Selaat arkistoa kohteelle ajojahti.

Politiikassa pärjää vain poliitikko

11.1.2017 Yleinen

Juha Sipilä on osoittanut todeksi monen todeksi jo tienneen: politiikan näytöksissä pärjää vain poliitikon uran valitsemalla. Se, että olet pätevöitynyt, menestynyt tai viisastunut muilla elämän alueilla, riittää harvoin politiikan kärkipaikoille menestymiseen. Vaikka olisit henkilönä sosiaalinen, pidetty ja taitava yhteistyön tekijä, niin viimeistään kateus ja media saavat sinut epäonnistumaan.

Aika vähälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, millaisesta elämästä Sipilä luopui asettuessaan Keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi tietäen olevansa mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös seuraava pääministeri. Puupäinen kansammehan on tunnetusti pitänyt uusista kasvoista politiikan kentillä ja Sipilä lunasti esiin tulollaan juuri tällaisen tarpeen. Epäpoliittinen henkilö, käytännössä politiikan ulkopuolelta kokonaan, yrittäjätaustainen ja maanläheinen. Ainoastaan kertynyt varallisuus sai osan kansasta nyrpistämään nenäänsä. Yhtä kaikki – alku vaikutti lupaavalta.

Sipilä on ihan julkisten tietojen perusteella luopunut puheenjohtaja-/pääministeriaikoinaan jo kymmenien miljoonien pääomatuloista, inhimillisistä työpäivien pituudesta ja kaiketi rauhallisesta ja ainakin samanlaista arvostelua kohtaamattomasta elämästään. Ymmärtääkseni hän on tämän kaiken tehnyt melko vilpittömästi sillä mielellä, että voisi yrittää (pyyntöjen jälkeen) tehdä kaikkensa nostamaan Suomi-yritystä polviltaan. On selvää, että hän on tiennyt jo alusta alkaen, että arvostelua tulee ja työ ei ole helppoa. Ilmeisen naiivien ja ajattelemattomienkin toimenpiteiden seurauksena kyseessä on silti jo ajojahti. Ajojahti, jota media tuntuu ruokkivan ja poliitikon uran lähes syntymästään valinneet kansamme palvelijat seuraavat mielellään sivusta hymyillen.

Sipilä on rikkonut jotain sellaista, mitä kiekkomiehet kutsuvat pelikirjaksi. Hän on kohdannut sellaista syrjintää, mitä muun muassa kirjailijaksi alkaneet toimittajat tai näyttelijäksi alkaneet laulajat kohtaavat omissa ammateissaan: väärä tie tähän duuniin.

En ole itse kepulainen, enkä sinänsä voi varsinaisesti pahoin pääministerimme kohtaamasta kivikosta, mutta ihmettelen vain tässäkin kohtaa kansamme kyltymättömyyttä päättäjien arvosteluun ja tyytymättömyyttä omiin valintoihimme. Sillä itsehän tämän kai teimme. Antaisin itse Juhalle hieman enemmän mahdollisuuksia ja näytön paikkoja, kuin mitä nyt on tapahtunut. On vaikea nähdä, että hänellä itsellään olisi minkäänlaisia taloudellisia tavoitteita toimessaan. Tai että hänen päätöksenteon motiiveina olisi omat tai sukunsa yritystoiminnan edistäminen. Taatusti nuo tavoitteet olisi ollut helpommin toteutettavissa entisessä ”turvallisessa” yrittäjäelämässä.