Selaat arkistoa kohteelle äitienpäivä.

9.5.2016 Yleinen

Kiitos kaikille onniteluista <3 Lämmittää mieltä kovasti.

Täällä on nyt vietetty jo ensimmäinen äitienpäivä, vaikka täytyy myöntää, että se tuntui ihan päivältä muiden joukossa. Tähän asti jokainen päivä on tainnut olla minulle äitienpäivä. <3

Meille kuuluu oikein hyvää. Pikkumies sai viime viikolla ensimmäisen kipsin jalkaansa. Hän oli kovin reipas, nukkui koko kipsauksen ajan. Ylihuomenna on edessä kipsinvaihto ja samalla reissulla saamme käydä kylvettämässä pojan sitten lastenosastolla. Kotonahan tuo kylvettäminen ei oikein onnistu tosiaan sen kipsin kanssa, joten on tosi kiva että sairaalassa tämä asia on sitten järjestetty. Poika syö todella hyvin. Ollaan naurettukin jo monta kertaa sitä, miten päivittäin syödyn maidon määrä kasvaa. :) Meillä mennään nyt pelkällä korvikkeella. Oma maito on semmosta liurua, ja kun poika on tottunut syömään pullosta jo sairaalasta asti niin imetys oli melkoista huutoa. Muutaman kerran sitten pumppasin maitoa pulloon ja annoin pullosta rintamaitoa, mutta kun se on semmosta liurua niin ei poitsu ollu kovin tyytyväinen. Ja sitten päätin, että miksi kiusaan poikaa tuolla. Ihan varmasti hän kasvaa myös korvikkeella (onhan serkkunsakin kasvaneet) ja itselleni on pääasia, että poika on tyytyväinen ja saa mahansa täyteen. Nyt meillä sitten nukutaan yötkin hyvin. Viime yönä syötiin klo 23, klo 2,30 ja 5.30. Itekin on paljon virkeämpi olo, kun saa nukuttua tuommoisia 3tunnin pätkiä joka yö.

Puolisoni oli viime viikon ja on tämänkin viikon sairaslomalla. Kyllä sekin on melkoista showta. Hän on oikeutettu isyyslomaan, mutta saamme Kelaa varten jonkun lapun vasta sitten kun tämä adoptioprosessi lähtee liikenteeseen. Viime viikon lopulla haimme maistraatista virkatodistukset jotka meidän pitää nyt sitten toimittaa adoptiotoimistoon. Ihan jännä nähdä kuinka kauan tässä seuraavassa projektissa sitten menee. Mutta pääasia on, että poika voi hyvin ja ilman virallisia papereitakin me olemme perhe ja poika on myös puolisoni. :)

Ilmatkin ovat olleet aivan mahtavat, joten olemme päässeet joka päivä ulkoilemaan. On muuten ollut aivan ihanaa päästä kävelemään tuonne ulos. Ei tarvitse pelätä, että vauvalle kävisi jotain ja liitoskivutkaan eivät vaivaa. Mutta onhan tuo kävely vielä semmoista köpöttelyä, mutta kyllä se tästä. ;) Nauttikaahan tekin auringosta! <3

Äidille ❤️

8.5.2016 Yleinen

Ä niin kuin Äiti

Tulevan äitienpäivän teemalla aloitimme tutustumisen Ä-kirjaimeen lämmittelyleikillä. Äidin hillopurkki -leikissä valitsimme yhden osallistujan, joka meni toiseen päähän luokkaa kuin muut leikkijät. Tämä kuiskasi opelle mikä hillopurkki äidillä oli, esim. lakka, mansikka tai mustikka. Muiden tehtävänä oli tämän jälkeen huutaa eri hillojen nimiä, kunnes kuuluu oikea hillo. Tällöin hippa lähtee ottamaan muita kiinni. Ensimmäisenä kiinnijäänyt oli uusi hippa. Kokeilimme eri liikkumistapoja.

imageimage

Kun olimme lämmitelleet hyvin leikkimällä, ope sanoi, että on aika hieman loruilla. Tällä kertaa runot olivat Marsa Pihlajan kirjasta Äiti, josta ope oli valinnut kuusi lorua… Heitimme noppaa vuorotellen ja lausuimme open kanssa runoja. Tässä muutama mukana ollut runot, loput voit lukea Pihlajan kirjoittamasta ja Katri Kirkkopellon kivasti kuvittamasta kirjasta.

aiti

”Äiti on lähellä, lämmin on syli. Ja vaikka katsoisi kuinka kauas avaruuden yli, ei kukaan voi olla niin hellä ja soma kuin lapsen äiti ikioma!”

