Selaat arkistoa kohteelle akne.

Pau

PUHKEA KUKKAAN – ilman aknea

15.3.2015 Yleinen

Joillakin on taipumus akneen, mahdollisesti geneettinen, ja suvusta löytyy muitakin tämän itsetunnon pilaavan pirulaisen uhreja. Veikkaan, että ”tavallinen ihminen” ei saa aknea, vaikka vuoden ajaksi laiminlöisi hygieniansa, söisi joka päivä pizzan, suklaalevyn, pekonia ja ryystäisi cokispullon. Yksittäisiä finnejä saattaisi tulla, mutta ei siis aknea. Aknea sairastava taas saatta olla urheilua harrastava, normaalipainoinen kasvissyöjä, joten ei kannata ruveta tuomitsemaan huonoihoisen ihmisen elämäntapoja naaman perusteella. Toisaalta aknea sairastavan ei tulisi kokea huonoa omatuntoa kaikista tekemisistään ja joutua oravanpyörään, jossa laskelmoidaan jokaisen naamapesun ja suupalan korrelaatiota seuraavalla viikolla ilmestyneisiin märkäpaiseisiin.

сирень

Yllä Vrubelin ”Syreeni” vuodelta 1900.

YLEISESTI AKNESTA

Aknealttiilla henkilöllä yksi mekanismi aknen kehittymiselle on hormonaalinen, jolloin androgeenit (mieshormonit) aiheuttavat keratosyyttien hyperkeratinisaatiota ja liiallista talineritystä, mikä puolestaan luo otolliset olosuhteet propionobacterium acnekselle viihtyä talirauhasissa, jonka seurauksena kehittyy tulehdus.

Aknea on eri tyyppejä (hoitoesimerkkejä, suurin osa lääkärin tai ihotautilääkärin määrättävissä):
1. Komedoakne – mustapäitä ja valkopäitä (talirauhasen tukkivia sarveistulppia). Hoitona mm. voiteet Avitcid tai Differin (komedogeneesiin vaikuttavia).
2. Inflammatorinen akne – märkäpäitä ja näppylöitä, vaikeassa taudissa myös kyhmyjä. Hoitona lievään mm. voiteet Clindoxyl tai Epiduo (inflammaatioon ja P.Acnesiin vaikuttavat). Hoitona keskivaikeaan mm. Tetrasykliini antibioottikuuri + Differin (anti-inflammatorinen) voide. Vaikeaan hoitona Roaccutan.
3. Onteloakne – suuria kyhmyjä, jotka voivat yhdistyä käytäviksi. Hoito Roaccutan.

Hormonaalisessa etiologiaepäilyssä hoitona käytetään naisilla usein muiden hoitojen lisänä sypreteroni-etinyyliestradioli-ehkäisyvalmistetta.

OMA TARINA

Minulla on puhjennut akne kolme kertaa. Ensimmäisen kerran yläasteella ja seuraavat kaksi kertaa yli 20-vuotiaana. Viimeisimmän kerran vuosi sitten, jolloin päätin kirjoittavani oman versioni nettiin tilanteen rauhoituttua. Ihoni on tyypiltään pintakuiva.

Teininä akne oli lähinnä selässä. Aloitin Mercilon ehkäisyvalmisteen (pääasiallisesti ehkäisyvalmiste, ei aknenhoitoindikaatiota), joka kuitenkin hieman hillitsi aknea. Lopetin pillerit muutaman vuoden jälkeen.

