Selaat arkistoa kohteelle alkoholi.

Viidestoista päivä

14.8.2016 Yleinen

Viidestoista päivä. Ja yökin pian. Aloin niitä laskemaan seitsemännen kohdalla kun tajusin että seitsemäs oli menossa. En ihan älyttömästi asiaa päivittäin mieti vieläkään, mutta kyllähän tuo kasvava numero kiehtoo. Sitä on alkanut ihan huomaamattaan joka aamu toteamaan minkä numeroinen päivä jo onkaan. Pieniä lukuja ja taatusti ihan merkityksetöntä isossa kuvassa, mutta kunhan nyt lasken. Ja olen ilman alkoholia.

Olen aika varma, että en aikuisikänäni ole kovin montaa kertaa ollut viittätoista päivää ilman tipan tippaa. Siis ei saunaoluttakaan. Alle viisi kertaa, arvelisin. Ei – minulla ei omasta mielestäni, eikä minkaan mittarin tai nettitestin mukaan ole ongelmaa alkoholin osalta. En sitä ota päivittäin enkä menetä juuri koskaan oikein muistiani silloin kun otan enemmän. Määrät ovat kohtuukäyttäjän määriä kuukausitasolla. Mutta on silti aika kiinnostavaa olla edes näin vähän aikaa ilman yhtään hörppyä. Ilman tissuttelua. Oikeastaan tuosta päivänumerosta alkaa tulla hivenen koukuttava.

En tiedä kuinka kauan tätä jatkuu. Edessä on synttäriä, työperäistä tilaisuutta, työmatkaa ja muuta juttua, joissa normaalisti ottaisin. Nyt en tiedä. Ehkä otan, ehkä en. Ainakaan en ota vielä tänään.

Iltasatuja

4.7.2016 Yleinen

Bogota

Siinä se seisoi silmät kiiluen ja tuijotti, jotain espanjaksi sanottuaan. Ymmärsinkö? En. Pidin pokkani ja jatkoin marihuanasätkän käärimistä. Se oli ulkona kasvatettua. Sen tunsi hajusta. Sisällä kasvatettu tuoksui vahvemmalta ja sen katunimi oli cripi, yskä.
”I kill people for money.” se sanoi ja jatkoi tuijottamistani kämmenen mitan naamastani. Vitun vitun vittu, ajattelin ja nyökytin päätäni samalla nuolaisten paperin päältä kun jointti oli jo loppuun asti käännetty.
Tyyppi alkoi käydä hiilenä. Sen huomasi ilmeestä. Pysyin välinpitämättömän oloisena, heitin pötkön huuleeni ja sytytin liekin.
”I kill people for money!”
”Tranquilo.” sanoin. Rauhoitu.
Tarjosin palavan sätkän tälle uhoajalle. Hän nappasi sen ja imi posket lommolla.
”De donde eres?” hän kysyi.
”Finlandia.”
”Englandia?”
”FINlandia!”
Mietin, mitä vitua teen ja kuinka pääsen livahtamaan paikalta. Vielä tarkemmin asiaa pohdin kun tämä orankia muistuttava latino veti paitansa helmaa ja siihen piirtyi pistoolin ääriviivat. Se hymyili. Vitun kusipää. Tiesi että gringo oli pulassa.
Siinä vaiheessa koko illan tanssittamani neito saapui paikalle. Pidän naisista, joilla on jotain josta saa kiinni. Muttei liikaa. Muodot ovat tärkeämmät. Tällä ruskeasilmäisellä ja kanelin värisellä naisella ei moisia ollut, ellei muotoja väärään suuntaan lasketa. Hän oli silti kaunis omalla pyöreällä tavallaan. Tyttö alkoi pauhata jotain espanjaksi. En saanut selvää mitä he sanoivat toisilleen, mutten älynnyt lähteä paikalta kun siihen tarjoutui tilaisuus. Latinot ovat mahtavia kun he riitelevät. Hetken ölistyään tämä oranki heilauttaa käsiään kuin antautuen ja käski minua painumaan vittuun. Olen hieman macho, mutta en hullu. Alkoi armoton vitutus. En saisi maistaa tuota kanelia, joka katsoi uhoajaa silmät täynnä jotain, jota en silloin vielä osannut tulkita. Lähdin vetämään. En katsonut taakseni, mutta kuuntelin tarkasti mitä takanani tapahtui.

Bógotan yö oli viileä, kuten vuorilla usein on. Ei ristin sielua La Candelarian, eli vanhan kaupungin paskaisilla kaduilla. Vitutti armottomasti. Pää täynnä pilveä, viinaa ja kokaa. Nainen kainalossa. Nainen, joka osasi tanssia. Voi Luoja! Tämä tipunen oli liimautunut entistäkin tiukemmin kylkeeni kun lauloin baarin edesssä suomeksi. Aloin taputtaa rytmiä ja heittämään jotain vanhaa Jukka Poikaa. Hän tuli taakseni ja kietoi kätensä ympärilleni kuin näyttääkseen kaikille, että olin hänen. Naiset ovat tuolla tavalla omituisia. Heidän on omistettava ja suojeltava mustasukkaiesti kaikkea omaisuuttaan. Varsinkin miehiä. Miesten lukumäärällä ei ole väliä, kunhan niitä on. Monta. Minä sen sijaan olin taas kerran yksin.
Kävelin pitkin La Candelarian katuja kun kuulin juoksuaskelia takaani. Eikö yö voisi jo päättyä, mietin. Se oli tuo kanelin värinen somistus.

Kun ympärilä on vain roskaa, kulkukoiria, paskaa, pummeja ja poliiseja tulee epätoivoinen olo. Aivan kuin koko maailma olisi menossa kohti tuhoa. Päivä kerrallaan. Hetki kerrallaan. Ihminen kerrallaan. Tällainen ympäristö saa villiksi. Millään ei ole mitään väliä. Kaikki on auki. Kaikki käy. Mikään ei ole kiellettyä. Pääsimme Kanelin huoneeseen. Se oli pieni komeron tapainen isommassa talossa, jossa oli monia huoneita.
”Quieres coca?” kysyin.
”Sí!”
Istahdin lattialla olevan patjan reunalle. Huoneessa oli matalat lipastot yhdellä seinällä ja patja toisella. Ainoa puhdas asia huoneessa oli katossa olevasta putkesta roikkuvat vaatteet. Keino päästä pois kurjuudeesta. Kenties lopullisesti.
Kaivoin pitkulan peilin taskustani ja otin pussin kokaiinia sukanvarrestani. Sekään ei ollu priimaa, kuten ei marihuanakaan. Vedimme viivat. Kun ällöttävä maku kurkkuni perällä alkoi olla ohi Kaneli kävi päälleni kuin villikoira. Suu auki, kieli kurkkuun ja toinen käsi haaroihini. Vastasin samalla mitalla takaisin. Revin housut hänen jalastaan ja avasin sepalukseni. Nousin seisomaan ja kaivoin kaluni esiin, joka oli helppoa sillä minulla ei ollut alushousuja, kuten ei hänelläkään. Se roikkui puolikovana ja sykähteli nousten pikku hiljaa. Aloin hieroa itseäni ja lähestyin patjalla istuvaa housutonta saalistani. Hän otti sen suuhunsa ja imi kuin hullu. Otin varmuuden vuoksi häntä niskasta kiinni, jottei hän pääsisi karkuun ennen kuin olisin saanut tarpeekseni. Kun sain mielestäni tarpeeksi kiskaisin kullin hänen suustaan ja suutelin rajusti. Työnsin huohottavan naisen selälleen. En ollut kovinkaan hellä, sillä se ei ole maan tapa. Myöhemmin tosin sain kuulla, että olin ”hellä macho”. Hän valui jo muutenkin likaiselle lakanalle. Työnnyin hänen sisäänsä ja hän voihkaisi ”Oh, papito!” Panimme kuin emme olisi ikinä saaneet. Monta tuntia. Kaikkialle. Kun väsyimme otimme nenämme täyteen ja huikat rommia. Kalu oli kuin terästä, mutta tuleminen vaikeaa. Hän jatkoi voihkimista ja vaikerrusta.
”Muy rico! Muy rico!”
Kun vihdoin sain omani oli jo aamu. Kaneli meni aivan villiksi kun roiskin mällini raivolla hänen pakaroilleen ja huusin orgasmista sekaisin ”Ota mälliä huora! Tästä saat! Ota!”
Makasimme ja huohotimme. Tajusin kuinka vaikeaa kommunikointi oli, silä hän puhui huonommin englantia kuin minä espanjaa. Hetken änkytettyämme hyvästelin hänet kuumalla suudelmalla, puin päälleni ja lähdin. Kompuroin ulos tuosta haisevasta lahosta läävästä, joka oli sikäläinen kerrostalo.

Kaikki on kauniimpaa aamulla. Tai sitten olin vain vielä sekaisin seksistä, rommista ja päihteistä, jotka jotkut idiootit luokittelevat huumeiksi.
Eräs mulatti kääntyi kujalta samalle tielle, jota kävelin. Pitkä ja vahva nainen. Sellainen joka tiedostaa olemuksensa tekemän vaikutuksen ympäristössään. Koko katu pysähtyi kun hän käveli ohi. Tiukat collage-shortsit ja hihaton toppi. Nännit piirtyivät kankaalle, perse oli kuin mustalla naisella. Kapeat hartiat ja leveä, mutta pyöreä lantio. Yksikään hänet nähnyt mies ei voinut jättää sitä vain vilkaisuksi. Tuijotimme, kuolasimme, kiihotuimme. Tuollaiset naiset tietävät sen ja käyttävät sitä saadakseen mitä vain typerykset ovat valmiita ostamaan. Naisilla on sillä tavalla helppoa. Ei minulla. On otettava se mitä saa. Lypsettävä elämää, ennen kuin se lypsää tyhjäksi niin taskut, kassit kuin sielunkin. Mitä muuta täällä voisi tehdä? Lapsia? Meitä on jo liikaa. Uraa? Vain kusipäät ylenee nopeasti. Häikäilemättömät, ahneet, sielunsa myyneet. Ei. Hetki kerrallaan. Pullo, jointti, viiva, nainen. Ei aina siinä järjestyksessä, eikä välttämättä yhdessä. Jotain on kuitenkin tehtävä.