”Äidin mielestä pyykkipäivä on päivistä parhain, etenkin jos nousee aamulla varhain. – Niinpä meidän lakanat, paidat, pyyhkeet ja sukat tuoksuvat narulta poimittaessa raikkailta kuin kukat! Hiirikin äidistä mallia ottaa, sillä hiiriemonkin pesue vaatteita aikalailla sottaa!”

Runojen ja nopanheiton jälkeen palasimme leikin pariin, kun äiti oli nukahtanut hillopurkin viereen. Musiikin soidessa ja äidin nukkuessa yksi leikkijöistä kävi nappaamassa hillopurkin (esim. pieni pyyhekuminpala) ja piilotti sen nyrkkinsä sisään. Kun musiikki lakkasi muut leikkijät istuivat tuoleille ja laittoivat kätensä selän taa. Tämän jälkeen äiti heräsi ja lähti kiertämään leikkijöitä silmiin katsoen, yrittäen löytää hillopurkkivarkaan. Mikäli kenenkään pokka ei pettänyt tai varas ei muuten selvinnyt, niin seuraavaksi ”äiti” kiersi leikkijät läpi siten, että nämä laittoivat nyrkit eteensä. Yleensä tässä vaiheessa varas löytyi ja leikki aloitettiin uudestaan.

image image

Ekan tunnin lopuksi ope luki Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston kirjoittamasta Lasten omasta vuosikirjasta äitienpäivään liittyvän tarinan. Hannan äitienpäivälahja -kertomus oli tosi hauska ja ihana.

1415281369_lasten_oma_vuosikirja

Toisella tunnilla keskityimme Ä-kirjaimeen tutustumiseen. Ope kertoi, että leikitään Ä-kirjaimeen, tavuihin ja sanoihin liittyviä leikkejä – me olimme aika innoissamme. Pääsanat-leikissä jokainen sai otsaansa Ä-kirjaimia sisältävän sanan. Jokainen sai myös listan, jossa oli kaikkien lasten nimet ja sanalista kaikista leikissä mukana olevista sanoista. Tavoitteena oli etsiä mitä sana oli kenelläkin ja yhdistää listalla olevat nimet oikeaan sanaan viivalla…

image

image

Seuraavaksi pääsimme tutumman leikin pariin, kun pelasimme Onko meistä sanaksi-leikkiä. Tällä kertaa mukana oli Ä-kirjaimella alkavia kaksitavuisia sanoja. Alkutavukortit jaettiin luokassa tuoleilla istuville. Puolet leikkijöistä taas meni käytävään ja heille annettiin sanojen lopputavut. Kävimme vuorotellen kysymässä ja etsimässä oikeita sanoja. Mikäli oikeaa paria ei löytynyt, piti poistua takaisin käytävään eri liikkumistavoilla.

image

Tämä leikki löytyy Lukuja liikkuen ja tavuja touhuten -kirjasta, joka sisältää paljon toiminnallisia harjoituksia matematiikkaan ja äidinkieleen.

lukuja_liikkuen_tavuja_touhuten-logo

Viimeisenä tehtävänä oli vihkotyö ja äitienpäivärunon keksiminen. Vihkoihin teimme tutusti Ä-kirjaimen suureen kokoon ja harjoittelimme kirjainta myös useamman rivin lisää. Piirsimme myös kuvan unelmien äitienpäivästä. Runoihin keksimme kolme omaa äitiä kuvaavaa sanaa (adjektiivia). Runot liitettiin myöhemmin äitienpäiväkortteihin.

image image image image image image image image

Onnea äiti!

