Selaat arkistoa kohteelle ajatukset.

Lauri Järvilehto – Tee itsestäsi mestariajattelija (kirja luettu)

6.5.2018 Yleinen

En ole pitkään aikaan oikein kirjoittanut mistään kirjoista. Tästä halusin kuitenkin kirjoittaa, koska se oli mielestäni suht inspiroiva. Kirja kertoo vastauksia kysymyksiin:

– Mitä ajatukset ovat ja mistä ne kumpuavat?
– Miten pystyt hallitsemaan ajatuksiasi ja ajattelemaan tehokkaammin?
– Millä tavalla ajatustesi tunteminen auttaa hallitsemaan stressiä ja synnyttämään roppakaupalla loistavia ideoita?

Aloittaessani kirjan pelkäsin vähän, että tällä kertaa nämä vastaukset ovat vähän outoja tai erikoisia, mutta jonkin matkaa lukiessani tajusin, että kyseessä on järkevä kirja ja ajatukset varsin luonnollisen tuntuisia. Sinänsä en juuri uutta oppinut, mutta sain jonkinlaisia vahvistuksia jo tiedostamilleni ajatuksilleni. Kaiken kaikkea ihan mielenkiintoinen ja inspiroiva kirja kaikille, jotka haluavat kehittyä.

Jos haluat tämän kirjan, voit ostaa sen Adlibrisistä (hintaan 16,60 €):

https://www.adlibris.com/fi/kirja/tee-itsestasi-mestariajattelija-9789513164843

Seuraavaksi siirryn lukemaan Sylvain Neuvelin kirjaa Heräilevät jumalat, joka on jatkoa kirjalle Uinuvat jättiläiset.

Illalla (nyt on 06.05.2018) tulee Leijonien jääkiekkoa telkkarista, muistakaa katsella! :)

Ajattelen, siis olen?

16.2.2018 Yleinen

Heippa!

Taas täällä. Ei ole irronnut sen suurempia aivotuksia pitkään aikaan, enkä väkisin ole halunnut yrittää pusertaa irti mitään, mutta nyt on taas sanottavaa. Ilman sen pidempiä jaaritteluita suoraan asiaan…

Olen huomannut itsessäni piirteen, joka aina silloin tällöin tuntuu ajavan minua itseäni hulluuteen. Ongelmakohta on omat ajatukset yhdistettynä ”ylimääräiseen” aikaan. Ylimääräisellä ajalla tarkoitan niitä hetkiä, kun tulee sellainen tilanne, että ehtii syventyä liikaa omien ajatusten pariin. En missään nimessä sano, että se olisi täysin huono asia; omien ajatusten selviminen on toisinaan ja hyvin useissa tilanteissa välttämätön prosessi. Toisaalta se voi olla myös pahasta, ainakin siinä kohtaa, kun ajattelu käy liialliseksi ja omilla ajatuksilla alkaa turhan mässäilyn ja vetvomisen. Syyllistyn tähän itse toisinaan todella pahasti ja hyvinkin stressaavassa mittakaavassa, mutta olen koittanut päästä siitä eroon,pelkästään itseni ja hyvinvointini kannalta.

No eihän kaikesta pääse irti mitenkään, sehän on selvää. Vaikka kuinka yrittää päästä eroon jostakin asiasta omassa mielessään, oli kyseessä sitten pieni tai isompi asia, niin tavalla tai toisella se on aina jotenkin mukana matkassa. Ehkä hieman tyhmää sanoa, mutta toisinaan toivon, että pystyisin olla ajattelematta mitään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vain unohtaa kaiken hetkeksi, ikään kuin laittaa kaiken paussille ja olla vain siinä hetkessä, mikä on käsillä juuri silloin, ja sitten, kun taas tuntuu siltä, niin palata asian pariin. Kyllähän se periaatteessa onnistuu, mutta ei kuitenkaan kokonaisvaltaisesti.

Tällaisia mietteitä tänään, huomenna taas uusi päivä.
Kiitos, jos jaksoit lukea! :)

Erkki Melartin – Minä uskon – (kirja luettu)

3.3.2017 Yleinen

Tämäpä oli mielenkiintoinen kirja! Paljon mielenkiintoisia mietelauseita, jotka herättävät ajatuksia. Kiitos pikkuveljelle lainasta! :)

Tässä muutama ote kirjasta:

”Ehkä me vain siksi epäilemme ihmeitten läsnäoloa, että ne joka hetki ympäröivät meitä.”

”Syvimmin rakastamme sitä, mikä on saavuttamatonta, kuten esimerkiksi – ihmissielua.”

”Se, mikä etupäässä tekee asunnon kodiksi, on vaimo, lapsi ja kirjat. On surullista nähdä, minkälaisilla vastikkeilla niitä täytyy koettaa korvata. Esimerkiksi: palvelija, kotieläin ja sanomalehdet.”

Seuraavaksi luen Ingmar Bergmanin kirjan Laterna magica.

