä tahdon olla.

Mieti nyt hetki jos alkaisit työpaikallasi heijastaa Herran antamaa iloa, rohkaisemaan ja lohduttamaan työkavereita, eivätkö he kaipaa juuri sitä? Voit loistaa maanantaiaamuna ja olla Herran työtoveri ja ystävä siellä, mihin hän on sinut asettanut tiettyä tarkoitusta varten. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)