Selaat arkistoa kohteelle ajatuksia.

Ajattelen, siis olen?

16.2.2018 Yleinen

Heippa!

Taas täällä. Ei ole irronnut sen suurempia aivotuksia pitkään aikaan, enkä väkisin ole halunnut yrittää pusertaa irti mitään, mutta nyt on taas sanottavaa. Ilman sen pidempiä jaaritteluita suoraan asiaan…

Olen huomannut itsessäni piirteen, joka aina silloin tällöin tuntuu ajavan minua itseäni hulluuteen. Ongelmakohta on omat ajatukset yhdistettynä ”ylimääräiseen” aikaan. Ylimääräisellä ajalla tarkoitan niitä hetkiä, kun tulee sellainen tilanne, että ehtii syventyä liikaa omien ajatusten pariin. En missään nimessä sano, että se olisi täysin huono asia; omien ajatusten selviminen on toisinaan ja hyvin useissa tilanteissa välttämätön prosessi. Toisaalta se voi olla myös pahasta, ainakin siinä kohtaa, kun ajattelu käy liialliseksi ja omilla ajatuksilla alkaa turhan mässäilyn ja vetvomisen. Syyllistyn tähän itse toisinaan todella pahasti ja hyvinkin stressaavassa mittakaavassa, mutta olen koittanut päästä siitä eroon,pelkästään itseni ja hyvinvointini kannalta.

No eihän kaikesta pääse irti mitenkään, sehän on selvää. Vaikka kuinka yrittää päästä eroon jostakin asiasta omassa mielessään, oli kyseessä sitten pieni tai isompi asia, niin tavalla tai toisella se on aina jotenkin mukana matkassa. Ehkä hieman tyhmää sanoa, mutta toisinaan toivon, että pystyisin olla ajattelematta mitään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vain unohtaa kaiken hetkeksi, ikään kuin laittaa kaiken paussille ja olla vain siinä hetkessä, mikä on käsillä juuri silloin, ja sitten, kun taas tuntuu siltä, niin palata asian pariin. Kyllähän se periaatteessa onnistuu, mutta ei kuitenkaan kokonaisvaltaisesti.

Tällaisia mietteitä tänään, huomenna taas uusi päivä.
Kiitos, jos jaksoit lukea! :)

Aika,minne menit?

23.11.2017 Yleinen

Moi!

Aika vaan on taas menny. En vaan yksinkertasesti oo ehtiny kirjottaan tänne, vaikka monen monta kertaa on ollu sellanen tunne, että nyt olis ihan loistava hetki kertoo miten menee ja minkälaisia ajatuksia tällä hetkellä on meneillään pääkopassa.
Mutta kerran kun tänne oon taas eksyny,niin taitaa olla pieni life update kohillaan.

Niin kun sanoin, aika vaan on menny. Suurin syy siihen on ollu työt. Alotin toukokuun puolenvälin paikkeilla työt, ja siellä nyt oon sit ollu siitä saakka.  Sen piti olla vaan vähän lyhyempi juttu, mutta sitten olikin tarvetta viel työntekijälle ja ainakin vuoden loppuun asti oon nyt sitten siellä :)
Päivät on ollu aika pitkiä ja sit iltasin ei vaan oo oikein mitään ihmeempiä jaksanu, vaikka motivaatioo olis ollu riittävästi. Oon tykänny ihan hirveesti mun työstä ja oon tosi kiitollinen siitä, että mulla ylipäätään on töitä, varsinkin kun en sillon keväällä hakenu heti mihinkään kouluun, koska en vaan yksinkertasesti tienny, mitä mä haluan tehdä ja opiskella.
Ja tosiaan kaiken välissä tuolla jossain valmistuin ylioppilaaks,sain valkolakin ja  oon onnellinen ja helpottunu siitä :)

Tää oli vähän sekava postaus ehkä, mutta siinä oli pääasiassa ne jutut mitä halusin sanoo :)
Uutta ja ihmeellistä on tiedossa ja se on jo työn alla hyvää vauhtia,pientä fiksausta ja parantelua vaativia toimenpiteitä pitää tehä, mutta hyvää kannattaa odottaa :)
Kirjotan tänne mahdollisimman pian, luultavasti varmaan jo viikonlopun aikana, koska oon jotenkin super fiiliksissä taas tästä :)
Siihen asti se ois moi moi! :)

Ajatuksia ja tuntemuksia

26.2.2017 Fiilikset matalalla

Tekstistä saattaa huomata kuinka ajatukseni on karkaillut ja hyppinyt välillä toisaalle, mutta kai tuosta tolkun ottaa. Irtonaisista ja sekalaisista ajatuksista on vaikeahko kasata mitään helppo lukuista ja -tajuista tekstiä.

