Selaat arkistoa kohteelle anoreksia.

Erja Vanhala ja Sanna Hälvä – Syö tai itke ja syö

12.3.2017 Yleinen

Tämä oli ihan hyvä kirja, harvoin olen lukenut kirjan näin nopeasti. Kirja kertoo anoreksiasta selviytyneestä ihmisestä. Siitä, että pimeydestäkin voi selvitä!

Kirjan saa täältä viidellä eurolla:

https://www.booky.fi/tuote/sanna_halva/syo_tai_itke_ja_syo/9789513168803

Seuraavaksi luen Elina Lappalaisen kirjan Pelien valtakunta. Se kertoo kotimaisesta peliteollisuudesta.

Pintaraapaisu

9.12.2014 Yleinen

Entiedä kuinka syvällisesti alan itsestäni täällä kertomaan, enkä tiedä kuvaako blogin nimi tätä oikein, mutta sen tiedän että kirjoitan tätä siksi että haluan jakaa tarinani muille.
Nimi ”elämän mittainen syömishäiriö”, tuli mieleeni kun tiesin haluavani tuoda esiin sen, sekä tunnen olevani jo ikuisuuspotilas kun melkein puolet pienestä elämästäni olen jo sairastanut.

Olen siis 21-vuotias nainen, sairastuin anoreksiaan noin 13-vuotiaana.
Syömishäiriön seurauksena olen ollut useampaan otteeseen sairaalahoidossa. Kärsin enemmän ja vähemmän rytmihäiriöistä, olen saanut munuaisten akuutin vajaatoiminnan ja osteopenian. Viimeisimmästä kuullessani (joka tapahtui ihan hetki sitten), päätin että kun joudun näin paljon kokemaan, ja olen niin pitkään kärsinyt, haluan että muutkin saavat tietää millaista on elää syömishäiriön kanssa, ja kuinka ruuan kanssa ei todella kannata lähteä leikkimään.

Jokapäivä toivon, että olisin tajunnut olevani sairas jo heti silloin kun sairastuin. Toipuminen näin pitkän sairastelun jälkeen on jo hankalaa, mutta ei suinkaan mahdotonta!

Tottakai elämääni kuuluu muutakin kun syömishäiriö, kuten sitä edeltävä masennus jonka seurauksena nyt sairastan.
Mutta vaikka olen kokenut ja koen vaikeita asioita, haluan tämän blogin kautta tuoda esille ettei mitkään vaikeudet estä elämästä elämää. Eikä mikään asia ole mahdoton -ei edes anoreksiasta toipuminen !

Voisin maata sängyssä päivät ja voivotella miksi minulle on käynyt näin.
Mutta olen todennut paremmaksi ratkaisuksi taistella, iloita elämän pienistä asioista ja kokea onnistumisia -niistä minä tulen onnelliseksi.

Tervetuloa seuraamaan blogiani! Jatkossa kirjoitan jotain viisaampaa, en ole niin luova että olisin tähän ”esittelytekstiini” osannut liittää jotain tämänpäivän asioita :)

Mun ”anoreksiastani”

4.12.2014 I'm FAT!!

niin kuin minäkin

 

Heti alkuun sanon, etten tahdo antaa mitään vinkkejä jo valmiiks tosi laihoille, vaan kerron lähinnä mun omista kokemuksistani lievääkin lievemmän anoreksiani kanssa. Joten jos kaipaat vinkkejä, miten voisit kituuttaa ittestäs vikatkin kilot pois, olet valitettavasti lukemassa vääränlaista blogia.

 

FAT lukee munkin kädessäniMyöskin minun ihossani lukee FAT

 

Nuorempana mul ei ollu pahemmin vaikeuksii ruuan kanssa, ainoo oli ja on edelleenki et oon aika kranttu (=nirso). Mulle on silti ruoka maistunut todella hyvin, mutta masennus pilasi senkin. On aina ollu normaalipainoinen, ettei senkään luulis olevan mulle ongelma. Mutta viime syksynä, tai voisi sanoa, että jo vuosi sitten kesällä ruokahaluni alkoi hiipua: mikään ei maistunut, ei ollu ruokahalua/nälkä. Anoreksian kaltainen elämänvaiheeni oli alkamassa. Osastolla ollessani ja sen jälkeen söin tosi vähän, niin vähän kuin pystyin. Saatoin helposti elää päivän mandariinilla, voileivällä, jogurtilla ja parilla lasilla vettä (vertaa: kaksi lautasta puuroa+hilloa, kouluruokaa semisti, 3-6 voileipää, omena/appelsiini/päärynä/banaani/2mandariinia usein useampiakin hedelmiä per päivä, muroja+maitoo/jogurttia ja kaikki toi yhessä päivässä verraten edelliseen.) plus et kävin vaa’alla kaksi kertaa päivässä. Tiedän mulla meni tosi hyvin.