Karibia

Heräsin siihen kuin jäätyisin kuoliaaksi. Olin varma että heräisin lumihangesta. Aloin ottamaan askelta alas sängystä, kunnes tajusin että nukuin kerrossängyn yläpunkassa ja olin juuri tippumassa perseelleni, kuten niin monesti tässä elämässä. Sain kuin ihmeen kaupalla vasemman jalan alleni, jolloin koukistuva jalka otti tiputuksen vastaan ja siirsi sen suoraan leukaani. Pimeni.
”What was that?”
”Did someone fall?”
Naurua.
Avasin silmäni. Tai ainakin luulin avanneeni. Pilkkopimeää. Suussa maistui veri ja päässä pyöri. Perse oli kipeä.
”Perkele…”
”Aahaha! It’s the Finn!”
”Go fuck yourself! Who the hell turn the AC at such temperatures? Im right next to it. Shit. Where’s your brains you fucking retards!?”
Annoin palaa. Täyslaidallinen. Napsautin samalla valot päälle. Olin pärskinyt verta huutaessani allani nukkuneen kusipään vuodevaatteisiin, yövaatteisiin, käsivarrelle, repulle. Kaikkialle. Kun tämä britti huomasi ettei se kostea hänen kädellään ollut vain sylkeä, hänen ilmeensä muuttui murhanhimoiseksi.
”You fucking bra…”
Britti oli nousemassa alapunkalta, mutta latasin oikean koukun suoraan hänen leukaperiinsä koko raivoni voimalla. Vitun norsu! Muut huoneessa olijat jäykistyivät. On aina paras lopettaa kaikki helposti. Lyödä ensin. Äkillinen väkivalta lamauttaa ihmisen. Tungin kamani reppuun ja lähdin vessaan siivoamaan naamani ennen häipymistä tästä gringo helvetistä.
Karibialla ja varsinkin Cartagenassa vessat tunnistaa hajusta jo kaukaa. Viemäriverkosto oli vahassa kaupungissa niin ahdas, ettei vessapaperia saanut heittää pönttöön. Huusseissa oli korit paskapaperia varten. Löyhkä. Lämmin paska. Aina tuore. Pääsin ulos nopeasti ja kuulin takaani hälyä kun paiskasin hostellin oven kiinni.
Oli vasta aikainen aamu kun astuin ulos kamoineni. Lähdin satamaan päin.
Halusin päästä pois kaikesta. Pois näistä likaisista kaupungeista ja idioottituristien jaloista. Jonnekkin missä ei ole kulkukoiria estämässä tien ylitystä, pummeja repimässä hihasta tai poliiseja kyyläämässä. Epäilemässä kaikkia ja kaikkea. ”Mutta Joonas. Se on laitonta!” Niin ne aina sanovat. Se on heidän ainoa argumenttinsa kaikkea sitä vastaan, joka heitä pelottaa. Laitonta. Minusta ihmiset, jotka antavat muiden päättää mikä on oikein ja väärin ovat eksyneet. He eivät elä itseään varten, vaan miellyttääkseen muita. Kukin tavallaan. Minä sen sijaan kävelin rinkka selässä, ilman paitaa, vaaleat hiukset auki ja leukaani, sekä persettäni jomotti niin helvetisti.
Kesken sumeiden mietteideni vastaan kävelevä mulattinainen alkoi paasta minulle maailman epäoikeudenmukaisuudesta tuohtuneena. Tai ainakin niin luulin. Köyhistä ja rikkaista. Minusta, jolla on varaa matkata heidän maahansa ja heistä, joilla ei ole varaa edes bussilippuun. Toivotin ämmän kohteliaasti helvettiin.
”Painu sinä imemään äitiäs vitun vajukki!” Ei hän mitään tajunnut suomestani, mutta äänenpainoni varmisti pointin. Jotkut ovat tuollaisia. Valittajia. Luulevat ihonvärini tuovan mukanaan pari miljoonaa, Rolls Roycen ja huvijahdin. Olin persaukinen gringo vieraassa maassa. Turha minulle tulla jauhamaan.
En ollut ikinä käynyt satamassa, eikä tie ollut minulle tuttu. Ei puhelinta, karttaa tai minkäänlaista tietoa suunnasta. Ei edes kielitaitoa kysyä, tai ainakaan ymmärtää vastausta. Tällaiset retket ovat minulle tuttuja. Hah. ”Tuttuja.” Päämäärättä haahuiluun olin perehtynyt jo pikkupoikana. 5-vuotiaana ajelin vanhalla pyöränrämälläni pitkin Kellarpellon katuja. Ilman päämäärää ja kelloa. Ilman kännykkää, sillä ne olivat matkalaukun kokoisia. Keräsin pulloja, kiusasin spurguja ja tutkin uusia paikkoja. Pyörä oli haalean sininen. Kaksi tankoa, jotka molemmat tekivät notkon alakautta päättyen tukevaan tarakkaan. Pieni ja matala, kuten ajajansakin. Kunnes eräänä päivänä olin ajamassa parkkipaikan läpi kotiini. Asuimme silloin isäni kanssa Siwan talonmiehen asunnossa, joka oli kaupan kanssa samaa rakennusta. Henkilöauto, vanha Saab peruutti päälleni. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin pelastautumaan kuralätäkön kautta. Ilman sitä olisin takuulla murskautunut, kuten pyöräni, kuin kaljatölkki. Päämäärien ottaminen on vaarallista tai sitten vain liian tylsää. Nyt minulla kerrankin oli sellainen. Satama.
”Buenas amigo!”
Musta iso kalju mies, sekä hieman lyhyempi hyvin pukeutunut latino olivat edessäni virnuilemassa.
” Haluutsä ostaa laivalippuja?”
”Minne?”
”Playa Blancalle. Sopis sulle. Haha!”
”Paljon pyydät?”
”Viiskyt.”
”Viiskyt tuhatta Kolumbian pesoa?”
”Jep.”
”Älä viiti. Kakskyt.”
”Kolkyt ja säästyt kymppitonnin verolta.”
”Báru vero?”
”Just se. Se on kymppitonnin.”
”Selvä. Maksan kun nousen laivaan. En ennen sitä.”
”Joo joo. Mennään.”
Latino vinkkasi taksin luoksemme ja neekeri vahti minua kuin vankia. Seisoi kädet ristissä edessäni ja tuijotti alas. Aina ne tuijottavat alas. Latino sai taksin ja sanoi neekerille jotain. Nousimme tämän valkoisessa puvun takissa, suorissa vaaleissa housuissa ja hiukset geelistä märkinä olevan latinoloverin kanssa ahtaaseen taksiin. Hän eteen kuskin viereen ja minä taakse. Ajo-ohjeet kuulostivat kaikkea muuta kuin ”Satamaan kiitos ja vauhdilla.” Tungin kokat ja pilvet taksin istuinten väliin. En käytä. Olen puhdas. Matka jatkui ja kohta käännyimme päällystämättömälle tielle. Lahoista laudoista kyhättyjä hökkeleitä paratiisissa. Aaltopeltiä kattona, tai muovia. Selitys etupenkillä jatkui. Aloin huutamaan ”Mitä vittua jätkät!? Satamaan!” Juuri silloin taksi kaarsi slummien ympäröimään satamaan.

Epätoivo

Ajelehdin vailla päämäärää. Etsin unelmia aavalta elämän ulapalta hukkumisen uhalla. Kaikkihan me vellomme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa omine toivenemme, haluinemme ja mietteinemme. Niin minäkin. Tällä kertaa epätoivon vimmalla. Unelmat ovat kuin paatteja. Niitä haluaa ja toivoo sydämensä pohjasta. Haluaa päästä hyisestä merestä ja hukkumiskuoleman uhasta johonkin utopiaan. Ei unelmat ole pysyviä. Vain matka niitä kohti on pysyvää, sillä niissä purkeissa ei ole ankkuria. Kun kaikki saavuttamasi ajautuu alas maailman reunalta, voit pelastautua ja etsiä uutta, tai sitoa itsesi paatin kanteen ja vajota sen kanssa. Se siitä. Oli joulukuu ja makasin vitivalkoisella hiekalla polttavan auringon alla palmupuiden huojuessa tuulessa. Minulla oli kaikki mitä halusin. Hah! Minulla ei ole ikinä kaikkea, mitä haluaisin, mutta kaikki tarpeellinen, jota ihmiset yleensä kokevat tarvitsevansa. Aurinkoa, seksiä, rommia ja vähän hierontaa. Rannalla kierteli toisinaan mustia ja mulatteja tarjoamassa hierontaa pikkurahalla. Laadukasta se ei ollut, mutta toisinaan joku näistä kaunottarista suostui vetämään käteen tai antautumaan lemmenleikkeihin lehvästöiden suojissa. Lisämaksusta tietty. Se oli kapitalismin kulta-aikaa. Kaikki oli kaupan jos vain rahaa löytyi. Silti turhauduin Isla de Bárulla.
Mietin ja makasin. En osannut ottaa suuntaa. Elin päivä kerrallaan, kuten kaikki aina sanovat. Se on helvetin huono juttu. Ihminen kuolee sisältä eläessään vain päivän kerrallaan. Taantuu eläimeksi, jolla ei ole suunnitelmia, unelmia tai motivaatiota. Ei sillä, että niillä olisi lopulta mitään väliä, sillä millään ei ole. Koko olemassaolon dilemma alkoi ahdistaa. Otin puolikkaan rommipulloni ja lähdin. ”Jamaica” siinä luki valkoisella mustassa pullossa. Ei mitään muuta. Mutta se oli priimaa.