Katkelmia valkoisen vaiheen päättymisestä

11.10.2016 Yleinen

27.6.2011, Maanantai, 11. päivä sairaalassa
”Painoni on laskenut taas. En tiedä pitäisikö iloita vai ei? Tavallaan haluaisin alle 30kg, mutta haluan myös kotiin.”

 9.7.2011, Lauantai klo 16:13
”En jaksa laskea monesko päivä sairaalassa… Mutta 3 viikkoa on jo tullut täyteen. En saa hetkeäkään rauhaa ja nämä ajatukset/äänet eivät koskaan kehu jos tottelen niitä… Ne vain käskevät lisää ja sanovat, että olen yksin ja epäonnistunut… Ja ne ovat niin vahvoja, että uskon niitä vaikka en enää edes haluaisi. Haluan eroon niistä. Haluan kotiin.”

11.7.2011, Maanantai klo 20:18
”Paino noussut 200g. Hassua kyllä, mutta olen helpottunut. En varsinaisesti siitä että se nousi, vaan siksi, ettei se noussut sen enempää.”

 12.7.2011, Tiistai klo: 19:04
”Ahdistus tuli taas, jälleen vaan kauheampana. Ajatukset alkoivat taas vyörytä ja sinkoilla. Käskivät satuttaa itseäni ja sanoivat etteivät äiti ja iskä halua minua kotiin. Lukittauduin vessaan ja koitin rauhoittua, mutta katseeni osui roskikseen… Se oli täynnä verta ja paperia. Sellaista ihan kirkkaan punaista. Se hetki oli jotenkin niin epätodellinen, etten enää tiennyt oliko verta oikeasti vai ei. Tuntui että olin ihan sekaisin. Ajatukset sanoivat, että se oli minun vertani, ja ne nauroivat, kun yritin etsiä kropastani niin suurta haavaa, että verta olisi tullut niin paljon kuin roskiksessa oli. En löytänyt sitä, mutta veri oli edelleen roskiksessa ja ne käskivät tehdä sen haavan. Hammastahnatuubissa on aika terävä kärkiosa, mutta minulle tuli pakokauhu ja juoksin hoitaijien kansliaan ja pyysin apua. Keskustelin hoitajan kanssa, ja roskis vaihdettiin koska en uskaltanut mennä vessaan. Hoitaja tutki sen roskiksen, ja siellä oli verta. En siis ole hullu. Ajatukset vain tekevät minut hulluksi.”

 16.7.2011, Lauantai klo 15:15
”Yksi hoitaja näytti minulle sellaisen jutun kuin mandalat. Niitä voi värittää. Hoitajat sanoivat että minun on hienoin mitä on koskaan täällä nähty. Kun on oikein huono olo, pitää syventyä siihen… Ja sitten siihen voi sukeltaa kun katselee tarpeeksi kauan, ja kun nousee takaisin pinnalle, pahat ajatukset ovat jääneet sisään vangiksi.”

 18.7.2011, Maanantai klo 13:50
”Huomenna pääsen käymään kotona koko yön verran ekaa kertaa sinä aikana kun olen ollut täällä. Puolet ajatuksistani on päättänyt jumpata koko yön kotona… Olen siitä niin ristiriitaista mieltä, että en todella tiedä jumppaanko vai en. Se selviää sitten.”

”Olen hukassa. Aina kun pääsen pikkulomille kotiin, minusta tuntuu kuin olisin muistivammainen, enkä tietäisi kuka olen… Astuisin ihan tuntemattomaan taloon ja alkaisin selvittää asioita itsestäni.. Nimeni… Ikäni… Perheeni…. Rahatilanteeni. Ihan kuin olisin itselleni tuntematon.”

 28.7.2011, Torstai klo 22:11, 1 kuukausi, 1 viikko ja 4 päivää sairaalassa
”Minusta tuntuu, että olen lukossa enkä tiedä mitä teen. Olen yksin etsimässä avainta, enkä edes tiedä onko tähän lukkoon olemassa sellaista. En enää tiedä mitä kuuntelen tai mitä teen. Mikä ajatus vie onnellisuuteen?”

 29.7.2011, Perjantai klo 9:28
”Uudessa sairaalahuoneessani on ikkuna, josta näkee ulos ilman että kiipeää ikkunalaudalle seisomaan. Nyt siihen tarvitsee vain kiivetä istumaan.”

 2.8.2011, Tiistai klo 15:27, 1 kuukausi, 2 viikkoa ja 5 päivää sairaalassa
”Koitan laihduttaa ja päästä kotiin samanaikaisesti, vaikka järki sanoo, että se ei johda mihinkään. Laihduttaja-ajatukset ovat niin kieroja keinoissaan välttää ruokaa. ’Itse’ en osaisi.”

 14.8.2011, Sunnuntai klo 10:37
”Viimeiset päiväni sairaalassa alkavat varmasti lähestyä! Ensi torstaina on hoitoneuvotelu johon tulee kaikki. Niin paljon ihmisiä keskittymässä vain minuun… En haluaisi mennä sinne. Mihin minua edes tarvitaan? Päättäkööt keskenään, ei minulla kuitenkaan ole mitään vaikutusvaltaa!”

