Selaat arkistoa kohteelle arhinmäki.

Synkkää vappua

2.5.2014 Yleinen

Vappu vaikuttaa edelleen olevan aikaa, jolloin politiikan kentällä kuullaan mitä erilaisempia puheita. Tämään vappu ei tuottanut pettymystä. Onkohan niin, että poliittisessa kentässä olevilla on työntöä mennä puhumaan turuille ja toreille asioita vai onko asiassa imua? 2014 vapun puheiden perusteella voisi olla imua, koska sisällöllisesti oli taas tarjolla joko köyhää tai sitten villiä. Ihan miten haluaa tulkita.

Pääpuolueista Keskustan Kimmo Tiilikainen puhui vappuna Savonlinnassa. Kimmo otti asiakseen – rakentavan tulevaisuuteen luotaavan puheen sijaan – nälviä naapuripuolueita ja näiden hahmoja. Mikäpä siinä, jos omassa aatteessa ei ole markkinoitavaa, niin on kivempi naulata toisia alemmas. Silloinhan tuntuu itsekin olevan korkeammalla. Erityishuomiota saivat muun muassa Kokoomuksen kilvoittelevat puheenjohtajaehdokkaat Stubb ja Vapaavuori. Stubbin epäonnistumista ministerinä kuvaa Kimmon mielestä hyvin se, että hänen aikanaan Suomen vienti on suorastaan romahtanut. Vapaavuori taas on tyrinyt hommansa elinkeinoministerinä, koska ”kivihiili on vyörynyt Venäjältä Suomeen”. Onkohan Tiilikainen muistanut lukea ja katsella viime vuosien aikana Suomen ympärillä tapahtuneita asioita?

Palkansaajajärjestö SAK on perinteisesti edustanut puheillaan järjestön aatetta lukuisilla puhujillaan. Tänä vuonna arvostelunsa saivat luonnollisesti hallitus päätöksestään leikata työeläkkeitä ja työttömyysturvaa sekä yritysjohtajat, joiden kehotetaan olemaan kritisoimatta julkisen talouden kokoa. Olivatko SAK:n hallituksen jäsenet muistaneet vertailla puheitaan ennen vappusimaansa, koska viesteissä on hivenen ristiriitaisuutta?

Opposotion uusin tulokas vasemmisto ärhäköityi nyt sopivan ajan päästä arvostelemaan myös hallituksen toimia. Paavo Erkki haukkui hallitusta siitä, että se luopui perusturvan varassa elävien aseman parantamisesta ja tuloerojen kaventamisesta. Tosin vanha radikaali katsoi asiakseen julkisesti arvostella myös poliisia vaatimalla selitystä Vasemmistonuorten mielenosoituksen yhteydessä tehdyistä kiinniotoista ja takavarikoista. Mikä se vallan kolmijako-oppi olikaan Paavo?

Vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön vappupuheessa Suomen olisi päästävä Ruotsin työllisyystasolle. Hyvä tavoite ja hyvä esimerkkimaakin. Mutta ei se taida niin olla, että valitaan keinoksi panostaa puhtaaseen teknologiaan, jolla Niinistön mukaan luotaisiin kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Toki se on yksi mahdollisuus, mutta korrelaatio näiden asioiden välillä on kyseenalainen.

Pakina-osastolle menee entisen pääministerimme Anneli Jätteenmäen vappulause: ”Suomen johtavat poliitikot ovat keskittyneet henkilökohtaisiin urasuunnitelmiinsa.” Samaa linjaa hakee myös ministeri Susanna Huovinen (sd.) lausuessaan Keski-Suomessa vappuna: ”Ilmansaasteet tai tarttuvat taudit eivät ymmärrä pysähtyä maiden rajoille passitarkastukseen emmekä voi tuudittautua Suomessakaan siihen, että tarttuvien tautien aika olisi ohi.”

Muutenkin koko Vapun ”juhlimisen” ja puheiden sävy on aika melankolinen. Harvassa olivat puheet, joissa haluttiin päättäjien toimesta valaa uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Puhumattakaan että olisi puhuttu ilolla ja haluttu jakaa hyvää mieltä. Poliittisen ilmapiirimme tunnelma on aika tunkkainen ja synkkä jos barometrina käyttää vapun puheita. Mutta sellainen kai kansammekin on.