 

Väsyttää. Ei kiinnosta. Ei jaksa. Huokaus. Suljen silmäni ja toivon että olisin paremmassa paikassa. Tai ainakin että voisin paremmin.

 

Joku päivä löysin itseni ajattelemasta, huomasin kuinka paljon aikaa on kulunut. Tuntui kuin olisin vasta todella tajunnut kuinka kauan asioista on kulunut aikaa, kuinka älyttömän nopeasti vuodet ovatkaan vierineet. Omalla tavallaan useat asiat tuntuvat kuinka olisivat tapahtuneet viime viikolla, mutta kalenteri väittää niiden tapahtuneen vuosia sitten. On jokseenkin älytöntä miettiä, että olen viettänyt masennuksen parissa viidesosan elämästäni. Kuinka suuren palan sairastaminen onkaan vienyt elämästäni. Kuinka monta vuotta olenkaan ollut se hiljainen, surumielinen, syrjään vetäytyvä, se jonka ajatuksissa on pyörinyt (ja pyörii edelleen) aivan liian usein itsensä tappaminen ja monet muut synkät ajatukset. Näinä vuosina elämänhaluni on valunut käsistäni tiimalasin hiekan lailla, en ole saanut siitä otetta. Kaiketi iloni, energisyyteni ja runsaat ideani palautuvat vielä joskus, joskus kun aika on siihen sopiva, kun olen valmis.

Tuntuu oudolta ajatella, että tasan neljä vuotta sitten mun voinnissani tapahtui suhteellisen merkittävä käänne huonompaan, masennukseni ilmoitti olemassa olostaan ja jaksamiseni heikkeni. Hiihtoloman 2013 jälkeen aloitin käynnit psykiatrisella sairaanhoitajalla, vointini vuoksi. Ysiluokan loputtua hän teki lähetteen nupolle ja asiat alkoivat etenemään, viikottaiset käynnit, hoitajien vaihdot, lääkkeiden kokeilut sopivan löytämiseksi, sairasloma ja osastojakso, oikeudenkäynti jne. jne. Miten kaikesta onkaan niin paljon aikaa? En silloin uskonut, enkä kunnolla vieläkään, että muistikuvani noista vuosista alkavat haalistumaan, en muista enää. Mulla on vaikeuksia palauttaa mieleen tapahtumia, tunteita, henkilöitä yms. En usko vieläkään, että haavani saattavat parantua, alkaa arpeutumaan kuten käsivarsissani ovat tehneet. Kuinka paljon liittyykään käsieni valkoisiin viivoihin, kuinka paljon pahaa oloa ja ajatuksia, ajatuksia joista en vieläkään ole päässyt eroon. On kuitenkin päivänselvää näkyvien arpien olevan vain pieni pala todellisuutta vain jäävuorenhuippu, mutta mitä kaikkea piileskeleekään pinnan alla. Mitä kaikkea satunnainen hymyni häivyttääkään näkyvistä.

Tiedän, että muistikuvani tapahtumista voivat haalistua, painua unholaan, mutta kokemukset eivät. Se mitä tunnen ja koen pysyy. On asioita joiden suhteen en ole ollenkaan vakuuttunut pystynkö niihin enää koskaan, ylipäätään haluanko, löytyykö mulla motivaatiota voittaa traumat ja jatkaa eteenpäin. Jo joidenkin asioiden ajattelu saa mut varuilleni, ahdistuneeksi, säikyksi ja haluni pitää muut ihmiset tarpeeksi etäällä herää. On turhauttavaa kun tulevaisuus on niin monelta kantilta epävarma kuten opiskelut, työelämä ja oma terveyteni (jaksamisen ja elämänhalun palautuminen, parantuminen).