Etsin suuntaa elämääni ja nautin trooppisesta paratiisista, kunnes tulin sairaaksi. En tiedä oliko se paikallisten vesi, hietakärpäset vai kenties kalan kanssa syömäni salaatti. Tein kaikki virheet ja maksoin niistä kovan hinnan, kuten aina. Kantapään kautta. Noh, siinä olin rinkka selässä, kuumetta +40c ja pää niin lukossa, ettei sanaakaan tullut huuliltani vaikka kuinka koetin. Pääsin silti kuin ihmeen kaupalla takaisin mantereelle Cartagenaan. Menomatka Isla de Bárulle hoitui hoikailla pikaveneellä slummisatamasta, mutta paluumatkan istuin muiden turistien kanssa kiltisti isossa paatissa, jolla meni aivan liian monta tuntia päästä perille. Kun vihdoin sain maata jalkojeni alle oli jo myöhäinen yö ja satoi kaatamalla. Siis oikeasti kaatamalla. Suomen sateet olivat pelkkä ejakulaatio tähän vedenpaisumukseen verrattuna. Kävin kysymässä monesta paikasta huonetta, mutta kaikki olivat täynnä tai aivan liian kalliita. Halusin vain kuukahtaa sänkyyn ja kuolla pois. Jalkani eivät meinanneet enää kantaa ja pääni olisin mielummin syöttänyt rotille kuin kantanut harteillani. Juuri silloin eräs paikallinen hieman veijarin oloinen latino liimautui kylkeeni. Kyseli mistä olin ja mitä tarvitsin. Sanoin vain tarvitsevani majapaikan ja hän tietenkin, tietenkin tiesi jonkun kaiman kummin serkun, jolla oli halpa hostelli aivan lähellä. Lähdin hänen matkaansa, koska kävelimme valaistulla kadulla. Mutta kun tämä hölösuu kääntyi kapealle kujalle, jossa näkyi hämäriä hahmoja varjojen seassa annoin hänen mennä. Jatkoin vain matkaani edes sanomatta mitään. Hän huuteli perääni, mutten edes vilkaissut taakseni. Kusettajan tuntee aina. Pääsin silti tämän vanhan merirosvo kaupungin muurien sisäpuolelle, jossa eräästä ovesta astui aivan taivaallisen kaunis valkoihoinen nainen. Hän huusi perääni.
”Hey! Excuse me mister! What are you looking for?”
”Place to sleep.”
”Well, I just started a new hostell here, and I would love you to be my first…customer.”
Ihmettelin tätä taukoa hetken, kunnes tajusin hänen ilmeensä. Kävikö tämä jylhä skandinaavikissa kuumana?
”How much you want?”
”How much are you willing to pay…?”
”All I have…in here” Ja nappasin kiinni haaroistani. En tajua mikä minua vaivaa kun olen kuumeessa. Jos olen yksin runkkaan itseni puhki. Käyn kuumana monella tavalla.
Olimme kapealla pimeällä kujalla ja tämä minua päätä pidempi naaras seisoi puoliksi avonaisen oven kynnyksellä ja selvästi puntaroi minua katseellaan. Hän pyysi minut sisään ja myöhemmin sisäänsä maksuksi parin päivän levosta. Hänen nimensä jäi minulle epäselväksi, koska hän sanoi nimekseen vain ”Betty”. Meillä oli hauskaa muutaman päivän ajan, kunnes hän alkoi tykästymään liiaksi siihen mitä hänelle annoin. Pyysi minua jäämään ja hoitamaan hostellia hänen kanssaan. Siinä vaiheessa sain tarpeekseni. Halusin olla vapaa. En tiennyt mitä halusin, missä halusin, saati ketä halusin, joten hiivin tavaroineni ulos kun hän oli nukahtanut. Se oli kieltämättä halpamaista, enkä nauti töykeydestä naisia kohtaan, mutten myöskään jaksa draamaa. Helvettiin hienotunteisuus ja sovinnaisuus. Helvettiin kaikki. Olemme lopulta kaikki yksin. Onneksi rommia oli vielä jäljellä.

Alku

27.1.2016 Yleinen

Mikä herätti

Herätys ongelmaan alkoi Uuden Vuoden lomista kun olimme sukuloimassa, join kolme iltaa putkeen joka ei ole ollenkaan normaalia minua. Lähdin aamulla krapulassa kävelylle ja yritin tsempata tyttäreni vuoksi itseni kuntoon mutta olin siltikin aika väsynyt. Kun tuli ilta, otin pikkasen taas ja aijaijai kun se maistui taas hyvälle, liian hyvälle.

Lähdimme kotiinpäin sunnuntaina. Mies otti puheeksi että nyt tuli aika paljon otettua, pitäiskö tehdä jotain, pidetäänkö tipaton tammikuu? Ja siitä ajatus lähti käytäntöön.

Meni 3 vk jotenkuten… ja sitten perjantaina ahdisti niin maan pirusti, piikiteltiin koko ajan toisillemme, olimme kiukkuisia vaikka mukava saunailta tiedossa, mikään ei ollut hyvin, tytär oli hiljaa vieressä.

Se oli minun aloite, siis MINUN… kohta haen viiniä kaapista sanoin eikä tarvinnut miestä paljon yllyttää kun hän jo lähti hakemaan olutta ja 3 litran viinitonkkaa kupasta. Ilta oli hirveä, agressiivinen ja riittaa vaikka olimme saaneet tahtomme läpi. Morkkis oli taattua tavaraa lauantaina mutta lauantaina otimme taas lisää. Mies sammui sohvalle, hän joi koko laatikollisen kaljaa ja minä lopetin sitten onneksi ajoissa. Morkkis oli kuitenkin jälleen sunnuntaina… me heikot.

Miten olen ottanut ennen

Olen ottanut aina viikonloppuisin, joka perjantai-ilta ja ehkä vähän myös lauantai-iltana kun tytär menee nukkumaan, mutta puolen vuoden sisällä olen alkanut ottaa niin paljon sen illan aikana että unia tulee vain 4-6h ja kun tytär herää samaan aikaan klo 8 aamulla niin välillä olen vielä kännissä ja krapula on tulossa päivällä. Aivan hirveää touhua kun asiaa ajattelee.

Elämäni rakkain henkilö herättää

Kohta tytär täyttää 5-v ja kohta hän ymmärtää asian, hänelle jää muistikuvat asioista jotka nousevat myöhemmin pintaan. Haluanko todellakin tätä hänelle, EN HALUA !

Lopputulos

Siksi olen siis tässä jamassa kuin nyt olen. 3 vk meni selvinpäin sitten tuli retkahdus ja nyt yritän taas jotain. En tiedä haluanko olla täysin raittiina mutta kohtuudella en voi ottaa enää, en vain pysty koska se viini maistuu liian hyvälle ja sen tuoma rento olotila. Kunpä se vain jäisikin siihen pariin lasiin mutta ei se jää, ei ikinä.

Päivä 84, ruokakauppaa ja siivousta

29.11.2015 Yleinen

day84Alkoholi on yliarvostettua. Sen voin nyt allekirjoittaa. Miten paljon se vaikuttaakaan mielialaan!

Ateriat

  • klo 7.10 Ruispala, kalkkunanakki, Cappuccinopirtelö, 228 kcal
  • klo 13.30 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 15.30 Omena, 60 kcal
  • klo 17.20 Paahtopaistia, uunijuureksia, 306 kcal
  • klo 20.00 Ruispala, kalkkunaleike, tomaattia, Cappuccinopirtelö, 235 kcal

Huomenna punnitus :/

Ajatuksia kuluneesta 10 viikosta – 70 päivästä

16.11.2015 Yleinen

20151115_175002Aika on mennyt nopeasti! Alkuun olin innostunut; tuloksia saatuani, olin innostunut; viikot kuluivat, innostuin enemmän! Ei oikeastaan ole juurikaan ollut vaikeaa päivää. Paitsi tietysti alussa, kun koirani joutui leikkaukseen. Mutta tahdonvoima on niin suuri, että siitäkin selvittiin. Vaikeinta on ehkä syödä tarpeeksi…

Olen innostunut liikkumaan, kun painoa on lähtenyt. Liikunnan tuoma euforia auttaa niin hyvään kuin huonoon mieleen ja tsemppaa yrittämään enemmän. Zumba on ihan mun lemppari nykyisin, viis siitä, etteivät askeleet mene aina kuten pitää ja ettei joka viikko pääse tunnille. Hikilenkit ja juoksu on myöskin ihania. Raitis ilma ja kiva maasto, mikä sen parempaa. Ja se, että nyt jaksoi juosta minuutin pidempään kuin viikko sitten!

Useampi keikka on koettu selvinpäin ja hauskaa on ollut. Lätkämatsissa olen ollut selvinpäin ja siltikin viihdyin. Rapujuhlatkin on koettu selvinpäin, tosi hauska ilta oli. Leffassa kävin tänään, ilman pop corneja ja siltikin selvisin. Ravintolassa on syöty useamman kerran ja kalorit on pysyneet kurissa. Mielitekoja ei juurikaan ole ollut, vaikka mies on vieressä syönyt hampurilaista, kebabia, tmv.

Samalla, kun katson, mitä syön, olen muuttanut asennoitumistani. En enää kyräile ja kylvä negatiivisuutta. Pyrin olemaan aina positiivisella mielellä. Karsastan ihmisiä, joilla ei koskaan ole mikään hyvin… Sellaiset ihmiset imevät kaikkien energiat ja kylvävät omaa pahaa oloaan toistenkin ”nautittavaksi”. Tähän suoraan kuuluu sekin, että olen energisempi. En juurikaan nuku päikkäreitä ja käytän päivän tunnit mieleisesti.

Eniten olen ihmetellyt ihmisten suhtautumista minuun ja valintoihini. Milloin olen saanut kuulla olevani tylsä (kun en ota sitä viinilasillista), vaikka aiemminkaan sitä en ole välttämättä ottanut. Milloin on sanottu, ettei tämä nyt yhteen lasilliseen kaadu, mutta jos olen päättänyt olla tipattomalla… Ja sitten anoppi. Eilen naureskeli vaan, että jääkaapissa on kyllä lanttua, jos haluan… Ja sitten muut ottavat ongelman siitä, mitä syön tai juon. Kuitenkin olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli jollain on erikoisruokavalio, kannattaa ottaa omat eväät.

Moni voisi kadehtia oloani. Ja kadehtiikin. Minulla on tahtoa, on halua, ei ole halua olla lihava ja huonokuntoinen. Ei halua olla pahantuulinen ja negatiivinen. Minulla on aikaa liikkua, muttei rahaa, koska ei ole töitä. Jos jotain noista asioista kiinnostaa, suosittelen haluamaan, tahtomaan, TEKEMÄÄN ASIAN ETEEN TÖITÄ, irtisanoutumaan töistä ja käyttämään vapaa-ajan liikuntaan, jne. Elämä on valintoja täynnä.

Kuten tekstistä ehkä näkee, kirjoitin tämän ennenkuin tiesin veljenpoikani menehtyneen :(

Ylpeys – Kateus – Tipattomuus

31.10.2015 Yleinen

2015-10-29 08.32.06Olen huomannut tässä lähes kahden kuukauden aikana (huomenna tulee 8 viikkoa täyteen), että elämäntapamuutokseni aiheuttaa sekä hyvää, että huonoa. Koska itse pyrin nykyisin olemaan mahdollisimman positiivinen, aloitan niitä mukavista asioista.

Ylpeys – Ja tässä en tarkoita, että olen itse ylimielinen. Kuitenkin äitini ja kaksi ystävääni ovat molemmat ilmoittaneet minulle olevansa ylpeitä urakastani. Toinen näistä Ystävistäni on itsekin pudottanut Cambridgellä liiat kilonsa ja on siksi mahtava tsemppari. Se tuntuu hyvältä. Vaikkakin tämä on ollut minulle suht helppoa, ei ne kilot putoa ilman itsekuria ja vahvaa tahtoa. Mitä pidempään on tipattomalla, sen huonommalta ajatukselta edes sen yhden juominen tuntuu. Sen huomasin eilenkin.
Haluankin kiittää näitä Ystäviäni sekä äitiäni kannustuksesta. Tulen jakamaan heille tämän päivityksen erillisenä postina, jotta kiitos menee perille <3

Kateus – Ja sitä valitettavasti on. Vaikka jokainen halukas voisi tähän ryhtyä. Mitään ei saa ilmaiseksi eikä makaamalla sohvalla. Toki aina löytyy tekosyitä. En ehdi, jaksa, voi, kykene… Toinen Ystävistäni, joka on ilmoittanut olevansa ylpeä minusta, sanoikin hyvin: ”Kun kilot lähtee, lähtee myös muutama ”ystävä”. Tuntuu pitävän paikkaansa. Tässä on vielä jännä juttu se, että tosi harva tietää minun elämäntapamuutoksestani ja silti kateutta on ilmassa?