 

Vasemmiston ulosmarssi

26.3.2014 Yleinen

Päivän sisäpoliittinen puheenaihe on luonnollisesti Vasemmistoliiton lähtö Kataisen ”sixpack”-hallituksesta. Jo hallituksen vaikea syntyprosessi kolme vuotta sitten ennakoi runsaasti vaikeuksia tulevalle ja niitä onkin ollut enemmän kuin ehkä oletettiin. Yksilöiden vaikeuksia a’la Hautala ja Wallin ovat seuranneet useat puolueiden ideologisesta taustasta johtuvat näkemyserot, jotka ovat luonnollisesti korostuneet vaikeina aikoina, kun pitäisi saada aikaan jotain konkreettista, joka muuttaa asioita.

Se, lähtikö Vasemmistoliitto ovet paukkuen ja vapaaehtoisesti vai näytettiinkö puolueelle ovea pääministerin toimesta, on lopputuloksen kannalta oikeastaan yhdentekevää. Puheenjohtaja Arhinmäen selitykset, miksi hallituksesta lähdettiin ovat sitä vastoin olennaisemmat. Paavon johdolla porvarivetoiseen hallitukseen marssiminen sinänsä on ollut ideologinen ihme. Ristiriitainen asema aiheuttí jo alkutaipaleella muun muassa sen, että kaksi edustajaa irtautui eduskuntaryhmästä perustaen oman ”oikean vasemmiston”.

Useat vaikean ajan hallituksen linjaukset ovat taatusti olleet perusvasemmistolaisille katkeraa nieltävää jo tämän kolmen vuoden ajan. Perusteita lähtemiselle on ollut huomattavasti enemmän ja suurempiakin kuin nyt Paavon lähdön syyksi mainitsemat lapsilisien leikkaus tai tiettyjen sosiaaliryhmien indeksitarkastusten suuruus. Ei ole kuin pari päivää niin Vasemmistoliitto istui yhtenä rintamana SOTE-uudistuksen julkistuksessa, jonka heijastusvaikutukset tulevat taatusti olemaan puolueen kannattajille suuremmin vaikuttavaa kuin nyt tehtävät leikkaukset ja korotukset.

Merkillepantavaa on mielestäni ajankohta, missä puolue lähtee. On vajaa vuosi seuraaviin eduskuntavaaleihin ja tunnetusti kansalaistemme sisäpolittiinen muisti on lyhyt. Tämä antaa Arhinmäen esikunnalle mahdollisuuden ja aikaa teroittaa kynnet ja hyökätä täysin palkein kohti hallitusta, joka joutuu vaikeassa tilanteessa kiperään tilanteeseen kasvaneen uuden opposition rynnistyksessä. Arvaukseni on, että Vasemmistoliitto pystyy taitavin sanakääntein haukkumaan koko hallituksen olemassaolon ajan politiikan huolimatta siitä, että se on itse ollut sitä sorvaamassa jo kolme vuotta. Mutta puolue luottaa kansalaisten huonoon muistiin. Tässä on todellinen mahdollisuus kääntää puolueen pitkään junnannut kannatuslukema nousuun.

Arhinmäen selitys siitä, että on vastuullista lähteä hallituksesta, joka tekee esiintuotuja valintoja, on ontuva. Eikö vastuullista olisi nimenomaan ollut jatkaa loppuun ja yrittää kaikin keinoin vaikuttaa asioihin hallituksesta käsin? Tehdä jotain muuta kuin räksyttää oppositiosta. Hallituskarkuruudeksi nimitän minä tätä toimintaa. Toisaalta, kun on seurannut molempien vasemmistoministerin toimia ja ponsia omalla hallinnon alallaan tai yksityiselämässä, lähdöt lienevät ministereiden paikoilta ihan perusteltuja. Kyllösen tapa toimia ja outo maine ministeriön virkamiesten joukossa on julkinen salaisuus ja  Paavon tekemiset olympialaisissa tai maine vanhana anarkistina ovat vertaansa vailla.

Odotan ensimmäisiä Vasemmistoliiton piikikkäitä arvosteluja hallituksenkehysriihtä edeltäviin toimiin jo seuraavalla viikolla. Tuskin kuitenkaan vielä Kyllönen tai Arhinmäki, mutta valmiiksi kirjoitettuja kritiikkejä lienee jokaisella vasemmiston kansanedustajalla pöytälaatikko pullollaan. Arvaan SOTE-uudistuksen olevan kärkenä. En silti usko tämänkään auttavan, vaan eiköhän Vasemmistoliitolla ole edessään tuskaisen pitkä oppositiotaival.