 

Mun voimat ovat vähissä, en jaksaisi tehdä mitään muuta kuin odottaa huomista, josko se olisi parempi kuin tämä päivä.

 

Muistojen haalistumisesta kertoo mm. se kuinka tahallisesti yritin itseäni ”kiusata” ja palauttaa tapahtumia ja tunteita mieleen mutten onnistunut. Ei tuntunut miltään. Aiemmin olen ahdistuneena ollut herkempi vaikeiden muistojen palautumiselle, mutta nyt on kuin olisin turtunut, etten tuntisi ja muistaisi mitään kuin kaikki olisi yhdentekevää.

 

Musta on toisinaan alkanut tuntua kuinka asiat joita mulle on tapahtunut olisivatkin tapahtuneet jollekin toiselle. Että olisin edelleen koskematon ja tavallaan ehjä. Että mua ei olisi kukaan satuttanut, tehnyt mulle mitään vasten tahtoani. Kaiketi olen alkanut irrtoamaan menneestä.

 

Mutta nut lienee aika jälleen pimentää vintti ja olla 8-10h ajattelematta tietoisesti mitään. Joten jatkan toisella kertaa, ehkäpä hiihtolomasta kertoillen. Öitä.

 

-Elina

 

Btw. Mulla ei ole aavistustakaan mikä sai mut hiukan itkemään tässä kirjoittelun loppupuolella. Tavallaan kyyneleet eivät sovi kuviooni, mutta ehkä olen sen verran väsyny tähän kaikkeen, että väsymykseni purkaantuu useampaa reittiä. Kuka näistä kaikista tietää..

#SOS Mitä sitten, kun koulu loppuu? :o

18.12.2016 Yleinen

Hellouu :)

Kuten otsikko kertoo, tänään olis tarkotus vähän jutskata jatko-opiskelusta.  En oo maailman paras esimerkki loistavasta suunnitelmasta tuulevaisuudelle, mutta koitan yleisesti kertoo mitä kaikkee voi tehä ja mitä jos ei pääsekään heti opiskeleen ja sit aattelin kertoo myös vähän mun omasta tilanteesta ja sillees, mut eiköhän mennä :)

Yleisiä ajatuksia
Mulla alkaa olla lukio-opinnot pikkuhiljaa paketissa ja kohta, oikeestaan ihan justiinsa, pitäis tietää, että mihin haluaa hakee.. Jotenkin tosi hurjaa ajatella, että se noin 3 vuotta siitä, kun alotti sen koulun, on kohta jo menny.. Mihin tää aika oikeestaan menee? :o
Joka tapauksessa, kohta (maaliskuussa) alkaa yhteishaku ja pitäs tietää, että mihin tää immeinen suuntaa seuraavaks.. Ei oo helppoo, voin sanoo. Niin paljon erilaisia paikkoja, niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, ihan liiaks asti..
Oon miettiny erilaisia vaihtoehtoja, ja se on ollu silleen vähän vaikeeta, kun on juttuja mistä on selkeesti kiinnostunu, mutta ei oo kuitenkaan ihan varma asioista, mutta sitten se pitäis sovittaa johonkin tutkintoon tai itelle ja omiin toiveisiin sopivaan kouluun..  Toisaalta on useempia asioita, mitä  haluais ehkä tehä, mutta se, että mitä haluais kaikista eniten ja että voisko niitä jotenkin ”miksata” ja yhdistellä niihin muihin kiinnostuksiin, niin että sais sellasen ”dream jobin” aikaseks :) Toisaalta meillä täällä Suomessa on hyvä ja ihan super hieno asia se, että vaikka sä olisit jo aikuinen ja joku työ/ammatti ei sittenkään oo se, mitä sä haluut tehä, niin sulla on tosi paljon mahdollisuuksia hankkiutua opiskeleen aikuisopiskelijana ja kouluttautua uudestaan :)