Tipattomuus – Tästä voisin pyöritellä päätäni. Ensimmäisen kerran eilen jouduin Facebookissa selitellä tipattomuutani, joka ei johdu esim. raskaudesta. Keskustelu lähti siitä, että jaoin FB:ssä tämän Iltasanomien artikkelin: Kuukausi ilman alkoholia – tämän se saa aikaan kehossasi! Käsittämätöntä, että tipattomuutta pitää selitellä. Eilen tuli taas selväksi se, että pikkujouluja voi juhlia ilman viinaakin. Höpöttelimme normaalisti, jammasimme hulluna ja pidimme hauskaa. Sillä erolla, ettemme kumpikaan ottaneet alkoholia.

Yhteenvetona, miksei voisi olla toisesta ylpeä ja iloinen hänen puolestaan? Kuitenkin kaikki lähtee omista valinnoista. Oli kyse sitten kampaajalla käynnistä, tipattomuudesta, asenteesta tai elämäntapamuutoksesta – Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nauttia siitä hehkusta :)

Elämme täällä vain kerran ja jokaisen tulisi ottaa siitä ajasta irti haluamansa ja nauttia. Näihin mietteisiin.

Toivotan kaikille oikein rauhallista Pyhäinpäivää <3

20151029_163054

Helvetin alku

7.5.2015 Yleinen

Se oli huhtikuun 22.pvä 2015, kun pyysin ystävääni pyytämään yhteisen ystävämme luokseni jotta voisimme sopia skootterikaupoista, kun mulle on tullu tarve saada skootteri, kun sillä pääsen paremmin kulkee töihin jne.

No Kyseinenä iltana klo 19 kyseiset miehet saapuivat (kutsutaan heitä nyt T ja J) T on ollut mun elämäni ensimmäinen poikaystävä 13v, ja J’n opin tuntee hänen kauttaan. T on ollut elämässäni taas mukana pari vuotta, tiesin että hän on luotettava ja olihan hän vetänyt mut tuolta maan pohjasta ylös tämän vuoden puolella kun viime vuoden puolella jouduin ex-mieheni raivon kohteeksi.

J’n kanssa meillä ollut 26v väliä kun emme ole olleet tekemisissä, ehkä syynä se että elämämme kriteerit ovat hieman erilaiset, J’n elämään kuuluu vahvasti alkoholi, mä ku taas otan alkoholia max 4x vuodessa.

No ennen kuin T ja J saapuivat oli T soittanut mulle ja kysynyt että voiko J tulla vaikka onkin juonut muutaman oluen, annoin hälle luvan, samalla pyysin T’tä tuomaan meille viinipullo, että kun kerran kohtaamme J’n kanssa pitkästä aikaa voitaisiin ottaa muutama lasillinen. J ja T saapuivat, J oli jo aika hyvässä nousuhumalassa. Siinä seurusteltiin keskenämme tässä olohuoneessa missä nytkin istun, ja noin tunnin kuluttua mentiin parvekkeellee tupakalle, T ja minä mentiin edellä J tuli hetken kuluttua perässä. Mulla oli tässä vaiheessa sellanen onnellinen pieni hiprakka päällä, mutta päätin kuitenkin että kyseisen pullon jälkeen emme lisää ota. Tultiin takaisin sisälle parvekkeeltä ja mulle kun oli lasiin jääny viiniä n 1/2 ni otin sitä pikkuhiljaa.

Hetken kuluttua mulle tuli tarve päästä vessaan mutta kas kummaa huomasin et mun jalat ei kanna (huom olin juonut kork 4 lasia viiniä), yritin T’lle kertoa että pitää päästä vessaan, mutta en saanut ees puhuttua, tän jälkeen itsekseni totesin et nyt pitää päästä maate! Osaamme T’n kanssa viittomia ja viitoin hälle että auttaa mut nukkumaan, pissahätä oli kadonnu… T yritti lähtee mua taluttaa mut mun jalat oli ku keitettyä spaghettia, joten hän lähti vetää mua kainaloiden alta kohti makuuhuonea. Mul alko jo simis pimenee, mut muistan kun T’llä oli vaikeuksia saada mut makuuhuoneeseen, autoin minkä pystyin jaloillani jotta hän mut sinne sai…. sit pimeni täysin…

T kertoi mulle pari päivää myöhemmin et oli käyny mua kattoo makkaris muutamaan otteeseen et mul kaikki hyvin….

Siinä ihmeen sumussa tajuan yht äkkiä et joku sanoo mun vieressäni lauseen: Nyt mä saan vihdoinkin kunnon naista, T saa haistattaa pitkät paskat! Tajusin saman tien et tää on J ja tajusin myös et mun housut on puolkintus, ja J räpeltää sormiensa kanssa mun vaginassa, toisella kädellä runkaten itseään, epäilen että olisi työntyny mun sisääni jollen olis ajoissa heränny….

Kaikkien voimieni kautta vedin itteni siitä sängystä jotenkin ylös  en ees muista miten juoksin suoraa veto-ovea päin joka ei koskaan mun kotona oo kiinni ku kissat muuten repii sen ja tajuun et joku vetää mua hiuksista takaisin sänkyyn ja pitää rintojen ympäriltä suurin piirtein kiinni…. saan potkaistua taaksepäin niin että J’n ote helppaa minusta avaan veto-oven juoksen olohuoneeseen jossa tiedän T’n olevan ja huomaan hänen olevan parvekkeella. T huomaa et tuun kauheel hädäl makuhuoneest J perässäni… T tulee parvekkeelta ihmetellen et mitä nyt… mul ei muuta hajua/ muistikuvaa oo hetkestä ku että oon T’lle huutanu: Haluan tuon kauhean miehen pois täältä! Sit on menny pimeäks…. T on kuulemma ajanu J’n ulos tullu takas ja löytäny mut ihan sekasin, huutavana hakkaamassa itteäni ja hysteerisesti itkien… T on kuulemma yrittänyt ottaa musta kii oon ensin työntäny häntä pois ehkä luulleen edelleen et on J mutta vihdoin oon rauhottunut. T ei oo kuitenkaan saanu muhun kontaktii ni on auttanu mut takas nukkuu, klon ollessaa n 22-23

2.30 aamuyöllä herään huutoon hysteeriseen itkuun jota kuulemma kestäny reippaan puolisen tuntia, oon valittanu pahaa oloa, oksentanu ja taas itkeny hysteerisesti. T kysyny multa et mikä helvetti sulla on (tätä en muista) mut olin kertonut illan tapahtuman. N 3.15 soitettiin hälyytyskeskukseen johon tein ilmoituksen raiskauksesta. Poliisi tuli noin puolen tunnin kuluttua (ajat on pimennossa koska poliisit puhalsi multa viel yli 3 prom 4.15). Oon kertonu poliisille mitä tapahtui ko naispoliisi oli sitä mieltä että nyt raiskaustutkimuksiin ja sinne mentiin…

Mulle ei oo jääny siit yöstä muuta kuvaa ku se et mä jouduin olee alasti tän kaiken kokemuksen jälkeen kolmen vieraan ihmisen edessä (kolme siksi kun tää yks oli sh-opiskelija), tilanne oli mulle sen verran raskas et tietysti pyörryin ja jouduin hetkeks valvontaan, josta mut kotiutettiin 7.15.

 

Täs vaihees varmaan mun pitää kertoo mun aiemmasta traumasta:

Psyykkinen trauma huhtikuussa 2014

Vuosi ja 1kk kun kimppuuni käytiin omassa kodissani. Vuoteen on mahtunut paljon mutta luulen että syy miksi tämä iski nyt minuun on että pääsin fyysisesti sekä henkisesti vasta ko tyypistä joka on mun exä eroon vasta joulukuussa 2014. Tää ihminen on sairas, jos sen saisi tutkimuksiin todettaisiin hänellä ainakin narsismi. Mun elämäni hän sotki toden teolla,  menetin entisestä luokastani ne ainoat ystävät jotka minulla oli, viimeiset itsetunnon ja -arvostuksen rippeet. Nyt pitäis jollain ihmeen keinolla päästä tästä itsesyytöksestä sekä itseinhosta eroon… ehkä täs tän illan osalta… tänään siis oli 7.3.2015

Vuosipäivä lähenee… Viime yönä tuli jo kuviin tuota tapahtumaa edeltäviä tapahtumia. .. jos oisin kuunnellut järkeä olisin heivannu tuon koko perkeleen paskan pois jo monta päivää aiemmin… mut tää onkin sitä jossittelua. … Huomaa et tapahtuma alkaa vaivata mua enemmän ja enemmän,  en saa enää nukahdettua 40mg tenoxin kera vaan tarviin siihen viel opamox 15 mg,  muutenkin opamoxeja on alkanu mennä enemmän… alussa pärjäsin kahdella nyt niitä tarvitaan useasti päivässä jo se kolme mikä on max… pitää varmaan pyytää jotain muuta lääkitystä…. mua ahdistaa myös kovin kun ei ole oikein ystävää kelle oikeesti puhuisi tästä,  äidilleni oon puhunu paljon mut ei se oo sama… pitäis saada istuu jonkun ystävän ( ku sellanen olis) kanssa kahvipöydässä ja vaan puhua tai vaikka sohvalla tai jossain… mä en voi enkä jaksa pitää näitä mun  tunteita enää kauan mun sisälläni… ahdistaa, mä tunnen itteni likaiseksi, saastuneeksi. .. mut pitää enää elossa mun lapset,  kissat ja vanhemmat. .. jos niitä ei olis mä olisin varmaan tehny itelleni jo jotain… välillä tuntuu ettei täst oo muuta ulospääsyä kuin itsemurha. .. pääsis mamman luo taivaaseen turvaan! Mul ei oo kyyneliä tullu kolmeen viikkoon,  taitaa olla kohta neljä… silmät kostuu mut ne ei vaan tuu ulos. .. tää ahdistus kiduttaa!  -8.3.2015-  p.s soitin äidille luin nää kirjoitukset… mul tuli kyyneleet 2,5 vkon tauon jälkeen!

 

Olen särkynyt saviruukku

Pala palalta murruin pois.

Ja ihmettelin ja itkin

Eikö kukaan auttaa vois?

SINÄ Herra minut murskasit

vaan talletit Kaikki palat

niin paljon minua rakastit

tahdoit uutta kokonaan.

Anna savelle uusi muoto,

Tee minusta uusi ruukku.

Nyt rakkautesi niin näytät

Ja murtunutta käytät.

Tahdon kertoa särkyneille

Ei siruja heitetä pois,

Kallista halpa savikin

Mestarin kädessä ois.