”Minusta tuntuu, että vaikka pahat ajatukset hakkaavat vastaan, olen ensimmäistä kertaa –en niiden alapuolella- vaan samalla tasolla. Elämää ajattelen vaikeina hetkinä. Mitä olen saanut? Paljon: musikaalin, paikan haluamassani lukiossa, niin paljon läheisiä ystäviä ja perheen joka välittää. Mutta olen kääntänyt sille selkäni kuunnellakseni jotain, mikä on vienyt minut pohjalle ja kuoleman rajamaille. Niin monen rakkaan ihmisen sijaan olen kuunnellut paholaista joka kuiskii minulle vieläkin. Se kuiskii, mutta teen kaikkeni huutaakseni sen päälle. Minulla on suuri armeija ihmisiä puolellani. Minulla on armeijassa siellä jossain mukana myös oma tahto. Mutta paholainen on ihan yksin.”

”Vaikka pelkään, ja olen suurimman osan ajasta täysin neuvoton, niin sen tajuan, että olen tietämättäni taistellut pitkään elämää vastaan, ja nyt haluaisin lopettaa sen taistelun. Aika hassua tässä koko jutussa on, että ne ajatukset ovat alusta asti sanoneet, että jos teen nyt sitä ja tätä, niin sitten voin lopettaa. Kun olen tehnyt kaiken, tulee uusi tavoite jonka jälkeen ’voin lopettaa’. Myös osastolle jouduttuani ne sanoivat, että viikko syömättä ja sitten voin lopettaa ja päästä kotiin. Mutta ei se lopu. Olen ollut täällä kohta 2 kuukautta.”

 

Minut uloskirjattiin sairaalasta lopullisesti 18.8.2011.

 

Ärsyttävä keskiviikko?

25.5.2016 Yleinen

Hellou!
Kaikki lähti siitä, että puoli vitsillä tein jonkun persoonallisuustestin netistä, sillä muistan, että joskus psykan tunnilla on tullut opettajan ohjeistamana tullut tehtyä sellanen. No, päätin tehdä sellaisen. Ei siinä testissä sinänsä mitään ihmeellistä ollut ja vertailun vuoksi kahlasin nettiä läpi ja tein aika monen erikin sivun persoonallisuustestin, ihan vaan ajan kuluks ja huvin vuoksi.

Kun olin tehnyt ns. ”yhteenvedon” kaikista testeistä ja tarkastellut tuloksia yms ja tullut siihen tulokseen, että tulokset olivat pelottavan paikkaansa pitäviä, löysin jonkun sivun mitä kautta pääsi tekeen jotain ammatinvalintatestejä. Noh, olihan niitäkin pakko koittaa ja oikeestaan ehkä ihan hyväkin.. Muutaman testin kerkesin tekeen, kunnes tuli sellanen tunne, että ei hemmetti sentään, nyt riittää..

Siitä tuli melkeinpä ärsyttävä olo ja eniten ehkä turhautunut.. Ainakin mulle, koska mulla ei oikeesti ole mitään hajua, että mikä mä haluan olla tai mikskä mä haluisin tulla…
Äidistä opoihin tenttaa, että mikä susta tulee isona. Mä en tiedä! Ja mitä lähempänä lukion loppuminen on, sitä enemmän tulee sellanen olo, että voi tsiisus, en mä oikeesti tiiä…

Kun suurin ärsytys oli laantunut, keräsin taas ajatuksia kasaan ja totesin, että ei tää elämä oo niin vakavaa. Minä ja moni muukin, ketkä tuskailee tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, löytää varmasti oman ”punasen lankansa”. Jos mietin itse nyt, että missä kuvittelen itteni 10 vuoden päästä, niin voin sanoa, että päässä on vaan pelkkää tyhjää eikä ole mitään käsitystä siitä, mihin elämän polku vie ja kuljettaa. Täytyy vaan luottaa siihen, että oma juttu löytyy kyllä. Jos ei heti, niin erilaisten vaihtoehtojen jälkeen :)

Ei mulla tällä kertaa ollu oikeestaan muuta, halusin lähinnä vaan avautua aiheesta ja toivon, että ehkä joku teistäkin on paininu tai parhaillaan painii saman ongelman kanssa. Mutta juu, sellasia ajatuksia tänään! :)
Huomenna on taas päivä uus ja uudet kujeet, joten eiköhän valmistauduta myös pikku hiljaa perjantaihin ja piakkoin saapuvaan viikonloppuun!

Hyvää loppuviikkoa kaikille :)

Ihan tavallinen sunnuntai

28.2.2016 Yleinen

Hellurei!

Se olis sunnuntai 28. helmikuuta :)
Hyvillä mielin ja uutta puhtia täynnä on taas tähänkin sununtaihin herätty.
Talviset maisemat Etelä-Suomessa saa aikaan kauan odotetun talviloman tuntua.
Nyt voi rauhassa vähän mietiskellä ja nukkua seuraavan viikon pidempään, eikä tarvitse herätä niin aikaisin herätyskellon pirinään. En kuitenkaan ajatellut nukkua puolillepäivin, sillä siinä vaiheessa on jo päivä mennyt hukkaan.