Äidille itsetehdyt lahjat ovat varmasti mieleisiä. Onnittelujen kera päätimmekin antaa äideille lahjan, jossa olimme tehneet kaiken itse. Massasta valmistimme äidille rintaneulan muotin avulla. Värit suunnittelimme ja maalasimme äidin lempisävyjen mukaan. Näin hienoja äidin rintaneuloista tuli…

image

Seuraavaksi valmistimme äidille kortin. Valitsimme pöllö tai lintu aiheista. Värit jokainen sai valita itse. Hellyyttävistä korteista, joissa äiti ja lapsi halaavat, tuli tosi kivoja…

image

Kirjoitimme kortteihin onnittelut äidille ja lisäsimme puhtaaksi kirjoittamamme runot niihin. Runojen fontin saimme myös valita itse.

Lopuksi vielä vähän taittelua. Rintaneulaa varten tarvitsimme rasian, joka syntyi paperiarkista taittelemalla.

image image

Kortit sujautimme taas kirjekuoreen, jonka valmistimme paperiarkista yksinkertaisin taitoksin.

image

PALJON ONNEA KAIKILLE ÄIDEILLE! ???

Hyvää äitienpäivää!

8.5.2016 silkkisiipiä

 

äitienpäivä2 äitienpäivä

Nämä kaksi keijukaista toivottavat hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja kaikille meille, joilla on joku jota muistaa äitienpäivänä.

Selviytymistä ja terapiaa

13.5.2015 Yleinen

Minä selvisin. Niin, selvisin viime viikonlopusta. Loppuviikosta oli jo melko ahdistava olo,  kun media vaan syöksi äitienpäivähehkutusta. Kun lehdistä saa kaksi viikkoa ennen itse H-hetkeä lukea mainoksia äitienpäivälahjoista ja muusta, niin alkaa se hieman ahdistamaan. Itse äitienpäivä olikin astetta helpompi mitä luulin. Facebook ei täyttynyt kavereiden äitienpäivähehkutuksista. Osa jopa yllätti toivottamalla hyvää äitienpäivää niillekin jotka ovat lapsensa menettäneet tai eivät ole koskaan lasta saaneet. Jotenkin se tuntui siinä tilanteessa hyvältä. Itse koin kuitenkin enemmän omakseni tuon Lapsettomien lauantain. Se oli meidän perheelle tärkeämpi päivä, kuin äitienpäivä. Koitin tehdä lapsettomuutta näkyväksi ja rohkaistuin jakamaan myös kuvan meidän taipaleesta (ultrakuva, arkku ja kynttilä). Minulle tuli siitä hyvä olo. Olin ylpeä siitä, että uskalsin jakaa meidän lapsen kuvan muillekin.

Viikonlopun aikana pohdin paljon sitä miten tabu tuo lapsettomuus oikein on. Todella harva uskalsi tykätä minun jakamista teksteistä saatikka että se olisi herättänyt jotain keskustelua. Olen kuitenkin todella iloinen niiden parin ystävän puolesta jotka uskalsivat jakaa tekstin tai julkaista päivityksen Lapsettomien lauantaina. Kiitos! <3 Olin myös kovin pettynyt siihen, että paikallislehdet olivat kovin nihkeitä kirjoittamaan mitään juttua lapsettomien lauantaista. Toivon, että tässäkin tapahtuisi muutos ja asioista alettaisiin puhumaan myös mediassa avoimesti, jolloin asia ei olisi enää niin tabu ja ihmiset uskaltaisivat puhua tästä vaikeasta asiasta. Mutta lapsettomien lauantai jää aina äitienpäivän jalkoihin, koska äitienpäivästä on tullut niin kaupallinen juttu ja lapsettomuudesta on vähän vaikea saada kauhean kaupallista. (apteekit ja lapsettomuusklinikathan vois tietty tehdä jotain näkyvää alennuskampanjaa ;) Viikonloppuna juttelimme paljon Käpy ry:n Facebook-sivuilla äitiydestä. Oli jotenkin ihanaa huomata, että moni muukin pohti sitä onko hän äiti vai ei, kun lapsi on kuollut jo raskausaikana. Joku kirjoittikin sitten todella kauniisti, että äiti on jo heti silloin kun lapsi ilmoittaa tulostaan. Äiti tarjoaa lapselle turvallisen paikan kasvaa ja kehittyä. Tottahan se on. Pitkästä aikaa myös oma äitiys vahvistui, vaikka eihän se koskaan tule olemaan samanlaista kuin että saisi kuulla sen oman lapsen kutsuvan minua äidiksi, tai että lapsi kietoisi kädet kaulalleni jne. Mutta olen ylpeä pienen enkelivauvan äiti <3