 

Hieman sanoja muutellen, mut tuntemukseni Saviruukku-laulussa – 9.3.2015-

Tänään on sitte enää vajaa kk aikaa niin kutsuttuun vuosipäivään!  Itkin eilen illalla itseni uneen kun olin saanut puhuttua erään ystäväni kanssa ensin puhelimessa… tänään mun luona kävi toinen ystävä joka varmasti säikähti ku mut näki… olenhan vain haamu itsestäni! Kaveri  oli pari tuntii… Juteltiin vaan kaikkea,  mut sekin vei musta virran… Sain Krissen lähdettyä syötyä pienen määrän kana-melooni salaattia mut sit iski päänsärky ja pakko oli nukkuu iltapäivä… mun vanhemmil tänään 53-vuotis hääpäivä! Huh mikä saavutus!

Ystävä Sä lapsien

Katso minun pienehen.

Minne käynkin maailmassa

Ole aina johtamassa!

Hyvää yötä,  Aamen!      -10.3.2015-

 

En oo täs ny muutamaan päivään kirjoitellu, en vaan oo jaksanu… mä oon pitkästä aikaa saanu yhden ihmisen takaisin elämääni, siitä olen todella kiitollinen… Toivon vaan että voin häneen luottaa todella,  ainakin hänen käyntinsä mun luona piristää kovin, vaikkakin ihmisten tapaaminen onkin tällä hetkellä todella raskasta. Edellispäivänä kävin tyttäreni luona jonne pääsen yhdellä bussilla,  olin Heidin luona tunnin verran ja tulin takaisin kotiin yhdellä bussilla.  Oli todella pienestä kiinni etten tuossa mäessä soittanu ambulanssin kun oli aivan helvetillinen ahdistus päällä. Kotiin päästyäni opamox naamaan ja loppuilta 16-> menikin nukkuessa, 20.30 siirryin sänkyyn sohvalta. Et huomaa etten oikeasti ole kunnossa! Eilinen päivä meni hieman paremmin, mut tää päivä onkin ollu jossain sumussa…. Ruoka ei maistu, oksettaa! Siihen vitun päivään on ny sitte 27 vrk. ..aaargh… oon jo miettiny et sinä päivänä mun pitää pyytää joku kaveri mun tueksi tänne kuten kesäkuussa kun on se oikeudenkäynti… mahdollisesti T!   -13.3.2015-

Lyhyesti: Äiti ja H kävi… toivat jätskiä tullessaan… päivä meni ihan kohtalaisesti -14.3.2015-

Ihanaa, näin poikani piiiitkästä aikaa, tunti vain, mutta se olikin ihan mun omaa toivettani, ilta meni jotenkin siinä ohitte en ees huomannu -15.3.2015-

Jälleen kerran sumupäivä… pitkin päivää yrittäny pitää itteäni hereillä, pakoitin itteni syömään 6rkl sienikeittoa, lasin piimää, helvetin paha olo… 18.30 annoin periksi ja painuin nukkuu… edelleen mennään 60mg Tenox ja 45mg Opamox /vrk… huolissani oon tosta Tenox määrästä -16.3.2015-

KOSKA TÄÄ PASKA LOPPUU?!  Aamupäivällä mulla vielä ihan kohtalainen olo, kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ja aloitimme käsittelemään aihetta Raiskaus ja pahoinpitely… mä menin sinne polkupyörällä, mutta voimat meni niin totaalisesti että taksireissu siit tuli, en olis muuten kotiin päässy… ruoka ei maistu, ei oo ees nälkä, ajatus jo syömisestä oksettaa… mä häpeen itteäni, miks mä en kuunnellu ihmisiä kun mua varoitettiin, miks mä halusin siit paskasta vaan uskoa hyvää?! Nyt se saatanan narsistipaska on sotkenu mun elämäni täysin, joudun aloittaa kaiken alusta pala palalta kuten särkyneessä saviruukussa…. No koulu on nyt nk taka-alalla, kirjoilla edelleen oon, mutta jatkan sitä vasta syksyllä, kevään ja kesän keskityn itseeni ja syksyllä kirran harjoitteluun ja uusi ryhmä….

https://www.youtube.com/watch?v=OOEKUWINuWw

tuossa edellisessä mun tunteeni kiteytyy aika tarkkaan… -17.3.2015-

Tänään ollaan menty sumussa, olo on ollu ku olis jossain putkessa missä ei näy kumpaakaan päätä… tää on ihan uskomaton tunne… ei tätä pysty kuvailee, tän pystyy vaan kokee ihminen joka on kokenu vakavan masennuksen tai niinku s-hoitaja sanoi eilen ni post-traumaattinen reaktio on tätä mitä käyn läpi…

Tosiaan koko päivän odottanu et tulis ilta ja nyt jumaliste ku on ilta ja sais nukuttuu ni ei noist Tenoxistakaa oo apua! V******

Pyörimiseks taitaa mennä taas! Painoki tippunu tän sairauden myötä 5kg siit en oo huolissani koska mulla edelleen ylipainoa mutta mun ravintoaineiden saannista oon… tänään sain pakottamalla syötyä bataattivuokaa ja kasvispihvit,  mut jos syön viikossa vaan yhen tollasen aterian ni multa loppuu energia, vitamiinit ja hivenaineet… mut ku mä en ees saa**** tunne nälkää mun keho kapinoi vastaan nyt totaalisesti!! -18.3.2015-

Voihan atooppinen iho… se on ny sit herännyt elää tän masennuksen lomassa… aaargh, ja ku ei muutenki olis jo mietittävää ni mun tulostimeni otti nokkiinsa ja ensiksi se ei ottanu paperia sisään yhtään ja yhtäkkiä se vetäs sellasen 10-15 arkkia. .. et hipheijaa joo! Oon todennu et kyl mä oikean päätöksen tein ku siirryin myöhemmälle ryhmälle koulussa,  yksikään mun ex-luokkatovereista ei oo kyselly mitä kuuluu, tai miten mä voin…. juu tosi hyvä luokkahenki. .. heh! -19.3.2015-

Eilinen päivä meni sumussa, T kävi hoitaa juoksevia asioita, mä märehdin tuskissani sohvan kulmalla aamupäivällä kaikki tuli ulos mitä sisälle pistin, syödä pystyin 10 rkl sienikeittoa ja lasin piimää… nukkumaan painuin 18.30   -20.3.2015-

Tänään aika samanlainen päivä kuin eilen,  se ero että oon saanu syötyä niin aamupalan,  lounaan kuin iltapalan…nukkumaanmeno venähti 0.59… -21.3.2015-

Ennen kuin nukahdan pitää tännekin kertoa että tänään ollut nk valoa mun pimeässä tunnelissa.  Tullut sellainen olo et kyl täst nyt selvitään… Toivon vaan suuresti että tää olo jatkuu vielä huomenna ja siitä eteenpäin. .. mun suurin haavein on kuitenkin vielä toteuttamatta: sairaanhoitaja amk’ksi valmistuminen. … haave joka on ollut jo lapsena! -22.3.2015-

Toinen nk hyvä päivä takana… okei heräsin kyl vasta 13.10 heh! Mut valoa tunnelissa, tää tunne kun se yököttävä olo koko kehosta on paljon pienempi. .. sekä eilen että tänään oltu ilman rauhoittavia… tenoxin sen 60mg joudun ottamaan muuten en nuku yhtään. .. jos ens viikolla helpottaisi kun tapaan lääkärin, jos saisin jotain muuta yöksi… äitimuori kipeenä, sai kylmää kun kävi mun luona pyörällä reppana, huoli vanhemmistanikin miten he pärjää ny ku toinen on vuodepotilas ja toinen p – tuolissa!  Et ei nää mun huolet ainakaan vähentyny oo…  T tänään ollu mun seurana, hänestä on kyllä niin suuri apu ollu kaikin puolin!  -23.3.2015

Tehtiin T kanssa huushollin täydellinen muodonmuutos olohuoneessa, imurointi jäi vähän kesken ku imuri otti lopputilin musta, Jee tosi kiva juttu, ku ei tuota rahaa muutenkaan ole! Muuten yllättävän hyvä päivä jälleen, oli jopa kiva kokata pitkästä aikaa! -24.3.2015-

Kävin H kanssa taksi ajelulla tänään, käytiin hakemassa tytön barbie mummilta ja H sain kuulla että mun isä on sairaalassa taas, A- influenssan jonkinnäköinen sisarmuoto ja kun isä on muutenkin huonossa kunnossa, pelkään että en näe isääni enää! Kyllä on raskasta kuulla että rakas ihminen on huonossa kunnossa ja se sitten selvensi mulle tänään kun olin pitkän iltapäivän ja illan yksin, etten olekaan ihan niin hyvässä kunnossa kuin olen luullut! Nytkin tärisen kuin kovassa krapulassa ja vittu huominen  psykiatrian poliklinikan aikakin peruttiin! Helvetti, mun olis pitänyt oikeesti päästä puhumaan huomenna! No tänne sitte purkaan huomenna kaiken!

Ystävä Sä lapsien

Katso isän ja äidin pienehen.

Minne he käyvät maailmassa

Ole aina johtamassa!

Aamen!

-25.3.2015- ( yökötys päivä lähenee; 15pvää jäljellä, yök)

Pakko soittaa T pikkasen ennen yhtätoista illalla, kun ei ole ketään muutakaan kuka tulisi tänne, mul vaan on nyt niin paha olla… näemmä en pysty nyt olee yksin! -25.3.15-

En kirjoitellut tänne eilen kun koko päivä meni migreereenissä.  Alkuillasta vasta selkeni niin et pystyin olemaan jälleen pystyssä. Koko ilta oli vähän hämyssä niin kutsutusti! Jouduin ottaa eilen uudelleen opamoxit käyttöön, kun ei toi T tääl mun kaa luona voi olla koko ajan! Joo tää vointi muuttunu ny niin et en kykenisi olee yhtään yksin, mut sit taas tänään mä en kyl kykenis olee kenenkään kanssa tekemisissä… en siis todellakaan ole vielä kunnossa!  Päivätkin on ihan sekasin, 1 asti elelin keskiviikossa! Niin fyysinen kuin psyykkinen pahoinvointi tullu takaisin. .. Viime yön nukuin 2,5tbl tenox (ohjeissa on edelleen se max 2) sekä 1 opamox,  kauan kesti et nukahdin, mut loppujen lopuksi nukuin yllättävän hyvin ilman painajaisia! Ahdistaa kun en saa noita vitamiinien (vai mitä onkaan kun en pakettii avannu) tuloo loppuu… mä on saatana taas kohta veloissa (siis uusissa) kurkkua myöten. .. aaargh! Nii ja eilen joku helvetin lehtimyyjä soitti taas, vaikka nekin pitäis olla estetty… helvetti, suutuin niin et pamautin luurit! Et tällaista tällä kertaa! Eniten mua edelleen suututtaa tuo eilisen tapaamisen peruuntuminen! Nyt oikeesti pitäis päästä säännöllisesti juttelee jonnekin… Siksi mä olenkin päättänyt ottaa yhteyttä aamusten lehden ilmoitukseen jossa haetaan post-traumaattista oiretta kärsivää potilasta kokeilee jotain lääkettä,  jos vaikka pääsis sinnekin juttelee. .. nii ja se vitun oikeudenkäynti,  sekin painaa, siis et saako sitä tyyppiä taaskaan paikalle kun sitä ennen en saa tätä asiaa pois päiväjärjestyksestä taikka mielestä! Vuosipäivään 13 pvää… -27.3.15-

Joo jee tähän kaikkeen paskaan sitte vielä akuutti kystiitti: eli äkillinen oireinen virtsatieinfektio!! Aargh. .. eiks jo riittäis yhel ihmisel! Huoh!