 

yäk

 

Vaikka söinkin vähän, liikunta ei ole koskaan ollut minulle pakkomielle, ei edes anoreksia kausinani. Viimeisten vuosien aikana en ole pahemmin liikuntaa harrastanut, koulumatka pyörällä n. seitsemän kilsaa per päivä, koirien lenkitystä Einon kanssa n. kilsasta kahteen kilsaan, eikä sitten muuta kuin perus kävelemiset.

Mun tarkoitus on saada tää hemmetin pömppömaha pois, ja mun reidet, YÖK!! En kestä! No laihduin 10-15 kiloo viidessä kuukaudessa. Olin ylpeä itsestäni. En ikinä halunnut ittestäni keinolla-millä-hyvänsä kukkakeppiä, jonka rasvaprosentti on -5. Ei. Ei. Tiesin, tiedän edelleenkin, pystyväni pitämään sen kurissa.

 

 

don't eat

 

No kesää kohden mennessä (kevät-syksy 2014) ruoka alkoi pikku hiljaa maistumaan, muttei missään tapauksessa entiseen malliin. Tämä syksy ei lukion puolesta ole ollut kovin rankka. Monien mielestä oon päässy liian helpolla ja pystyisin parempaankin, ehkä. Mutten halua ottaa riskiä, sillä vain minä itse tiedän miltä musta tuntuu ja osaan arvioida kaikkei parhaiten mihin pystyn. Omasta mielestäni tässäkin on ollu ihan riittävästi tekemistä, vähän lisää tunteja niin olisin löytänyt itseni jälleen osastolta huilimasta. Tosin puoliks jouduin alkaan partiossa johtajaksi (no se ei oo mikään paha pesti sillä mun lisäkseni ryhmään kuuluvat Anni ja Eino LoL!), se on hiukan tuonu paineita, mut ei mitään hirveesti. Partiolaisten tärkein varainkeruukeino ovat joka vuotiset ADVETTIkalenterit (vähän kuin joulukalenteri, mut avaamisen saa aloittaa jo adventtina, eli kalenterissa joinakin vuosina on enemmän kuin 24 luukkua(!)). Tänä vuonna kappalehinta oli viimevuotiseen malliin 7€. Myydyistä kalentereista osansa saavat myyjän ryhmä, lippukunta, piiri ja järjestö. Oon aikasempina vuosina myynyt noin 30-50 kalenteria, mikä on oikein hyvä tulos. No tänä vuonna lievästi sanottuna ylitin itseni myin 155 kalenteria!! :D   Mulla ei oo pahemmin sukulaisii, ketkä ostaisivat, joten myyn kalenterini lähes täysin ovelta ovelle. Voin liioittelematta sano soittaneeni ovikelloa/koputtaneeni satoja ellen jopa tuhansia kertoja, ja olen esittänyt asiani likimain yhtä monta kertaa. Kulutin vapaa-aikaani kymmeniä tunteja, mutta kaikki se kannatti. Nimittäin ryhmä (johon myyjä kuuluu) saa 2€ per kalenteri, joten minä yksin keräsin ryhmälleni (Anni, Eino, minä) vähän yli 300€:a. Tiedän aika moni teistä varmasti ihmetttelee, mihin (voimme) käyttää moisen rahasumman. Me kolme haluaisimme tehdä partion puitteissa vaelluksen Lapissa, tarvitsemme siis vielä paljon rahaa. Minä olen siin käynyt useamman kerran Lapissa perheen kanssa vaelluksella, Anni ja Eino (minä myös!) ovat olleet isommilla partioleireillä haikilla = vaellus joka on kestänyt yhden yön.  Hups! En paljoo kadonnut sivuraiteille ;D Pointtini siis oli, että sain skarpattua itseni myyntihommiin loistavasti mukaan.

 

”Anoreksia kausinani” tunnen ulkonäköni erittäin herkästi epämiellyttäväksi, jos näytän hiukankaan lihavalta yms. se meinaa: ”hei hei ruoka, tervetuloa tyhjä ruokalautanen!” Ensi keväänä mulla on Wanhojen tanssit ja kaikki mun luokan tytöt ovat pukeutuneet niin kauniisti, tunnen itseni rumaksi ankanpojaksi heidän kanssaan. En edes jaksa aloittaa mitään kilometrien mittaista valitusromaani mun ulkonäkö jutuista.

 et syöEt varmana syö!!