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa psykiatrian polilla juttelemassa sairaanhoitajan kanssa. Todellinen turhautuminen. Kun se ei toimi niin se ei toimi ja piste. Seuraava käynti laitettiin heinäkuun lopulle, mutta voi olla että me ei olla sillon täällä joten joudun varmaan sen perumaan. Toista oli kuitenkin eilinen vierailu seurakunnassa papin juttusilla. Vähän jännitti, kun en tiennyt mitä odottaa, mutta se oli oikein miellyttävä kohtaaminen. Yksi suurin ero eilisen käynnin ja psykiatrian polilla käynnin välillä oli suhtautuminen meidän vauvaan. Psykiatrian polilla meillä ei ollut vauvaa vaan pelkkä sikiö, kun taas eilen meillä oli vauva ja sillä vauvalla oli kutsumanimi. Ensimmäistä kertaa tuli olo, että joku muukin ymmärtää sen, että meille tuo vauva on tosi. Se tuntui niin hyvältä, että nytkin kirjoittaessa kyyneleet tulee silmiin. Olen siis todella iloinen siitä, että menin juttelemaan papin kanssa. Ja saan mennä vielä uudestaankin. :) Kun kotona kerroin tuosta käynnistä huomasin miten puolisonikin silmät kostuivat kyynelistä. <3

Ystäviä ja äitienpäivä

11.5.2015 Yleinen

Taas on palattu reissuilta normaali arkeen. Vappureissun jälkeen ehdin jopa kaksi vuorokautta pyörähtään kotona, ja taas oli reissuun lähtö edessä. Tällä kertaa työnmerkeissä koulutukseen Vantaalle. ”Etelän” eli Vantaan matkat ovat siitä mukavia, että samalla ehtii tapaamaan ystäviä ja perhettä. Ei ehdi hotellikuolemakaan, niin kovasti yllättämään. Tiistaina olin hotellilla vasta illalla kymmenen aikaan ja onnekseni sain huoneen aivan käytävän päästä pihan puolelta. Univammaisena ihmisenä ajattelin heti, että jes, nyt on rauhallinen sijainti sekä pimennysverhot, joten taatusti saan nukuttua. Mitä vielä! Peitto oli aivan liian ohut! Kuulostaa aivan hullulta, mutta tälläiselle herkkäuniselle ihmiselle on tärkeää, että kaikki osaset loksahtavat kohdalleen. Seuraavana yönä ryöväsin sitten peiton toisestakin sängystä, nukuin kahden peiton alla ja sain nukuttua oikein hyvin.

Vantaalla kerkesin tapaamaan yhtä siskoani ja paria kaveriani. Ensimmäisenä päivänä käytiin sushilla Jumbossa. Siitä on tullut jo aivan vakio, koska täällä meillä kotona ei juurikaan sushiravintoloita näy ja välillä minulle tulee oikein sushihimo. Onneksi sitten Vantaalla saan sen tyydytettyä. Seuraavana iltana vietin aikaa ystäväni kanssa oman hotellin ravintolassa ja naapurihotellin baarissa höpötellen ja vaihtaen kuulumisia. Oli oikein mukavaa pitkästä aikaa nauraa niin, että posket on kipeinä. Oikeastaan ainoat asiat mitä etelässä kaipaan ovat ystävät, perhe ja aikainen kevät. Koulutus meni melko mallikkaasti. Alun jännityksestäkin pääsin jo yhden harjoituksen jälkeen eroon. Jännä juttu kuinka sitä aina jännittää, vaikka tietää osaavansa asiat. Kertauskoulutusta kesti kolme päivää, jonka jälkeen oli aika suunnata kohti kotikaupunkia.