Tällä kertaa en ole onnistunut hankkimaan itselleni röykkiöittäin ”must to do”- listaan asioita. Liian suunnitemallinen lomanvietto ei ole lomaa. Päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä lomasta tulee. Turha miettiä liikaa tekemistä, joita pitäisi tehdä. Siitä aiheutuu vaan aivan turhaa stressiä, ja kuka sitä nyt lomalla kaipaa? :)
Vaikkakin ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset jo kummittelee aivan lähiviikkoina, en aio ottaa liikaa stressiä siitäkään. Toki se jännittää, kun menee ensimmäistä kertaa hikoilemaan 6 tunniksi pulpetin ääreen, mutta eiköhän siitäkin selvitä, kaikki ajallaan.

Nyt, kun kerrankin on arkena vapaata, jää enemmän aikaa sellaisille asioille, joita ei välttämättä ehdi normaalisti arkena tehdä. Siispä aion viettää aikaa itseni kanssa ja tehdä asioita mistä tykkään, mutta joille ei ole tavallisesti aikaa, kuten valokuvaus, piirtäminen, spontaanit kävelylenkit ja yleinen ajavietto perheen kesken.
Toivottavasti Teillä on aikaa kaikkeen siihen, mistä tykkäätte ja mitä haluatte tehdä, vaikka Teillä ei nyt olisikaan lomaa. Kyllä arkenakin täytyy osata ottaa iisisti ja joskus täytyy osata myös hemmotella itseään. Mutta muistakaa viettää aikaa perheidenne kanssa ja laskea luurit pois käsistä, oikea maailma ei löydy sosiaalisesta mediasta ja erilaisista profiileista, vaan ympäriltä, välillä täytyy vain avata silmät ja katsoa ympärilleen :)

Mutta nyt toivotan kaikille oikein hyvää alkavaa viikkoa ja muistakaa nauttia, kevät sieltä kovaa vauhtia jo tulee.
Muistakaa olla ahkeria, mutta rajansa kaikella :)
Heissan :)

Joulu tulee!

16.12.2015 Yleinen

Moikkelis!(:

Se olisi joulukuu puolessavälissä. Ihan hirveän nopeasti aika meneekin, huhhuh.
Täytyy sanoa, että tämä Suomen sää ja ilmasto ei aivan sellaisia joulunalusaikoja ole tarjonnut kuin silloin, kun itse olin pienempi. Mutta joulufiilis ja -mieli alkaa aina siinä vaiheessa löytyä, kun tutut askareet ja siivoukset joulua varten käynnistyy. Eihän joulu ole kuin kerran vuodessa, joten eiköhän oteta kaikki ilo irti (:

Siitä tulikin mieleen, että joululahjat on varmasti joillakin jo hankittu ja toisilla ne vielä odottavat kaupan hyllyssä, mutta ei hätää, itsekin olen aivan vaiheessa :)
Minulle itselle lahjojen saaminen ei ole niin tärkeää, vaan mielestäni on niin ihana tunne antaa ihmisille lahjoja ja saada heidä aidosti iloisiksi ja onnellisiksi, vaikka kyseessä olisikin vain pieni juttu (:
On lahjojen saaminenkin mukavaa, mutta ei se joulun pääasia kuitenkaan ole. Uskon, että monelle perinteet ja kaikki ennen joulua tapahtuvat järjestelyt ovat tärkeä osa joulua. Samalla siinä tulee yhteenkuuluvuuden ja yhdessä tekemisen tunnetta, kun kaikki on yhdessä koolla. Joulu on kuitenkin yhdessä olon ja toisten ihmisten muistamisen juhla (:
Sekin tuo joulun tuntua, kun posti kantaa laatikkoon oikeita postikortteja, eikä pelkästään sosiaalisessa mediassa lähetettyjä viestejä hienoin hymiöin, mutta kukin tekee miten tuntuu parhaalta (:

Toivon kaikille hyvää joulunalusaikaa ja voimia viimeisiin työ- sekä koulupäiviin, enää ei paljoa ole jäljellä ja sitten saa vetää henkeä ja nauttia joulusta! (:

Heipsun!! :)

Mielen taistelukentällä

13.12.2015 Raamatusta

Mitkä asiat ovat meille tärkeitä? Jos katsomme viikon tai kuukauden päähän, ja tutkimme mihin aikamme on kulunut arjessa, se kertoo totuuden, niin simppeliä se vaan on. Saako tämän maailman huolet ja asiat täyttää päämme? Vai saako Raamattu täyttää sen ja uudistaa meidät? Miksi pitäisi jättää esim. salkkarien katsominen ja pyytää, että Herra anna mulle halu tulla sun eteesi viettämään laatuaikaa ja uudistaa mieli,- ajatus- ja tahtomaailma Jumalan sanalle kuuliaisiksi.

