Selaat arkistoa kohteelle anteeksiantavaisuus.

Piä usko Jumalaan

3.1.2016 Raamatusta

Markus 11:22-26

Jeesus vastasi: ”Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ´Nouse ja heittäydy mereen´, eikä epäilisi sydämessään vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sen tähden minä sanon teille: kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille. Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, niin että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Mutta jos te ette anna anteeksi, ei myöskään teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Ennen kuin menemme varsinaiseen aiheeseen, huomatkaamme jakeet 25-26. Ne liittyvät tähän jaejaksoon ja huomaamme, että Jeesus halusi hänen seuraajiensa toimivan seuraavalla tavalla. Jeesus sanoo, että kun rukoilette, meidän tulee antaa anteeksi ihmisille jotka ovat loukanneet meitä. Miksi? Koska rukouksemme estyvät, emmekä saa kokea hänen armoaan itse, jos kapinoimme. Jeesus ei sanonut, että jos meille sopii, antakaamme anteeksi, vaan antoi käskyn. Jae 26 on hyvin yksiselitteinen. Jos itse olemme kokeneet Jumalan armon, meillä ei ole oikeutta evätä sitä myöskään muilta. Meidän tulee muistaa, että kun lähestymme Jumalaa, hän on kaikkitietävä ja näkee meidät täysin avoimena. Meidän on aivan turha peitellä häneltä yhtään mitään. Jos kannamme kaunaa, vihaa tai katkeruutta ihmisiä kohtaan, rukouksemme estyvät. Anteeksiantamattomuus on yksi paholaisen strategioita uskovia vastaan, siksi, meidän tulee muistaa Jeesuksen täydellinen sovitustyö ja ymmärtää, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä meillä ole oikeutta pidättää anteeksiantoa.

Kun pohja on rakennettu, voimme alkaa tutkimaan uskoa. Jeesus kehottaa pitämään uskomme Jumalaan. Se luo pohjan sille, mitä hän sanoo anomisesta. Muistetaan, että usko on Jumalan lahja ja se kasvaa kun hoidamme suhdettamme häneen. Tämä usko on todella voimallinen. Katsotaanpa:

Heprealaiskirje 11:6

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Näemme tässä selkeän Jumalan lupauksen, johon hän on sitotunut. Kun pyydämme, että hän vahvistaa uskoamme, ettemme katsoisi vain näkyvään maailmaan, vaan näkisimme uskon silmin, kuten hän itse näkee, fokus Jeesuksessa, uskomme alkajassa ja täydelliseksi tekijässä, voimme ojentautua Jumalan tahtomalla tavalla. Kun katsomme uskon silmin, kuten Jeesus, samaistumme häneen. Hän luotti Jumalaan sataprosenttisesti ja siitähän uskossakin on kyse: luottamussuhteesta Jumalaan. Kun alamme ymmärtämään, että Jeesuksen tähden olemme vanhurskautettuja, siis Jumalan hyväksymiä, uskallamme lähestyä pyhää Jumalaa. Silloin ei ole kyse meidän omista ponnisteluistamme vaan Jeesuksen ansiosta.

Kun ymmärrämme, ettemme itsessämme ole mitään, vaan kaikessa on kyse Jeesuksesta, jonka Isä on lahjoittanut meille, se saa meidät anomaan Jumalan mielen mukaisia asioita. Jos me emme nöyrry Jumalan edessä näkemään omaa syntistä luontoamme heikkoina ihmisinä ja turvaudu asemaamme Jeesuksessa, emme oikeasti ole nöyrtyneet. Ylpeys kätkeytyy toisinaan nöyristelyyn. Kun todella alamme näkemään asiat Jumalan valtakunnan tavalla, meistä ei tule röyhkeitä, vaan todella nöyriä. Jeesus on tästä paras esimerkki. Hän riisutui vapaaehtoisesti jumalallisesta luonnostaan, tullen ihmiseksi rakkaudesta meihin. Nöyrät antavat aina kunnian Jumalalle ja siksi he ymmärtävät tuon Heprealaiskirjeen jakeen niin, että minä olen Jeesuksessa Jumalan mielen mukainen. Aivan kuten Jeesus korotettiin hänen kuuliaisuutensa tähden, suoritettuaan täydellisesti tehtävänsä, meidätkin palkitaan! Palataanpa alkuun.