Hakuaika lähestyy,apua!
Siitä hakemisesta, niin mua silleen vähän jännittää, että pääseekö heti opiskeleen vai ei. Toisaalta oon asennoitunu niin, että joo kyllä mä haen heti nyt keväällä, mutta se, että jos en saakaan nyt heti ekalla hakukerralla sitä paikkaa, niin ei mun maailma siihen kaadu :) Aina sanotaan, ettei mihinkään yleistäviin tuloksiin ja tutkimuksiin kannata sillä tavalla laittaa painoarvoo liiaks, mutta se on totta, että vaan noin kolmasosa ensimmäisen kerran hakijoista pääsee heti opiskeleen. Toisin sanoen, se voi olla hyvinkin mahdollista, että se välivuosi tulee väkisin eteen, vaikkei sitä ensisijasena vaihtoehtona olis ees aatellu. Tottakai aina kannattaa hakee ja yrittää päästä heti opiskeleen (ellei tosiaan oo tietosesti suunnitellu haluavansa pitää välivuoden) ja sekin on ihan totta, että aina joku prosentti pääsee sisälle sinne opiskelupaikkaan. Esim. vaikka psykologian opiskelu yliopistossa; sinne on ihan hullun paljon hakijoita, kun se on niin suosittua, mutta kyllä sinne aina jotkut pääsee sisälle, ja se joku voit olla just sä itte, jos hyvin käy :) Pitää vaan jaksaa tosissaan yrittää :) Ja jos se nyt ei onnistu heti ekalla kertaa, niin ei saa silti lannistua, jos oikeesti haluu johonkin tiettyyn paikkaan sisälle tosi kovasti, niin sit vaan ei muuta kun uutta hakua kehiin vähän myöhemmin :)

Ajatuksia omasta jatko-opiskelusuunnitelmasta
Mitäs mä aattelin ite? No, niinkun sanoin, niin kyll mä haen varmaan nyt heti, jos kävis niin hyvä tuuri, että pääsis heti opiskeleen ja säilyis se tietynlainen rytmi elämässä ja olis sellasta samanlaista, tai ainakin samantapasta, arkee, kun nytten on. Se on jotenkin tosi ”pelottavaa” ajatella, että ”noniin, nyt sitten turvallinen ja tutun olonen opiskeluaika on ohi” ja sellasta samanlaista jatkumoo ei  tuukaan enää, kun esim. ala-asteelta vaihto yläasteeseen ja yläasteelta lukioon, vaikka onhan noidenkin ”sidosvaihtojen” välillä suuria eroavaisuuksia ja aina on tullu suurta muutosta aiempaan opiskelupaikkaan-, -ympäristöön ja -yhteisöön liittyen. Vaikka samoja kavereita on kyllä säilyny matkassa mukana, mutta silti. Ei sitä parasta kaveria kuitenkaann kaikkialle voi ottaa mukaan ja jossain vaiheessa on pakko erkaantua, ellei nyt ihan varmana oo haluamassa tismalleen samaan paikkaan opiskeleen tai jotain sellasta.
Ja no, sit jos ei onnista opintopaikan suhteen, ja varmaan jo nyttenkin kun koulu ”loppuu” ennen kevään kirjotuksia, niin sit haen ja meen töihin. En jotenkin osais jäädä ”tyhjän päälle” ja sillain ettei olis mitään sellasta arkipäivää, kun on tottunu siihen, että päivässä on se tietynlainen rytmi :) Toisaalta hetken ottaisin kyllä sellasta omaa aikaa ja vetäisin vähän henkee, että ”huh, nyt se rupeema on takana” ja sit suuntais kohti jonkunlaista työtä ja sit seuraavalla hakukerralla, syksyllä tai sitten seuraavana keväänä tästä keväästä kun on hakenu, niin sit hakis uudestaan :) Mutta sen näkee sitten, että miten tulee käymään ja pääseekö opiskeleen vai ei :)

Mutta tällasia ajatuksia mulla tällä kertaa, toivottavasti en kyllästyttäny super pitkällä postauksella, mutta halusin vähän avautua ja kertoilla aiheesta, ihan silläkin, että oma kohtasta kokemusta tässä parhaillaan käydään läpi :)
Oikein hyvää alkavaa viikkoo kaikille, ja hei JOULUUN ON 6 PÄIVÄÄ! :)
Tsau!