Väitteeni: Ei ole olemassa neutraaleja tv-ohjelmia ja sarjoja, jotka eivät vaikuttaisi siihen, miten ajattelen, toimin ja asennoidun. Jumalan sana vaikuttaa tervehdyttävästi koko olemukseemme. Sen tulisi antaa määrittää keitä olemme, eikä maailman, joka on paholaisen vallassa. Mihin perustan väitteeni?

Galatalaiskirje 5:16-17 (Raamattu kansalle)

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte.

Gal. 5:16 (Amplified Bible)

Mutta minä sanon, kulkekaa ja eläkää [jatkuvasti] [Pyhässä] Hengessä [herkkinä ja Hengen hallitsemina ja opastamina]; silloin ette varmasti tyydytä lihan himoa ja mielihaluja [jumalattoman ihmisluonnon].

 

Gal. 5:16-17 (Elävä Uutinen)

Totelkaa Pyhää Henkeä. Hän ilmoittaa teille, miten teidän on elettävä. Kun tottelette häntä, ette tee sitä, mihin vanha ja paha minänne teidät muuten ajaisi. Luonnostamme näet teemme pahaa ja taas pahaa – aivan päinvastoin kuin Pyhä Henki tahtoo. Mutta kun Pyhä Henki saa tahtonsa toteutumaan, teemme hyvää vastoin luontoamme. Nämä kaksi voimaa taistelevat meissä jatkuvasti vallasta.

Huomaatko, miten rikas Jumalan sana on? Kun välillä näkee vaivaa, ja tutkii eri käännöksiä, löytää uusia puolia tuttuihinkin jakeisiin. Amplified Bible ja Elävä Uutinen luo uutta syvyyttä jakeeseen kuusitoista soveltamalla sen arkeemme selkeästi: Meidän tulee siis olla tiiviissä yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa, jotta voimme vastustaa syntiinlangenneen ihmisen viettiä tehdä pahaa koska, jos emme vastusta vanhaa luontoamme, joudumme ansaan välittömästi. Meillä on siis selkeä taipumus tehdä vastoin Jumalan tahtoa.

Mutta mehän emme enää kuulu tähän maailmaan, emmekä enää tahdo totella paholaista! Joten Pyhä Henki rohkaisee meitä olemaan kuuliaisia Jumalalle ja vastustamaan paholaista ja kiusauksia. Vain hän voi antaa meille kyvyn elää pyhää elämää, käsittäen, että meidän ei ole pakko antautua syntiin vaan meillä on jo voitto Jeesuksessa! Huomaa, miten rohkaisevasti Amplified Bible sanoo, että kun päätämme alistaa tahtomme Jumalan alle, totella Henkeä, niin hän lupaa, ettemme varmasti tyydytä lihan himoa ja jumalattoman ihmisluontomme mielihaluja! Halleluja, mikä lupaus! Huomaamme myös, että on käynnissä kova taistelu siitä, saako paha luontomme vai Pyhä Henki johtaa. Miten tämä heijastuu elämäämme?

Olli Helenius: Pisin matka

“Sanoin sanottavani ja lähdin kauas pois/kylmän maailman syliin ylpeyteni toi/luulin että onnistun jälkeni peittämään/historiani mielestäni häivyttää/kuinkas kävikään.

Pisin matka on tulla luoksesi jälleen/pisin matka on tulla takaisin.

Aivan liikaa näin, sieluni vanheni/tieto lisäsi tuskaa, totuus satutti/meistä jokainen kaipaa, niin teen minäkin/tuntea taivaan kosketuksesi/tahdon pitää susta kii.

Pisin matka on tulla luoksesi jälleen/pisin matka on tulla takaisin/saanhan takaisin tulla luoksesi jälleen/saanhan luoksesi tulla takaisin.”

Kiitän sydämestäni Jumalaa tämän laulun tekijästä. Hän on hengellinen isoveljeni Olli Helenius. Tällaiset biisit ovat minulle todella rakkaita. Kun minulla oli kylmä vaihe uskonelämässäni asuessani Kokkolassa ja Olli julkaisi muistaakseni vuonna 2008 Aikalisä LP:n jolta tää löytyy, tästä tuli mun ehdoton suosikki. Niinä vuosina kuuntelin, lauloin ja itkin. Se vaikutti sydämessäni paljon ja tänään saan kiittää Jumalaa hänen kärsivällisyydestään ja armostaan, että olen saanut palata hänen luokseen. Siksi uskon sanojen ja laulujen voimaan, koska ne julistavat, halusimme sitä tai emme. Siksi itse rakastan tutkia biisien sanoituksia, rohkaisevatko ne minua kasvamaan suhteessa Jeesuksen kanssa.