Vantaalla hyppäsin bussiin ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Veljen luokse kävellessä sitä taas muistui mieleen kuinka kaunis kaupunki  Hämeenlinna onkaan: Vanajavesi halkoo kaupungin, linna veden äärellä, paljon vihreää ja muutenkin kaupunki on sopivan pieni. Harmi ettei siellä ole minun alan töitä, koska voisin muuttaa sinne takaisin. Sama vau-efekti tuli sunnuntaina takaisin päin kävelessä, kun oli pilvetön aamu ja kävelin vanajaveden rantaa linnaa vastapäätä kohti linja-autoasemaa. Kyllä vaan on kaunista ja niissä maisemissa sielu lepää. Toki kaunista on täällä kotonakin tuntereita ihastellessa. Perjantai menikin sitten veljen ja serkun luona ja olikin oikein mukava nähdä heitä ja heidän lapsiaan. Lauantaina kävin äitini luona ennakoivalla äitienpäivävieraillulla. Ihan hävettää myöntää että edellisestä kerrasta Hämeenlinnassa taitaa olla lähemmäksi vuosi. Toki tuhat kilometriä välissä vaikuttaa vierailujen määrään.

Äitienpäiväaamu alkoi reippailulla linja-autoasemalle ja siitä kohti Helsinki-Vantaata. Lentokentältä koneeseen kohti kotia ja kotona olinkin jo puoli yhden aikaan. Kyllä nämä etä-äidin äitienpäivät ovat sitten ankeita. Vanhempi lapsi sentään soitti ja onnitteli, mutta nuoremmasta lapsesta ei kuulunut mitään koko päivänä. Edelleen myöskin harmitti, etteivät lapseni saaneet tulla äidilleni viikonlopuksi. Jotain hyvääkin kuitenkin äitienpäivään mahtui: kotona miehen nuorin lapsi odotti itsetehdyn lahjan ja kortin kanssa. Sitä en todellakaan osannut odottaa, mutta se lämmitti kyllä mieltä. Kiireellä sitten tytölle tekemään kampausta kaverisynttäreille. Eihän se meinannut aluksi onnistua ollenkaan, mutta lopulta sain jotain aikaiseksi. Seuraavaksi anopille kakkukahville. Kakkukahvien jälkeen tyttöä viemään sinne synttäreille, jossa piti tietysti itsekin sitten ottaa kahvit ja vaihtaa kuulumiset. Tytön kampaus kesti menossa mukana siedettävästi jopa lähes tunnin. Vauhdilla kotiin, pihan haravoimista ja paviljongin kesäkuntoon laittamista. Pihasta ehkä neljäsosa ehdittiin eilen haravoimaan. Iso piha on mukava asia, muttei sillon kun se täytyisi haravoida. Tämän jälkeen nyrkkeilytreeneihin, jotka olivat yhtä mukavat kuin aina ennenkin. Illan päätteeksi vielä sauna ja elokuvaa telkkarista.

Tänään aamulla lapset kouluun ja itse töihin. Nyt ollaankin kotona seuraavat kaksi ja puoli viikkoa, jonka jälkeen alkaa koko porukan loma. Miehen lapset menevät kyllä tässä välissä vielä äidilleen kahdeksi viikoksi. Tämä viikko kuitenkin mennään kokoonpanolla kaksi aikuista ja kolmesta neljään lasta.

Hyvää äitienpäivää.

10.5.2015 Yleinen

Kaikille äideille.

Tämä runo koskettaa minua aina yhtä paljon, myös tänä toisena elämäni äitienpäivänä. Näitä asioita jaksaa vaan ihmetellä. Miten sitä kokee suuria asioita ja tunteita äitinä ollessa. Siksi haluan tämän runon myötä toivottaa oikein ihanaa äitienpäivää teille hyvät äidit!

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

IMG_20150422_155846

 

Viettäkää ihana aurinkoinen äitienpäivä!

-Henni-

Juhlan tuntua!