– A

 

 

Joulu tulee! O_o

16.12.2016 Yleinen

MOIKKA! :)

Ihan super kauan aikaa siitä, kun on viimeks kirjottanu ja mun piti kirjottaa monet kerrat ja heittää kuviakin mukaan vähä siitä, missä meitsi on tässä loppuvuoden aikana käyny, mutta noh, ei jotenkin ollu ihan hirveesti ”ylimäärästä aikaa” ja tää syksy on kyllä menny ihan hurjan nopeesti ja aika menee kyllä ihan jäätävää vauhtii, huhhuh… Mutta joo, voisin vähä kertoilla mitä mun syksyyn on kuulunu :)

No lähetää vaikka ihan perusjutusta; syksyllä oli parit yo-kirjotukset ja ne meni oikeestaan tosi kivasti :) Kirjotin psykologian ja ruotsin ja meni molemmat kyllä sillain, että olin tyytyväinen molempiin, erityisesti ruotsin tulos oli oikeestaan positiivinen yllätys, joten jäi hyvä maku niistä kummastakin aineesta :)
No sitten, jutska mitä oikeestaan jännitin ihan hirveesti, vaikka samalla odotinkin, niin olin pikkusen reilu viikon Ranskassa :) Se oli vähän kun sellanen vaihto-oppilas tyyppinen keissi, vaikka se olikin vaan sen 8 päivää kestävä juttu, kun se oli kouluprojekti, mutta oli kyllä ihan mahtava reissu! :)
En ite ees osaa ranskan kieltä ja sen puolesta vähän jännitti ja kun tiesin, että sen mun host-perheen vanhemmat ei puhu ollenkaan englantia niin se alustavasti ja etukäteen vähän jänskätti, mutta sit se host-isä osaskin edes ihan vähän niin siitäkin oli kyllä apua aina, kun se mun vaihtari ei ollu paikalla :)
Ja siihen liittyen, että jos joku miettii, että uskaltaako lähtee johonkin reissuun, niin uskaltakaa ihmeessä! Mä sitä itekin mietin, että mitä ihmettä mulle tapahtu tai on tapahtunu, kun mulla olis ollu vaihtoehtona lähtee turvallisesti luokkakavereiden kanssa yhteiselle lukion 2. luokkalaisten opintomatkalle, mutta sitten loppujenlopuks päätin repästä ja lähtee sinne Ranskaan ”ihan itekseni”. Mutta uskaltakaa lähtee ja matkustaa, jos teille tulee siihen vaan mahdollisuus :)

Ja vielä olis muutama koulupäivä tän vuoden puolella jäljellä ja sitten alkais kauan odotettu joululoma, vaikkakin väkisin joutuu ja pitääkin valmistautua kevään kirjotuksiin jo pikkuhiljaa :) Ens kerralla voisin kertoo vähän jatko-opiskelusta ja sen erilaisista jutskuista ja siihen liittyvistä asioista :) Mutta nyt, oikein hyvää viikonloppua kaikille ja rentoutukaa, jos vaan voitte! :) Loppuun voisin heittää vähän kuvamateriaalia Ranskan reissusta! :)
Heippa :)

– A

 

Maanantai voi olla hyvä päivä :)

5.9.2016 Yleinen

Moikka!
Ja oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)
Kuten otsikko kertoo, aion jutskailla teille vähän mun kuluneesta maanantaista, joten eiköhän mennä!
Tänään on siis ollu yllättävän hyvä maanantai-päivä ja lähestulkoon suuresti ihmettelen, että miksi näin, mutta onneks välillä näinkin! Yleensä en tosiaan oo mikään maanantai-ihminen ja viikon alotus on sellasta tervan juontia, että tiistaita odottaa enemmän kun mielellään. Tällä kertaa ei kuitenkaan ihan niin oo tää päivä menny vaan tänään on ollu sellanen inspiraatiopäivä. Ihan sellanen tunne, että ”tänään on sellanen päivä, että haluun alottaa tai keksiä jotain ihan uutta ja erilaista”. Tähän mennessä en vaan oo vielä keksiny sitä ”uutta juttua”, mutta jos keksin jotain tosi hienoo ja kivaa mun mielestä, niin kerron siitä seuravassa postauksessa! :)

Mutta joo, ylipäätään vähän siitä, mitä mulle kuuluu, niin ihan hyvää :) kirjotukset jänskättää vähäsen, mutta kerran (jos toisenkin) se kirpasee. Ei mitään muuta ihmeellistä just oo meneillään, mutta kesällä tapahtu sitten sitäkin enemmän :) Josta päästäänkin kivasti aasinsiltana siihen, että kirjottelen tässä ihan lähipäivinä mun kesälomasta ja kesän tapahtumista tänne näin ja myös kuvia on sieltä hieman luvassa! :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin täältä tänään, lähipäivinä tiedossa lisää! :)
Heippaa! :)

 

Ärsyttävä keskiviikko?