Puolen vuoden tauon jälkeen akne roihahti kasvoihin. Katselin kovien märkäpäiseiden kehittymistä puoli vuotta, selittelin niitä stressillä ja kuvittelin niiden aina väillä olevan menossa parempaan suuntaan. Toisaalta itkin toisinaan ennen ja jälkeen työpäivieni, sillä olin töissä ravintolassa asiakaspalvelussa, enkä pystynyt peittämään hiuksilla poskiani ja altisuin (omasta mielestäni) asiakkaiden kauhisteluille. Ymmärsin vasta hakea hoitoa jonkun sukulaisen surkutellessa tilannettani. Sain Diane Nova ehkäisypillerit ja kolmen kuukauden tetrasykliini-antibioottikuurin. Lisäksi jatkohoidoksi Basiron-geelin ja pesunesteen. Kolmessa kuukaudessa ihoni tervehtyi lähes entiselleen. Nuoren ikäni vuoksi säästyin tuolloin myös arvilta, siitäkin huolimatta, että minulla oli ollut erittäin kipeitä kyhmyjä (noduloita) leukaperissä.

Takerruin e-pillereihini. Pelkäsin lopettaa niitä, sillä edelliseen akneryöpsähdykseen assosioitui niin paljon häpeän ja nöyryytyksen tunnetta. Sitten serkullani todettiin veritulppa sääressä ja siihen altistava geeni. Vaikka alttius yleensä liitetään ensimmäisen asteen sukulaisiin (vanhemmat, sisaret, lapset), peloissani halusin lopettaa pillerit. Olin tässä vaiheessa syönyt pillereitä useita vuosia ja salaa toivoin, että ikä olisi tehnyt tehtävänsä ja rauhoittanut tilannetta.

Kolme kuukautta meni hyvin, ja ajattelin jo säästyneeni pahimmalta. Sitten toiselle puolelle leukaperiin alkoi ilmestymään kipeitä pikkurillinpään kokoisia patteja. Asuin tuohon aikaan erään maanläheisen ihmisen kanssa, ja aivopeseydyin yrittämään lääkkeetöntä hoitoa elämäntapahienosäädöillä.

Oikean leukaperän pahenemisvaihe.

Oikean leukaperän pahenemisvaihe.

Vasemman leukaperän pahenemisvaihe.

Vasemman leukaperän pahenemisvaihe.


 

Tähän väliin eräs hypoteesi hormoneista ja ravinnon glykeemisestä arvosta: hypeRglykeeminen ruokavalio saa haiman erittämään korkeita insuliinipiikkejä, jolloin myös vapaiden androgeenien osuus verenkierrossa vastaavasti lisääntyy (pieniä muutoksia). Kyseisten pienten yksikköjen muutoksella lähinnä kuitenkin vaikutusta vain geneettisesti herkistyneisiin reseptoreihin (kasvoissa, selässä).

Söin paljon kasviksia, päivällisenä kanaa tai kalaa, välipalaksi hapanmaitotuotteita, kananmunaa, siemeniä ja pähkinöitä sekä 1-2 hedelmää ja aamupuuron. Juomana käytin vain vettä. Herkuttelin välillä tummalla suklaalla, jossa hiilareita alle 30 g/100 g. Kahdessa kuukaudessa tilanne eteni kaikesta huolimatta, joten karsin ruokavaliosta lisäksi pois mielestäni vielä joitakin hyperglykeenisiä tuotteita, kuten puuron, maitorahkat ja muut maitotuotteet. Jäljelle jäivät kasvikset, siement, pähkinät, kananmuna, kala ja kana. Lisäksi käytin kalsium- ja D-vitamiini-valmisteita.