2.5.2015 Yleinen

Meillä tämä viikko on mennyt pientä potilasta hoivatessa ja parannellessa, siksi blogikin on viettänyt hiljaiseloa. Täällä kuitenkin ollaan taas! Potilas jaksaa jo paremmin ja on taas oma ihana itsensä. Isäntä pysyy jälleen pienessä komennuksessa, sohvan nurkasta kuuluu taas onnellista örinää ja mihinkään ei tarvitse mennä yksin, kun perässä tapsuttelee aina tuo nelijalkainen suloisuus – Hilkka, mamman ja iskän aarre ♥

hilkka1

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Tuleva viikko onkin sitten juhlaa täynnä. Hilkan 10-vuotissynttärit, veljen lapsen ristiäiset ja tietenkin sunnuntaina äitienpäivä ja jo pelkästään siinä on aihetta juhlaan, että karvatassumme on taas voimissaan. Hilkan synttäreiden kunniaksi taidamme vierailla valokuvastudiossa, katsotaan millaisia kuvia syntyy päivänsankarista ja ties vaikka otettaisiin perhepotrettikin. Koko päivä taidetaan tehdä Hilkan rakastamia asioita. Käydään lenkillä metsämaastossa haistelemassa uusia hajuja, nukutaan, leikitään nannanpiilotusta ja syödään. Olen luvannut järjestää ristiäisiin kukkakoristelut, joten niitä puuhataan myös tulevana viikkona ja pitäähän tädin vielä etsiä joku kiva juhlaleninkikin. Ja äitienpäivä… sen pienimuotoinen juhliminen kuuluu jo vakiintuneisiin perinteisiin ja ihan vain siksi, että oma äiti on se maailman paras ♥

Ripaus tulevasta viikosta…

ristiäiset orvokki1

…ja pikkuisen lisää myöhemmin.

Ihanaa uuden viikon odottelua!

P.S. Huomasin, että blogissa on vierailtu jo yli tuhat kertaa! Iso kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille ♥

~Saara~

Ahdistava äitienpäivä

23.4.2015 Yleinen

Nyt se jo sitten alkoi. Ahdistus tulevasta äitienpäivästä. Netti, Facebook ja telkkari mainostaa jo täysillä tulevaa äitienpäivää ja kaiken maailman lahjoja. Nyt pitäs olla semmonen off-nappula, joilla nuo sais pois. En oli uskonu, että minulle käy näin. Että minä ahdistun tuosta äitienpäivähömpötyksestä. Ajattelin, että kyllä minä selviän helposti. Ei se nyt voi niin ahdistavaa olla. Toisin kävi, heikko nainen! Minulle on aivan sama kaikenmaailman lahjoille. Minulle se suurin lahja olisi se, että meillä olisi elävä lapsi. Ja nyt ainakin toivon, että sitten joskus kun meillä se lapsi on niin mitään ylimääräistä äitienpäivähömpötystä meillä ei harrasteta. Miten siitäkin on saatu niin kaupallinen. Ahdistavaa.

Itse äitienpäivä on vasta kahden viikon päästä ja nyt jo sisälläni on ihan hirveen ahdistava olo. Mietin miksi se ahdistaa. Siksi että en oikein tiedä olenko äiti vai en. Siksi että minun lapseni ei ole täällä vaan taivaassa. On niin ikävä, että sattuu. <3 Kunpa voisin kelata pikakelauksella nämä viikot äitienpäivän yli. Ei tästä nyt tuu yhtään mitään kun itkettää vaan. Parempi siis pistää piste tälle postaukselle, ens kerralla ehkä jotain fiksumpaa. <3

Moikka maailma!

21.4.2015 Yleinen

Tästä se lähtee, pitkään haaveiltu blogaaminen. Hiukan ehkä hirvittää oman elämän avaaminen julkisesti, mutta samalla kuitenkin tuntuu, että tämä on juuri se mitä pitää tehdä: tuuletuskanava tunteille ja ajatuksille. Uusioperhearkea on takana jo 2,5v, mutta nyt jotenkin tuntui, uusien suurien muutosten myötä, olevan aloittaminen ajankohtaista.

Meidän perhekompleksiin kuuluu, minun ja mieheni lisäksi, miehen neljä ja minun kaksi lasta edellisistä liitoista. Lasten iät ovat (9, 11, 13, 13, 15 ja 19). Miehen lapset ovat meillä kolmen viikon välein kolme viikkoa ja minun lapset käyvät meillä, pitkän välimatkan vuoksi, vain koulujen lomilla. Lisäksi löytyy vielä kolme kissaa, kaksi koiraa ja pari hiirtä. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi lasten kasvaessa, niin eilen vielä plussasin, tosin vielä aika haalelalla viivalla, joten perheenlisäystä tähän kompleksiin olisi sitten odotettavissa 29.12.