Tänään todellakin sain sitte vahvistuksen tuolle mun omalle epäilykselleni; VTI ja antibioottikuuri! En voinu ottaa Heidiäkään tänään kylään ku oon ollu vuodepotilaana… onneks ne helvetin kivut on helpottanu (tosiaan; kuvittele et sul olis haava sormes ja siihen kaadettais sitruunamehua, mulla vaan tää tunne koko keskivartalossa!) Ihana ystäväni T kävi tuomassa mun pyynnöstäni suklaata potilaalle! Onneks on tuo Taby ni on voinu kattoo telkust vanhoi sarjoi, ku ei jaksa pystyssä olla… kohta voikin alkaa yöunille! Mieliala ollu aika tasainen, oisko tuo eilinen notkahdus johtunu tulehduksesta, sen ku tietäis! Vuosipäivään 12 pvää!!  -28.3.15-

Voi Nukkumatti mitä teit mulle viime yönä! Nukahdin joskus neljän (talviajassa) aikaan ja heräsin puol kaksitoista ku kaks pikku noitaa oli oven takana, ei mul niil mitään ny oo antaa ni en ees avannu ovea… mul on niin pöhkö olo tosta lyhyestä yöunesta et huhheijaa! Kahvia nassuun vaan! Ei kai täs muukaan auta! Mieliala tällä hetkellä ihan kohtalainen. ..kirjoittelen lisää illalla,  jos oon hereillä! Joo jatketaan ny sitte, tää päivä on menny maate sohvalla tajuamatta yhtään mitään!  Toivottavasti Nukkumatti löytää tänään perille! Toivottavasti oikeesti tää kuuri ny puree, meinaa alkuillasta oli ihan taas sellainen olo että tulehdus iskee päälle! Kroppa kyl sen verran kovilla, ku T toi mul tänään hampurilaisen ni ei meinannu vatsa ottaa vastaan. .. tuli siis ökällä ulos ja vein sitte T ruokahalun… tuhma minä! Mieliala tänään muuten iha tasanen! Vuosipäivään 11 pvää!  -29.3.15-

Joo päivä menny iltaan asti ihan mukavasti, mitä ny ruoka ei oo maistunut!  Sain yhden naisenkin vihdoin ymmärtämään minkä hullun kanssa hän on tekemisissä (R.P.), no se sai sit sen aikaiseksi et se kusipää kehtas lähettää mulle fb’s kaveripyyntöjä,  kun meillä oli hetken aikaa yksi yhteinen tuttu… no mitä se mulle aiheutti,  raajojen kylmettymisen, pahoinvoinnin sekä itkun… toivottavasti ei vie yöunia! Vuosipäivään 10 pvää!  -30.3.15-

Tänään on ollu aika kehno päivä mun psyykkisen voinnin osalta! Tän varmaan aiheutti sen et hain tänään tuota oikeusprosessia varten asianajajan ja jouduin asiasta puhuu kolmeen kertaan! No ihanan T, mun rakkaan ystävän kautta sain yhden asianajajan nimen, ja ny oon sit hänen asiakkaana! Sain myös vaihdettua tänään mun puhelinnumeron jotta se yks ei pääse häirii… katsotaan miten nukkumisen käy ens yön osalta ku tuli tos iltapäivällä nukuttuu yli kaks tuntia! Isä pääsi tänään sairaalasta on siis parempaan päin,  äiti melkein terve! Vuosipäivään 9 pvää! -31.3.2015-

Tällä erää kirjoittelenkin kännykän kautta! Pääsiäinen menossa… mulla ei kylläkään yhtään pääsiäis olo! No mul on nää päivät menny tosi vaihtelevasti… jos ei psyykkinen puoli oo sekaisin ni sit mulla on migreeniä! Tai vaan oon aiemmin päivällä hoidetuista asioista aivan liian poikki, kun ei jaksa vielä paljoa! Torstaina 2.4 oli sen lääkärin ensimmäinen tapaaminen… emne sitte puhuneet mun lääkityksestä saatikka tästä asiasta mikä tällä hetkellä on vaan menneisyyttä… ne on siel hiton papereis jos se ämmä olis viittiny vaan lukee ne! No sit kaiken kukkuraksi sain tiedon et tää lääkäri on vaan tän kuun ja syksyl tulee uus ja äitikin sitte sano sen ääneen et ei oikein tykänny/hyväksyny et hain s-hoitaja koulutukseen, tähän mennessä vaan vihjaillu asiasta ja kyl on pakko myöntää et se satutti, se on kuitenkin ollu pienestä tytöstä asti mun haave! Olisko mun sitte pitäny jäädä työttömyyskortistoon niin kuin moni muu lähihoitaja on nyt… Taidan ennen seuraavaa lääkäriä kirjoittaa paperille mun menneisyys jotta päästäis asiaan… nii eikä tää loppunu tähän! Mulle luvattiin et saan alkaa purkaa pahaa oloani tuol polil kerran viikossa kas sekin aika meni taas kahden viikon päähän! Helvetti en voi muuta sanoa! Jos vaan olis rahaa ottaisin itelleni yksityisen psykiatrin jolla kävisin sen kerran viikossa! Meinaa loppuu kärsivällisyys  ja luotto! No luottamuksesta puhe: mun kaks muka kaveria puukotti kunnolla mua selkään… ne oli päivittäin tekemisissä sen paskiaisen kanssa kun luulin että voin puhua heille luottamuksellisesti, tää ei kyl auta yhtään tähän mun luotto-ongelmaani! Mä en muuta toivo ku kesäkuun 17. Tulee ni mun asianajaja saa tehtyy niin et se haetaan paikalle ja että se todellakin saa vankeutta eikä ehdonalaisuutta! Se on hajoittanu kuitenkin mun koko elämäni, tehny musta työkyvyttömän, pelkotiloja kärsivän joka ei uskalla ees kotoaan lähteä minnekään, tää ei ole ihmiselämää! Se on vieny mun elämäni! Ja jotta totuus ei unohdu 5pvää vuosipäivään! -4.4.2015-

Nukahdin sit viime yönä joskus kolmen jälkeen ja heräsin iltapäivän puolella! Rytmit on ihan hakusessa!  Tää päivä ollu muuten ehkä hieman parempi, oon saanu tehtyy iha ruokaa;  jauhelihamureke ja muusii, sekä syötyä… opamoxeja ei oo menny yhtään. .. nyt oon sängyssä ja aattelin alkaa nukkuu jos vaik heräis aamupäivän aikana! Ja siihen hiton päivään 4 pvää ! -5.4.15-

Kun ny en nukuttuakaan saa ni kirjoitanpa tänne! Tänään onnistuin heräämään suht koht ajoissa eli aamupäivän aikana! T tuli kylään jo puolelta päivin ja oli alkuiltaan! Vointi on ollu yllättävän ok, mitä ny kuukautiset tekee omat vaivansa… siit varmaan parin edellisen päivän päänsärytki! Ulos en oo itteäni vielä saanu mut tänään tiistaina kun sitä päivää jo mennään ni meen, pakollinen käynti kaupassa: siteitä! Mutta tänään kun on jo 7.4 ni vuosipäivään 2vrk!! Yööök! Onneks mun ei tartte olla yksin! Mut tällä erää öitä! Paino tippunu nyt sit yht 8kg… alkaa vyötärö erottua! -7.4.15-

Tää päivä on ollu perseestä suoraan sanoen! En saanu koko päivän aikana ees vaatteita päälle, ei vaan jaksanu, eikä huvittanut. .. Tunteet ollu iltaan asti jäässä, ja sanoa töksäytin T vähän suoraan… sanat oli et nii  kauan mun elämäni miehet ovat mun kaks kollikissaa, kunnes tapaan ihmisen joka ei valehtele tai/ja, petä tai/ja , jätä tai/ja hakkaa! No se on ny sitte ottanu nokkiinsa ku petti mua sillo ku oltiin teinejä ja se oli mun elämäni ensimmäinen rakkaus. .. ei taida miehet ymmärtää kuin paljon ensimmäisen rakkauden menetys sattuu ja kuin voimakkaasti se jää mieleen. .. tää mun vointi on tehny musta aika suoran sanoissani varsinkin silloin kun on näitä huonompia päiviä! No iskä voi jo melkein hyvin kuten äiti, ja illalla sain odotetun sähköpostin: mut kutsuttiin kesätyöhaastatteluun!! Jee!! Mä tiiän et kun saan töitä mä rupeen voimaan taas paljon paremmin ja siihen noi tapaamiset psykal,  lääkitys, ja toivottavasti jossain vaiheessa se terapia! Vuosipäivään edelleen 2 vrk :-( -7.4.15-

Heh, mä tajusin tänään keskellä unien et ei kiesus,  vuodessa ei oo ku yks sama päivä! Se Vuosipäivä oli Hitto eilen… no erävoitto mulle! Huomenna on sit työhaastattelu kesää ajatellen klo 13, olis kyl mua ajatellen aikast mahti paikka! Se on Ruissalon kylpylän kuntoutusosasto. .. ja kuten äitilleki jo mainittin ni Ruisrock olis lähellä vaikka joutuisin/ saisin olla sen viikonlopun töissä ni musiikki kuuluisi!  Eli peukut pystyyn… mul on mieliala aikast rauhallinen, kun ny pysyisi sellaisena. ..eli näillä mennään ja seuraava kova paikka on oikeudenkäynti!  -9.4.15-

Pitkästä aikaa kirjoittelen tännepäin!  Työhaastattelussa tuli käytyä,  en oo sielt viel kuullut mitään,  tais mennä takalistoille ns! Ollu täs psyykkisesti jo aikast monta hyvää päivää ainoastaan toi fysiikka meinaa pettää; sain perjantaina 10.4. haastattelun jälkeen itelleni antibioottikuurin,  munuaisaltaiden tulehdus,  ei tainnu mun vti parantua! Viikonloppu ja eilinen menikin sitte enimmäkseen nukkuessa,  et makuuhuone on todellakin tullut tutuksi ja siksi en oo tännekään kirjoitellu!  Tänään oli asianajajan eka tapaaminen,  saatiin asioita aika hyvin eteenpäin ja sit psykiatrian poliklinikan sh aika jossa käytiin mennyttä vuotta läpi…  mut ei mul täs ny tän enempää!  Oikeudenkäynti olis tällä näkymin 17.6.15 klo 9 eli pari kuukautta vielä,  mut ei tuokaan päivä oo varma… jos ne ei saa sitä yhtä persreikää haastettua ni se taas siirtyy… Yritetään kyl ny saada kaikkien lausuntojen ym avulla että ko tyyppi saatais paikalle ja oikeus toteutumaan! – 14.4.15-

Ja sitte takaisin tähän tän hetkiseen helvettiin!