25.5.2016 Yleinen

Hellou!
Kaikki lähti siitä, että puoli vitsillä tein jonkun persoonallisuustestin netistä, sillä muistan, että joskus psykan tunnilla on tullut opettajan ohjeistamana tullut tehtyä sellanen. No, päätin tehdä sellaisen. Ei siinä testissä sinänsä mitään ihmeellistä ollut ja vertailun vuoksi kahlasin nettiä läpi ja tein aika monen erikin sivun persoonallisuustestin, ihan vaan ajan kuluks ja huvin vuoksi.

Kun olin tehnyt ns. ”yhteenvedon” kaikista testeistä ja tarkastellut tuloksia yms ja tullut siihen tulokseen, että tulokset olivat pelottavan paikkaansa pitäviä, löysin jonkun sivun mitä kautta pääsi tekeen jotain ammatinvalintatestejä. Noh, olihan niitäkin pakko koittaa ja oikeestaan ehkä ihan hyväkin.. Muutaman testin kerkesin tekeen, kunnes tuli sellanen tunne, että ei hemmetti sentään, nyt riittää..

Siitä tuli melkeinpä ärsyttävä olo ja eniten ehkä turhautunut.. Ainakin mulle, koska mulla ei oikeesti ole mitään hajua, että mikä mä haluan olla tai mikskä mä haluisin tulla…
Äidistä opoihin tenttaa, että mikä susta tulee isona. Mä en tiedä! Ja mitä lähempänä lukion loppuminen on, sitä enemmän tulee sellanen olo, että voi tsiisus, en mä oikeesti tiiä…

Kun suurin ärsytys oli laantunut, keräsin taas ajatuksia kasaan ja totesin, että ei tää elämä oo niin vakavaa. Minä ja moni muukin, ketkä tuskailee tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, löytää varmasti oman ”punasen lankansa”. Jos mietin itse nyt, että missä kuvittelen itteni 10 vuoden päästä, niin voin sanoa, että päässä on vaan pelkkää tyhjää eikä ole mitään käsitystä siitä, mihin elämän polku vie ja kuljettaa. Täytyy vaan luottaa siihen, että oma juttu löytyy kyllä. Jos ei heti, niin erilaisten vaihtoehtojen jälkeen :)

Ei mulla tällä kertaa ollu oikeestaan muuta, halusin lähinnä vaan avautua aiheesta ja toivon, että ehkä joku teistäkin on paininu tai parhaillaan painii saman ongelman kanssa. Mutta juu, sellasia ajatuksia tänään! :)
Huomenna on taas päivä uus ja uudet kujeet, joten eiköhän valmistauduta myös pikku hiljaa perjantaihin ja piakkoin saapuvaan viikonloppuun!

Hyvää loppuviikkoa kaikille :)

Aluksi…

23.5.2016 Yleinen

Hellou…

Eli siis tämän blogisivun tarkoituksena on, että kirjottelen tänne erilaisia tarinoita tai tekstejä, (mutta kuitenkin tarinoiden muodossa), mitä fiiliksiä nyt ikinä tuleekaan ja mitä päässä millonkin liikkuu.
Mutta lähinnä ja päällimmäisin idea oli se, että haluan että en kirjota enää vain itselleni, tyylillä paperille kynän kera,vaan myös niin, että muutkin voivat lukea ajatuksiani ja tuotoksiani.

Toivottavasti tykkäätte! :)

~ a

Kohti kesää kovalla vauhdilla

23.5.2016 Yleinen

Moikka!