Jokaisella on välillä vaiheita elämässään, jolloin menee heikommin uskossa. Silloin tärkeään rooliin asettuu seurakuntayhteys ja ystävät, jotka ovat Pyhällä Hengellä täytettyjä. He voivat nähdä tilamme, jos ovat läheisiä, vaikkemme sanoisi sanaakaan. Jokainen tarvitsee tukiverkoston, johon voi luottaa sata prosenttisesti, jotta voi puhua täysin avoimesti mitä oikeasti kuuluu, eikä tarvii pelätä koskaan, tuomitaanko ja torjutaanko minut. Seurakunnan tulisi olla paikka missä on rohkaiseva ilmapiiri, olit ollut poissa enemmän tai vähemmän aikaa. Kukaan ei ole niin pyhä, että voisi sanoa pärjäävänsä omin avuin, koska kun paholainen saa eristettyä uskovan, hän on helppo saalis. Meillä jokaisella on silti vastuu elämästämme ja valinnoistamme, emme voi syyttää muita vääristä päätöksistä. Mutta sen voimme tehdä, että hoidamme jumalasuhdettamme, rakastamme tutkia Jumalan sanaa, lähestyä Jumalaa, viettämällä aikaa hänen lähellään ja lähtemällä palvelemaan kotiseurakunnassamme. Tiedätkö mitä silloin tapahtuu? Se, että vanha, paha luontomme alkaa kuolemaan. Emme lähde jokaiseen houkutkseen mukaan, vaan tunnistamme ja torjumme ne Jeesuksen auktoriteetissa. Sitä on kristillinen elämä ja taistelu lihaa vastaan.

Aloitin päiväni keskiviikkona kiittäen ja palvoen kunnian Kuningasta suuresta pelastuksesta. Kohta koin olevani Hengessä hänen valtaistuinsalissaan, jonne minulla ei olisi koskaan ollut mitään pääsyä ilman Jeesuksen täydellistä sovitusta. Palvoin polvillani häntä, joka eroaa kaikista muista. Koin hänen valtavan, mittaamattoman suuren armonsa ja se sai sydämeni kunnioittamaan häntä. Jumalan pelko syntyy siis sydämissä, jotka ymmärtävät, että hän on pyhä ja täydellinen armo. Se saa arvostamaan syvästi suhdetta hänen kanssaan, kaikki mitä maailmassa on, menettää silloin merkityksensä. Siihen Herramme meitä tahtoo mielestäni opettaakin: Aivan kuten apostoli Paavali piti kaiken muun roskana Jeesuksen tuntemisen rinnalla. Uskon, että Paavali oli useita kertoja, kenties satoja kertoja, kokenut hetkiä, joissa hän oli Hengessä Jumalan valtaistuinsalissa palvomassa. Se muistuttaa sydämellemme, kuka on Herramme ja kenen omaisuutta olemme.

Filippiläiskirje 3:7-9 (Elävä Uutinen)

Nyt olen kääntänyt selkäni kaikelle sille, mitä ennen pidin suuressa arvossa. Olen pannut luottamukseni ja toivoni yksin Kristukseen. Kaikki muu menettää arvonsa, kun vertaan sitä aarteeseen, joka on omani siksi, että tunnen Jeesuksen Kristuksen, Herrani. Olen työntänyt kaiken muun arvottomana syrjään omistaakseni vain Kristuksen ja saadakseni olla yhteydessä häneen. Enää en kuvittele pelastuvani siksi, että olen hyvä ihminen, tai siksi, että noudatan Jumalan lakeja vaan uskon, että Kristus yksin pelastaa minut. Jumala hyväksyy minut yhteyteensä, koska turvaudun yksin Kristukseen ja siihen, että mitä hän teki puolestani.

Eikö ole selkeää? Miksi sitten maailma saisi viedä aikaani valtavasti, joka tuottaa vain tuskaa, ahdistusta ja toivottomuutta? Pysyvää onnellisuutta ei vain löydy maailmasta, vaan ainoastaan henkilökohtaisesta suhteesta Luojaamme. Itsekin kun taistelin sen kanssa, että miksi tykkään katsoa tv:tä, sarjoja ja elokuvia enemmän kuin lukea Jumalan sanaa, tajusin Pyhän Hengen avulla myöhemmin, ettei minulla ollut läheistä suhdetta Jeesuksen kanssa. Parempi vain nöyrtyä myöntämään se ja katua, tehdä mielenmuutos. Kun tunnustamme syntimme, että aikamme on mennyt aivan joutavaan, ja pyydämme Jeesukselta anteeksi sydämestämme, hän antaa anteeksi. Hän antaa meille voiman ja tahdon iloita suhteestamme häneen. Se on valtavaa armoa! Kiitos Jumalalle siitä.