 

Tänä syksynä jostain syystä olen hirveästi alkanut himoimmaan karkkia yms. makeaa, rasvaista, epäterveellistä. Toisinaan, mutta oikeasti ihan törkeen harvoin onnistun pitämään haluni kurissa. Olen vetänyt suklaapatukoita, karkkipusseja, sipsejä ja muutakaloripitoista masennukseni aikana enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä! En ole piiiitkään aikaan käynyt vaa’alla ja minua pelottaa aivan tolkuttomasti nähdä ne luvut. Pelkään kuollakseni nähdä kuinka paljon olen lihonnut. Mieluummin vetäisin itseni hirteen. Oon tälläkin viikolla parina aamuna seissyt vaa’an vieressä ja miettinyt pitkää rohjetako nousta sille vai en, en ole rohjennut.

 

 

 

Eipä mulla muuta sanottavaa ole. Hei hei.

 

-Elina

Minun elämääni verhojen takana

15.4.2014 Yleinen

Lähdin aamulla kouluun, minua väsytti ja vihaan mennä tietyllä linkillä kouluun. Vihaan aamulla nähdä tuttuja vanhasta koulusta, koulusta jossa mua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Hymyilen, sanon huomenet, menen kaverini viereen istumaan. Yritän keskittyä, opinkin ehkä jotain.

Pitäisi lähteä syömään, ei huvita. On nälkä, mutta entä jos lihon? Pelkään aivan liikaa, että lihon. Olen 175cm pitkä, enkä hyväksy jos painoni menee yli 60kg. Painan nyt noin 58kg, eli aivan liikaa. Pitäisi taas laihduttaa, mutta en osaa. Olen tuomittu olemaan aina hieman pyöreä. Ja ennen kuin kukaan tulee kommentoimaan, että minulla olisi syömishäiriö, kerjään huomiota tai muuta vastaavaa. Voin sanoa, että minä kyllä tiedän milloin mulla on anoreksia/bulimia. Tiedän että painoindeksini on alhainen. Ja jos tämä on teidän mielestänne huomion kerjäämistä, perustelkaa. Blogini on nimetön, ette voi nähdä minua ettekä näe oikeasti vartaloani. Eli syytä ei ole. Ja enköhän minä tiedä milloin minulla on ylimääräistä ja millon ei.

Tästä onkin hyvä jatkaa ihmisten tottumuksiin. Toiset pitävät juurikin minun kokoisiani laihana, kun itse taas katson ihaillen vielä hoikempia ihmisiä. Haluaisin lautamaisemman kehon, en näin isoja tissejä, enkä leveää lantiota. En halua olla näin naisellinen ja muodokas. Muodokas=LÄSKI! Toiset ihailevat hoikkia, isotissisiä naisia. Hei terve, täällä olisi yksi! Kuppikoko on tosiaan 70E. Ei kovin normaali luonnostaan, ei ja minua inhotti jo siinä vaiheessa kun kokoni oli 65C. Entäs nyt. Kyllä koko 65 menisi muuten, mutta kuppikoot eivät vain riitä missään. Miksi olen perinnyt tälläisen kehon, miksi?

Kuitenkin ruokalasta päästessäni menimme seuraavalle tunnille, en jaksanut enää keskittyä edes tunteihin. Onneksi pääsimme jo kello 15.00. Lähdin siitä sitten linkillä toidelle puolen kaupunkia, ja äitini tuli hakemaan minut sieltä, kun hän kävi itse samalla kaupassa.

Onko kellään teistä koskaan sellaista oloa, että kun katsotte peiliin ja inhoatte itseänne yli kaiken? Silmänaluset on tummat, posket roikkuu, hiukset on huonosti, kulmia ei ole nypitty, tai jotain muuta. Sitten, kun meikaatte ja saatte itsenne näyttämään jopa ihan hyvältä, yksinkään kuva ei onnistu, ja facebookin profiilikuva olisi jo hyvä päivittää. Niin, minä tiedän tämän tunteen todella hyvin. Miksi se kuva sitten pitäisi päivittää? No minulla syynä on ainakin se, kun blondaus operaatio on menossa ja vihaan näitä hiusten välimuotoja, en halua katsella niitä edes facebookissa.

Eipä minulla tällä kertaa ole muuta!
Xoxo Jessika<3