Voi helvetti, klo lähenee yhtä yöllä ja ei unta! Tenox 40mg ja opamox 30 mg mut ei apua! Huomenna kuulustelu tosta raiskauksesta,  apua, ahdistaa ny jo ihan helvetisti -6.5.15

Tänään oli se kauhea päivä, tästä uusimmasta tapahtumasta! Viime yö meni aika plörinäks. .. nukuin vajaa neljä tuntii 40mg tenox ja 30 mg opamox avulla miinus ne miljoonat heräämiskerrat painajaiseen. .. ylös ammensin itteni 9.30 ja aloin valmistelee itteeni lähtö kuntoon.  Tää oli toinen kerta tän tapahtuman jälkeen ku kuljen yksin missään ja voi helvetti sitä pelkoa, ahdistusta ja ajatuksia et ku joku katsahti mua päin et tekeekö se mulle jotain…. pulssi oli koko reissun varmaan yli 100! No kuulustelu alko klo13, poliisi oli tosi mukavan tuntuinen nainen… kaikki meni ihan ok, ku en oikeastaan keskittyny ku puhumiseen,  en aatellu mitä sanon kunnes: mulle soitettiin mun hälyytyskeskukseen tekemä soitto nauhalta. Kun jouduin kuuntelee mun ääntäni ja tajusin kuin hädissäni mä olin ni jouduin takas siihen tapahtuma ajankohtaan,  nii siihe iltaan, yöhön, ku herään painajaiseen, kuin siihen kun musta otetaan ne näytteet ja joudun olee alasti kokemani jälkeen kolmen vieraan ihmisen edessä, jotka yrittävät tehdä vain työtänsä… Siksi siinä kolme ku yks oli SH-opiskelija. .. onneks ei tuttu! No kuulustelu meni ja lähdin kohti kotia… luoja mä pelkäsin joka kerta ku kyytiin tuli mies et se istuu mun viereen,  luoja mä pelkäsin ihmisten katseita, luoja mä tähyilin ja varoin ympäristöäni. .. mä en oo ikinä pelännyt näin paljon…. miten mä saan itteni tästä kasaan ku suututin TAAS sen mun ainoan luotettavan ihmisen eli T’n… mä pelkään mitä mä teen itelleni. .. ainakin mä VIHAAN itteäni täysin rinnoin! Mun suurin toiveeni tällä hetkellä on että saan T’hen yhteyden, jotta saan hänet takaisin. .. fb’ssä oon tehny kaikkeni… mun profiilikuvassa ollaan me molemmat, meillä on vaikeasti selitettävissä oleva suhde. .. MÄ TARVIIN SITÄ MIESTÄ, NIIN YSTÄVÄNÄ KUIN RAKKAANA!

tammik15 tietoja ja tapahtumia

16.4.2015 Yleinen

Alkoholi, sos
Viina on masenne. (Lilli Loiri-Seppä: Selviämistarinoita)
Kulutus: naiset 8-kert./ 40v. kaikki 3-kert./40v. Haitat ja maksasair. 5-kert./20v.
Maksoi: 2013 7 ja 2014 8 miljardia €.
9/10 vangeista päihdeongelmaisia.
10-vuotiaana aloittaneilta jää pois oppiminen (päättelykyky). Jo 30-v naisilla maksakirroosia.
Suomen leirintäalueet eivät ottaneet nuoria aikuisia juhannukseksi 2013.
Opiskelija-asuntoihin ”vaaditaan” kahta likakaivoa vesivahinkojen estämiseksi. (sammuu WC:ssä)
Lastensuojelukustannukset jykässä nousussa 2013 1,1 miljardia €. Kotihoitoapu vähentynyt 2014.
Elatusvelvellisista 1/10 (2006?) ja 1/3 (2013?) ei pystynyt maksamaan velvoitettaan.
Altia=Alko: Toimitusjohtaja sai potkut n. 2013-14 vaihteessa myynnin laskun takia.
Keskiolut vapautui 1969, oluen kulutus yli kaksinkertaistui -70 ja Lahdessa lievä väkivalta +100%.
Huumeisiin kuoli lähes 300 Suomessa ja yli 100 Virossa n. 2013.
Teknomusiikkiin kuuluu extaasi-huume, Tulenkantajat käytti pilveä.
Eduskuntavaaliehdokkaista 2015 60% sallisi IV oluen ja viinin myynnin ruokakaupoissa. (viikkoa, paria ennen oltiin yleisesti poistamassa III olutta kaupoista)

Suomi
Solu ei kelpaa opiskelijoille, yksiöiden hinnat nousseet rajusti Kuopiossa.
Kakkos-asuntoja eniten suomalaisilla.
Vain peruskoulupohja 60 000 alle 21-vuotiaalla henkilölä 2014.
Henkilöautoja 1952 vähemmän kuin väh.kauppoja, 1952: 1ha/160henk, 1962: 1/17 ja 2012: 1/1,6.
1/10 pienkauppoja EU:n keskiarvosta, suurliikkeissä neliöitä 2-kertainen määrä.
Turun tuomiokirkon kellonlyönnit radiossa klo12 alkaen 19.6.1944 presidentin puolison rukouskehotuksen saattelemana.
Banaanit Citymarketissa 22.1.2015 0,89€/kg.
Ruuan hinta pudonnut puoleen ostovoimaan verrattuna 1995- 2005 (2015??)MTK Et.Savo Vesa Kallio.
Osinkoja jaettiin 2014 kaikkiaan 10,3 miljardia €.

Tiede
Tiede ei tiedä elämänsyntymekanismia, mutta tietää ettei Jumala ole sitä luonut??
Uskotaan vain tieteeseen,vain sen avulla haetaan ratkaisuja ongelmiin.Poliitikot eivät kuuntele, eikä ole järjestelmää yhteistyölle. Uskonnot, aatteet, arvot jne on hylätty.Pahin asia nuorisotyöttömyys. (Yle 1 22.7.14 klo 12.15 alkaen)
Aamuhartauden pitäjä: Aina löytyy joku dosentti, joka ennen kristillistä juhlapyhää kertoo mediassa, kuinka juhlittavaa tapahtumaa ei ole tapahtunut ollenkaan tai on tapahtunut erilailla kuin kerrotaan.

Rikollisuus
Design varkaudet miljardeja euroja vuodessa.
Vangeille tiedot vartioista sillä seurauksella, että heitä uhkaillaan ym.
Valapattoja: tuomarit, jotka etsivät laista porsaanreikiä, papit opettaessaan vastoin kirkkolakia tai Raamattua, lääkärit, jotka suostuvat väittämään valheellisesti (tupakka, asbesti)
Meillä henkirikoksia 3-kert Länsi-Euroopan ka, syynä alkoholi. (ei Irlannissa vaikka juovat)
4-5-kert väkivaltarikoksia Itä- ja Pohjois-Suomessa. Ollut näin 1700-luvun lopulta asti. (tilast alusta)

Taide Yle Radio 1 31.3.2013 klo 11.00 Eve Mantu: keskustelijoina (pastori Kai Sadinmaa), kirjailija Mike Pohjola ja teatteriohjaaja Timo Rissanen mm. Corpus Christi. (Texas) Joku sanoi, ettei Jeesus voinut olla ilman naista yli 30-vuotiaaksi. Verrataan aina vain itseen, eikä uskota ihmisten olevan erilaisia.

Muisteluksia
Isäni Leo Kuronen kertoi: Hänen inttikaverinsa (1939) Ilmari Hintikka? DI Helvar, korjasi keskusradion, jonka vääpeli oli jättänyt pöydälle levälleen, sai haukut ja vääpeli menetti Helvar-radioiden myyntioikeudet. Tämä Hintikka oli niihin aikoihin maininnut, että lentokoneilla voitaisiin ajella ilman ohjaajaakin radio-ohjauksella.
Isäni oli kesällä 1961 (+1v tai -1v) töissä Kouvolassa VR:n varikolla. Kun hän oli saanut annetun työn tehtyä, hän meni kysymään seuraavaa työtä. Häntä katsottiin pitkään, eihän tuommoinen ole täällä tapana. Ruohonleikkuri, joka oli ollut levällään isän varikolle töihin mennessä oli vielä korjaamatta, kun hän lopetti työt kaksi kuukautta myöhemmin ja siirtyi yksitiyselle töihin. Palkka VR:llä oli niin pieni, ettei perhe olisi sillä pärjännyt, kun me molemmat lapset oltiin oppikoulussa.
Opiskelijoiden mielenterveys n. 1970: häiriöitä 25 %:lla lyseoista, 30 % yhteiskouluista ja 35 % tyttölyseoista tulleilla. Siis mentiin yhteen poikien tappioksi ja tyttöjen eduksi.
Erkki Toivanen tuli 1969 Suomeen ihmetellen suomettumista. Muualla ihannoitiin vapautta, meillä olivat stalinistit ja maolaiset.
Volvon johtaja (1970-1994) Pehr G. Gyllenhammar synt.1935 sanoi, kun kävi ilmi liikenteen saastuttavuus, että tilanteen korjaamiseksi yksityisautoilu on kiellettävä.

Kahvia ja pullaa!

4.12.2014 Yleinen

10846489_10204413173101840_6376161478381384897_n

Jeee. Hyvä nuoret, hienoa lukea vaihteeksi positiivisia uutisia. Kokoonnuimme ryhmämme kanssa kahvin ja pullan äärelle ja iloitsimme iloisista uutisista.

Ylen artikkeli ”Raittius kasvava trendi- alkoholi ei kiinnosta nuoria”  käsittelee nuorten vähentynyttä alkoholinkulutusta. Tämä näkyy tutkimustulosten lisäksi ihan käytännön nuorisotyössä, on paljon nuoria jotka ovat tehneet ihan tietoisen valinnan olla täysin raittiita. Myös ne nuoret, jotka käyttävät alkoholia, käyttävät sitä paljon maltillisemmin ja fiksummin kuin edelliset sukupolvet. Asiassa on myös kääntöpuoli, samaan aikaan kun nuorten alkoholinkulutus on yleisesti vähentynyt, on toisessa ääripäässä olevien alkoholinkulutus noussut hälyttävästi.