Jesaja 30:18 (Kirkkoraamattu 1992)

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Tää jae puhuu minulle tällä kertaa näin, että Herramme odottaa mahdollisuutta olla meille armollinen. Se edellyttää meidän päätöstämme astua hänen läsnäoloonsa. Hän ei koskaan pakota meitä siihen. Jos muut asiat syrjäyttävät suhteemme häneen, hän ei voi osoittaa armoaan, niin kuin tahtoisi. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Tahdommeko me häntä yhtä paljon, kuin hän meitä? Hän janoaa olla jatkuvasti lähellämme! Jos opit arvostamaan suhdettasi häneen, saat kokea hänen uskollisuuteensa, johdatuksensa ja luotettavuutensa vaikeissakin olosuhteissa. Millaiset uskovat ovat Jumalan voimakkaasti käyttämiä? Sellaiset, jotka ovat hänen ystäviään, joille hän paljastaa salaisuuksia, joita ei voi kaikille kertoa. Tahdotko tulla Jumalan ystäväksi? Ollaan rehellisiä, tahdommeko asettaa hänet todella elämämme keskipisteeksi, vai turvaudummeko hänen apuunsa vain silloin kun olemme pulassa? Sellaisia uskovia Herramme itkee. Hän tahtoisi olla heidän läheisiä ystäviään, jos he vain suostuisivat pistämään hänet prioriteeteissa ensimmäiseksi. Jakeen lopussa viitataan niihin, jotka kärsivällisesti odottavat häntä. Heitä kutsutaan autuaiksi eli Jumalan hyväksymiksi ja syyttömäksi julistetuiksi. Siihen liittyy siis syvä jano nauttia hänen läheisyydestään. Onko meillä aikaa hänelle? Onko kalenterimme niin täynnä, ettemme ehdi olla hänen lähellään? Ovatko muut asiat minulle rakkaammat kuin Pelastajani?

Pelastus on suuri lahja. Ihmisen osa on lopultakin pieni, verrattuna Jumalan osaan. Mutta koska meillä on vapaa tahto, voimme pilata senkin osan, emmekä voi syyttää siitä kuin itseämme, jos niin teemme, valitettavasti. Siksi meidän todella kannattaa miettiä, mitä kylvämme ajatuksiimme, mieleemme ja tahtoomme. Ruoki hengellistä olemustasi, niin kasvat vahvaksi Jumalan lapseksi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.. T. Jukka

Ollakko vai eikö olla…

1.3.2015 Yleinen

Heissulivei!
Tyhjentävä viikonloppu, ei voi muuta sanoa.
Aika on mennyt toisaalta liian nopeasti, mutta joidenkin asioiden puitteissa aivan liian hitaasti.
En ole päässyt puusta pitkään asian suhteen, joka minua on nyt kaivellut jo jonkin aikaa. Sen sijaan olen miettinyt juttuja, vailla päämäärää, ja se alkaa tuskastuttaa hieman.. Onko tämä sittenkin mahdollisuus vai onko se koitumassa ikäväksi kompastuskiveksi ja esteeksi jonnekin..? Kuka tietää..
Käykö teille ikinä niin, että odotatte, että se joku laittaisi teille viestiä tai tms.? Oletteko sitä mieltä, että toisen osapuolen pitäisi tehdä aloite vai teettekö sen itse? Onko sillä ylipäätään teille mitään merkitystä? Olisi kiva kuulla teidän muiden ajatuksia ja mielipiteitä tähän asiaan. :)

Olen niin kahden vaiheilla, toisaalta en haluaisi olla kertomatta, mutta jossain tuolla on se suuri mörkö, joka yrittää väkisin pelotella minua ja ottaa yliotetta ajatuksistani. Järki ja tunteet käyvät edelleen kahnausta erinäisten taisteluvälineiden kera.. Kumpi on teidän mielestänne tärkeämpää tällaisissa tilanteissa..?
Olen rajapyykillä, enkä tiedä, minkä suunnan valitsen. Minulle muiden mielipiteet eivät ole ratkaiseva tekijä, vaan ne ovat ikään kuin työkalu, jolla saatan saada avattua uusi ovia asioihin..
Jos Teillä, on jotakin, mistä olisi apua, neuvoja tai vinkkejä, niin kuuntelen mielelläni. Kommentit ovat muutenkin tervetulleita ja vastaan niihin tietysti, jos sellaisia tulee!:)
Hyvää alkavaa viikkoa :)
truth is...

Este vai pelkkä hidaste?

24.8.2014 Yleinen

Musiikki, hiphoppi. Paljon puhuttu aihe juuri nyt.

Olisiko maailma hiljainen paikka ilman musiikki? Olisiko maailmaa ollenkaan jos ei korviin kantautuisi sointuja? Olisin kuollut ilman musiikkia. Se merkitsee minulle enemmän kuin kenellekkään kerron.

En ymmärrä nuotteja, en ymmärrä sointuja, en osaa soittaa instrumentteja, en osaa laulaa. Enkö siis saa nauttia musiikista samalla tavalla kuin muut?

Olympiastadion, Cheek. En käy keikoilla, eilinen oli kolmas kerta kun olen keikalla. En sano ettenkö olisi nauttinut illasta, nautin, paljonkin, enemmän kuin näytin ulospäin. Nautin yhtä paljon kuin kotona kun kuuntelen lempimusiikkiani. Olenko viallinen vai vain erilainen?