Lisäjännitystä tähän elämään tuo oman työtilanteen epävarmuus. Nyt neljä vuotta tehnyt määräaikaisena sijaisuutta, joka näyttäis olevan loppumassa kesäkuun lopussa. Mitä siitä eteen päin? Aika näyttää…

Etä-äitinä oleminen ei ole maailman helpointa hommaa. Sitä tekee erotessaan päätökset lasten parasta ajatellen, mutta ajan myötä huomaa ettei valinta ollutkaan oikea. Meillä meni lasteni isän kanssa eron jälkeen monta vuotta hyvin kunnes hänen kuvioihin tuli hallitseva ja kontrolloiva ihminen. Olen yrittänyt olla rauhallinen, antaa tilaaa ja olla puuttumatta heidän elämäänsä, mutta joskus vaan tuntuu, että siellä päässä unohdetaan, kuka on lasten äiti tai tehdään ihan tahallaan kiusaa. Hyvänä esimerkkinä tämän päiväinen: äitini on kysynyt lapsiani luokseen äitienpäiväksi ja kun olen lasten kanssa asiasta puhunut he ovat olleet (jopa vielä eilen) äidilleni menossa. Eilen sitten sain tietää pystyväni venyttämään työmatkaani viikonlopun yli siten että itsekin pääsisin silloin äitienpäiväviikonlopuksi äidilleni. Ilmoitin tästä lapsilleni ja sanoin että onpas mukavaa että nähdään, niin sitten tänään äitini laittaa viestiä etteivät lapset pääsekään äitienpäiväksi hänen luokseen. Joskus tuntuu vaan niin käsittämättömältä etteivät aikuiset ihmiset huomaa lasten olevan ne jotka eniten tuollaisesta kärsii.

Vaikeita päiviä

20.4.2015 Yleinen

Niinhän se koitti taas astetta vaikeampi päivä. Ensimmäiset menkat sitten keskeytyksen jälkeen. Aloinkin ounastelemaan jo näitä, kun viime viikon lopulla olin aivan älyttömän kiukkunen. En muista millon oisin ollu noin räjähdysaltis, varmaan sillon alkuraskaudesta. Mikään ei oikein huvita.Viikonloppuna tuli vedettyä kaikenlaista herkkua (pullaa, pannaria ja suklaata). Maha on kipee ja itkettää. Tämä on ihan perseestä! :´( Enpä ois uskonu, että tällaiset fiilikset tämä saa aikaan.

Ens viikolla oiskin sit taas meno labraan vaikka vannoin, etten sinne hetkeen mene. Täytyy mennä ottamaan uudestaan ne kilpirauhaskokeet, kun annosta nostettiin viime kertaisen tuloksen perusteella. Sit ens viikolla toinen kerta sitä  akupunktiota. Taidan sen jälkeen pitää taukoa ja mennä seuraavan kerran käymään vasta ennen hoidon alkua. Lääkärin soittoaikakin lähenee. Se on heti vapun jälkeen. Jännittää. Stressitaso nousee koko ajan mitä lähemmäs elokuu tulee. Jotenkin ahdistavaa, että aika menee ihan liian nopeasti painon pudotuksen kannalta. Muuten kyllä voisin aloittaa hoidot vaikka heti huomenna.

Olen koittanut pitää itseni kiireisenä päivisin ja suunnitellut meidän kesän reissua Italiaan sekä vähän muita reissuja. Olen saanut vähän muuta ajateltavaa kuin lähestyvät juhlapäivät. Alitajunnassa mietin jo tulevaa äitienpäivää. Äitienpäivää edeltävänä päivänä vietetään Lapsettomien lauantaita. Harmittelen kovasti, että täällä meidän lähellä ei ole mitään tapahtumaan tuohon päivään liittyen. Joka paikassa vaan hehkutetaan sitä äitienpäivää. Ehkä painun silloin maan alle ja nousen sieltä vasta, kun äitienpäivä on ohi.  Ja Facebookin taidan pitää silloin kiinni, koska se täyttyy kaiken maailman äitienpäivä-hehkutuksista.