Tilastoista voidaan huomata, että raittius on nouseva trendi. Mielessämme kävi, että pinnalla olevat terveys- ja urheilutrendit voivat vaikuttaa myös nuorten alkoholinjuonnin vähentymiseen. Hienoa huomata, että järjettömän juomisen tilalle ovat tulleet muut kiinnostuksen kohteen. Enää ei tarvitse kehuskella puskakänneillä, vaan on trendikästä käydä kavereiden kanssa kahviloissa. Jos yhä useampi nuori on raitis tästä voisi päätellä, että myös ryhmäpaine alkoholinkäyttöön vähenee.

Toivotaan, että tälläinen kehityssuunta jatkuu ja yhä useammat nuoret valitsevat alkoholin kohtuukäytön tai jopa raittiuden!

-Jenny, Lotta, Oona ja Vilhelmiina-

treeniä luonnon armoilla

19.10.2014 Treeniblogi, Yleinen

1658568_10204470797266047_8619156914127748253_o

Heippa!

Suomessa taitaa olla Kaamos aika parhaillaan, tai juuri alkamassa? Joten nyt ihmiset liikunta varsinkin ulkoilu on erittäin tärkeää että pysyy mieli virkeänä. Sveitsissäkin on syksy alkanut, mutta päivä on vielä pitkiä ja aurinkoisia. Välillä tuntuu kuin olisi kesä ja voi huoletta lähteä hellevaatteissa ulos kun taas toisinaan sataa ja on todella kylmä. Täällä sää on hyvinkin vaihtelevaa, mutta tuskin alle 10 asteen on vielä päästy. Sveitsi on siis unelma paikka ihmisille jotka palvovat aurinkoa ja lämmintä säätä. Itse taas ikävöin suomen syksyä, tykkään kylmyydestä ja pimeydestä. Syksy vaan jotenkin antaa minulle lisää virtaa lähteä luontoon liikkumaan. Edellisessä kirjotuksessa mainitsin että olen koiran vahtina ollut tämän viikko ja ai että siinä on fiksu eläin. Tämä koira kyllä tietää mitä haluaa ja pitää huolen siitä että saa pitkän lenkin. Jos hän päätti että tietylle polulla koira jumahti polun eteen ja katsoi minua kysyväyti. Jos olin erimieltä kävely reitistä minun täytyi istua maahan ennen kuin koira suostui liikkumaan sinne minne minä halusin. Eli paljon tuli myös kyykky harjoituksia..

Yleensä kun koiran kanssa lähtee ulos niin on jokin tietty lenkki, eikö totta? Talon vierestä lähtevä pururata , puisto tai naapuruston kiertävä asfalttitie jota on helppo ja mukava kävellä tuttu ja turvallinen ympäristö. Lenkkeilystä monesti tulee rutinoitua, napit korvilla hölkkäämistä tai ihan vaan kävelyä, aluksi kivaa mutta siihen kyllästyy nopeasti. Sitä se minulla on ainakin ollut ja koiran vahtina ollessani huomasin kolmantena päivä että lähden taas samaan suuntaan, kierrän taas lähes saman lenkin ja silloin päätin että anna koiran viedä, koska aloin jo tuntea tätä kylää ja tiesin etten voisi eksyä. Koira lähti ovelta ihan eri suuntaan minne olimme tottuneet menemään ja vau mikä lenkki me kierrettiin näin matkalla mm. aaseja ja lehmiä. Siinä vaiheessa ohjasin vielä sen verran että kävelimme teitä pitkin ja en suostunut lähtemään ihan joka paikkaan minne koira olisi halunnut. Perjantaina taas päätin että ny koira voi päättää suunnan koska ensinnäkin se tuntee paikat paljon paremmin kun minä, ja toisekseen mitä menetettävää minulla on jos poikkeanki tieltä metään tai pellolle. Ja KYLLä se oli todella kannattavaa. Tuli monen laista treeniä yhdellä lenkillä, ensin kävelimme eläimien muokkaamalla pellolle siinä tuli tasapainottelua ja se oli aika raskasta koska maa oli pehmeä, eli todella hyvä pakara ja jalka treeni. Sitten mentiinki jyrkkää ylämäkee eli jalat, pakarat, lantionseutu ja keskivartalo ylipäätään treenautu. Välillä taas vähän tasottelua ja lepoa lihaksille eli kävelimme hetken tasaista tietä. Ei me tietä kävelty kun ehkä 5 min niin lähdettiinkin takaisin metsään. Rämmittiin ryteikössä, tasa painottelin kaatuneiden puiden päällä vaikeata siinä oli se että ne saattoivat liikku ja pyöriä, hypin kantojen yli ja ai että se oli virkistävää ja hauskaa, koska luonnossa pystyy tekemään kaikenlaista ja olen varma että saa olla rauhassa eikä tarvitse välittää miltä näyttää. Mahtava liikunta muotosuosittelen testaamaan fiilis on mainio ton jälkeen, mä voin sen luvata. Sitten juostiinkin ylämäkeen pieni spurtti ja kotiin käveltiin alamäkeä haliitusti eli lihakset töihin. Voin sanoo että oli kyllä hiki ja tiesin liikkuneeni, illalla olikin ihana rauhoittua telkkarin ääreen katsoa Alvin ja pikkuoravat ja venytellä. LUXUSTA! Lenkillä kädet ei saanut treeniä melkein yhtää, paitsi tietysti kun välillä siirtelin puita/pölkkyjä/kantoja jotta sain tehtyä pientä esterataa. Noh mutta käsitreenin sainkin sitten lauantaina ja tänään kun lapsia nostellut ja kanneltu.

10704345_10204470803386200_1629697983279474163_o

(Noitten tukkien päällä oli mukava taiteilla, yleisöäkin sai kun autoja ajoi ohi.)

10710333_10204470804466227_503016969663013940_o

(rämmittiin risukossa.)

Haaste:

Haastan siis nyt kaikki että unohdatte muutamaksi päiväksi salitreeni ja rutiini lenkit. Kokeile uusia lenkki polkuja/ reittejä, etsi rauhallinen paikka keskeltä metsää ja hyödynnä sitä tee vaikka salitreeni luonnossa eli käsipainojen sijaan nostele vaikka puupélkkyjä. Kokeile juosta haasteellisessa ympäristössä missä joudut oikeasti keskittymään siihen mihin astut miten astut ja joudut hyppimään kantojen tai kivien yli, se on hauskaa! Eli nyt jokainen kipin kapin ulos ja piristämään mieltä näin kaamosajan kunniaksi. Tsemppiä, olkaa rohkeita kokeilemaan! Mutta tervettä maalais järkeä saa käyttää ei tarvitse extreme juttuja ruveta tekemään.

10661897_10204470807626306_3925192067757635198_o

(kivoja portaikkoja oli välillä vastassa

10496254_10204470805386250_616018947613722271_o10403868_10204470806026266_2704980543523778394_o

(tasapainottelua paksulla pöllillä ja sitten Välillä vähän ohuemmalla

10694482_10204470802506178_1838036729462666646_o

(juoksua ylämäkeen, mäki jyrkkenee kokoajan)

10697259_10204470800506128_4913470061183788757_o10623584_10204470799386100_8184041016870679126_o

(välillä mentiin sähköaitojen ali ja yli, mukula peltoo eli siis hyvin epätasainen)

10624780_10204453324549240_3979596367325293335_n10516829_10204453323789221_6464123189773278411_n10659371_10204453323149205_2799365685698990255_n

(Eläin ystäviä joita tapasin lenkillä ja muuta mukavaa, tällaisissa maisemissa saan lenkkeillä ja kuntoilla, kyllä kelpaa)

Eilen muistu mieleen että olen lomalla, joten sen kunniaksia taisin maistella muutaman lasillisen viiniä… Olo aamulla ei ollut mitenkään hyvä teki mieli vetää peitto korville ja uppoutua jonnekin syvälle patjojen uumeniin. Mutta lapset herätti minut eikä lähteneet huoneesta ilman minua, joten pakkohan se oli nousta. Siinä sitten muroja vetäsin aamupalaks kun en jaksanut ajatella sitä mitä sinne suuhuni juuri nyt laitan ja tais mennä muutama lasillinen vettäkin. Aamupalan jälkeen lähdettiin sienimetsään, en ole varmaan koskaan ollut sienimetsässä. En ollut mitenkään innokas lähtijä, mutta onneksi lähdin se oli todella kivaa ja jännää. Ja kotimatkalla tajusin että hei mullahan on hyvä olla eli elämä voittaa!

Minun vihjeeni siis tälläaiseen edellisillasta johtuvaan aamuiseen pahoinvointiin on että lähde liikkuumaan, juo paljon vettä tai vichyä ja syö hyvin sekä terveellisesti. Liikkuminen mielellään kevyttä kävelyä ulkona, marjastamista tai sienestämistä. Ihan sama mitä tekee kuhan on ulkoilmassa, liikkuu että veri lähtee kiertämään mutta ei kuitenkaan rasita tai hengästytä itseään. Jätä sokerilitkut pois eli mehut ja limpparit. Vichy auttaa paljon tehokkaammin kun limppari. Vichyssä on suoloja, vitamiineja se on hapokasta ja hyvän makusta eli mikä voisi olla parempaa? Vaikka usein tekee mieli syödä pitsaa tai hampurilaista eli kaikkea rasvaista, en suosittele. Koska ethän sinä muutenkaan syö aamupalaksi pitsaa, tai ainakin toivon ettet syö. Elimistö on joutunut rasitukselle edellis illasta sitten jos tankkaat elimistön täyteen rasvaa ja suolaa, itselle tulee paha olo eikä elimistö tykkää. Elimistö joutuu nimittäin tässä tapauksessa työskentelemään monen kertaisesti eikä saa lepoa joten palautuminenkin pitkittyy. Eli syö suht terveellisesti krapula aamuna!

esim. Lihaa joku mehukas pihivi tai kanaa, siihen sienikastike itsepoimituista tai tuoreista sienistä ja riisiä tai perunaa. Lisäksi raikas salaatti. Eli tee hyvä salatti makusi mukaan ja laita sitruuna mehutiivistettä sekaan, NAM! Sitruuna ja lime auttavat myös krapulaan. En tiedä syytä mutta näin on kerrottu. Ja jälkiruoaksi jäätelöä. Wolaa sulla on edessäsi ihana suht terveellinen ruoka joten bon appètit!

10687484_10204470808066317_1714318861608694347_o

 

auringon lasku eilen illalla)

1912359_10204470808666332_2705075973261037256_o

(samakohta tänä aamuna, oli pilvi meidän kohdalla)

10517372_10204470812426426_7131431535356223576_o

 

(näitä me kerättiin tänään, ei hajuakaan mitä noi on, mut hyvää ruokaa niistä sai. varmaan litran saalis oli kun pois lähdettiin.)

 

10700104_10204470813066442_2414804728513740917_o

( niin pieni ja söpö, ei kuitenkaan tiedetty mikähän sieni mahtaa kyseessä.)

 

10710333_10204470811506403_6733216471882099753_o

 

Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

p.s. Pitää ehkä hankkia oikea kamera, alkaa ärsyttämään tää kuvan laatu…