Enkö saa käydä keikoilla koska en tanssi ja huuda niinkuin moni muu? Enkö saa nauttia keikasta omalla tavallani? Minusta ei ole mitään merkitystä missä, milloin tai kenen kanssa kuuntelet lempiartistiasi, oli se sitten kotona yksin tietokoneelta, stadionilla huippulaitteista tuhansien ihmisen kanssa, kavereiden kanssa pienestä kaiuttimesta. Sillä ei ole merkitystä minulle. Se mitä sisälläni tunnen kun musiikki kuuluu, se on se tärkein.

Mun oli pakko kirjottaa tästä koska tunnen ettei moni ymmärrä minunlaisiani ihmisiä. Kuten olen aiemminkin sanonut, olemme kaikki yksilöitä ja kaikki tuntevat eritavalla asiat. En ollut edes menossa cheekin stadion keikalle, sain liput viikko sitten huippu paikalta. Kiitän ihmistä joka antoi ne ja mulla ei oo tarvetta kehuskella keneltä ne sain vaikka kaikki tietävät hänet. Pidin asian omana tietonani ja arvostin hänen tekoaan omalla, hiljaisella tavallani.

Pääsin paikan päälle ja katsoin että minun katsomooni ei ole edes jonoa portilla. Näin eri gengren edustajia ja artisteja, julkkiksia. Näin heidät mutta mitä todellisuudessa näin? Tavallisia ihmisiä jotka tekevät omaa työtään, heidän työnsä on vain näkyvämmällä paikalla kuin meillä ’tavallisilla’, olenko siis huonompi vaikka teen paskaduunia, koska minulla on päässä vika, koska olen erilainen, koska en nauti olla huomionkeskipisteenä. Omasta mielestäni en ole, olemme kaikki samanarvosia vaikka tekisimme mitä työtä tahansa.

Jos kysyisin näiden artistien mielipidettä asiaan, en edes haluaisi tietää vastausta, koska se olisi sama asia kuin menisin joltakin tuntemattomalta kysymään samaa asiaa. Koska edelleenkin olemme samanarvoisia. En tiedä mitä artistien päässä liikkuu, en tiedä mitä kenenkään päässä liikkuu, itselläni lähinnä silmät.

Halusin vain kertoa teille että vaikka minunlaiseni ovat hiljaisia, näyttävät ulospäin synkiltä tai tunteettomilta. Me emme ole, minä tunnen kokoajan, en ole tunteeton, osaan nauttia keikoista mutta omalla hiljaisella tavallani oman pienen pääni sisällä. Toivoisinkin että te jotka uskallatte mennä eturiviin hyppimään ja huutamaan ja nauttimaan omalla tavallanne  keikasta, antaisitte silti meille muillekkin oikeuden nauttia omalla tavallamme. Se että istuin hiljaa ja katsoin vain koko keikan läpi. Ei tarkoita ettenkö olisi ollut ihan kikseissä, en vain näyttänyt sitä. Sei tarkoita että eteeni saa tulla hyppimään ja huutamaan niin että minä en näe omalta istumapaikaltani muutakun jonkun selän. En saanut nauttia niinkuin olisin halunnut. Se harmittaa, ja kiitos vian päässäni ajattelin että en ole oikeutettu näkemään tätä spektaakkelia koska en uskalla nousta seisomaan muiden rinnalle. Asia ei saisi olla näin… Mutta olen hyväksynyt omat tapani enkä ajattele että menetän jotain jos en nyt tee samaa mitä muutkin.

Pyydänkin vain että keikoilla arvostaisitte minunlaisiani ja antaisitte meillekkin mahdollisuuden nauttia omalla tavallamme. Kukaan ei ole samanlainen tai tunne samoin, minä satun olemaan minä, en suurempaa, en pienempää, vain minä. Tiedän omat rajani ja tunteeni enkä ymmärrä miksi minun pitäisi muuttaa tapaani toimia että saisin nauttia elämästä. Voin nauttia kaikesta samalla tavalla kuin tekin, mutta eritavalla kuin te, omalla tavallani. Hiljaisuudella. Mulla olis paljon sanottavaa musiikista koska se on ainut elämäni valo, mutta en kyllästytä lukijaa enempää vaan lopetan tähän, toivottavasti sinä ymmärrät edes vähän minua.

Teitpä sitten omaa työtäsi, opiskelet tai olet työtön, kerro ajatuksesi mulle niin ymmärrän ihmisiä taas vähän enemmän kuin ennen. Haluaisin ymmärtää mieltä mutta se on vaikeaa kiitos mielenterveyden. Siksi pyydänkin teiltä apua siinä, jätä kommentti, kerro mitä ajattelet. Se merkitsee minulle todella paljon, kiitos kun jaksoit lukea tämän loppuun asti (:

Hän tietää miltä se tuntuu
Kun hiljaisuuteen jää
Ja savuverhon sameaan huntuun
Kaikki entinen häviää

Mutta niin kauan kuin hän kulkee
Elämä jättää jälkiään

Kaija Koo – Niin kaunis on hiljaisuus