Ei ole taas pitkään aikaan tullut runoiltua tänne yhtään mitään ja tänään oli sellanen fiilis, kun kerrankin on taas aikaa, että nyt pitää kirjottaa :)

Aivan hirmusen nopeesti on aika taas menny! Justhan vasta lumet suli ja sää alko lämmitä ja nyt koivuissa on jo lehdet ja sääkin on niin lämmin! Voi vitsit, kuinka oonkaan oottanu sitä, että kun aamulla kävelee bussipysäkille, että kuulee lintujen laulavan :)

Mutta joo, mun elämä on ollu niin kiireistä nyt viimisen kuukauden ajan, että ei meinaa ite ees mukana pysyä! Mutta siitä huolimatta hyvää kuuluu, vaikka onkin välillä ihan sekasin päivistä :)

Oikeestaan tois hyvä fiilis kokonaisuudessaan: vihdoinkin yo-tulokset tuli ja olin tosi tyytyväinen omaan suoritukseen, vaikka sanotaankin (mikä lie myytti), että 2. luokalla kirjotukset alottavat kirjottaa huonommin kun 3. luokalla, joten ylitin ainakin itteni! Lisäks mun aivan mahtavalla teatteriporukalla on para aikaa menossa kevätnäytökset ja se on meille iso asia, että saadaan tehä sitä juttua, koska se vaan on meille tärkeetä ja koko se scene, kenen kans on tehny joulukuusta asti ”töitä” nuorisoteatterissa ja ollu osana sitä kokonaisuutta, antaa hyvää voimaa ja paukkuja vielä viimisillekin viikoille kouluun, joten kiitos siitä! :)

Toivottavasti tekin saatte voimaa ja tukee joltain tai jostain teille tärkeestä jutusta! :)
Hyvää loppu kevättä kaikille ja kouluja käyvät; vielä hetki, sit se on siinä, ja sit ketä töissä on; kyllä se loma sieltä kans tulee! :)

~ annika

Ihan tavallinen sunnuntai

28.2.2016 Yleinen

Hellurei!

Se olis sunnuntai 28. helmikuuta :)
Hyvillä mielin ja uutta puhtia täynnä on taas tähänkin sununtaihin herätty.
Talviset maisemat Etelä-Suomessa saa aikaan kauan odotetun talviloman tuntua.
Nyt voi rauhassa vähän mietiskellä ja nukkua seuraavan viikon pidempään, eikä tarvitse herätä niin aikaisin herätyskellon pirinään. En kuitenkaan ajatellut nukkua puolillepäivin, sillä siinä vaiheessa on jo päivä mennyt hukkaan.

Tällä kertaa en ole onnistunut hankkimaan itselleni röykkiöittäin ”must to do”- listaan asioita. Liian suunnitemallinen lomanvietto ei ole lomaa. Päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä lomasta tulee. Turha miettiä liikaa tekemistä, joita pitäisi tehdä. Siitä aiheutuu vaan aivan turhaa stressiä, ja kuka sitä nyt lomalla kaipaa? :)
Vaikkakin ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset jo kummittelee aivan lähiviikkoina, en aio ottaa liikaa stressiä siitäkään. Toki se jännittää, kun menee ensimmäistä kertaa hikoilemaan 6 tunniksi pulpetin ääreen, mutta eiköhän siitäkin selvitä, kaikki ajallaan.

Nyt, kun kerrankin on arkena vapaata, jää enemmän aikaa sellaisille asioille, joita ei välttämättä ehdi normaalisti arkena tehdä. Siispä aion viettää aikaa itseni kanssa ja tehdä asioita mistä tykkään, mutta joille ei ole tavallisesti aikaa, kuten valokuvaus, piirtäminen, spontaanit kävelylenkit ja yleinen ajavietto perheen kesken.
Toivottavasti Teillä on aikaa kaikkeen siihen, mistä tykkäätte ja mitä haluatte tehdä, vaikka Teillä ei nyt olisikaan lomaa. Kyllä arkenakin täytyy osata ottaa iisisti ja joskus täytyy osata myös hemmotella itseään. Mutta muistakaa viettää aikaa perheidenne kanssa ja laskea luurit pois käsistä, oikea maailma ei löydy sosiaalisesta mediasta ja erilaisista profiileista, vaan ympäriltä, välillä täytyy vain avata silmät ja katsoa ympärilleen :)

Mutta nyt toivotan kaikille oikein hyvää alkavaa viikkoa ja muistakaa nauttia, kevät sieltä kovaa vauhtia jo tulee.
Muistakaa olla ahkeria, mutta rajansa kaikella :)
Heissan :)