Jatkoin tällä ruokavaliolla kuukauden, jonka jälkeen eräs vanha ystäväni kehotti minua menemään lääkärille aina vain pahentuneet akneni vuoksi. Varasin ajan YTHS:ltä ja sain ajan 1,5 kk päähän. Noudatin ruokavaliota vielä edelleen. Lääkärin reseptillä aloitin Tetrasyklin-kuurin 1,5 kk, jonka jälkeen jatkoin Clindoxyl-geelillä kolme kuukautta, ja sen jälkeen vielä jatko alustavasti kahden vuoden ajan Scinoren-voiteella. Tämän kombon myötä olen päässyt naamani kanssa rauhalliseen vaiheeseen, tosin tällä kertaa arvet ehtivät muodostua leukaperiin (siitäkin huolimatta, että en niitä puristellut! Arvet syntyvät paiseiden aiheuttaman kudostuhon vuoksi jo ihan ilman puristeluakin). Ruokavalioon olen palauttanut kaurapuuron, satunnaiset ruisleivät, pienet määrät maitotuotteita, riisiä, pastaa ja perunaa lounaalla yms. Nykyisessä tilanteessani (vuosi aknesta) voin siis syödä tavallista ruokaa, kaikkea kohtuudella. Välillä myös karkkeja ja alkoholiakin.

JOHTOPÄÄTELMIÄ

Ajoissa aloitettu oikeanlainen aknen hoito säästää sinut hyvässä lykyssä arvilta ja tuntikausien itkulta peilin edessä kipeiden paiseiden pärskähdellessä. Komedotyyppisessä arpiriskiä ei käytännössä ole, mutta keskivaikeassa, vaikeassa ja nodulaarisessa riski arpiin on jo todellinen, joten älä jää odottelemaan poppaskonstien kanssa enää sekunniksikaan, vaan hakeudu ihotautilääkärille! Lievässäkin aknemuodossa pitäisin matalaa kynnystä hoidon aloitukselle, jottei otolliset olosuhteet talirauhasessa aknen suhteen räjähdä käsiin. Jos olet lopettamassa e-pillereitä ja sinulla on ennen niiden aloittamista ollut akne, suosittelisin omalla kokemuksellani harkitsemaan ennaltaehkäisevässä mielessä antinflammatorisen tai antimikrobiaalisen voiteen aloitusta.

Luulen, että matalaglykeemistä ruokavaliota noudattamalla SAATTAA pystyä HILLITSEMÄÄN aknen puhkeamista tai ylläpitämään hyvää tasapainoa. Mutta jos kyseessä on jo tulehduksellinen märkäpaisevaiheeseen ehtinyt akne (kyhmyisestä puhumattakaan!), uskon syvästi avuksi tarvittavan lääkärin määräämiä reseptivalmisteita. Voi olla, että omalla kohdallani matalaglykeeminen ruoka vauhditti hyvään hoitotulokseen pääsemistä, mutta ruokavalio yksinään ei koskaan olisi pystynyt poistamaan jo kytevää tulehdusta rauhasista.

Clindoxyl, Basiron ja Epiduo sisältävät bentsoyyliperoksidia, joka värjää tyynyliinat, vaatteet, pyyhkeet yms koskemasi PYSYVÄSTI. Joten pese kädet levityksen jälkeen huolellisesti äläkä valitse tyynyliinaksi lapsuuden tunnearvoyksilöä tai kalleinta silkkiliinaa.

Clindoxyl kahden käyttökerran jälkeen lehautti kasvoni punaiseksi ja naamassa alkoi hillitön kirvely. Jätin voiteen pois käytöstä kolmeksi päiväksi, jonka jälkeen vieläkin kirveli, jolloin jatkoin taukoa vielä muutaman päivän ajan. Tämän jälkeen reaktiota ei enää tullut ja pystyin käyttämään voidetta loppukuurin ajan normaalisti.

Tavallisten kasvorasvojen käytöstä en ole tullut omalla kokemuksellani yhtään viisaammaksi. Luulen, että pintakuivalle iholle sopivat paremmin rasvaisemmat voiteet, kun taas rasvaiselle emulsiot. Itse olen suosinut apteekkien valmisteita. Roaccutanin yhteydessä kuulee joskus puhuttavan, että perusvoiteita tulisi välttää kuurin hoitotehon huononemisen vuoksi, mutta jos naama rapisee kuivuuttaan, niin varmaan hankala olla ilmankaan.

 

Alla Zinaida Serebriakovan omakuva vuodelta 1909.