Markus 11:22-24

Jeesus vastasi: ”Pitäkää usko Jumalan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ´Nouse ja heittäydy mereeen´, eikä epäilisi sydämessään vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sen tähden minä sanon teille: kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille.

Kun alamme näkemään, että Jumalan valtakunnan periaate on usko ja anteeksiantavaisuus, se tekee meistä nöyriä. Ymmärrämme, ettemme itse pysty kumpaankaan. Molemmat ovat Jumalan suuria lahjoja meille. Kun me oikeasti tulemme nöyrinä, syvästi Jumalaa kunnioittaen hänen eteensä, hän alkaa muutosprosessin elämässämme. Se on elämän pituinen prosessi. Tuon prosessin aikana hän opettaa meille, että kunnioitamme häntä kun vilpittömästi anomme asioita puhtaasta sydämestä. Mikä on sinun vuoresi? Se voi olla paha tapa, ongelma tai sairaus. Kuten lapset vilpittömästi kertovat vanhemmilleen ongelmistaan, luottaen heidän hyvyyteensä ja kykyynsä auttaa, meidänkin tulee tuoda ne valoon, tunnustaen ne Herrallemme. Sen jälkeen julistamme uskoen ja luottaen Jumalamme kykyyn muuttaa olosuhteemme täysin päälaelleen ja alamme kiittämään voitosta Jeesuksen nimessä.

Jeesus ei asettanut ehtoja sille, että Jumala kuulee meitä. Hän tiesi, että hän on kaikkivaltias. Miksi meidän on niin hankala joskus uskoa, että Jumala on hyvä, uskollinen ja armahtava meitä itseämme kohtaan? Joskus joku on voinut ajatella, että ”kyllä Jumala auttaa siellä Afrikassa ja maailman äärissä, mutta ei minua. Hänellä taitaa olla kiire.” Tää kuulostaa minusta epäuskolta. Meidän tulee heittää tällaiset ajattelumallit pois ja uskoa Herran hyvyyteen meidän omassakin elämässämme.

Mikä saa meidät uskomaan ihmeisiin? Eikö se, että kuulemme todistuksia Jumalan voimasta läheistemme elämässä? Siksi aina kun Herra antaa meille läpimurron jossakin asiassa, meidän tulee tuoda kiitosuhri siitä hänelle. Sen lisäksi on hyvä antaa todistus lähimmäisillemme, myös heille, jotka eivät vielä ole uskossa. Kun he kuulevat, että Jumala on parantanut, he alkavat uskomaan Jumalan hyvyyteen, ja kiinnostuvat hänestä!

Siksi moni Jeesuksen aikanakin lähti seuraamaan häntä, kun olivat parantuneet ja vapautuneet. Mietippä kuinka monta opetuslastaan Jeesus paransi? Varmaan kaikki. Evankeliumit eivät ainakaan mainitse erikseen niitä, jotka eivät parantuneet. Sen sijaan siellä sanotaan,”Hän paransi kaikki”. Jumalan valtakunta on todellisempi kuin me monesti tajuamme järjellämme. Meidän tehtävä on julistaa se esiin tässä ajassa ja näyttää, että Jumala on parantaja, emme me! Hän saa kaikesta kunnian ja ylistyksen.

Meidän on hyvä muistaa myös se fakta, että vaikka arkemme keskellä tulisi vastaan kuinka pieniäkin ongelmia, me voimme tuoda ne rohkeasti Herramme tietoon! Hän todella haluaa auttaa ja näin osoittaa hyvyyttään sinun elämässäsi! Luota hänen hyvyyteensä ja kykyynsä auttaa tänä armon vuonna 2016 enemmän kuin viime vuonna. Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka